Sellubiitti

Ei tässä ehdi edes päivittää, kun on mukamas niin hurjana tekemistä! Vaikka kohta sitä vasta onkin, kun taitaa mennä tottiskurssi, tokokurssi ja hakukurssi päällekkäin... tällä hetkellähän on sentään "vain" kaksi tottiskurssia. Kesällä sitten toivottavasti vähän väljempää. Tai sitten ei.

Juuri puhuttiin jokunen aika sitten, että hyvä, kun on neljä koiraa, voi harrastaa kaikkea maan ja taivaan väliltä juuri silloin kun huvittaa. Aina on innokkaita ja soveliaita hurttia tarjolla. Vealla on ensi kuussa luustokuvaukset, pidetään kaikki raajat ristissä että se on terve.

Kuun lopussa mennään VOI-kokeisiin, niitä varten ollaan ahkerasti treenailtu yhtä ja toista. Yksilötottiskertoja ollaan käytetty koemaisten l. palkattomien treenien vääntämiseen, alkaen kopeloinnista ja loppuen ruutuun, josta viimein pallopalkka. Ykä on ollut sanalla sanoen kamala. No okei, on se totellut, mutta se ääntely... Ykä kiihtyy aivan järkyttävästi kopeloinnin jälkeen, ja seuruutuksen aikana siitä lähtee ääntä kuin kakaralaumasta. Kokeissahan se on yleensä löllö, treeneissä tuommoinen piukkis. Palkattomuus tietty myös kuumentaa ja paineistaa sitä, etenkin treeneissä, joten se pitää pitää tosi tarkasti kontrollissa myös liikkeiden välissä. Koetan siis kokeissakin tehdä kaikki liikkeet putkeen ilman sosiaalistakaan palkkaa, jotta Ykälle ei jää tilaisuutta purkaa itseään hölmöilyhommiin missään välissä. Kehänauhan ulkopuolella voi sitten huoletta olla ihan semmoinen pallosika kuin haluaa. Itse asiassa oisin melkein iloinen, jos Ykä olisi kokeissa ennemmin kiljuva pallinaama kuin kaiken maailman pieraisuja säikähtävä nöhverö. Siitäkin huolimatta, että lennettäisiin kehästä aika nopeasti pihalle. Minulle on ehkä vähän turhan tarkkaan pinttynyt päähän kuva siitä, miten meillä kokeet aina menee (= Ykä paineistuu jostain olemattomasta ja on varma että kohta se ammutaan), että saatan itsekin ruokkia ko. käyttäytymismallia huomaamattani. Kun ei se koskaan treeneissä ole semmoinen.

Pitää varmaan hankkia "Kyllä se kotona osaa!" -paita.