Historiallista: Tokokuvia!

 

Lauantain hallitottiksessa Ykä oli ihan ok. Paitsi piilopaikkamakuussa, jossa se alkoi jostain syystä vonkua ja haukkua. Mitä se ei tee ikinä. Se voi kyllä olla levoton ja käännellä päätä, mutta ei se sentään elämöi. Noh. Paikkamakuuta otin sekä heti tu
nnin alkuun (älämölöä) että tunnin lopussa, jolloin kouluttaja ryskäsi häiriöksi mm. hallin ovella. Ykä nousi kerran seisomaan, onneksi tarkkailin kännykän kameran avulla ja sain karjaistua piilosta kaukokäskyn. Sen jälkeen pysyi, vaikka ahdisti 

selvästi. Eipä auta kuin treenata kolinassa. Mutta muuten Ykä toimi ihan hyvin VOI-juttuja tehdessä.

Sunnuntaina oli yksilötreenit ulkona, joten saatiin kuviakin! Treenikuvat on niin harvinaista herkkua, että laitetaan niitä tähän nyt oikein urakalla. Lisäksi otettiin lisää kolinatreeniä, joka vaikeutti varsinkin kaukoista seisomaan nousemista. Seuruutus aika matkalaukkuilua, koska tehtiin kokeenomaista (palkatonta) treeniä. Luoksetulon pysäytykset tosi kivat! Samoin noudot - paitsi kun hyppynoudossa testattiin juuttipintaista kapulaa, Ykä sylkäisi sen mun jalkoihini... Tokalla kerralla toi kunnolla. 

 

Ja se ruutu. Alkoi melkein tulla tippa linssiin, kun se ei vaan mulla mene nappiin. Kun kouluttaja tekee ruudun Ykän kanssa, Ykä menee ruutuun tuhatta ja sataa, pysähtyy ekasta käskystä keskelle ruutua todella iloisena, häntä ja korvat pystyssä, ja lätsähtää maahan heti kun käsketään. Kun minä teen ruutua Ykän kanssa, se kyllä juoksee ruutuun, muttei kuuntele käskyä, vaan käpyttelee jonnekin ruudun yli tai sen oikealle puolelle ja jää hyvällä tuurilla juuri ja juuri ruudun oikeaan reunaan seisomaan. Hyvällä tuurilla. Ja näyttää hakatulta. Ja kun mä en vaan saa sitä toimimaan niin meinaahan siinä poru tulla. Mutta ei auta itku markkinoilla, pakko se on vaan treenata ja opetella. Mulla on kuitenkin vasta eka näin korkealle koulutettu koira kyseessä, ettei voi olettaa että olisin yhtä hyvä kuin ammattilainen. Jonain päivänä! Jonain päivänä me tehdään täydellisiä ruutuja ja Ykä on aina iloinen ja korvat tötteröllä. Jonain päivänä.

 Tältä sen pitäisi näyttää

Sivulletulo kerrankin ilman kolmen metrin holskuloikkaa

Maanantaina alkoi perustoko Kaivarissa, siellä olikin kaikennäköistä koiraa, suurin osa aivan aloittelijoita. Tekee kyllä Ykällekin tosi hyvää olla välillä tuommoisessa treeniseurassa, jossa koirat eivät ole ihan niin hyvin hallinnassa - siinä joutuu keskittymään niin eri tavalla. Minä otin tämän treenin palkka- ja innostustreeninä, osittain siksi että ollaan tehty palkattomuustreeniä niin paljon viime aikoina, osittain siksi että niin pystyin helpommin pitämään Ykää jyvällä ympäröivästä hösellyksestä huolimatta. Noissa ryhmätreeneissä ei voi tehdä liikkeitä niin hyvin putkeen kuin tottistreeneissä, ja palkattomuustreenit vaatisivat että voin tehdä monta liikettä peräkkäin. Mutta pitää sitäkin testata jossain välissä.

 

Tälläistäkin pätevä pollanninhaivenkoira tarjosi

Joka tapauksessa Ykä teki maanantaihäiriöissä hommia oikein hyvin! Vaikka välillä joku päästikin koiransa nenät vastakkain Ykän kanssa ja kerran yksi koira karkasi luoksekin (Ykä ajoi sen pois ja tuli sitten leikkimään pallolla mun kanssa), holsku oli oikein näppärä tokokoira. Ainoina miinuksina valuminen luoksetulon pysäytyksissä ja muutamat tuplakäskyt ja etenemiset kaukoissa. Mutta kyllähän sitä ahne sika tekee töitä kun palkkaa saa.

Ruudusta seuraamiseen tulo sentään onnistuu