Maalaiselämää

Maalla Yksä osoitti olevansa Varsin Pätevä Maatilakoira. Pihalla pysyi vaikkei sitä ole aidattu eikä kukaan ollut katsomassa perään. Kerran poikkesi katsastamassa naapurin tyhjän koiratarhan, eikä osannut sitten enää ulos kun portti sulkeutui itsestään (...). Ihmettelin kun haukku kuului, mutta koira ei tullut kutsusta luokse. Siellähän se kyhjötti, tarhassa. Oli onnellisin eläin maan päällä kun pääsi sieltä pois, eikä mennyt enää lähellekään sitä pihaa. Ei vaikka illalla tarhaan tulikin labbis huutamaan.

Ääliöt

Yrjänä sai riehua Ringo-springerin kanssa ja juosta pitkin peltoja niin paljon kuin sielu sieti. Ja sehän sieti. Todella hyvä talonvahti jätkä myös oli. Olimme yläkerrassa kun kuulin koiran haukkuvan alhaalla. Luulin sen haukkuvan pihalla haukkuvalle Ringolle tai muulle tyhmälle, mutta pollantilainenhan siellä eteisessä piti sisään astelleet vieraat paikoillaan niin pitkään että tulin toivottamaan ne tervetulleiksi. Sitten kaikki oli ihan ok ja vieraat kivoja. Lasten kanssakin osasi olla nätisti, ja parasta oli kun kaikki heitteli leluja noudettavaksi. Eilen Yrjänä kyllä yllätti kun se puolenyön aikoihin meni omatoimisesti yläkertaan nukkumaan (!) eikä meinannut tulla pihalle kun kutsuin (!!). Oli vaan ollut koko päivän niin paljon tekemistä ettei ollut ehtinyt hetkeäkään torkahtaa.

Haminan keskustassa käytiin katsomassa paraatia, ammuttiin myös tykillä. Pamahdus oli aika valtava. En itse katsonut koiraa juuri silloin, mutta kuulemma Ykä ei reagoinut mitenkään. Oli sen jälkeen aika jännittynyt jonkin aikaa. Palautui kyllä. Toivottavasti ei jäänyt mitään jänskätystä tuosta.