Lauantaina Ohkolaan kicksparkkailemaan. 4km lenkki metsässä aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, mikäs siinä. Tasaisilla pätkillä ja alamäissä veti hyvin, ylämäissä piti vähän hidastella ja vilkuilla taakse, että aattelitko oikeesti että vedän sua ja kelkkaa ylämäkeen senkin läski. Loppusuora tiellä viiletettiin täysillä, kun Ykä näki autot ja tutut kauempana. Jätkä ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä tuonkaan jälkeen, joten otettiin lopuksi vielä yhdet revittelyvedot tiellä ennen palautuslenkittelyä. Ensi kerralla mennään varmaan neljän kilometrin lenkki kahteen otteeseen, jos sitten tuntuisi jossain.
Sitten paikalle tulikin sen verran huskeja että oli ihan hyvä että päästiin alta pois. Ykän piti vähän niille haukkua kun huusivat niin paljon. Kippasin koiran autoon lepäämään ja nähtiin valjakon lähtö, oli kyllä komean näköistä.
Ohkolasta kasvattajan luokse katselemaan 2½-viikkoisia penskoja, ne olikin aika ällöttäviä:
Sitten paikalle tulikin sen verran huskeja että oli ihan hyvä että päästiin alta pois. Ykän piti vähän niille haukkua kun huusivat niin paljon. Kippasin koiran autoon lepäämään ja nähtiin valjakon lähtö, oli kyllä komean näköistä.
Ohkolasta kasvattajan luokse katselemaan 2½-viikkoisia penskoja, ne olikin aika ällöttäviä:
Pari tuntia ehdittiin olla kotona ennen Purina-areenalle lähtöä. Nyt mukana uunissa paistettua lihaa, joka maistuikin jätkälle erinomaisesti. Ei ollut yhtään niin tuuliviiriä kuin viimeksi ja keskittyikin jopa siinä määrin, että uskalsin jättää paikkamakuuseenkin kun muut tekivät vieressä muuta. Viime kerralla pidin koko ajan hihnan kädessä, nyt jätkä pysyi todella hyvin vaikka hihna roikkuikin vierellä ja minä kävin kauempana. Häiriöpaikkamakuu 2min rivin reunimmaisena, kävin pari kertaa palkkaamassa välillä kun oli niin nätisti. Seuruutuksia melkoisesti, eivät mitenkään hirveän priimoja, mutta palkkasin kun teki hetkenkään kivasti. Perusasentoja ja askelsiirtymisiä myös paljon, ihan ok. Yksi liikkeestä maahan dobberin vieressä, tosi hieno. Muuten pyörittiinkin aika paljon kentällä ihan vaan opettelemassa että kentällä ei nuuskita eikä mölistä kenellekään. Toimi.
Otettiin myös tosi vaikea paikkamakuu, eli jätkä maahan ja edestä menee viistosti juoksevia holskuja toiseen päähän kenttää. Olin parin metrin päässä edessä ja hitto että pysyi hyvin. Kävin heti heittämässä lihaa naamaan kun häiriökoira oli mennyt ohi.
Lopuksi kymmenisen minuuttia riehumista agilitykentän puolella, eli estesarjoja ja palkaksi pallonheittelyä. Sitten pyöriskeltiin vapaana jäljellä olevia koiria ympäri. Kerran piti röhähtää yhdelle pitille kun sillä oli kamala nuttu päällä ja mitä kaikkea, mutta palasi ruotuun ärjäisystä.
Yhteenvetona hirveän kivat treenit, paljon paremmat kuin viikko sitten. Ehkä tässä vielä on toivoa noiden möllitokokisojenkin suhteen!
Otettiin myös tosi vaikea paikkamakuu, eli jätkä maahan ja edestä menee viistosti juoksevia holskuja toiseen päähän kenttää. Olin parin metrin päässä edessä ja hitto että pysyi hyvin. Kävin heti heittämässä lihaa naamaan kun häiriökoira oli mennyt ohi.
Lopuksi kymmenisen minuuttia riehumista agilitykentän puolella, eli estesarjoja ja palkaksi pallonheittelyä. Sitten pyöriskeltiin vapaana jäljellä olevia koiria ympäri. Kerran piti röhähtää yhdelle pitille kun sillä oli kamala nuttu päällä ja mitä kaikkea, mutta palasi ruotuun ärjäisystä.
Yhteenvetona hirveän kivat treenit, paljon paremmat kuin viikko sitten. Ehkä tässä vielä on toivoa noiden möllitokokisojenkin suhteen!
Olen hiljattain ryhtynyt seuraamaan blogianne, kun itselleni muutti muutama viikko sitten sekarotuinen pentu, jonka isä on holsku. Viimeistään tuon pennun myötä rotu onkin alkanut kiinnostaa, ja nyt sitä sitten urkitaankin uteliaina muidenkin holskujen sielunelämää. Ihan näyttää tuo pari viikkoinen pentu samalta, kuin omani pienenä, lienee siis meidän tyttö ihan isänsä poika. :)
VastaaPoistaYkä on kyllä upean näköinen poika, sen kuvia on ilo katsella!
Tervetuloa siis, ja mukavaa jos tekstioksennukseni ja kuvat kiinnostavat! Itse olen aivan täysin myyty rodulle ja olen varma, että näitä tulee olemaan talossa aina. Onnea oman mukulan kanssa, kohta sekin kasvaa isoksi roikaleeksi. Nyt sitä voikin enää vain katsella kaiholla Yrjänän penskakuvia ja miettiä että missä välissä se muka ehti venähtää.
VastaaPoista