Eilen tehtiin parkkiksella 1m 30s paikallamakuu selin, tosin vilkuilin taakseni 5-20s välein. Häiriötä ei muuta kuin minun edessäni lumivallin takana oleva kävelytie. Jätkä pysyi skarpisti. Muutakin siinä sitten treenailtiin, seuraamisessa muistan kun vähän pälyili kävelytiellä ohittavaa kultaistanoutajaa, mutta palasi kyllä ruotuun kun kosketin kyljestä. Eli ei mitään ongelmaa. Illalla sitten pari noutoa, ihan kivan tuntuisia.
Tänään aiheena oli ruutu, joka olikin päässyt vähän unohtumaan. Alustaa ei tarvita, mutta Ykä vaatii yhä sen että se näkee, kun ruutuun viedään jotain. Tai luulee näkevänsä. Muuten ei oikein tunnu ymmärtävän mihin sen pitäisi mennä, ja jää joko a) pyörimään minun ja ruudun väliin b) tarjoaa merkillemenoa etuoikealla olevalle tötsälle c) kiepsahtaa samantien lähetyksen jälkeen takaisin sivulle. Nytpä otettiin sitten naminvientien lisäksi pari sellaista, että ollaan ihan ruudun vieressä, sanon käskysanan ja avitan vartaloavulla koiran tötsien keskelle. Siitä sitten narupallo liikkeelle. Loppuun tehtiin pidemmältä matkalta vielä naminviennin kanssa, jotta saatiin kiva, vauhdikas lopetus.
Koira oli hyvässä vireessä, joten vahvistin perusasentoon hakeutumisen nopeutta heittelemällä narupalloa heti kun eläimen takamus osuu maahan. Johan alkoi sitä vauhtiakin löytyä, vähän oli käynyt laiskaksi kun oli pitkän aikaa saanut palkaksi vain nappuloita.
Huomenna kicksparkia ja iltasella Purina-areenalle kokeilemaan mitä jätkä tuumaa hallista ja häiriöpaikkamakuusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti