VOI-hommia

 

Vea ja Ykä edustavat

Saatiin kickbike ja sitä mennään testaamaan heti kun jäät sulavat teiltä! Ykä oli superonnessaan kun näki tutun ihmisen pitkästä aikaa. Pieni hölmöläinen. Ainakin Vean kanssa pitäisi kohottaa kuntoa, kun pitäisi kai johonkin kestävyyskokeeseen mennä. Kaikkea sitä ihminen lupailee. Nikan haava on jo ummessa ja se päässee pikkuhiljaa taas rientoihin mukaan. Ainakin ilmoitin sen ja Oman maaliskuun lopussa oleviin rally-kisoihin, joissa pitäisi korkata ALO-luokka. Toivottavasti stratosfäärisen hyvin pistein. Ja Omalle on suunnitteilla toivottavasti vikat toko-ALO -kisat. Isot menevät ensi kuussa yrittämään vikaa rally-tokon AVOHYViä, ja kun ne sen saavat, saa VOI-kisat hetken odotella sitä että saan työnnettyä ensin shelttipullat ulos ALO-uunista. Tästä vuodesta tulee kyllä hullu kisavuosi!

Kamala konstaapeli-Vea ei päästä irti.

Käytiin ex temporena ohjatuissa tokotreeneissä hallilla maanantaina. Ajattelin että tekisi ihan hyvää koeperseilyn jälkeen, ja Ykähän oli oikein mallikasta poikaa. Kyseisessä hallissa se tosin usein on, koska sitä jänskättää muilta radoilta kuuluvat aksaäänet (mm. keinun kolahdukset). Paitsi kokeissa, mutta kokeissa se nyt muutenkin on älytön sika.
Alkuun jotain yleistä lämppäilyä ja hihhulointia, jonka jälkeen 3min palkaton ja kehuton seuruutus ympäri kenttää eri nopeuksilla. Alkuun Yppölä oli vähän lahna, mutta kun koki seuranneensa tarpeeksi, alkoi skarppaamalla vaatia palkkaa. Sitten tekikin tosi hyvää työtä ja ääntä lähti hyvin minimaalisesti.

Piilopaikkamakuussa ei ongelmia, maahanmenot ja sivulle nousemiset yksitellen. Kun lähdin siitä seuruuttamaan, alkoi volyymi nousta, mutta sai palkkaa vasta kun suu pysyi supussa.

Jäävien erottelut on hyvin hanskassa, vaikkei olla tehty niitä aikoihin. Näissä ei tainnut tulla yhden yhtä virhettä. Seisomisessa vähän lähti jänskätyksensä takia perään kun kävelin sen ohi taakse, mutta tehtiin uusiksi ja onnistui.

Noutojen (metsku ja hyppynouto) palautuksissa aluksi vähän arvontaa, mutta pienellä käsiavulla tuli selän takaa kiertäen näpsäkästi sivulle.

Luoksetulon pysäytyksiä käsimerkeillä ja lentävällä pallolla. Maahanmenossa on vielä ääniapu, jota pitäisi hiljalleen alkaa poistaa. Ihan jepa!

Kaukoissa jotain säätöä, mutta kai sitä näin hyvissä treeneissä pitää edes jonkin mennä vähän pieleen.

Ruutu ilman valmisteluja ensin lyhyeltä matkalta (5m), sitten pidempää (15m). Ekalla ruutuun, ekalla pysähdys oikeaan paikkaan ja ekalla maahan! Palkkana patukkaleikkiä ruudun keskellä, ja sekös oli holskusta nastaa kun ei tätä nykyä pääse kovin usein leikkimään herkästi kipeytyvän selkänsä takia. Pidempää onnistui myös tosi hienosti, mutta alkoi vähän nytkähdellä kun otin kävelykaavion mukaan enkä kutsunutkaan seuraamaan. Kävelin kolmion pari kertaa ja kun näytti siltä että pysyy hyvin makuulla, kutsuin seuraamaan, ja hyvin tuli. Kolmas kerta kaukaa pelkällä lähetyksellä ja maahanmenolla, jonka jälkeen ihan hullun murinan säestämää patukkaleikkiä. Ykä ♥

Helmikuun potretti, Ykällä räkää päässä

Ykä ja Vea 2 x AVOHYV!

On nää vaan niin. Ykä oli aivan jäätävä perseaivo mutta koska T väänsi radan väkisin loppuun asti, se sai railakkaat 88/100pts. Vea sen sijaan oli näpsäkkä sakumanni ja voitti koko roskan huikeilla pisteillä 97/100. Lue lisää täältä!

Muistiinpanoja

Söpö-Ykä ja photobomb-Vea

Lauantain ohjatuissa tokotreeneissä Ykä oli aika ässä. Nopeasti se näköjään muisti mikä olikaan homman nimi. Odoteltaessa ei enää lähtenyt pyyhältämään omia aikojaan jonnekin vaan oikeasti odotti vaikka sähläsin kauempana jotain. Piilopaikkamakuussa tuli vähän kauempana vieressä ollut iso koira päälle, mutta Ykä lähti fiksuna poikana alta pois ja tuli mieluummin mamman luo kuin alkoi tapella. Eikun uusiksi, eikä ongelmaa. Paikkaistumisessa jäin näkyville, hyvin tönötti.

Seuruutuksessa Ykä kuumui taas tolkuttomasti sivuaskelissa, tähän lääkkeeksi pitkää suoraa. Pitkää suoraa seuruutusta hullun hyvällä kontaktilla sitten sainkin tehdä ihan kunnioitettavan määrän ennen kuin koira alkoi tasaantua. Kokeilin että jos koira pysähtyessä ulisee, en edes yritä askelsiirtymisiä vaan jatkan sitten sitä samaa, tylsää pitkää suoraa. Tuntui myös olevan parempi, etten palkannut hiljaisistakaan askelsiirtymistä vaan siitä, kun Ykä niiden jälkeen seurasi hiljaa vielä hetken aikaa. Mutta onnistuipa!

Luoksetulon pysäytyksistä tehtiin vain seisominen, lyhyemmällä matkalla ja pelkällä käsimerkillä. Vähän hiljainen vauhti, mutta reagoi nopsasti käsimerkkiin ja sai lentävän pallon selän taa.

Ruutu! Ruutua kaksi kertaa, ensin vähän lyhyemmältä ja sitten täyspitkänä. Molemmilla kerroilla pysähtyi ekalla käskyllä ruutunauhojen sisään, siitä ekalla käskyllä hyvin iloisena maahan. Palkkana pallonheitto ruututötsien keskelle ja yleistä hihkumista kun ohjaaja oli ihan äimänkäkenä. Mitä tämä on, mistä lähtien mun koira on osannut mennä ruutuun? Kaukotkin menivät sikamaisen hyvin. Noudoissa käsky on vaihtunut muotoon "NOUDA", jolla tarvitsee vielä palauttaessa suht isot käsiavut että tajuaa kiertää selän takaa sivulle.

Tiistaina T kävi treenaamassa isot elikot ja minä tein vähän tokohommia Oman kanssa. Liikkeestä seisominen, mitä se on, voiko sitä syödä? Ykä oli vähän kauhusta kankea kun viereisellä kentällä joku kolisteli keinua, mutta olipahan muuten hiljaa ja suoritti radan ilman tavanomaista perseilyä. Nika vahti että kaikki menee miten pitää. Ja sillä muuten pyyhkii ihan hyvin.

Tiistain treenirata, numero 13. oli korvattu houkutuksella.

Sattuu ja tapahtuu

Ensin tuli huoli Omasta, joka alkoi eräänä yönä äkisti oireilla takapäätään. Samaan aikaan sille iski aivan jäätävä ripuli. Mutta koira ei siis enää halunnut mennä rappusia eikä sitten jossain vaiheessa enää päässyt makuulta ylös. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä lekuriin, jossa koira pääsi verikokeisiin ja tippaan. Kalium-arvo oli todella matalalla, ja se voi aiheuttaa lihasongelmia. Oma oli myös edellisenä yönä juoksennellut irti treenihallin edessä, jossa se ehkä oli vähän liukastellut ja siten reväyttänyt jotain takapäästään, jota se vähän myös aristeli tunnustellessa. Sai kasan lääkkeitä ja parani omaksi ärsyttäväksi itsekseen suhteellisen nopeasti.

Sitten tuli huoli Veasta, jolle tuli todella voimakas ripuli ja oksennustauti, mutta sekin parani kun sille käytiin hakemassa asiaankuuluvat lääkkeet. Ykälle ja Vealle varatut RT-kokeet peruttiin kun ei viitsitty yhden koiran takia ajella Loimaalle asti.

Kolmanneksi tuli huoli Nikasta, joka alkoi ensin juoda ja kusta hirveitä määriä, sitten ripuloida ja lopuksi oksennella. Verenkuvassa yksi maksa-arvo oli koholla, se oli ollut jo joskus aiemminkin, virtsassa ei ollut mitään ihmeellistä. Ultrassa näkyi kohdussa vähän nestettä, mutta se meni äskettäin loppuneiden juoksujen piikkiin. Seuraavana päivänä Nika oli hyvin vaisu eikä edes huolinut ruokaa (!!!), joten se kuskattiin kiireenvilkkaa takaisin lääkäriin. Kohtutulehdus. Koira leikattiin samana iltana ja pääsi kotiin hyvin järeissä opiaattikänneissä. Tänään se jo käppäili hissukseen itse pihalle kuselle, mutta edelleen sillä on vahva lääkitys päällä. Pahin on kuitenkin jo ohi, aamulla se suostui syömään vähän herkkuja.

Nyt jos Ykä voisi pysyä terveenä, olisi tosi kiva. Mielenterveys ja lompakko arvostaisivat.

--

Treeniuutisina nopsasti, että Ykä kävi viikko sitten yksissä ohjatuissa tokotreeneissä ja oli unohtanut esim. kaiken. Kuten sen, että jos se käsketään odottamaan, sen pitää odottaa. Ja sen ettei luoksetulon aloitusmakuussa nostella kyynärpäitä. Mutta kyllä se siitä sitten, muistui mieleen. Treenattiin luoksetulon pysäytyksiä käsimerkeillä, erikseen uutta loppuasentoa (kierto selän takaa, ei lainkaan eteen istumista), noutoa ja tunnaria uudella loppuasennolla (selän takaa sivulle). Tunnarissa jotain sähläystä, kun Ykä ei ollut varma pitäisikö kapula viedä ohjaajalle vai kouluttajalle. Treenattiin myös matalan vireen seuruutusta eli tarkemmin sanottuna sitä, ettei Ykä kiljuisi askelsiirtymisissä. Suhteellisen hyvin Yppölän selkä tuntui kestävän ainakin tuon yhden tunnin, ehkä huomenna uusiksi jos kaiken tämän sairastelun katselemisen keskeltä jaksaa.

Lisäksi kävin maanantaina Vean treenatessa kolmen koiran kanssa 3,5km juoksulenkillä! Oikeat valjakkovälineet ja kaikki, Ykä johdossa ja sheltit pyöräkoirina. Alkusähläyksen jälkeen meni oikein hyvin. Noin puolet matkasta koirat saivat viilettää vapaana pellolla. Ykä osasi hyvin ohjauskäskyt joten narut pysyivät suorina vaikkei se paljoa vetänytkään (hyvä niin, selkä kiittää). Ohjauskiin kuului mm. "vasen", "oikea", "istu" (pysäytyksiä varten, etteivät liinat mene solmuun, tämä toimi kaikkiin koiriin hyvin) ja tuttu ja turvallinen "ei perkele sinne".

Ykä ja Vea 1 x AVOHYV

Ykä ja Vea saivat T:n ohjaamina toissapäivänä ekat AVOHYV-tulokset rally-tokosta hienoin pistein! Lue lisää täältä!

Oma 2 x ALO1!

Uusivuosi sujui siten että Ykä stressasi ja muut olivat chillisti. Keiko-silkkeni oli meillä uudenvuoden, ja se leikki Vean kanssa paukkeen aikana kuin viimeistä päivää. Ykän paukkuarkuus on iän myötä pahentunut melkoisesti, mutta sisätiloissa se oli lähinnä vain Äärimmäisen Huolestunut eikä ihan hirvittävässä paniikissa. Pelko kuitenkin ylsi myös uudenvuoden jälkeen olleeseen muuttoon, josta aiheutuvat kolinat ressasivat holskua jotenkin ihan tolkuttomasti. Mm. pakulla matkustaessa se oli kuin lentoon lähdössä. Parina viime päivänä tilanne on helpottanut ja uuteen kotiin (rivitalo!) asettuminen on sujunut leppoisasti. Onneksi uusivuosi on vain kerran vuodessa eikä Ykä muissa tilanteissa ole noin hirveässä mielentilassa.

Vuosi 2015 kuitenkin aloitettiin buukkaamalla tammikuulle useita kokeita. Oman kanssa käytiin kaksissa tokokokeissa, joista toisesta napattiin ALO2 ja toisesta ALO1 kirkkain pistein!

Ekat kokeet 1.1. vieraassa hallissa, tuomarina Pirkko Bellaoui. Vaikka Oma oli selvinnyt uudenvuoden paukkeesta aika pienellä stressillä, koe selvästi paineisti sitä.

Luoksepäästävyys, 9. Pysyi paikoillaan mutta tuomari sakotti pisteen verran kun Oma ei nyt kamalan innoissaan kopeloinnista ollut.

Paikalla makaaminen, 9,5. Ei haukkunut, luojan kiitos! Oli tosi hienosti, olisikohan vähän kääntyillyt. Jäi hyvillä mielin makaamaan ja nousi vasta kun käskettiin.

Seuraaminen kytkettynä, 7,5. Oma oli ihan kuutamolla, ei kontaktista tietoakaan. Tuijotteli tuomaria ja liikkuria ja kaikkea.

Seuraaminen taluttimetta, 6. Vielä kamalampaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 7. Käskyn tullessa tuijotteli tuomaria ja oli jossain puolen metrin päässä edessä. Pysähdyin ja annoin käskyn suht painokkaasti, joten koira lätsähti maahan siellä missä oli ja jatkoin matkaa.

Luoksetulo, 8. Katseli tuomaria sekä liikkuria ja tuli kaarteella. Jäi seisomaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9. En muista mistä pistemenetys tuli, mutta jes! Ysi!

Estehyppy, 7. Hyppäsi hyvin, seisahtui hyvin, mutta perusasentoon siirtymisen sijaan hyppäsi esteen uudelleen, kiersi jostain ja päätyi oikeaan asentoon vasta jonkun venkuran kautta. Tuomari ihmetteli pitkän aikaa, että mitähän tästä nyt voi antaa...

Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 156,5pts, ALO2. Paria pistettä vaille ykkönen, harmitti vietävästi mutta Oma oli kokeen jälkeen rento ja iloinen, ja se on tärkeintä. Tosi hienoa tsemppaamista paikka paikoin!

Toiset kokeet 6.1. samassa hallissa, tuomarina Carina Savander-Ranne. Oma oli hyväntuulisempi ja sain sitä vähän härnättyä leikkimäänkin.

Luoksepäästävyys, 10

Paikalla makaaminen, 8. Kaksi käskyä maahanmenoon, äh! Oma kuunteli jotain omiaan. Mutta tosi hieno paikkamakuu eikä varastusta perusasentoon.

Seuraaminen kytkettynä, 8,5. Vähän väljyyttä perusasennoissa, mutta oli paljon paremmin hollilla ja kontaktissa kuin viimeksi!

Seuraaminen taluttimetta, 9. Tosi hyvä! Vinot perusasennot mutta muuten oikein bra. Hyvä kontakti, tuntui samalta kuin treeneissä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 9. Nopea lätsähdys maahan, meni vähän vinoon joten siitä pistemenetys.

Luoksetulo, 8. Haukahti matkalla, unohti mitä oli tekemässä ja kävi tekemässä jonkun kunniakierroksen takanani. En antanut uutta käskyä vaan odottelin hetken, ja sieltähän se tuli perusasentoon tosi pätevänä. Oma...

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9. Täsmälleen seisomiskäskyn kohdalla oli hallin lattiapäällysteen alla kaivonkansi, joka kolahti. Oma oli kuulemma hypähtänyt askeleen sivuun ja vähän harkinnut perään lähtemistä, mutta jäi sitten napottamaan hienosti aloilleen. Perusasennossa jotain säätämistä, muuten ois ollut kymppi. Aivan mahtava.

Estehyppy, 8. Hyvä hyppy, kaarsi aika vinoon esteen taa ja jäi siihen. Perusasennossa taas säätöä.

Kokonaisvaikutus, 9,5.

Yht. 172,5pts, ALO1, sij. 3./11. Oma oli hirveän iloinen, jes! En ois ikinä uskonut, että sijoitutaankin vielä tuon koiran kanssa. Vielä yksi ykkönen ja se on siinä! Harmi kun mulla on kaksi kisakoiraa joista molemmilla on suhteellisen huonot hermot, mutta näillä mennään ja mussukoita ne on kaikki joka tapauksessa.

Lunta!

Litteä lisävahvistus

 

Lunta!

Alkuvuosi onkin jännää aikaa, kun Omalla on heti vuodenvaihteen jälkeen kaksi tokokoetta. Jos ohjaaja muistaisi tällä kertaa varmistaa että koira suorittaa liikkeet, ei TK1-tunnus ole kaukana! Lisäksi jonkun aivohalvauksen myötä ilmoitin kaikki neljä (4) koiraa samoihin rallytokokisoihin, joten meno voi olla sen mukaista. Itse ohjaan shelttejä niiden debytoidessa ALO:ssa, T ohjaa isoja niiden ekoissa AVO-kisoissa. Ei tämä aina ihan tervejärkisten hommaa ole!

Niin ja kävihän tässä pari päivää sitten tosi hauska tapahtuma, kun Vean ollessa oikeissa hakutreeneissä, tein käytännön harjoitteena Ykälle esineruudun. Huom, tämä sopii vain todella kylmäpäisille ohjaajille:

1. Sohella pellolla niin, että onnistut pudottamaan avaimet ennalta määräämättömälle alueelle.
2. Huomaa asia ja laita koira etsimään niitä.
3. Alkaa sataa kunnolla lunta, joten panikoi vähän. 
4. Yritä itsekin etsiä avaimia, tuloksetta. Kannusta koiraa.
5. Panikoi lisää. Maa muuttuu valkeaksi.
6. Koira löytää avaimet pitkän ja intensiivisen etsinnän tuloksena jostain ihan muualta kuin mistä itse etsit
7. Kehu ja hihku niin että pelto raikuu.

Pitkän treenitauon jälkeen kävin lauantaina Oman kanssa vähän tokoilemassa ulkokentällä, kun kaveri halusi häiriötä omalle koiralleen. Tehtiin myös kahdella koiralla eri noheva 2min paikkamakuu ilman aiettakaan haukkumisesta. Tärkeät treenattavat tässä on liikkeestä maahanmeno sekä se, ettei paikkamakuun lopetusperusasentoa saa ennakoida. Maahanmenossa Oma heittää perseensä aina jonnekin metrin päähän niin, että se on 90 astetta vinossa minuun nähden... no, kunhan menisi maahan.

Ykän kanssa en nyt ainakaan johonkin hetkeen treenaa mitään (ellen taas hukkaa avaimia...), vaan se siirtyy kokonaan T:n ohjattavaksi. Kaukoja varmaan aletaan vääntää alustalla, kunhan niihin taas joskus palaillaan. Ykä osaa kaikki rallytokon AVO-liikkeet, mutta sillä on sen verran huonot hermot että ongelmat tulevat lähinnä ylikuumumisesta. Varsinkin perusasennosta eteentulo nostaa kierrokset kaakkoon, samoin askelsiirtymiset. Lisäksi houkutusta pitää vissiin treenata lisää, viime treeneissä Ykällä meni pasmat sekaisin kun kentällä oli iso kasa NAKKEJA! Kuka niitä nyt tänne on jättänyt, syödään pois. Paitsi ettei niitä sit jostain syystä saanutkaan syödä. Senkin ahne porsas.

Oman ja Nikan kanssa tein viime yönä hallissa ALO-rataa. Nehän menivät pätevästi sen läpi molemmat, mitä nyt Oma meni taas liikkeestä maahan -liikkeessä makuulle ihan mihin sattuu. Mutta olen aika vakuuttunut siitä, että molemmat pikkupaimenet saavat heittämällä hyväksytyn tuloksen - ellen minä sössi jotain.