Ensimmäinen möllitokokoe

No niin.

Aamulla heräsin puhelinsoittoon, että illan möllitokokokeessa olisi yksi peruutuspaikka, ja koska olet varasijalla nro 1., se on sinun. "Jaa, joo, hienoa, mepä tullaan", sopersin ja menin takaisin nukkumaan.

Saavuimme paikan päälle hyvissä ajoin. Jätkä veti kierroksia jo kentän näkemisestä, vaikka paikalla ei vielä ollut muita koiria. Otettiin parinkymmenen minuutin intensiivinen juoksulenkki lähimaastossa ja jatkettiin ilmoittautumiseen. Kun koiria alkoi valua paikalle, piti jokaiselle huutaa ja tempoa. Koko odotteluajan vinkui ja pälyili kaikkia ja oli kaikin puolin varsin aasi.

Olimme vasemmassa reunassa, yhteensä koiria oli kahdeksan. Syötin lihapullia ja kehuin, kun istui sivulla siivosti, viereinen beauceron tuntui kiinnostavan aika paljon. Kun vierustoveria tultiin morjestamaan, Ykä nousi ylös ja unohti miten mennään istumaan.

Luoksepäästävyys 9½. Kunhan lopulta muisti istumisen jalon taidon, oli ihan nätisti. Nuuski tuomarin kättä, nousi seisomaan, mutta istuutui "sivu"-käskyllä heti.
Paikallamakuu 0. No niin. Jäi kyllä ihan nätisti, vähän vinoon, mutta jäi kuitenkin. Katseli ympärilleen. Pari sekuntia kääntymisestäni ehti maata ennen kuin kauempaa lähti kaksi tolleria omistajiensa luo. Kantti ei kestänyt ja sinkosi tollerien luokse. Sitten voikin spekuloida, että olisiko pysynyt jos muutkin olisivat, mutta turha muita syyttää. Vaatii ehdottomasti lisätreeniä, kesän aikana ei olla tehty kunnon häiriöpaikkamakuuta kuin ehkä kerran muiden koirien kanssa. Aika monet koirat lähtivät valssaamaan ympäri kenttää, joten otettiin lopuksi minuutin varmistuspaikkamakuu. Pidin Ykän hihnassa ja kävin kerran palkkaamassa, mutta hyvin se pysyi.
Seuraaminen kytkettynä 9, omasta mielestäni oli vähän pihalla, mutta jälkikäteen tuli molemmista seuraamisista paljon kehuja.
Seuraaminen taluttimetta 9½, kts. edellinen, luultavasti pisteitä ropisi siitä, että riehutin jätkää patukalla hyvän suorituksen jälkeen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0. Tuomari seisoi etuviistossa ja Ykä meni moikkaamaan sitä. Siitä sitten irtosi juoksemaan ympäri kenttää. Otettiin uudestaan ja meni kympin arvoisesti.
Luoksetulo 0. Jäi skarpisti istumaan, mutta kutsuessa sinkosi suoraan ohitseni ja ulos kentältä moikkaamaan yhtä tolleria. Kävin hakemassa pannasta takaisin ja kehuin hirveästi, kun oltiin taas kentän rajojen sisäpuolella.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0, meni maate. Taisin sanoa käskyn vähän turhan painokkaasti.

Estehyppy 10. Ei olla harjoiteltu tätä melkein ollenkaan koko kesänä, koska en omista estettä. Yksi lauta otettiin pois, mutta tuskin lisäkorkeus olisi holskua haitannut. Jäi seisomaan aika vinoon esteen taakse, mutta muuten oli todella priima suoritus.
Kokonaisvaikutus 9½, into on kova ja kunhan tuo tuosta aikuistuu, alkaa älliäkin tulla. Paljon tuli hyvää kommenttia siitä, että olin kisaamassa 11kk:n koiran kanssa, seuraamisten kontakteista superpaljon plussaa.

Kokonaispistemäärä 94½

Eli meillä siis joko tehdään tai ei tehdä, välimaastoa ei ole. Minulle kylläkin jäi todella positiivinen kuva möllikisoista, jälkikäteen vieraat tulivat juttelemaan ja kehumaan, vaikka jätkän käyttäytyminen olikin mitä oli. Vinkiksi sunnuntain kokeita varten saatiin se, että voisi yrittää rauhoitella koiraa ennen omaa vuoroa (nyt riehutin sitä patukalla, että huomio pysyisi minussa eikä muissa koirissa. Leikki muuten todella hyvin) ja ehkä olla riehuttamatta liikkeiden välissä. Virtaa nimittäin löytyy jo. Kokeillaan nyt sitten seuraavaksi ottaa vaikka parin minuutin paikallamakuu ennen kentälle menoa, luulisi sen rauhoittavan.

Rima on nyt ainakin asetettu alas, tästä on hyvä lähteä ylöspäin.

Pellolla/ssa

Varikset ovat siitä kelmiä porukkaa, että ne lähtevät ajamaan takaa.

Eilen otimme, kuten luvattua, lyhyet motivaatiotreenit lähikoulun kentällä. Aidan toisella puolelta käveli ohi montakin koirakkoa, Ykä ei välittänyt niistä yhtään. Paikallamakuu 20m, 1min, todella hienon ja skarpin näköinen. Yksi liikkeestä maahanmeno ja yksi liikkeestä seisominen, jotka menivät niin priimasti etten tehnyt enempää. Kaksi todella pätevännäköistä luoksetuloa, joista ekasta palkkasin suoraan eteenistumisesta ja toisessa vaadin sen lisäksi sivulle. Seuraamisia sekä hihnassa että hihnatta, motivaatio korkealla. Palkaksi sai tennispallon joka liikkeen jälkeen, seuraamisissa otettiin takapalkkaa niin, että pallo odotti kentän laidalla.

Tiistain möllitokosta ei ole kuulunut mitään, eli taitaa jäädä paikka saamatta. Sunnuntaina kuitenkin kokeilemaan, mitä Ykä tykkää palkattomuudesta ja omistajan jännityksestä.

Villi ja vapaa

Tänään lähdin viimein takaisin pellolle ulkoiluttamaan kameraa. Ensin tosin käväistiin tanssimassa koirapuistoa ympäri, joka alkoi alun pöllöilyn jälkeen mennä jo ihan siivosti. Myöhemmin yhtä koirakkoa ohittaessa tajusin, että minähän en edes anna Ykälle mahdollisuutta kauniiseen ohimenoon. Oma käytös taas tarkkaan syyniin.
Ykän ryömiessä vapaana ojassa pellon vieressä joku nainen pysähtyi kysymään tietä. Yrjänähän tästä riemastuneena lähti sinkoutumaan naisen luo, mutta kääntyi karjaisusta ja meni maate vierelle odottamaan, kun käskin. Pätevä elukka. Varisten perästä takaisin tuleminen olikin sitten vähän vaikeampaa. Ekalla kerralla tuli ihan nätisti, toisella kerralla lähti ajamaan kauempana pellolla lounastavia lintuja ennen kuin tajusi palata.

Peltoilun jälkeen ohiteltiin taas koirapuistoa, tällä kertaa vieläkin paremmin tuloksin ja löysemmällä hihnalla. Kyllä me vielä.

Hengähdystauko

Häiriöitä

Olemme tiistain kokeessa varasijalla, joten ilmoittauduin ensi viikon sunnuntaina olevaan möllikokeeseen. Pakko se on jostain aloitettava, ja nyt kun kerran sain potkittua itseni ilmoittautumaan, ilmoittaudutaan nyt sitten kaikkialle.

Eilen kävimme päivällä taas pitkällä pyörälenkillä. Ykän on helpompi mennä pyörän vieressä juosten muiden ohi, ja päästiinkin todella hienosti monen monituisen koirakon ohi läheltäkin. Kai sitä minullakin on itsevarmempi olo pyörän selässä, sitä kun tietää, että nyt ei passaa koiran pelleillä tai se menee läpi eturenkaasta ja sitten ei ole kellään enää kivaa. Yksi rähiseväpöhisevä sakemanni sai Yrjänänkin aloittamaan rähinää, mutta mentiin sen verran vauhdikkaasti ohi ettei koiralle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ohittaa ja olla hiljaa. Pellollakin juostiin, ja että kiroilutti kameran kotiin jääminen, kun Ykä lähti ajamaan ylös viisisataapäistä varisnaakkaparvea ja takaisin kutsuessa kaikki lensivät matalalla sen yllä.

Myra ja Nika -sheltit olivat täällä yökylässä, Ykän mielestä ne olivat taas aivan ihania. Ei edes yrittänyt mitään, mitä nyt vähän roikkui takamuksissa kiinni. Lähtö tuli jos siihen jumittui, haistella saa mutta lipitellä ei tarvitse.
Iltalenkillä käväistiin kiertämässä tyhjä koirapuisto. Ykä veti kierroksia ja alkoi hinistä jo ennen kuin varsinaista puistoa edes näkyi. Loppujen lopuksi kopautin sitä kantapäällä kupeeseen, kun näytti siltä että karkaa mopo käsistä portin kohdalla, ja voi kuinka meni nätisti löysällä hihnalla tuijottelematta sen jälkeen ja sai paljon namia. Päästi kyllä, kunnon draamakuningas, sellaisen kimeän "minua potkitaan! :(" -ulahduksen kun kopautus tuli niin yllätyksenä. Annan hyvän kuvan itsestäni koiranomistajana, mutta mieluummin yksi ulahdus, josta seuraa todella mallikas käytös kuin vaikkapa se, että huutavaa koiraa nyitään ja riuhdotaan eteenpäin. Näin minä sen näen.

Tämän episodin jälkeen menimme pimeälle koulunkentälle treenaamaan. Myra ja Nika -sheltit pyöriskelivät hihnassa pitkin kenttää, ja me otettiin Ykän kanssa 1,5min paikallamakuu (hieno, suora asento, haistelusta sanoin kerran "äp" ja loppui siihen), luoksetuloja (20m, ensin sain vain vinoja eteenistumisia ja yhden ohijuoksun, ennen kuin jätkä taas muisti, että miten sen pallon saa lentämään), seuraamisia (oli unohtanut, että pysähtyessä mennään istumaan ja yritti poikittaa eteen saksalaista täyskäännöstä ennakoiden, muuten ihan jees) ja sivulletuloja. Ei tuijotellut häiriöshelttejä melkein yhtään, kerran lähti vetämään tennispallon kanssa kunniakierrosta niitä kohti, mutta kääntyi käskystä ja tuli takaisin.

Tänään aamulenkillä vähän haukuttiin paria ensimmäistä kadun toisella puolella vastaan tulevaa koiraa, seuraavat kaksi menivät jo pöhisemättä.

Jänskätys

Aamulla ohiteltiin taas koirapuistoa, ei mitenkään erityisen mallikkaasti mutta ei nyt kamalan kehnostikaan. Parin tunnin levon jälkeen lähdettiin oikein supervauhdikkaalle ja -pitkälle pyörä/pelto/uintilenkille, ja päästiin pyörällä ohi kahdesta koirapuistosta (toinen tyhjä, toisessa kaksi haukkuvaa pikkukoiraa) ja yhdestä koirakostakin. Kyllä Ykää väsytti sen jälkeen ja jäi ihan mielellään kotiin, kun minä menin iltapäiväksi kouluun.

Tänään ilmoittauduin möllitokokokeeseen varsin ex tempore, kuten tapana on. Tiistaina siis on ensimmäinen koe meille kummallekin. Huomenna saadaan Nika ja Myra -sheltit tänne yökylään, eli päästään illalla kokeilemaan häiriöpaikkamakuutakin taas pitkästä aikaa. Sunnuntaina sitten enemmälti motivoivaa mieleenmuistutustreeniä, maanantaina ei tehdä yhtään mitään. Vähän jänskättää jo valmiiksi, mutta lähdetään nyt kuitenkin kokeisiin ihan vain treenimielessä. Kokeenomaisesti ei ollakaan tehty mitään ikinä, joten saapa nähdä miten koira toimii. Mahdollisimman positiivisen kuvan yritän kokeista Yrjänälle kuitenkin jättää.

11kk

Yrjänä ja sisarukset täyttivät tänään 11kk, kumman nopeasti se aika menee. Synttärilahjaksi kävimme taas canicrossaamassa, heittelemässä palloa pelloilla ja ohittelemassa (tyhjää, aamulla ohittelimme täyttä) koirapuistoa kovin onnistuneesti. Palkkioksi Ykä pääsi juoksemaan ja haistelemaan puistoon, johon tulikin pian vuotias faaraokoira Kiti ja Ykän kokoinen black-and-tan -värinen, puolitoistavuotias Dana, johon Yrjänä ihastui tulisesti. Dana oli täydellinen nainen Ykälle, koska se leikki samalla, rajulla, holskumaisella tavalla ja osasi ilmoittaa, että selkään ei muuten nousta. Oli muuten väsynyt koira tuon jälkeen.

Yksi mutkan takaa yllättäen vastaan tullut sakemanni sai Ykän taas hölmöilemään, enkä minäkään osannut toimia oikein. Hienoa kuitenkin on, että pikkuhiljaa alan oppia enemmän ja enemmän, eli eteenpäin mennään. Kunhan minä opin, koira oppii.

Juoksemista

Koppi

Hurjimus

Akrobaatti

Viime viikolla käytiin canicrossaamassa kotikutoisin välinein, eli koiralle Y-valjaat ja hihna kiinni vyöhön. Mitään pikalukkoja ei ollut, mutta eipä tarvittukaan. Hyvin meni näinkin, ja tuli vastaantulijoilta kovin hyväntahtoisia ilmeitä, kun juoksi jalkakäytävän laitaa ja kannusti koiraa huutamalla "hyvä hyvä hyvä mene mene mene paina paina!"

Ykä ei oikein tajunnut vetämisestä mitään, kun sitä ei noin muutoin hyväksytä ollenkaan. Juosta jolkotteli vierellä suurimman osan ajasta. Viikonlopun yli sai hautua, kun punkkasimme porukoilla, mutta tänään kokeiltiin taas uudestaan. Jätkällä oli täysin mennyt kaaliin se, että nyt pitää vetää, eli veti hyvin ja tasaisesti. Nautti täysin siemauksin, kun pääsi juoksuttamaan minua. Pysähdyttiin pari kertaa heittelemään palloa ja juoksemaan pellolla. Ja eiköhän tuo sika taas bongannut jäniksen. Ja sitten koiraa vietiin, eikä minkään maailman karjunta mennyt läpi. Luojan kiitos Ykä ajaa jänestä vain niin kauan kuin se on näkyvillä ja on poissa vain noin vajaan minuutin. Mutta siinäkin on minuutti liikaa.

Ja käytiinhän me perjantaina agilityilemässäkin. Kentällä ei ollut muita ja jätkä liiteli erinomaisesti. Päästiin keinustakin ilman hihnaa ja kokeiltiin muuria ja pituushyppyä. Samalla reissulla eksyttiin koirapuistoon, kun oltiin ensin ohitettu se nätisti, ja sielläpä oli niin ihana kultainennoutaja, että sen selkään piti yrittää jatkuvasti. Useimmiten ei edes päässyt selkään asti vain nylkytteli itsekseen vieressä, ja aloitti uudestaan vaikka tuli kieltoa sekä minulta että nartulta. Kyllä tuolta jätkältä palli lähtee tässä jossakin välissä, hormonit tuottavat sille vain turhaa stressiä.

Komeilua

Näin rumaa täällä on.

Kotijäneksiä ja muuta mukavaa

Eilisillan vietimme Kannelmäessä pullanleivonnan merkeissä. Olohuoneessa oli kani häkissä, ja sehän se vasta mielenkiintoista olikin. Yrjänä nuuhki kyllä suurimman osan ajasta ihan nätisti, kunnes kani teki äkkiliikkeen ja Ykälle tuli kiire. Siinä vain oli välissä joku tosi tyhmä häkki, Ykä olisi paljon mieluummin telminyt Elviksen kanssa vapaana.

Ihmislenkkikaverin kanssa lenkkeily oli taas pitkästä aikaa melko jännittävä seikkailu, joka ehdottomasti vaatii lisätreeniä.

Sen sijaan ohitukset ovat menneet jopa hyvin viime päivinä. Tänään piti vähän mölistä jollekin pitille, joka kylläkin piti vieläkin kamalampaa ääntä, mutta monet monituiset muut menivät vähän kauempaa kiertäessä hienosti. Kävimme siis kolmen tunnin lenkillä, jonka aikana mm. pyöräiltiin, juostiin pellolla, heiteltiin tennispalloa, otettiin tottista hautausmaan parkkipaikalla (nouto, ruutu, seuruutus) ja ohiteltiin oikein urakalla täpötäyttä koirapuistoa. Loppuvaiheessa pääsimme puistonkin ohi melkein kunnialla ja ääneti, vaikka alkuun koiralla olivat kierrokset kaakossa.

Nyt koira rouskuttaa iloisena naudanluuta.