Rauha maassa

Ei kiesus, meillähän on kokeet huomenna eikä olla tehty yhtikäs mitään... lähinnä keskitytty tavan elämän rauhoittamiseen ja ylimääräisen häsläyksen poistamiseen huomioimattomuudella ja rauhallisuudella. Ykä on ollut työkiireistä johtuen vähän vähemmällä liikunnalla, mutta eipä polskun pää siitä ole mitenkään pipiksi mennyt. Varmasti suuri osuus on myös sillä, ettei lenkille lähdetä eikä siellä liikuta, jos koira läähättelee omiaan tai höslää muuten vain jotain. Ruoka tulee lenkin jälkeen siten, että Ykä joko jätetään a) eteiseen koiraportin taa tai b) hihnassa eteisoven kahvaan sidottuna pohdiskelemaan syntyjä syviä. Ruoka tulloo naaman eteen vasta, kun koira menee makoilemaan tai muuten rentoutuu. Eli ei enää ruokakupilla tokoilua tai muuta virettä nostattavaa sisätiloissa. Eikä varsinkaan rynnimistä niin että parketti rapisee.

Ja katsos - koira läähättelee vähemmän, liikkuu sisällä rauhallisemmin ja kävelee lenkillä paremmin mukana hidastakin käveleskelyvauhtia. Eniten taitaa olla omistajalla opettelemista - kärsivällisyys kun ei ole ihan allekirjoittaneen perushyve.

No, joka tapauksessa, voisi toivoa että rauhallisuuksien opettelu auttaa tokokeskittymiseen ja -intoon. Ehkä sitä tänään voisi ottaa jotain kivaa; sellaista, jota koira varmasti osaa jotta tulee molemmille hyvä fiilis. Alkoi nimittäin tuossa äsken iskeä taas se tuttu hirvitys siitä, että mihin hittoon sitä on taas tullut itsensä tyrkättyä.

Tokoilua ja sikailua

Pari tokoilukertaa takana. Nyt pitäisi selvitä pari viikkoa ilman ohjattuja treenejä, ja rysäyttää sitten kylmiltään VOI-kokeeseen. Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan, että mitä siellä tapahtuu.

Paikkamakuut ilman mitään ongelmaa, pysyi suorassa vaikka lähdinkin sivulle hakemaan kamoja autosta. Liikkeestä istuminen sujui hyvin. Kaukoissa ihmeellistä läähättelyä, mutta kun sai pallopalkan selän taakse heti suorituksesta, toimi kyllä. Saattaa kyllä vähän tulla eteenpäin seiso-maahan -vaihdossa, mutta menkööt nyt. Läheltä ohjattuna liikkeenvaihdot puhtaat. Seuraamisessa hininää, mutta suurimman osan ajasta seuraa tiiviisti ja tarkasti. Pari kertaa piti nyppäistä, kun näytti menevän sunnuntaikävelylinjalle. Peruutukset + paikallaan kääntyilyt lemppareita. Sivu-tule-sivu -ketju kans tosi nastaa. Luoksetuloissa ei niinkään treenailla maahanmenemistä, koska tuo kuuntelee sitä käskyä vapaana juostessakin hyvin. Seisomaan pysäytyksiä enemmän. Alkoi ennakoida ja hidastella, joten otettiin lähinnä läpijuoksuja. Vielä kun ohjaajalla jotenkin syvyysnäkö pelaisi niin, että osaisin pysäyttää koiran tötsän kohdalle... ei oo koiran vika kun ohjaaja huutelee käskyjä milloin sattuu.
Ruuduissa jälleen aluksi jotain ihmesähläystä, kun ohjaaja ei käsitä, että käskyt pitää huutaa kovempaa jos tuulee. Maanantaina siis treenattiin syysmyrskyssä. Nähtäväksi jää, miten hyvin Ykä pysähtyy "SEIS"-käskystä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Voi olla että se jää etsimään sitä ja haahuilee ulos ruudusta. Muuten ruutu meneekin täpäkästi.

Tunnareita tehtiin myös maanantaina. Eka meni ihan plörinäksi, tokalla kouluttaja tuli viemään palikat ja käskyttämään. Silloin Ykä teki töitä tarkasti, ei klähminyt vääriä ja toi oman. Vähän kyllä mälväsi sitä, sen kitkeminen onkin nyt treenin alla.

Metallinouto ok, voisi olla vauhdikkaampi. Jotenkin oli kai taas tosi inhaa ottaa kylmää metallia suuhun. Hyppynoudossa on nyt vähän ongelmia, kun jätkä meni pari tokokertaa sitten tavallisessa hypyssä rysäyttämään estettä päin. Ei viitsinyt yhtään katsoa kuinka korkean esteen yli oli hyppäämässä, joten takapää jäi kiinni ja veti esteen kumoon. Nyt sitten koira välillä vähän aristelee (matalaakin) estettä. No, hyppynoutoja pallolla, ja niiden mennessä hyvin kapulalla.

Elävässä elämässä Ykästä on kyllä kuoriutunut hirveä sika. Se ei yhtään katsele, missä sheltit ovat ja saattaa innostuessaan kävellä suoraan niitä päin. Eilen palloa heitellessä taklasi rähisten Nikan kumoon, kun Nika oli ehtinyt saada pallon suuhunsa ensin. Sitten tulikin vähän sakinhivutusta ja olipa kumman hienoa, itse tarjottua sivullaoloa ja katsekontaktia sen jälkeen. Seuraavalla kerralla teen koirasta jauhelihaa, jos se yhtään edes näyttää tuommoisen ääliöilyn merkkejä.

Muuttohommia ja muita

Viime viestistä onkin jo aikaa. Tässä on muutettu toiselle puolen kaupunkia ja allekirjoittanut on aloittanut työharjoittelun, joten vipinää ja vilskettä on riittänyt. Yksä stressasi itse muutosta jonkin verran, mutta uuteen kämppään asettui hyvin. Lenkkimaastotkin vaikuttavat huikeilta, mitä nyt kovinkaan pitkiä lenkkejä ei olla ehditty heittelemään.

Ilmoittauduin tosiaan holskujen tokorotumestaruuksiin VOI-luokkaan. Mennään ihan leikillään testaamaan miten koira toimii, ja muutenkin maistelemaan vaikeampien luokkien menoa. Maanantaina oli yksi tokon ryhmätunti ja ennen koetta on vielä kaksi, joten hiontoja ehtii vielä tehdä. Lokakuun alussa mennään luonnetestiin, sekä holsku- että shelttivoimin. Kiinnostaa kyllä molempien käyttäytymiset, toivoakseni niistä saadaan videomatskuakin näytille.

Ykästä on tullut ällöttävä söpönaama, koko ajan kerjää huomiota. Stressaa selkeästi koiraa itseäänkin. Huomioimattomuudella paranee.

Maanantaina tokossa pitkää, ohjattua seuruutusta käännöksineen ja siirtyilyineen. Välillä vähän poikitusta, mutta eniten yllätti hininä. Palkan viipyessä jätkä alkoi tehdä vain entistä suuremmalla raivolla hommia, ja pillinenästä alkoi kuulua ääniä. 3min piilopaikkamakuu suorassa asennossa ja ilmeisen skarppina, jee! Ihan hyvin näin kylmiltään. 2min piilopaikkaistuminen heti perään, myös tosi hieno. Kaukkareissa tuppaa seiso-maahan tai seiso-istu vähän edistää, mutta seisomaan nousee joka asennosta näppärästi. Jättöistumisessa läsähtää hyvin istumaan kesken askeleen, kunhan vain sanon käskyn tarpeeksi varmasti ja päätän, että kyllä se sinne istuu. Ruutua piti pari kertaa hinkata, kun ensin palkka-alusta oli liian lähellä takareunaa ja koira jäi puolittain ruudun ulkopuolelle. Kerran varasti perään makuulta, kun kävelin koekolmion. Hinku ruutuun on kyllä törkeä, käskystä lähtee niin että hippulat vinkuu. Hyppynouto kilon kapulalla 75cm esteen yli tokalla kerralla ok, ekalla kiersi palatessa. Metallinouto vieraalla kapulalla, ekalla kerralla ihmetteli kapulaa ennen kuin toi. Otettiin pari hetsaten, ei enää epäröinyt.

Magneettipallo on muuten enemmän kuin sata jänistä, mahtava peli.

Könejä, taas

Oltiinpa tuossa Ahvenanmaalla käymässä, siellä nähtiin taas kuinka pöljä eläin tuo holsku on. Siellä oli kaksi narttukoiraa, flätti ja suomenajokoira. Flätti oli vähän päällepäsmäri, ja tietty Ykän piti heti ekana, tapansa mukaan, mennä pöristen suoraan luo. Äkkilähtöhän sieltä tuli, oikein olan takaa, ja Ykä kiljuen karkuun. Sehän draamaa heti kun edes meinaa tulla turpaan, eli alkaa huutaa kuin syötävä samantien. Joka sitten johtaa siihen, että kaikki tulevat sen kimppuun. Luonnon lait.

No, sitten oli Ykä ihan nöyrää poikaa sisätiloissa, ei uskaltanut oikein kävelläkään missään ja häntä koipien välissä vain luimisteli menemään. Välillä nukkui toisessa huoneessa ja tuli sieltä aina välillä tsekkaamaan, että lähdettäiskö jo. Suomenajokoira oli semmoinen söpö luimupötkylä, mutta sitäkin Ykä alkuun pelkäsi kun oli lähtenyt kiljuvan Ykän perään flätin kanssa... loppuvaiheessa ajokoira oli jo ihan okei. Monta kertaa makoiteltiin flättistä ja Yksää vierekkäin kyljellään, olivat siinä kyllä tosi nätisti. Muutenkin katsottiin ettei narttu aja holskua nurkkaan. Mutta joo, on tuo vaan typerä eläin, kun pitää eka hirveällä älämölöllä mennä kohti että MINÄ MUUTEN OLEN TÄN PAIKAN KINGI ja sitten kun tulee sanomista, lähteä kiljuen vastakkaiseen suuntaan että AI AI AI AI ÄLÄ TAPA APUA MÄ KUOLEN.

Minisnaku-uroksen kanssa oli sen sijaan tosi nätisti. Kai nyt kun oli aiemmin tullut flätiltä niin pahasti köniin... kyllä minäkin olisin tosi hiljaa sen jälkeen.

Poika on saanut vähän lihaa luiden päälle, joskus kilon tai puolentoista päästä taas normitilanteessa. Eilen kävin pyöräilemässä Ykän ja Nika-sheltin kanssa, oli kyllä tosi leveät hymyt molemmilla.

Mitään sen kummempaa ei olla (kai?) tehty. Sivulletuloja ja peruutusseuruutuksia. Mikäs tässä, ritari Ässä.

Haku, osa II

Autossa Yksä joutui olemaan vieretysten 7kk Oikku-malikan kanssa. Oikku oli häkissä ja Yksä penkillä. Hyvin meni poikien yhteiselo, paluumatkalla nukkuivat selät vastatusten.

Ykälle olin ostanut 15m jälkiliinan, joka nyt sai toimia näyttöliinana. Liivit niskaan ja menoksi. Ensin Ykä näki kun maalimies lähti pöpelikköön, sitten vein sen hetkeksi näkösuojaan ja maalimies eteni syvemmälle. Into piukeana lähti lähetyksestä täsmälleen oikeaan suuntaan, löysi maalimiehen ja kirmasi irtorulla suussa kovaa vauhtia takaisin. Ensin riekutusta rullalla, sitten koira liinaan kiinni ja "NÄYTÄ!". Koira lähti hyvin, mutta minä kämmäilin jotain ja yritin kiertää puuta väärältä puolelta... pitää tajuta se, että enhän minä tiedä missä maalimies on. Seuraa koiraa, ihan sama mihin se vie! Lähetin uudestaan keskilinjalta näyttämään, ja juoksi mokailustani huolimatta suoraan maalimiehen luo. Maalimies käski istumaan ja siitä heti riekkupalkka.

Tokan maalimiehen lähdön Yksä näki kokonaan. Juoksi täyttä höyryä, ja kohta kiikutti irtorullan takaisin. Nyt osasin antaa koiran johdattaa. Maalimies käski istumaan, tällä kertaa vain kehu- ja taputuspalkkaus. Iloinen koira.

Kolmannen maalimiehen Ykä näki myös, mutta maalimiehen piiloutumisen jälkeen seuruutin Ykää vähän keskiviivaa eteenpäin. Nyt oli vähän vaikeampaa maastoa - Ykä mieluummin vetäisi polkuja pitkin eikä siitä ryteiköstä sellaista löytynyt. Maalimies kuitenkin löytyi, ja irtorullakin kiikuttui nätisti takaisin. Ykällä alkoi olla vähän puhti poissa, mm. sylkäisi rullan minulle käteen. Leikittiin vähän hillitymmin. Liina kiinni ja koira matkaan. Alussa lähti hyvin ja törkeää vauhtia, mutta kaarsi kummallisesti oikealle. Seurasin kuitenkin koiraa, ja maalimiehen ääniavun avulla päästiin piilolle asti. Koira istumaan ja reilu palkkaus. Keskiviivalla kaikki taputtelivat Ykää ja häntä viuhui koko ajan jee.

Nyt omia huomioita:
- ei mitään kehuhihkumisia, kun koira ottaa irtorullan suuhunsa: kyllä se tuo sen joka tapauksessa
- muista antaa koiran johdattaa näytölle!

Kyllä saa aika haipakkaa juosta Ykän perässä näytölle, toivottavasti en kamalasti kaadu turvalleni ryteikössä jatkossakaan. Tulevana maanantaina risteilyharjoituksia kentällä, syyskuussa alkaa taas tokoilu.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-ÄÄÄÄÄ

"Äiti, mulla on heinä päässä."

Kiljukaulan pentele on oppinut huutamaan oikein tosissaan, jos se raukkaparka joutuu puuhun kiinni muiden treenaamisen ajaksi. Siis kamalaa, joku muu tekee jotain ja holsku ei! Eihän sitä kestä. Mökilläkin se kyllä huusi, kun sitä pidettiin pannasta kiinni, mutta että puuhunkin sidottuna pitää. Hyvä, että intoa piisaa, mutta volyymit kyllä nyt alas ja sassiin. Ei tasan aleta opettamaan haukkumista, jos koira alkaa turhautuneena tarjota sitä.

Porolahden kentällä oli metrinen este, joten se hypättiin kerran yhteen suuntaan vauhdista. Muuten tehtiin lähinnä seuruutuksia ja siirtyilyjä namipalkalla. Höyryä oli sen verran, että oli parempi jättää pallo taskuun. Minä kun en halua pienimpiäkään hininöitä mukaan tokohommiin, ettäs koira tiedät. Hiljaisuus + innokas tekeminen -yhdistelmästä palkkaa.

Männäpäivinä tehtiin kokonainen laatikollinen yrjölänpuuroa, jotta saadaan Ykälle vähän hiilareita napaan. Pelkkä energiaruoka kun ei tuota viripäätä lihota.

Haku, osa I

Ekat hakutreenit takana, jo on tällaisella tokoihmisellä opittavaa! Ensin toimin maalimiehenä Ramu-malikalle ja Dana-sakulle, sitten sytyteltiin Ykää. Tosi siististi lähti aina osoittamaani suuntaan, ja kun sai lähtökäskyn vasta, kun tuijotti tiiviisti eteenpäin eikä minuun, oppi ettei kontaktia tarvita. Namipalkkaus sai ahneen sian sylkemään rullaa maahan, eikä se tokalla kerralla oikein edes halunnut leikkiä rullaa palauttaessaan. Siispä namit jätetään himaan ja palkkaus narupallolla tästedes. Ja minun pitää tajuta, että MAALIMIES palkkaa, en minä. Maalimiehen pitää olla minua kiinnostavampi.

Lopuksi kouluttaja opetti Ykää haukkumaan. Kaupungissa kun asutaan, ei ole tullut koskaan opetettua sitä - yleensä pitää olla vain hiljaa. Kiljukaulaholsku tarjosi kaikkea pallon saadakseen, tosi näyttäviä sivulletulojakin. Lopulta haukkui silkkaa turhautumistaan. Jossain välissä saatiin kyllä pari ihan kunnon haukkuakin peräkkäin. Kuulemma haukun opittuaan koira kyllä olisi sellainen, että paukuttaisi ihan kunnolla. Silti rullailmaisu sopisi kouluttajan mukaan paremmin, koska a) Ykä on niin pirun nopea, b) rullakoiran ei tarvitse jäädä maalimiesten luokse ja c) haukkua opetellessaan Ykä tunki kyllä niin lähelle, että siitä tulisi sanomista. Haukkuminen kyllä varmasti opetellaan ihan vaikka vain huvin vuoksi, mutta eiköhän rulla sovi Ykälle paremmin.

Perjantaina uusiksi!