Ei kiesus, meillähän on kokeet huomenna eikä olla tehty yhtikäs mitään... lähinnä keskitytty tavan elämän rauhoittamiseen ja ylimääräisen häsläyksen poistamiseen huomioimattomuudella ja rauhallisuudella. Ykä on ollut työkiireistä johtuen vähän vähemmällä liikunnalla, mutta eipä polskun pää siitä ole mitenkään pipiksi mennyt. Varmasti suuri osuus on myös sillä, ettei lenkille lähdetä eikä siellä liikuta, jos koira läähättelee omiaan tai höslää muuten vain jotain. Ruoka tulee lenkin jälkeen siten, että Ykä joko jätetään a) eteiseen koiraportin taa tai b) hihnassa eteisoven kahvaan sidottuna pohdiskelemaan syntyjä syviä. Ruoka tulloo naaman eteen vasta, kun koira menee makoilemaan tai muuten rentoutuu. Eli ei enää ruokakupilla tokoilua tai muuta virettä nostattavaa sisätiloissa. Eikä varsinkaan rynnimistä niin että parketti rapisee.
Ja katsos - koira läähättelee vähemmän, liikkuu sisällä rauhallisemmin ja kävelee lenkillä paremmin mukana hidastakin käveleskelyvauhtia. Eniten taitaa olla omistajalla opettelemista - kärsivällisyys kun ei ole ihan allekirjoittaneen perushyve.
No, joka tapauksessa, voisi toivoa että rauhallisuuksien opettelu auttaa tokokeskittymiseen ja -intoon. Ehkä sitä tänään voisi ottaa jotain kivaa; sellaista, jota koira varmasti osaa jotta tulee molemmille hyvä fiilis. Alkoi nimittäin tuossa äsken iskeä taas se tuttu hirvitys siitä, että mihin hittoon sitä on taas tullut itsensä tyrkättyä.
Ja katsos - koira läähättelee vähemmän, liikkuu sisällä rauhallisemmin ja kävelee lenkillä paremmin mukana hidastakin käveleskelyvauhtia. Eniten taitaa olla omistajalla opettelemista - kärsivällisyys kun ei ole ihan allekirjoittaneen perushyve.
No, joka tapauksessa, voisi toivoa että rauhallisuuksien opettelu auttaa tokokeskittymiseen ja -intoon. Ehkä sitä tänään voisi ottaa jotain kivaa; sellaista, jota koira varmasti osaa jotta tulee molemmille hyvä fiilis. Alkoi nimittäin tuossa äsken iskeä taas se tuttu hirvitys siitä, että mihin hittoon sitä on taas tullut itsensä tyrkättyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti