keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tokoilua ja sikailua

Pari tokoilukertaa takana. Nyt pitäisi selvitä pari viikkoa ilman ohjattuja treenejä, ja rysäyttää sitten kylmiltään VOI-kokeeseen. Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan, että mitä siellä tapahtuu.

Paikkamakuut ilman mitään ongelmaa, pysyi suorassa vaikka lähdinkin sivulle hakemaan kamoja autosta. Liikkeestä istuminen sujui hyvin. Kaukoissa ihmeellistä läähättelyä, mutta kun sai pallopalkan selän taakse heti suorituksesta, toimi kyllä. Saattaa kyllä vähän tulla eteenpäin seiso-maahan -vaihdossa, mutta menkööt nyt. Läheltä ohjattuna liikkeenvaihdot puhtaat. Seuraamisessa hininää, mutta suurimman osan ajasta seuraa tiiviisti ja tarkasti. Pari kertaa piti nyppäistä, kun näytti menevän sunnuntaikävelylinjalle. Peruutukset + paikallaan kääntyilyt lemppareita. Sivu-tule-sivu -ketju kans tosi nastaa. Luoksetuloissa ei niinkään treenailla maahanmenemistä, koska tuo kuuntelee sitä käskyä vapaana juostessakin hyvin. Seisomaan pysäytyksiä enemmän. Alkoi ennakoida ja hidastella, joten otettiin lähinnä läpijuoksuja. Vielä kun ohjaajalla jotenkin syvyysnäkö pelaisi niin, että osaisin pysäyttää koiran tötsän kohdalle... ei oo koiran vika kun ohjaaja huutelee käskyjä milloin sattuu.
Ruuduissa
jälleen aluksi jotain ihmesähläystä, kun ohjaaja ei käsitä, että käskyt pitää huutaa kovempaa jos tuulee. Maanantaina siis treenattiin syysmyrskyssä. Nähtäväksi jää, miten hyvin Ykä pysähtyy "SEIS"-käskystä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Voi olla että se jää etsimään sitä ja haahuilee ulos ruudusta. Muuten ruutu meneekin täpäkästi.

Tunnareita tehtiin myös maanantaina. Eka meni ihan plörinäksi, tokalla kouluttaja tuli viemään palikat ja käskyttämään. Silloin Ykä teki töitä tarkasti, ei klähminyt vääriä ja toi oman. Vähän kyllä mälväsi sitä, sen kitkeminen onkin nyt treenin alla.

Metallinouto
ok, voisi olla vauhdikkaampi. Jotenkin oli kai taas tosi inhaa ottaa kylmää metallia suuhun. Hyppynoudossa on nyt vähän ongelmia, kun jätkä meni pari tokokertaa sitten tavallisessa hypyssä rysäyttämään estettä päin. Ei viitsinyt yhtään katsoa kuinka korkean esteen yli oli hyppäämässä, joten takapää jäi kiinni ja veti esteen kumoon. Nyt sitten koira välillä vähän aristelee (matalaakin) estettä. No, hyppynoutoja pallolla, ja niiden mennessä hyvin kapulalla.

Elävässä elämässä Ykästä on kyllä kuoriutunut hirveä sika. Se ei yhtään katsele, missä sheltit ovat ja saattaa innostuessaan kävellä suoraan niitä päin. Eilen palloa heitellessä taklasi rähisten Nikan kumoon, kun Nika oli ehtinyt saada pallon suuhunsa ensin. Sitten tulikin vähän sakinhivutusta ja olipa kumman hienoa, itse tarjottua sivullaoloa ja katsekontaktia sen jälkeen. Seuraavalla kerralla teen koirasta jauhelihaa, jos se yhtään edes näyttää tuommoisen ääliöilyn merkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti