keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Muuttohommia ja muita

Viime viestistä onkin jo aikaa. Tässä on muutettu toiselle puolen kaupunkia ja allekirjoittanut on aloittanut työharjoittelun, joten vipinää ja vilskettä on riittänyt. Yksä stressasi itse muutosta jonkin verran, mutta uuteen kämppään asettui hyvin. Lenkkimaastotkin vaikuttavat huikeilta, mitä nyt kovinkaan pitkiä lenkkejä ei olla ehditty heittelemään.

Ilmoittauduin tosiaan holskujen tokorotumestaruuksiin VOI-luokkaan. Mennään ihan leikillään testaamaan miten koira toimii, ja muutenkin maistelemaan vaikeampien luokkien menoa. Maanantaina oli yksi tokon ryhmätunti ja ennen koetta on vielä kaksi, joten hiontoja ehtii vielä tehdä. Lokakuun alussa mennään luonnetestiin, sekä holsku- että shelttivoimin. Kiinnostaa kyllä molempien käyttäytymiset, toivoakseni niistä saadaan videomatskuakin näytille.

Ykästä on tullut ällöttävä söpönaama, koko ajan kerjää huomiota. Stressaa selkeästi koiraa itseäänkin. Huomioimattomuudella paranee.

Maanantaina tokossa pitkää, ohjattua seuruutusta käännöksineen ja siirtyilyineen. Välillä vähän poikitusta, mutta eniten yllätti hininä. Palkan viipyessä jätkä alkoi tehdä vain entistä suuremmalla raivolla hommia, ja pillinenästä alkoi kuulua ääniä. 3min piilopaikkamakuu suorassa asennossa ja ilmeisen skarppina, jee! Ihan hyvin näin kylmiltään. 2min piilopaikkaistuminen heti perään, myös tosi hieno. Kaukkareissa tuppaa seiso-maahan tai seiso-istu vähän edistää, mutta seisomaan nousee joka asennosta näppärästi. Jättöistumisessa läsähtää hyvin istumaan kesken askeleen, kunhan vain sanon käskyn tarpeeksi varmasti ja päätän, että kyllä se sinne istuu. Ruutua piti pari kertaa hinkata, kun ensin palkka-alusta oli liian lähellä takareunaa ja koira jäi puolittain ruudun ulkopuolelle. Kerran varasti perään makuulta, kun kävelin koekolmion. Hinku ruutuun on kyllä törkeä, käskystä lähtee niin että hippulat vinkuu. Hyppynouto kilon kapulalla 75cm esteen yli tokalla kerralla ok, ekalla kiersi palatessa. Metallinouto vieraalla kapulalla, ekalla kerralla ihmetteli kapulaa ennen kuin toi. Otettiin pari hetsaten, ei enää epäröinyt.

Magneettipallo on muuten enemmän kuin sata jänistä, mahtava peli.

3 kommenttia:

  1. Kiva kun teidän blogi heräilee taas eloon. Melkein ehti jo kaipailemaan näitä tokotarinoita! :-)

    VastaaPoista
  2. Heh, minä kun aina kuvittelen näiden löpinöiden olevan todella tylsää luettavaa... mutta olen iloinen, jos näin ei ole. :D

    VastaaPoista