Vapunjälkeiset tokotreenit alkoivatkin makoisasti, kun sekunti ennen paikallamakuun aloitusta kuului jostain pamahdus. "SOTA", ajatteli Ykä ja nousi seisomaan ja näytti suurinpiiltein tältä: <:---( . Käskin iloisesti sivulle ja siitä maahan, teki kuten käskettiin vaikka näyttikin siltä että kuolema tulee. Oli tismalleen samassa suorassa asennossa 4min piiloilun jälkeen. Riekutuspalkka ja hihkuntaa, leikki tosi hienosti. Välillä treenien aikana taas muisti että ai niin, sota, korvat taakse, mutta se jotenkin unohtui aina tekemisen ja palkkaamisen tiimellyksessä.
Tämän jälkeen häiriöluoksetuloja, joka olikin tosi vaikeaa kun Nikaa kutsuttiin vierestä. Ykä on tottunut tottelemaan T:tä, joten nyt oli hankalaa tajuta miksei saa liikkua. Vein aina rauhallisesti takaisin ja palkkasin, kun pysyi maassa väärien "TULE"-käskyjen kaikuessa. Hytkyi kyllä melkoisesti. Lopuksi sitten lyhyitä suoria luoksetuloja.
Tunnaria muuten tehtiin kerran viime viikollakin, näköjään unohtunut mainita. Sitä edelsi aivan törkeä tunnaritauko, jonka katkaisi vain joku yksi tai kaksi liikkuritonta koklailua talvella. Liikkurin kanssa tunnaria tehtiin viimeksi kai joskus viime syksynä. No! Viime viikolla Ykä haisteli tosi rauhallisesti, kävi välillä syömässä vähän matkan päähän joltain pudonneen namin (...) ja toi sitten oman. Tällä viikolla vielä parempi, eli juoksi kapuloille, haisteli omaa, haisteli väärää tarkistukseksi, palasi omaan ja toi sen. Aivan mahdottoman hieno suoritus! Paljon nakkia naamariin vaan heti. Hitsi että äiskä on ylpeä.
Luppotauoilla temppuiltiin, Ykä on jo ältsin taitava kävelyn yhteydessä tapahtuvassa pujottelussa. Hädin tuskin käytän enää edes käsiapua. Jalkoja pitää kyllä nostella liioitellusti, että tuon kokoinen hurtta mahtuu pujottelemaan, mutta hätäkös tässä. Kahdeksikon kiertämisessäkin pitää vähän taivutella jalkoja, sen verran hurjaa vauhtia tuo luikertelee. Ja jalkojen välissä seuraamista! Meidän bravuuri. Tokoesteellä myös hassutteluageiltiin, eli agihyppykäskyllä vauhdista hyppäämistä milloin mistäkin kulmasta.
Ryhmäseuruutus liikkurin ohjeiden mukaan oikein ihana, kannustin Ykää aina kun teki oikein ja sehän tsemppasi ihan urakalla, vaikka kaavio venyi ja venyi. Alussa vire oli vähän korvat-niskassa -tasoa. Jäävistä istu ja seiso, ihan ok. Kaukoissa ongelmaksi on muodostunut seisomaan nouseminen - pitää vaan vaatia ja palkata mahdollisimman paljon nimenomaan seisomisista.
Ruutua tehtiin niin, että palkkasin joko seisomisesta, maahanmenosta tai maassapysymisestä, kun kävelin koekaavion. Sain yhden söpön beussilapsenkin mukaan siinä kävellessäni, kun mulla oli niin hyviä makupaloja mukana. Kerran kutsuin kävelyn yhteydessä seuraamaan, sinkosi kuin ohjus vierelle.
Lopuksi luoksetulon pysäytykset, ei ihan räjähtäviä mutta ei haittaa. Tokalla luoksetulokutsulla jäi haaveilemaan jotain, piti kutsua uudestaan. Vaan olipahan iloinen koira kun sai juosta pallon kanssa pitkin maita ja mantuja.
Tunnaria muuten tehtiin kerran viime viikollakin, näköjään unohtunut mainita. Sitä edelsi aivan törkeä tunnaritauko, jonka katkaisi vain joku yksi tai kaksi liikkuritonta koklailua talvella. Liikkurin kanssa tunnaria tehtiin viimeksi kai joskus viime syksynä. No! Viime viikolla Ykä haisteli tosi rauhallisesti, kävi välillä syömässä vähän matkan päähän joltain pudonneen namin (...) ja toi sitten oman. Tällä viikolla vielä parempi, eli juoksi kapuloille, haisteli omaa, haisteli väärää tarkistukseksi, palasi omaan ja toi sen. Aivan mahdottoman hieno suoritus! Paljon nakkia naamariin vaan heti. Hitsi että äiskä on ylpeä.
Luppotauoilla temppuiltiin, Ykä on jo ältsin taitava kävelyn yhteydessä tapahtuvassa pujottelussa. Hädin tuskin käytän enää edes käsiapua. Jalkoja pitää kyllä nostella liioitellusti, että tuon kokoinen hurtta mahtuu pujottelemaan, mutta hätäkös tässä. Kahdeksikon kiertämisessäkin pitää vähän taivutella jalkoja, sen verran hurjaa vauhtia tuo luikertelee. Ja jalkojen välissä seuraamista! Meidän bravuuri. Tokoesteellä myös hassutteluageiltiin, eli agihyppykäskyllä vauhdista hyppäämistä milloin mistäkin kulmasta.
Ryhmäseuruutus liikkurin ohjeiden mukaan oikein ihana, kannustin Ykää aina kun teki oikein ja sehän tsemppasi ihan urakalla, vaikka kaavio venyi ja venyi. Alussa vire oli vähän korvat-niskassa -tasoa. Jäävistä istu ja seiso, ihan ok. Kaukoissa ongelmaksi on muodostunut seisomaan nouseminen - pitää vaan vaatia ja palkata mahdollisimman paljon nimenomaan seisomisista.
Ruutua tehtiin niin, että palkkasin joko seisomisesta, maahanmenosta tai maassapysymisestä, kun kävelin koekaavion. Sain yhden söpön beussilapsenkin mukaan siinä kävellessäni, kun mulla oli niin hyviä makupaloja mukana. Kerran kutsuin kävelyn yhteydessä seuraamaan, sinkosi kuin ohjus vierelle.
Lopuksi luoksetulon pysäytykset, ei ihan räjähtäviä mutta ei haittaa. Tokalla luoksetulokutsulla jäi haaveilemaan jotain, piti kutsua uudestaan. Vaan olipahan iloinen koira kun sai juosta pallon kanssa pitkin maita ja mantuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti