Tammikuu

 Jossain välissä oli talvi ja -25 astetta

Ykä on syönyt Neurontinia nyt rapiat kuukauden. Annostus nostettiin kahteen kapseliin päivässä suht nopeasti, koska sivuoireita ei tullut, eikä niitä ole kyllä vieläkään. Kertooko se siitä kuinka kipeä Ykä oli ennen lääkkeitä, sitä on paha sanoa. Hieroja kävi vähän aikaa sitten ja viime viikolla käytiin akupunktiossa ja laserissa - jälkimmäisten jälkeen Ykä on ravannut lenkeillä paljon enemmän eikä vaan töpsytellyt passissa. Ylihuomenna uudelleen akuun.

Treenihalliin Ykällä ei ole etenkään kylmällä ollut asiaa, vaan se jää treenien ajaksi kotiin syömään kongeja. Pääsee välillä keskenään lenkille niin ei tule ihan höperöksi. Lenkeillä sillä on pakkasella aina talvitakki päällä, sadesäällä sadetakki. Hirveän iloinen se on ollut, riehunut välillä hulluja holskuhyppyjä hihnassa ja hepuloinut pellolla pehmeässä lumessa. Sisällä ollaan välillä tehty jotain temppuja, kuten pyörittelyä perusasennon, eteentulon ja oikealla perusasennossa istumisen välillä, sekä kaukoja. Mutta oikeista treeneistä ja kisoista se lienee lopullisesti sairaseläkkeellä. Riehumisen jälkeen se vaikuttaa välillä kipeältä, ja ajoittain mietin tosissani näkeekö tämä koira ensi vuotta. Mutta mennään päivä kerrallaan.

Oman ja Nikan ilmosin rally-kisoihin ensi kuulle, josko sieltä saisi haettua Omalle viimeisen VOIHYVin ja Nikalle ensimmäisen! Oman kanssa ollaan rally-juttujen lisäksi treenailtu tokon AVO-liikkeitä. En tajua kuka tuolle koiralle on opettanut kaukot, mutta se tekee ne aivan älyttömän hyvin. Nouto on edelleen vaiheessa, tötsän kiertoa ollaan otettu pari kertaa. Manjana, manjana. Nikasta on hullun hauskaa jos teen kentällä sille pieruääniä ja yllytän haukkumaan. Josko saisin sen skarppaamaan pelleilemällä myös koekentällä.

Vea hajotti takkinsa, joten sai mennä nakuna

Ykän tilannekatsaus

Ykä kävi aatonaattona lekurissa saamassa laserhoitoa ja akupunktiota. Samalla saatiin hermokipulääkekuuri, jota hiljalleen nostetaan oikeaan annostukseen. Akupunktion jälkeen Ykä oli selvästi iloisempi ja liikkui paremmin, mennään uudelleen ensi vuoden puolella. Myös Neurontin on tuntunut helpottavan. Kaiken tämän lisäksi Yppylä on pelkillä remmilenkeillä, treeneissä se sai etsiä nameja kentältä kun Vea ja sheltit tekivät hommia. Mahdollisesti kuvautetaan selänseutu uudelleen ensi vuonna, viime kerrasta on vuosi ja olisi hyvä nähdä kuinka pahaan suuntaan ollaan menossa

7v 2kk, lihakseton ruipelo

Vuosi 2015 tiivistettynä

Tämä vuosi on ollut kyllä oikea koularivuosi! Yhteensä koko poppoo on kerännyt kahdeksan rally-koularia (2 x RTK1, 4 x RTK2, 2 x RTK3), yhden tokokoularin (TK1)  ja yhden BH-koularin, eli kymmenen kappaletta koulutustunnuksia. Lisäksi Vea on ehtinyt korkata tokon VOI-luokan äärimmäisen hyvällä kakkostuloksella. Tällaista kiritystä tuskin tapahtuu ihan heti uudelleen!

YKÄ
Terveydellisesti Ykä on mennyt tasaisesti huonompaan suuntaan, ja viime treenien valossa taidetaan jättää toko kokonaan pois treenivalikoimista. Iloiseen ja tarkkaan tekemiseen se tarvitsisi niin suurta intensiteettiä ja riehuntaa, että kroppa menee siitä ihan kokonaan jumiin. Yksi vaihtoehto olisi syöttää sille kipulääkkeitä ja jatkaa treenaamista, mutta se ei tunnu hyvältä eikä reilulta, joten antaa mieluummin olla. Tällä kaudella käytiin joka tapauksessa kaksissa VOI-kisoissa, joista molemmista VOI0. Rallyssa meni paremmin; Ykä porskutti ekana holskuna Suomessa sekä AVO- että VOI-luokan läpi (pisteet 95, 88, 98 ja 71, 94, 91).

Nyt Ykä jää toistaiseksi kokonaan treenitauolle, ja katsotaan myöhemmin mitä tehdään. Alustavasti koetetaan hieronnalla ja fysioterapialla saada koira parempaan kuntoon, ja jos näyttää hyvältä, aloitellaan tauon jälkeen rallyn MES-liikkeitä. Mennään päivä kerrallaan eikä oteta stressiä harrastuksista. Hirveä harmi että noinkin ihmisrakkaan koiran kanssa pitää nykyään olla vähän varovainen, ettei se satuta itseään ja rähähdä kellekään.

OMA
Oma on osoittanut kyntensä harrastuspuolella ja hoitanut treenikoiran virkaa tyylillä, kun Ykää on ollut pakko asettaa taka-alalle. Tänä vuonna pikkumerle sai kaksi vikaa ykköstulosta tokon ALO-luokasta (172,5 ja 180), saavuttaen TK1-tittelin. Lisäksi se aloitti rally-tokossa kisaamisen ja hoiti ALO- ja AVO-luokat läpi (98, 87, 100 ja 93, 79, 88). VOI-luokassa se ehti kisata tänä vuonna kahdesti, molemmista tulos (84 ja 71). Eli melkein kolme luokkanousua tällä kaudella rallyssa! Kolmanneksi käytiin puoliläpällä suorittamassa BH-koe, joka sekin meni heittämällä läpi. Nyt Oma opettelee noutamista, josko se ensi vuonna kävisi korkkaamassa tokon avoimenkin luokan. Lisäksi pitäisi hakea se yksi VOIHYV-rallysta, niin T voisi alkaa opettaa sille MES-liikkeitä.

Alkuvuodesta Omalla oli outo halvaannuskohtaus, joka onneksi meni ohi sairaalakäynnillä ja tiputuksella eikä mitään vastaavaa ole sittemmin tapahtunut. Treenikoirana se kerää enemmän jumeja kuin kotikoirana, joten sekin on päässyt ajoittain hierontaan.

NIKA
Mummu aloitti myös rally-uransa tänä vuonna, läpäisten ALO- ja AVO-luokat huipulla pistesuoralla (100, 90, 95 ja 90, 98, 95). VOI-luokassa se kisasi kahdesti, mutta pisteet jäivät vielä alle hyväksytyn tuloksen. Ensi vuonna koetetaan parantaa meidän yhteistä suhdetta, jotta päästään taas niille pisteille jotka Nika ansaitsee. Nipunkaan kanssa ei ole kiire mihinkään, ja sen kanssa mennään vain niin pitkälle kuin mikä siitä on kivaa. Jos mun kanssa rally ei onnistu enää näin korkealla, siirtyy se takaisin T:lle. Ja jos ei tuloksia tule niin ei sekään haittaa.

Nika selvisi tänä vuonna kohtutulehduksesta, siitäkin hirveydestä on jo vuosi.

VEA
Minun kontribuutioni Vean kanssa tänä vuonna oli viedä se rallyn VOI-luokan läpi (80, 73, 82), muista Vean saavutuksista ja kommelluksista tulee varmasti lisää turinointia sen omaan blogiin!

Voittajien viikonloppu

Tänä viikonloppuna olikin melkoinen voittajarumba, kun kaikki koirat oli ilmoitettu VOI-kokeisiin. Vea korkkasi ekat toko-VOI -kokeensa saaden tosi hienon VOI2:n. Ykä oli iltakokeissa, ja nollaahan sieltä pukkasi. Koira sentään oli suht iloinen, johtuneeko sitten siitä että liikkeet oli kolmessa osassa ja paikkis vikana, joten heti kopeloinnin jälkeen ei tarvinnut mennä kehään vaan sain vietyä koiran pihalle riehumaan. Ajattelin jo heti alkuun että otan mieluummin miinuspisteitä liian isoista avuista kuin nollia, joten sillä mentiin ja miinuksia ropisi.

Liikkeet kehäjärjestyksessä:

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan, 5. Valui, törmäsi, ohjaajalta liian isoja apuja.

Seuraaminen, 8. Sehän oli ihan ok! Häntä heilui ja korvat oli pystyssä, vain tosi pitkän hitaan pätkän aikana alkoi vähän herpaantua, mutta skarppasi sitten.

Ruutu, 0. Kaksi käskyä maahanmenoon ja toinen etukäpälä ulkona. Hnnggrk. Loppuliike meni hyvin.

Tunnistusnouto, 0. Meni käpälät ojossa, nosti heti oman, pudotti, tarkisti väärät ja toi oman pureskellen. Annoin taas liian ison avun siihen että koira kiertäisi takaa sivulle.
Kauko-ohjaus, 6. S-i-m-s-i-m. Ei noudattanut ekaa seisomiskäskyä, annoin uuden ja loput meni hyvin. Vähän eteni. Olisikohan tullut parempi numero jos en olisi antanut toista käskyä? Pitää ottaa selvää.

Metallihyppynouto, 7,5. Vähän jotain arpomista metskun nostamisessa, nyt pyysin edestä perusasentoon vasemman kautta koska olin saanut noottia käsiavuista (hups :---D). Hyppykiljahduksen kautta siis siirtyminen.

Tauko.

Ohjattu noutaminen, 5. Arpaonni toi oikean, joka on meille helpompi, jes. Valmisteleva osuus ihan ok, lähti kuin tykinsuusta oikeaan suuntaan lähetyksestä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta - kunnes Ykä sitten päätti että tämä kapula ei haise tarpeeksi mutsilta, meen tsekkaamaan oisko täällä takana (tunnaripaikalla) jotain lisää. Aikansa siellä pyörittyään käskin uudestaan tuomaan, jolloin toi oikean kapulan.

Istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Annoin aika isot avut istumisessa, koska Ykä on kaksissa aiemmissa kokeissa jäänyt seisomaan. Istuipa!

Tauko.

Piilopaikkamakuu, 9. Pää heilui.
Kokonaisvaikutus, 7,5. Ohjaaja heilui kuin heinämies.

Yht. 162,5/320pts, VOI0, sij. 4./5.

Täytyy sanoa että kun on käynyt kaksissatoista voittajaluokan kisoissa ja on ehkä kaksi kertaa päässyt pisteissä edes yli kahdensadan, alkaa vähän tympiä. Toki nyt Ykä alkaa taas olla edes iloinen kehässä, tähän väliin on jäänyt monta koetta kun se on ollut niin paiseissa että sitä on ollut äärimmäisen vaikea ohjata. Että sinänsä ehkä tässä voisi työvoitolla joku päivä saadakin sen ykkösen, jos vain sisua riittää. Mutta katsotaan nyt. Varmaan minut saa taas ensi vuoden puolella yllytettyä kisoihin - oli nääs T:n kanssa puhetta, että kisapäivinä saa ostaa pizzaa. Positiivinen vahviste kisaamiseen jne. Sitä paitsi aksassahan voi olla vaikka kuinka monta starttia ennen luokkanousua, eiks niin?

Tänään sitten shelttien kanssa rally-kisoissa, tuomarina Heikki Palosaari. Nika-mummu oli vuorossa tokana ja Oma kuudentena. Nika oli hurjan iloinen ennen kehää, kehässä puuhasi vähän omiaan ja oli hivenen eksyksissä - eikä pisteet yltäneet vieläkään hyväksyttyyn tulokseen. En edes listaa virheitä tähän, niitä nimittäin oli aika paljon enkä jossain vaiheessa enää edes jaksanut välittää. Mutta muistin käyttää molemmat uusimismahdollisuudet! Nikalla oli kuitenkin ihan hauskaa, se se tärkeintä on. Muusta viis, neiti ysivee voi olla vaikka loppuikänsä voittajassa jos se tykkää treenata noita liikkeitä. Ja sehän tykkää. Voi olla että T vie sen joskus kisoihin jos nollaputki meillä jatkuu, saisipahan ainakin oman koiransa taas takaisin.

Oman kanssa meni vähän paremmin, vaikka sekin oli tietyissä paikoissa ihan kuutamolla. Se oli iloinen itsensä ja yritti parhaansa, ja sai tälläkin kertaa hyväksytyn tuloksen! Pyörähdykset ovat Oman bravuuri, ja kirjuria kuulemma nauratti kun Oma heitti volttia ihan tunteella.

2. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)

-10 tvä (ylimääräinen istuminen). En tajunnut uusia jostain syystä, kun en nähnyt koko koiraa ja sitä mitä se sähelsi...

4. kyltti (jalkojen välistä toiselle puolelle)

-3 uusi, -3 tvä. Oma ei vain tajunnut mitä sen pitäisi tehdä, yritti mennä ensin jalkani läpi ja sitten sen takaa. Uusimisella sähläsi myös jotain hyvin omamaista mutta pääsi lopulta vahingossa oikeasta välistä oikealle puolelle.

7. kyltti (molemmat täyskäännös oikealle)

-3 uusi. Omalla meni taas jotenkin piuhat solmuun päässä ja kävi kiertämässä kyltin omatoimisesti. Uusimisessa sentään pyörähti hyvin. Olin ihan varma että olin sanonut uusimispyynnön väärässä kohdassa ja siten hyllyttänyt meidät, joten olinpa huojentunut kun kuulin ettei näin ollut käynyt!

15. kyltti (istuminen oikealle, eteentulo, oikealta oikealle istumaan)

-10 tvä (väärä rintamasuunta). Istui kyllä eteentulossa täysin poikittain, ei voinut enää uusia joten näillä mentiin.

Yht. 71/100pts, VOIHYV, 1:55;35, sij. 4./17.! Eli pikkumerlellä on nyt kaksi hyväksyttyä tulosta, vielä yhtä metsästetään varmaan ensi vuoden puolella. Hurjaa!

Suttuinen kuva mutta josko siitä jotain osviittaa saisi

Shelttien ekat rally-VOI -kisat

Sunnuntaina käytiin Janakkalassa korkkaamassa shelttien kanssa ekat rally-tokon VOI-kisat. Treeniä oli alla, no, erittäin vähän, mutta kerrankos sitä. Nika oli ensimmäisenä, sen kanssa olin viimeksi kisaamassa rallyn alokasluokassa. Nikalla on vähän samoja piirteitä koetilanteessa kuin Ykällä; jos sitä ei osaa pitää kunnolla jyvällä, se saattaa keksiä omiaan. Liikkeet se osaa, eikä varsinaisesti häiriinny mistään tilasta tai hulinasta, mutta ohjaajan pitää osata ohjata. Minulla ja Nikalla ei ole ihan niin kiinteää suhdetta kuin vaikkapa minulla ja Omalla, joten näissä kisoissa Nika halusi mennä esim. kaikkien kehässä olleiden ihmisten luo. No, ei mennyt, mutta olisi halunnut, mikä aiheutti epätarkkuutta ja sähläämistä. Peruutusta pitää myös treenata lisää. Minullakin oli vähän koetaidot ruosteessa - jos olisin tajunnut uusia pieleen menneen houkutuskyltin, olisi tullut hyväksytty tulos. Harmittaa, mutta näitä sattuu. Ensi kerralla sitten paremmin! Ei oo sennun kanssa niin tarkkaa.

4. kyltti uupuu näköjään, se oli molemmat täyskäännös vasemmalle

2. kyltti (koira eteen oikealta, vasemmalta takaisin oikealle)
-1 vino, -3 tvä

5. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)
-1 vino, -1 tvä

7. kyltti (2x vasen täyskäännös)
-1 ov, -3 uusiminen (jotain ihmeellistä sähläystä)

8. kyltti (istu, käännös vasempaan, askel, istu)
-3 ov

10. kyltti (peruutus)
-10 tvä (pakko treenata lisää, meni vinoon peruuttaen)

11. kyltti (houkutus)
- 10 tvä (??? koira päätyi oikealle puolelleni, en tajunnut uusia jostain syystä???)

13. kyltti (pujottelu juosten)
-1 kontr

66/100pts, ei tulosta.

Nikan vuoron jälkeen juoksin hakemaan Omaa. Koska Oma oli viimeinen koira, järjestäjät alkoivat mm. purkaa viereistä rataa ja säätää jotain kuulutusvälineistön kanssa. Siitä sitten lähti melko infernaalisia ääniä odotellessa, ja Omalla meinasi mennä pupu pöksyyn. Ykä olisi varmaan ottanut hatkat tilanteesta. Suhteellisen epäreilua että kesken kisojen tulee tällaista häiriötä, mutta eipä tällekään juuri mitään voinut tässä tilanteessa - järjestäjien vain olisi pitänyt odottaa kisojen loppuun ennen kuin alkavat pistää paikkoja pakettiin.

Oman sai kuitenkin vielä messiin rapsuttelemalla sitä pyllystä, ja sitten mentiin. Kehässä se oli iloinen ja teki mitä pyydettiin, mitä nyt melkein kaikki eteentulot olivat vinoja. Koira jopa peruutti ja nousi seisomaan käskystä! Yksi täysin turha -10p tuli kun ohjaaja ei osannut ottaa tarpeeksi pitkää askelta.

2. kyltti (koira eteen oikealta, vasemmalta takaisin oikealle)
-1 vino, 1- kontr

3. kyltti (koira eteen, peruutukset)
-1 vino, -1 kontr, -1 tvä

6. kyltti (istu, seiso, maahan)
-1 kontr

8. kyltti (istu, käännös oikeaan, askel, istu)
-10 tvä (ohjaajan moka, liian lyhyt askel, yhyy)

9. kyltti (peruutus)
-1 vino

84/100pts, aika 1:52:00, VOIHYV ja sij. 2./12.

 

Jännite, iloisuus, mitä ne ovat

Ohjattujen tokotreenien teemana on ollut iloisuus. Siis se, että kentällä on ihan penteleen kivaa ja sinne kannattaa pyrkiä - mutta erityisesti se, että tarjoamalla aktiivisuutta, kentältä pääsee myös pois. Minä olen niin kaavoihini kangistunut Ykän kanssa, että pieni herättely tulikin ihan oikeaan saumaan. Toki pitää edelleen varoa sen selkää eikä riekkua liiaksi, mutta jo hölmöksi heittäytyminen ja pieni palloleikki ilman repimistä ja heittelyä tekee gutaa. Ensiarvoisen tärkeää on, ettei se enää ikinä pääse pelottavasti kolisevasta treenihallista ulos pelkäämällä, eikä passiivisuutta palkata muutenkaan. Kun koiralla on hyvä vire päällä, se pääsee suoraan pihalle rälläämään.

Mutta voihan kikkare kun se osaa välillä olla vaikeaa! Pitäisi osata lukea koiraa paljon paremmin kuin mitä osaan, palkata täsmälleen oikealla hetkellä ja tietää milloin vaatia ja milloin odottaa.

Viimeisimpiä edeltävissä treeneissä oltiin ulkona - siellä Ykä oli ihan eri maata ja sen persehtimiseen pystyi puuttumaankin. Vaatimuksesta koira vaan nousi ja tarjosi sellaista seuruutakin etten ole sellaista nähnyt siltä vuosiin. Teemana jännite, joka ainakin allekirjoittaneelle puupökkelölle on erittäin vaikeaa. Mutta olipa ilo nähdä miten Ykä siihen vastasi.

Viimeisissä treeneissä oltiin taas sisällä; Ykä ei ollut ihan niin lahnana kuin mitä olisi voinut olla kun toisella kentällä kolisteltiin. Aktiivisuudesta aina palkkaa. Ruutuun meni ykkösellä, ja makaamaankin ekalla käskyllä keskelle. On näköjään lähetyspaikallakin jotain väliä... Lopuksi koiran sai nostatettuakin nopeammin kuin ennen, kun ohjaaja vähän hölmöili seuruutuksessa eikä hinkannut vain tuttuja kaavoja. Iloisuudesta äkkiä pihalle ennen kuin passiivisuus palasi.

Toko-VOI -kokeita kokeillaan taas viikon päästä, koska ei se ota jos ei annakaan - ohjaaja voisi opetella vähän pelaamaan kentällä, olemaan siellä koiran kanssa eikä keskenään. Sitähän tässä hinkataan, oikeasti, ei ykkösiä. Sen takia en ole vielä luovuttanut. Koska tiedän että Ykä osaa kyllä, se olen minä joka ei osaa.

Huomenna ralleilemaan Janakkalaan shelttien kanssa, merle nyt voi keksiä mitä vaan mutta Nikaan luotan kuin kallioon. Eikä noiden kanssa edes osaa jännittää.

Marraskuu

Me voidaan ihan hyvin. Ykä ei ole juurikaan oireillut selkäänsä, vaikka hierontaväli on nyt sattuneista syistä venynyt pitkäksi. Se syö nivelvalmisteita ja liikkuu paljon, ja vaikuttaa tyytyväiseltä eloonsa. Paitsi että olen onnistunut opettamaan sen reaktiiviseksi kentällä, mikä aiheuttaa ongelmia koiran paineistuessa - sitä ei ehdottomasti saisi kehuen auttaa, jos se tarjoaa passiivisuutta. Eikä se etenkään saisi päästä passiivisuutta tarjoamalla pois tilanteesta. Tätä hinkattiin eilen kirjaimellisesti pikkutunneille asti, lähinnä koska Ykä oli päättänyt mm. että vasenta ohjatunnoudonkapulaa ei tartte tuoda, riittää jos ensinnäkään a) ei mene sinne tai b) menee, mutta jää ikuisuudeksi seisomaan kapulan luokse. Lisäksi kehänauhaksi viritetty naru oli kamala ja kaikki oli muutenkin aika kauhuisaa. On hirveää olla pieni pollanninhaivenkoira jolta vaaditaan asioita. Ruutuunkaan ei voinut mitenkään mennä. Onneksi sai lopetettua siihen kun koira viimein vähän nousi.

Shelttien kanssa ollaan tehty rally-VOI -juttuja:

- oikealla puolella tiiviisti seuraaminen on hankalaa, etenkin jos sen jälkeen pitäisi istua niin ettei pylly sojota ihan mihin sattuu

- Oma ei osaa peruuttaa, mutta se tekee sikanäyttäviä täyskäännöksiä (vasemmalla seuratessa molemmat vasemmalle, oikealla molemmat oikealle)

- Nikakin osaa pyöriä

- istumisesta seisomaannousu on hankalaa mutta sujuu jo ihan hyvin

Näillä eväillä Oma ja Nika lähtevät kaksiin rally-kisoihin kuun lopussa, pakko se luokka on joskus korkata!