Hoitolainen ja Nikan kisat

 

Viikonloppuna oli 3kk malinöösityttö Niilo hoidossa, oli kyllä menoa ja meininkiä! Leikkitäti Vea jaksoi hienosti leikittää kakaraa, niin muut aikuiset saivat olla rauhassa. Vean ollessa treeneissä kävin kaikkien neljän jäljellejääneen kanssa aamulenkillä, hyvin solahti penska lenkkilaumaan. Niilo myös turisteili lauantaina Nikan rally-toko -kisoissa, joista käytiin hakemassa uusi nolla koekirjaan. Rata oli suht simppeli (eikä houkutuksessakaan ollut märkäruokaa! Vaikka oikein erikseen treenattiin sitä!) ja alku menikin superhienosti. Nika oli aavistuksen kuutamolla, mutta ei liikaa - pyörähdystä ei tehnyt mutta uusinnan jälkeen teki. Radan puoleenväliin selvittiin oivallisesti, mutta vaihtaessaan puolta jalkojen välistä Nika törmäsi kylttiin ja kaatoi sen. Kannustin mukaan ja jatkettiin, vähän jäi koira luimuun, mutta piristyi nopeasti. Toinen kymmennen pisteen virhe otettiin koira eteen oikealta, paluu oikealle oikealta -kyltillä, joka oli tokana tehtävänä kyltinkaatoepisodin jälkeen. Olisin voinut uusia, mutta loppujen lopuksi sillä ei olisi ollut juurikaan väliä lopputuloksen kannalta. Loppurata meni hienosti, Nika tsemppasi tosi hyvin. Sivuulla peruutusta ollaan hinkattu hulluna kun se oli aiemmin tosi hankalaa, nyt saatiin oikein erityismaininta upeasta peruutuksesta!

Käytösruutu sivulla istuen, muuten ei olisi ollut ongelmaa mutta Nika vilkuili koko ajan taakse, jossa joku käskytti koiraansa hyvin painokkaasti maahan. Eihän sen pitäisi vaikuttaa, mutta Nika ottaa helposti häiriötä tällaisesta, ja monen käskyn jälkeen länttäytyi tarmokkaasti häntä heiluen maahan. Ja toisenkin kerran, kun pyysin ylös. Eli -10 myös tästä.

Tuomari kuitenkin tykkäsi mummelin iloisesta menosta sen verran, että saatiin tuomarin palkinto. On se vaan hieno.

Ykä kävi tässä kerran etsimässä yhden maalimiehen kun Vea tarvitsi ilmaisutreeniä ja oliko raitasika edes vähän polleena päästessään HOMMIIN. Viime viikolla se kävi akupunktiossa ja tällä viikolla tulee hieroja. Näillä mennään.

Itä-Helsingin valloittajat

Kesäilyä

Oma täytti eilen 8v! Se on ollut meillä jo neljä ja puoli vuotta, aika hullua. Hölmö pieni eläin. Aluksi se tuli vain täyttämään Myran jättämää aukkoa, ja sitten siitä kuoriutuikin melkoinen harrastusherhiläinen.

Nikan kanssa on tehty rallya, heinäkuussa viimeistään taas kisoihin. Hyvinhän se treeneissä pelittää, mummeli.

Viime kisoista, joissa puskettiin yhdessä rata läpi vaikka tulosta ei tullutkaan

Ykä pääsi viime viikolla etsimään kolme maalimiestä metsästä ja oli ihan onnesta soikeana. Alunperin piti vain mennä jelppimään kaverin koiran ilmaisuissa, mutta se oli niin nopsasti hoidettu että vedettiin sitten muitakin koiria samaan syssyyn. Ohjeistuksena piilottelijoille suorapalkka pallolla ja kehuja niin penteleesti, ei mitään ilmaisuja eikä näyttöjä. Ukot mettään, kiljuva koira autosta, lainaliivi niskaan ja koira oikeaan etukulmaan. Sinnehän se solahti ilman mitään, eteni syvälle ja löysi ensimmäisen neljästäkympistä.

Toka lähetys vasempaan etukulmaan, suora syvä pisto, tuli takaisin ja otin hallintaan hihkumalla että "eikö löytynyt mitään, ei haittaa, tuupa tänne niin mennään uusiksi". Tällaisen rennon asenteen kun saisi kisakoirankin kanssa... Käveltiin yhdessä viitisentoista metriä keskilinjaa eteenpäin ja iskin uudelleen vasemmalle, sinne lähti kuin tykinsuusta, ja kohta tuli iloinen hauva pallo suussa takaisin T perässä. On se tarkka, ajattelin että ottaisi hajun etukulmaan lähettämisestä mutta ei.

Neljäs lähetys samasta pisteestä oikealle, siellä kävi taas tyhjällä ja palasi samaa reittiä viivana takaisin. Iloisena lähti viidennelle lähetykselle kymmenen metrin päästä oikealle ja löysi vikan.

Muuten se on kotikoiraillut ja pörrännyt pari kertaa kentällä ihan vaan olemassa. Sisällä se on läähätellyt paljon ja ollut jotenkin levoton, tuntui auttavan vähän kun ostettiin lattiatuuletin. Ulkokentällä sillä oli kamalaa koska  muilla kentillä aksattiin ja esteistä lähti kova pauke. Toissapäivänä sillä oli kamalaa koska otin sen halliin kasaamaan Vealle tokokenttää ja se on tottunut että aksaesteet paukkuu hallissa. Eilen sillä oli kamalaa koska aamulenkillä jyrisi ukkonen. Ylipäätään sillä on nykyään aika usein kamalaa.

Onneksi ei kuitenkaan aina.

Nika VOI0, Oma tokoilee ja Yrjänä takaisin eläkkeelle

Nikan kanssa käytiin kokeilemassa rally-tokon VOI-luokkaa viime sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja ohjaaja oli jotenkin ihan kujalla, joten käytiin keräämässä 67/100pts eli ei tulosta. Viime kisoista on jo aikaa eli sähläys oli varmasti vain rutiinin puutetta - onneksi sunnuntaina on jo uudet kisat! Ei jäädä tuleen makaamaan, ensi kokeissa sitten ohjaaja muistaa ohjata eikä posota vaan menemään omineen. Hämmennystä aiheutti kyllä mielestäni täydellisesti menneen peruutuksen -10tvä (liian lyhyet askeleet kuulemma), mutta näillä mennään. Kyllä ne vikat tulokset tässä kesän aikana vielä keräillään!

Maanantaina tehtiin Nikan kanssa pikkutreeniä kentällä ilman kylttejä, lähinnä peruutusta ekstrapitkillä askeleilla ja oikealla seuruuta. Koira oli hyvin messissä, kun ohjaajakin oli. Oman pöllin T:ltä tokotreeniin. Aluksi naksuttelin lähietäisyydeltä ruudun kosketusalustalle hakeutumista, vähän tykkäsi juosta tötsiä päin välillä. Myös tötsänkiertotreenissä käppäili välillä ihan tyynesti päin... mutta pyörimisten ja muun häslingin välissä oli ihan hyviäkin kiertoja, lopuksi jopa ihan koemainen versio. Jätöissä tuppaa maahanmenossa jäämään vinoon, istumisessa käytin apuja. Seisominen ok. Tiistaina ja torstaina Oma pääsi yksäritokotreeneihin, joissa keskityttiin AVO:n kolmeen vaikeimpaan liikkeeseen - ruutuun, tötsänkiertoon ja noutoon. Tiistaina kaikki oli vähän levällään ja Omaa häiritsi ulkokentällä olevat useat häiriötötsät. Niitä se kävi aina tsekkaamassa kun ei tajunnut mitä siltä pyydettiin. Torstaina sisäkentällä oli tarkoituksella vain treenattavan liikkeen tötsät, ja sujui paljon paremmin. Omasta on hauska nähdä kuinka se oikeasti yrittää, ja kuinka sillä raksuttaa rattaat päässä. Keskittymiskykyä sillä ei ole juuri nimeksikään, mutta tekemishalua sitäkin enemmän.

 Oma kohta 8v, Vea 3,5v ja Keiko kohta 2v

Ykä jäi (taas...) sairaseläkkeelle. Ahneuksissani ajattelin että kyllä se kestää pelleilytreenejä, mutta ei se kestä. Oli viime viikonloppuna sen verran kipeä että saa nyt kuurina syödä enemmän lääkkeitä, ja keskiviikkona sillä kävi hieroja. Ylläripylläri, sehän oli ihan tiltissä kaikkialta, paitsi vasemmasta etujalasta. Muiden treenien ajaksi se nyt sitten jää kotiin ja pääsee niinä päivinä omalle VIP-lenkilleen keskenään. Lenkkeilyä se kestää hyvin, sentään, ja pappajumpan kanssa pitää ahkeroitua. Josko se pitäisi kropan auki.

Täksi päiväksi T oli järkännyt Ykälle miesmalleilua erään koiravaatemerkin kuvauksiin, siellä käytiin ja vähänkö oli holskulla kivaa. Nähtäväksi jää milloin kuvia tulee ulos!

Välitiedote ennen kisoja

Nikalla on ollut oikein muikeita treenejä viime aikoina. Erityisesti Oman läsnäolosta se ottaa usein aluksi häiriötä, mutta sen saa pienellä muistutuksella helposti hyvään tekemismoodiin. Sunnuntaina eksyttiin aamulenkillä johonkin lajiesittelytapahtumaan, jossa mut laitettiin tekemään kylmiltään rally-rataa koska jotkut holskuihmiset tunnistivat Ykän - iskin sitten sheltit ihmistolpalle ja painettiin menemään. Ykällä oli hyvä draivi päällä, muutamia pikkuvirheitä teki mutta uusittiin sitten vaan ne kyltit. Seuruu erinomaista. Pari MES-käännöstäkin siellä oli, niitä ei olla juuri tehty mutta semihyvin nekin meni. Nikalle tilanne oli vaikeampi, sitä piti kannustaa ja namittaa oikein huolella että se pääsi jänskätyksestä yli.

Ykä on ollut nyt treeneissä mukana pari kertaa, hallille en sitä ota mutta meillä on omatoimitreenejä ulkona. Oma ja muut tekevät MES-ratoja, joten olen sitten puolitosissani vetänyt Ykän kanssa niitä. Aika lailla pelkkää hömpsöttelyä ja lähinnä huvittaa kun koira edessä seiso+peruuta -kyltillä peruutti hyvin tomerasti kolme metriä taakse ja 45 astetta vinoon... ihan vapauttavaakin tietysti olla ottamatta turhia paineita ja asettamatta juurikaan vaatimuksia tälle koiralle. Kunhan on hauskaa. Holsku kylläkin kuumuu kuin kattila, mutta ehkä se siitä, toistoilla ja väsytyksellä. Kuten todettua, yhden parhaimmista rally-kisaradoistaan se teki kun karkasi 5min ennen vuoronsa alkua peuran perään ja palasi sieltä kieli maata viistäen. Silloin ei kyllä naurattanut vaikka nyt naurattaa.

Omalle olisi tiedossa pari ohjattua tokokertaa, jännää päästä taas pitkään aikaan tekemään valvovan silmän alle. Nyt olen niin pitkään käynyt vain katsomassa Vean ohjattuja treenejä.

Ykä voi hyvin

Kuvan kuonokoppa ei liity tapaukseen.

 

Ykä on voinut oikein hyvin! Ollaan liikuttu paljon, olen koettanut herätellä juoksuharrastusta näin kevään tullen ja käynyt nyt parin päivän välein tunnin juoksulenkillä koko köörin kanssa. Nelikolla on hyvä työnjako juostessa: Vea vetää ja muut vapaamatkustavat. Pitää kyllä yrittää pitää yllä jotain vastaavaa rytmiä; jos nyt ainakin pari kertaa viikossa jaksaisi käydä vetämässä tuon tunnin, pysyisi Ykällekin viimein saadut lihakset yllä. Lenkkitahtia auttaa sekin, että Vealla on niin paljon treenejä ja mitäpä sitä muuta sillä ajalla tekisi kuin lenkittäisi näitä muita.

 

Tänään Ykä pääsi taas laseroitavaksi ja neulottavaksi, sai kehuja siitä että on paremmassa kunnossa selvästi. Ypelö myös käyttäytyi oikein mallikkaasti eläinlääkäriasemalla, vaikka siellä tuli isovillistäkin suoraan ovesta päin pläsiä ym. Holsku myös jatkoi mallikasta käyttäytymistä, kun kosla hajosi aseman pihaan ja piti poukkoilla kotiin julkisilla. Välissä käväistiin Espoon keskuksessa hakemassa postipaketti, ja bussipysäkillä joku setä halusi silittää Ykää ja koirahan oli hirveän mielissään siitä. Ihana pieni juovasika. Ihanaa ettei sitä ole vielä pitänyt lopettaa.

Varovaista treeniä

Maaliskuussa käytiin holskutreeneissä, tässä tungin toko-Ykän paikkistelemaan tottis-Seelan viereen. Tein vähän liikkeitäkin ja tyhmänä palkkasin lelulla - josta koira tietty meni ihan solmuun. Huoh.

Ykän dobokurssi loppui, sen päätteeksi ostin itsellenikin kaksi puolipalloa. Nyt meillä on ne, tasapainotyyny ja keskikokoinen dobopallo, joiden kanssa ollaan keskiahkerasti treenailtukin! Syvien lihasten vahvistuksen lisäksi Ykä on päässyt tekemään vähän hajuhommia - Vealla on tunnari tehotreenissä, joten mennään siinä siivellä välillä pihalle ja piilottelen tunnaria/avaimia/muuta Yppylälle etsittäväksi.Lisäksi olen ottanut tavaksi mennä Vean tottistreeneihin mukaan niin, että käytän muita koiria lenkillä siinä lähiympäristössä, ja myös näissä yhteyksissä holsku on ollut ihan tohkeissaan puuhastelemassa kaikkea. Toisinaan Ykä jää muiden omatoimitreenien ajaksi kotiin, ja niinä päivinä se saa ainoan koiran spessulenkin, johon sisältyy myös vähän rallyn mestariluokan liikkeiden puolihuolimatonta opettelua. Viime treeneissä otin riskin ja tein Ykän kanssa vähän liikkeitä ihan kentälläkin; namipalkalla ja mahdollisimman iisisti. Vaikuttaisi siltä, että hyvällä tuurilla koiran selkä kestäisi tuollaiset harvat, mutta temppujen kannalta monimuotoiset treenit. Joissa ehdottomasti ei ole leluriekuntaa. Ihan pienenpieni tsäänssi MES-luokan korkkaamiselle siis on, koska lahjattomat treenaa. Mutta katsellaan rauhassa.

Oman kanssa käytiin yhden kerran ohjatusti tokotunnilla kun tuurattiin Veaa - merlellä oli ihan hauskaa ja hommat sujuivat hyvin. Jäävistä istuminen on vaikein, ja maahanmenossa poikittaa. Paikkaistumisessa saattaa valua makuulle. Kapulaa noutaa isoilla avuilla ja sählingillä, mutta noutaa! Kaukoja tehtiin korkeiden alustojen päällä - Omalla on tapana liikkua taaksepäin maahanmennessä, nytpä ei voinut kun muuten olisi pudonnut... kerran meinasi ja sen jälkeen teki hyvin tyylipuhtaita vaihtoja. Omatoimitreeneissä tehtiin vähän taas ruutuun lähettelyä kosketusalustan ja naksun avulla. Noin muuten Oma on hyvin pitkälti siirtynyt T:n ohjaukseen opettelemaan rallyn MES-liikkeitä.

Eli periaatteessa ainoana treenikoiranani on Nika, jolla onkin ollut oikein hauskaa rallyn VOI-liikkeiden kanssa. Kisoja odotellessa!

 Yksi päivä heitin T:n keskustaan luennolle, ja pitihän sitä tietty testata osaavatko nämä maalaistollot käyttäytyä Töölössä. Osasivathan ne, autosta ottamisen aiheuttaman riemukiljahtelun jälkeen.

Vuoden Harrastusholsku 2015

Kannatti näköjään rally-tokoilla viime vuonna - Holsku-yhdistys myönsi meille Vuoden Harrastusholsku 2015 -tittelin! Viimeksi saatiin Vuoden Tokoholsku -titteli vuonna 2010, joten tämä oli todella mukava päätös Ykän kisauralle. On aika varmaa ettei se enää kentille palaa, vaikka viime hierontakerralla se oli niin uskomattoman hyvässä kunnossa että hierojakin vähän herkistyi. Kaverit kysyivät myös pari viikkoa sitten mukaan kolmen kerran dobokurssille, ja mehän mentiin. Kaksi kertaa takana ja Ykä oli molemmilla kerroilla ihan liekeissä. Varmaan pappajumpallakin on oma osuutensa siihen, että sillä on vähemmän jumeja nyt! Hirveän hauskaa on ollut, viime kerralla Ykä seisoi myös hienosti neljän pienen puolipallon päällä. Selvästi näkee, kuinka kivaa siitä on puuhastella jotain pitkästä aikaa, eli pitänee jatkaa doboilua ahkerasti kurssin jälkeenkin omatoimisesti.

Ykä on myös muistellut "hauku"-käskyä (eteentulo + haukkumista, tulee muuten tiiviisti ja haukkuu räkä roiskuen kun vauhtiin pääsee), eteentuloa oikeasta ja vasemmasta perusasennosta, oikeaan ja vasempaan perusasentoon tuloa etu- ja takakautta, ohjaajan ympäri peruuttamista (perusasennoista + väärinpäin olevista perusasennoista) ja viimeisimpänä kaukoja kapula suussa. Kaikenlaista pientä ja näpsäkkää hienolle pienelle harrastusholskulle.

Oma on touhunnut tokon AVO-juttuja, pääsääntöisesti noutoa ja ruutua. Nouto on edelleen täysin kesken, mutta jatketaan treenejä. Ruutua aloin tehdä kosketusalustalla ja naksulla, sinne irtoaakin jo todella mukavasti. Kaukoissa ei ole muuta ongelmaa kuin taaksepäin liikkuminen maahan mennessä, seuruussa ei mitään, luoksetulossa ei mitään ja hypyssä ei mitään. Jäävien erottelua pitää treenata varmemmaksi, istuminen tällä hetkellä heikoin. Tarjoutui mahdollisuus osallistua taas Oman kanssa tottiskurssille, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. On vähän enemmän motivaatiota hinkata juttuja omatoimisesti tämän koiran kanssa, vaikka itsehän sitä tietysti kursseista hyötyisikin.

Nikan kanssa ollaan tehty rally-tokon VOI-liikkeitä ilman rataa, toukokuussa varmaan koetetaan hakea ne kaksi uupuvaa ykköstä. Aika kivaa tekemisen meininkiä on kyllä mummun kanssa!

Vean treeneistä enemmän Vean omassa blogissa, mutta käytiin mm. tutustumassa pelastuskoirapuoleen ja minä kävin siellä myös ryömimässä otsalampun kanssa pimeässä talossa. Oli kyllä sen verran hauskaa että katsotaan josko jonkun tulevan koiran kanssa minäkin lähtisin treenaamaan pekoa. 

Viime viikolla pestiin koko kööri Lämpimien Vaniljakeksien tuoksuisella shampoolla, täytyy sanoa etten ees muista milloin esim. joku Ykä olisi pesty...