tiistai 5. maaliskuuta 2013

Me tulemme kaikkialta

Mahtavat tottistreenit tänään! Menossa mukana ihan uusi asenne ja parinkymmenen sentin tottisgrippiliina, jonka kouluttaja minulle lahjoitti. Olen fakkiutunut liikaan kaavamaisuuteen, jossa liikkeet tehdään puhtaasti mutta ilman kummempaa intohimoa. Lisäksi mulla on pitkän aikaa ollut koira suurimmaksi osaksi irti, koska se harvemmin hölmöilee mitään ja VOI-koirat nyt on irti. Johan alkoi lyyti kirjoittaa kun olikin hihna, jolla korjailin perusasentoa ja seuruutusta suoremmaksi! Ykä skarppasi oikein todenteolla ja oli mukana paremmin kuin pitkään aikaan. Ohjaajalla on nyt ääni käheänä hihkumisesta ja sormet verillä, kuten kunnon treenien jälkeen kuuluukin olla.

Luoksetulon pysäytykset parempia; alkuun koiran nostatusta pallolla, äkkijättö vapaavalintaiseen asentoon ja ohjaaja pisteeseen B. Seisomaan pysäytyksestä pallo koiran taa (jos mämmikouraohjaaja vaan saisi heitettyä...) ja maahanmenosta koiran jalkoihin. Ruutua kohti kävellessä myös nostatin kyselemällä, että missäs se RUUTU on, onko RUUTU tuolla. Ruudussa odotti pallo. Ei tarjonnut enää merkille menoa - pitää olla ekstratarkka nyt ettei treenaa merkille lähetystä ollenkaan ennen VOI1:stä. Pari vapaata ruutuunlähetystä pysäytyksellä ja maahanmenolla, josta pallopalkka.

Seuruutusta pienissä pätkissä ja kerran pidemmin, kun tein lyhennetyn version pk-kaaviosta. Ykä oli ihan ässä!

Paikallamakuut oli tämän päivän kompastuskivi - kyynärät nousivat melkein järjestäänkin. Noh, ehkä yksi asia saa mennä päivässä vähän pieleen. Korjailin ja palkkailin tiuhaan. Kerran tuli vieruslabbis päälle mutta eipä siitä sen ihmeempiä seurannut > Ykä sanoi labbikselle RÄYH, vietiin koirat takaisin ja homma jatkui. Sitten otettiin labbiksen omistajan kanssa vuoronperään seuruutusta toisen koirakon ympäri.

Kaukkarit ok - pariin kertaan piti joitakin käskyjä antaa välillä, mutta johtui varmaan siitä että käskytin liian hiljaa. Ohjaaja voisi muistaa tauottaa.

Noudot pk-malliin: ensin tasamaa (ok!), sitten hyppynouto (aksaesteellä, meinasi takaisintullessa kiertää joten autoin uudella "HYPPY"-käskyllä. Toka kerta hetsaten ok!) ja vinoestenouto loivalla esteellä. Ohjaaja taas mäjäytti kapulan estettä päin... tokalla yrityksellä meni yli ja Ykä toi hienosti. Jokaisen noudon jälkeen riekutusta kapulalla.

Ohjattua noutoa liikkurilla, ilman merkille lähetystä eli lähetys suoraan kapulalle. Käskymalliksi muodostui käsimerkki + "TUO". Ensin vasen - lähti hyvin, vähän hölmöili kapulalla eikä oikein tiennyt mitä sillä pitäisi sitten tehdä. Kehuista ja apukäskyistä toi minulle. Toisella kerralla oikea - tällä kertaa pysyin hiirenhiljaa. Ykällä meni pasmat sekaisin, että eikö kapula pidä vielä sille joka sen heitti > meni istumaan liikkurin eteen että tässä tää nyt on! Sitten sylkäisi maahan että ota nyt se. Kahden "TUO"-lisäkäskyn avulla toi minulle. Kolmas kerta niin että heti kun Ykä otti kapulan, otin pallon esille ja kehuin. Josta Ykä aatteli mennä hakemaan toisenkin kapulan. Sain karjaistua takaisin ja toi oikean kapulan. Tästä ehdottomasti lisätreeniä, liikkurilla ja ilman, jotta koira oppii kenelle kapula pitää tuoda.

Muuten, ööh, muuten taidettiin lähinnä pelleillä ja tehdä kaikkea kivoja temppuja ja riekkua. Lopussa otettiin parit laukaukset, mulla Ykä kiinni ja leikki päällä. Ekat 2-3 laukausta ihan jees - sain Ykän jatkamaan palloleikkiä ja tekemään yksinkertaisia temppuja. Jos pysähdyin, Ykä alkoi tuijotella laukausten suuntaan. Neljäs oli vähän hankalampi, sain tehdä enemmän töitä että sain Ykän mukaan leikkiin ja pikkutemppuihin. Mutta onnistui sekin, ja Yksikkö sai hihnassa kantaa pallon pois kentältä ja autolle.

Äärihyvä meno, tätä lisää! Ohjaajalle lisää letkeyttä ja jännittävyyttä ja treeneihin vähemmän saman hinkkaamista. Tai jos pitääkin hinkata, niin hinkataan sitten korkeassa vireessä lyhyillä toistoilla. Ja tottishihna mukaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti