KoiraNettiin on näköjään tullut Yrjänän hieno 191 pisteen suoritus, mutta ei niitä aiempia vaatimattomampia (köh, hylky, köh). Näyttäähän se tietysti paremmalta noin. Ilmoittauduin alustavasti ALO:on 12.8. ja 15.8., rotumestiksiin menen AVO:on oli TK1:stä tai ei. Kuulemma ei ollut kukaan muu ilmoittautunut, saa nähdä olenko yksin siellä. Maanantaina pitäisi olla haukkana puhelimessa kiinni ja tiedustella BH-koepaikkoja 21.8. oleviin kokeisiin. Ja Yrjänästä kun piti tulla vain harrastelukoira, mites näitä kokeita ja tavoitteita nyt on joka sormelle ja varpaalle.
Viikonloppuna Porvoossa, löydettiin aamulenkillä koulutuskenttä. Lähinnä A-esteitä (agilitymaisia lähetyksiä ja yksi helpotettu kepin nouto) ja tikkaita. Tikkaat vertikaalisessa asennossa parinkymmenen sentin päässä maasta, eikä holskulla ollut mitään ongelmia tajuta jutun juonta. Metrisen esteen yli lähetin agilitymaisesti kerran kun halusin nähdä pääseekö tuo edes sen yli kun näytti niin korkealta. Kerran juoksi ohi mutta tokalla kerralla loikkasi hienosti. Kunhan hyppynoudon tekniikka saadaan matalammilla esteillä kunnolla haltuun niin sitten aletaan vasta varsinaisesti opetella korkeutta ja perusasennosta lähettelyä.
Tokoiltu ollaan, näissäkin helteissä. Koiran pitää oppia että hommia tehdään vaikka sää olisi mikä, ja aika hyvin se alkaa iskostua kalloon. Ryhmätreeneistä on parin viikon tauko nyt mutta elokuussa sitten taas, kun noita kisojakin näemmä on.
Elävässä arjessa uiskennellaan paljon, heitellään palloa ja opetellaan muutenkin olemaan koiriksi. Ohituksissa välillä pientä haukahtelua ja irokeeseilyä jos liian lähelle joudutaan ja toinen huutaa, mutta hölmöily loppuu käskystä lyhyeen ja matka jatkuu normaalisti. Sisällä on alkanut näin öisin silloin tällöin murista ja haukahdella tyhjälle, kai meille sitten on joku ninja murtautunut kun ei sitä kukaan muu näe tai kuule kuin Yrskä.
Viikonloppuna Porvoossa, löydettiin aamulenkillä koulutuskenttä. Lähinnä A-esteitä (agilitymaisia lähetyksiä ja yksi helpotettu kepin nouto) ja tikkaita. Tikkaat vertikaalisessa asennossa parinkymmenen sentin päässä maasta, eikä holskulla ollut mitään ongelmia tajuta jutun juonta. Metrisen esteen yli lähetin agilitymaisesti kerran kun halusin nähdä pääseekö tuo edes sen yli kun näytti niin korkealta. Kerran juoksi ohi mutta tokalla kerralla loikkasi hienosti. Kunhan hyppynoudon tekniikka saadaan matalammilla esteillä kunnolla haltuun niin sitten aletaan vasta varsinaisesti opetella korkeutta ja perusasennosta lähettelyä.
Tokoiltu ollaan, näissäkin helteissä. Koiran pitää oppia että hommia tehdään vaikka sää olisi mikä, ja aika hyvin se alkaa iskostua kalloon. Ryhmätreeneistä on parin viikon tauko nyt mutta elokuussa sitten taas, kun noita kisojakin näemmä on.
Elävässä arjessa uiskennellaan paljon, heitellään palloa ja opetellaan muutenkin olemaan koiriksi. Ohituksissa välillä pientä haukahtelua ja irokeeseilyä jos liian lähelle joudutaan ja toinen huutaa, mutta hölmöily loppuu käskystä lyhyeen ja matka jatkuu normaalisti. Sisällä on alkanut näin öisin silloin tällöin murista ja haukahdella tyhjälle, kai meille sitten on joku ninja murtautunut kun ei sitä kukaan muu näe tai kuule kuin Yrskä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti