Kyllä mulla vaan on maailmankaikkeuden hienoin koira. Otettiin äsken treeniä parkkiksella, häiriönä tulevia ja lähteviä autoja, muutama ihminen ja jääkiekkoilijoita viereisellä kentällä. Ensin 1min 45s paikallamakuu, etäisyyttä n. 15m. Sitten palkkaus viereltä ja toinen, viidentoista sekunnin pätkä viiden metrin päästä. Pällisteli vähän häiriöitä, mutta pysyi suorassa hienosti. Sitten yleistä vapaana rehaamista, josta suoraan seuruutukseen. Tempovaihteluita, pysähdyksiä, käännöksiä ja täyskäännöksiä, aina pienen pätkän jälkeen palkkaus ja biletystä. Koira oli tosi hyvän mukana, palkkana siis lentäviä nappuloita.
Sitten näin sivusilmällä että yhdestä paikalle tulleesta autosta tuli irlanninterrieri, joka toki alkoi vetää hihnassa Ykää kohden. Minulla hypähti sydän kurkkuun ja valmistauduin jo huutamaan että "perkele" sinkoavan koiran perään, mutta keskityin täysillä kehumaan jätkää ja jatkamaan liikettä. Ja mitä Yrjänä teki? Jäi välillä tuijottamaan vierasta koiraa, mutta jatkoi seuraamista. Pysähdyksissä piti käyttää "sivu"-käskyä kun jäi toljottelemaan, mutta siitä kyllä tajusi korjata paikkansa. Terrieri meni kymmenen metrin päästä ohi koko ajan Ykän luo kiskoen, ja kun se oli kadonnut näköpiiristä, vapautin jätkän ja pidettiin sellaiset pirskeet että oksat pois. Loistava spontaani häiriö, ja jätkä kesti sen loistavasti!
Lopuksi tehtiin yksi luoksetulo 20m päästä ihan perusasentoineen kaikkineen, tuli kiitolaukkaa ja pysähtyi eteen täysin suoraan. Kotimatkalla ohitettiin parkkeerattu auto, josta alkoi kuulua äänekästä haukuntaa. Toki otettiin tilanteesta kaikki irti ja tehtiin parit jäävät (maahan, istu) auton vieressä. Myöhemmin ohitettiin piha jolla räksytti pomeranian, siinä seuruutusta ja viimeinen jäävä (seiso).
Muuten ollaankin lähinnä kanniskeltu reppua. Täytyisi ostaa vähän paremmin Ykälle sopiva malli. Huomenna kicksparkkaamaan Annikan ja Akseli-veikan kanssa. Sekä Akselille että Kerttu-siskolle povattiin 0/0:t, A/A:t ja terveet selät, eri hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti