Mitähän kaikkea tässä on ehtinyt tapahtua. Melko paljolti lyhyitä treenaamisia sekä sisällä että ulkona luistelukentän vieressä. Seuruutuksessa meni lapsia äiteineen ohi, niitä piti vähän vilkuilla kun tuijottelivat ja kattelivat että meneepä hienosti. Paikallamakuuta ollaan tehty ihmishäiriössä, yksi juurikin ihan luistinradan reunassa. Silloin olin n. 15m päässä, osan aikaa kasvot, osan kylki ja osan selkä koiraanpäin. Eipä haitannut kääntyilyni yhtään.
Pellolle auratulla hiihtoladulla tehtiin epähuomiossa eteenlähetyksen maahanmenoja, kun halusin vain kokeilla mitä poispäin juokseva koira tuumaa "maahan"-käskystä. Ihan siis niin että se ei ole karkaamassa mihinkään vaan kunhan kirmaa muuten vain tuhatta ja sataa. Ja mitäs jätkä, heitti samantien U-käännöksen ja sukelsi maihin. Eikä edes ollut sattuma, vaan toisti saman useampanakin kertana. Ruhtinaalliset palkkaukset, tietysti, mitäs on niin taitava pollanninhaiven.
Rautatieasemalla ollaan poukkoiltu ruuhka-aikoina, ihmispaljous ei haittaa yhtään mutta annas olla jos tulee koiria vastaan. Hau hau hau. Muutoin joistain koirista päästään kunnialla ohi, joistain ei. Vaan eipä lannistuta, jokainen uusi ohitusmahdollisuus otetaan uutena alkuna. Pari vierastakin on päässyt lääppimään Ykää, yksi vieras mies ja pari lasta. Miehen kanssa olisi halunnut vaan leikkiä, mutta rauhoittui kyllä käskystä. Lasten kanssa meni muuten eri hyvin ja koira tykkäsi olla paijattavana, mutta kun toinen yritti kaulailla Ykää, jätkä rähähti. Ja minä rähähdin takaisin. Onneksi lasten äiti oli koiraihmisiä ja sanoi vain että vieraita koiria ei sovi kaulailla vaikka omia voikin. Sen jälkeen oli kaikki taas normaalisti. Ei voi koiraa syyttää, ei se ole tottunut siihen että vieraat vaahtosammuttimet (tai isommatkaan) noin vain halailevat. Minä ja tutut saavat vääntää sen vaikka solmuun, mutta ei me vierailla olla samaa harjoiteltu.
Muuten ollaan tosiaan treenailtu ja lenkkeilty, ei voi enää muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti