Eilen otettiin huvikseen yösydännä piilopaikkamakuuta. Ulkona oli aivan järkyttävä lumimyrsky ja pakkasta aivan älyttömästi, mutta sehän ei ole koskaan ennenkään hollantilaista haitannut. Eli koira pihassa maahan ja allekirjoittanut nurkan taakse. Lasken viiteen ja vilkaisin mitä hauva teki. Istui. Karjaisin sen takaisin maahan ja alas putoamisesta kehuja. Lyhensin piilossaolemisen aikaa, mutta nousi aika monta kertaa istumaan. Lopussa kuitenkin saatiin onnistunutkin, eli liekö ollut ällöttävä kylmä maa ja viima kuitenkin vähän liikaa yhdistettynä siihen ettei omistajaa näy.
Tänään lähikentälle, jätkä oli niin into piukeana hyytävän kylmästä säästä ja lumesta, ettei tekemisestä meinannut tulla mitään. Eli halua riitti mutta ei ollut eläin nahoissaan pysyä. Lähti saksalaiseen täyskäännökseen kun yritin kääntyä vasemmalle etc. No, koira hihnaan ja uutta seuruutusyritystä. Meni paremmin ja alkoi vähän tulla järkeä päähän.
Liikkeestä seisominen oli unohtunut ihan täysin, meni pari kertaa istumaan ennen kuin tajusin helpottaa ja painottaa käskysanaa pysähtymisellä. Sen jälkeen onnistui koko liike hienosti.
Luoksetuloissa oli niin kova vauhti että ensin juoksi ohi, mutta korjasi sitten tulemalla kuitenkin eteen istumaan. Toistossa törmäsi, varmaan neljännellä kerralla saatiin onnistunut. Vapautin jäädytetylle kentälle juoksemaan ja katselin vierestä, kun jätkä alkoi nuoleskella jäätä. Ja kohtahan se elukka vinkaisi ja juoksi takaisin huulia lipoen ja loukkaantunut ilme naamallaan. Voi pöljä.
Vaikkei treenailut nyt ehkä menneetkään ihan putkeen, ohitukset ovat olleet tänään loistoluokkaa. Ollaan menty kapeilla teillä ja yllättäen näkyviin tulevien koirakoiden ohi aivan pirun hienosti. Kyllä Ykä useimmiten vieläkin kyylää, mutta kun vaan kehun koko ohituksen ajan ja heitän joka "hyvä"-sanasta nappulan tienreunaan, ei koiralle jää muuta vaihtoehtoa kuin etsiä nami hangesta. Onhan syöminen nyt aina kivempaa kuin persehtiminen.
Yhden tollerin kohdalla näki asennosta että meinasi singahtaa, mutta toistin äskeistä tekniikkaa hihnankiristyksen ja kieltämisen sijaan ja Yrjänähän meni samantien nappulan perään.
Ilmoittauduin tosiaan huhtikuun möllitokokokeeseen, viimeksi oltiin 11-kuisena 131 pisteen voimin eli josko nyt menisi vähän paremmin. Se paikkamakuu, se paikkamakuu. Kyllä me ne virallisetkin varmaan korkataan vielä tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti