Vuoden Harrastusholsku 2015

Kannatti näköjään rally-tokoilla viime vuonna - Holsku-yhdistys myönsi meille Vuoden Harrastusholsku 2015 -tittelin! Viimeksi saatiin Vuoden Tokoholsku -titteli vuonna 2010, joten tämä oli todella mukava päätös Ykän kisauralle. On aika varmaa ettei se enää kentille palaa, vaikka viime hierontakerralla se oli niin uskomattoman hyvässä kunnossa että hierojakin vähän herkistyi. Kaverit kysyivät myös pari viikkoa sitten mukaan kolmen kerran dobokurssille, ja mehän mentiin. Kaksi kertaa takana ja Ykä oli molemmilla kerroilla ihan liekeissä. Varmaan pappajumpallakin on oma osuutensa siihen, että sillä on vähemmän jumeja nyt! Hirveän hauskaa on ollut, viime kerralla Ykä seisoi myös hienosti neljän pienen puolipallon päällä. Selvästi näkee, kuinka kivaa siitä on puuhastella jotain pitkästä aikaa, eli pitänee jatkaa doboilua ahkerasti kurssin jälkeenkin omatoimisesti.

Ykä on myös muistellut "hauku"-käskyä (eteentulo + haukkumista, tulee muuten tiiviisti ja haukkuu räkä roiskuen kun vauhtiin pääsee), eteentuloa oikeasta ja vasemmasta perusasennosta, oikeaan ja vasempaan perusasentoon tuloa etu- ja takakautta, ohjaajan ympäri peruuttamista (perusasennoista + väärinpäin olevista perusasennoista) ja viimeisimpänä kaukoja kapula suussa. Kaikenlaista pientä ja näpsäkkää hienolle pienelle harrastusholskulle.

Oma on touhunnut tokon AVO-juttuja, pääsääntöisesti noutoa ja ruutua. Nouto on edelleen täysin kesken, mutta jatketaan treenejä. Ruutua aloin tehdä kosketusalustalla ja naksulla, sinne irtoaakin jo todella mukavasti. Kaukoissa ei ole muuta ongelmaa kuin taaksepäin liikkuminen maahan mennessä, seuruussa ei mitään, luoksetulossa ei mitään ja hypyssä ei mitään. Jäävien erottelua pitää treenata varmemmaksi, istuminen tällä hetkellä heikoin. Tarjoutui mahdollisuus osallistua taas Oman kanssa tottiskurssille, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. On vähän enemmän motivaatiota hinkata juttuja omatoimisesti tämän koiran kanssa, vaikka itsehän sitä tietysti kursseista hyötyisikin.

Nikan kanssa ollaan tehty rally-tokon VOI-liikkeitä ilman rataa, toukokuussa varmaan koetetaan hakea ne kaksi uupuvaa ykköstä. Aika kivaa tekemisen meininkiä on kyllä mummun kanssa!

Vean treeneistä enemmän Vean omassa blogissa, mutta käytiin mm. tutustumassa pelastuskoirapuoleen ja minä kävin siellä myös ryömimässä otsalampun kanssa pimeässä talossa. Oli kyllä sen verran hauskaa että katsotaan josko jonkun tulevan koiran kanssa minäkin lähtisin treenaamaan pekoa. 

Viime viikolla pestiin koko kööri Lämpimien Vaniljakeksien tuoksuisella shampoolla, täytyy sanoa etten ees muista milloin esim. joku Ykä olisi pesty...

Oma RTK3 ja Nika 1 x VOIHYV!

Nyt täytyy sanoa että kisat meni täysin nappiin. Aamulla kisapaikalla jännitti vähän, mutta Oma oli niin iloinen ja kuulolla että huolet hälveni nopeasti. Se saattaa kyllä kentällä täpinöissään keksiä jotain ihan omia juttuja, mutta se on siitä huolimatta aina kisoissa täysillä mukana eikä ole tarvinnut pelätä paineistumista tai kehästä karkaamista. Siltä kannalta erittäin kiitollinen kisakoira esimerkiksi Ykään verrattuna.

Oma oli luokkansa ensimmäinen koira, Nika viimeinen. Tuomarina Tiia Hämäläinen.

Rataan tutustumisessa rata tuntui ihan simppeliltä. Peruuttamista oltiin harjoiteltu ekstrapaljon ja se toimi molemmilla hyvin, mutta sitä ei sitten tässä radassa ollut yhtään. Sen sijaan seisomisia oli peräti kolmin kappalein, ja se on ajoittain aiheuttanut harmaita hiuksia, kun sheltit ovat välillä unohtaneet tyystin mitä se edes tarkoittaa. Lisäksi houkutustötsien kiertosuunta piti pistää tarkkaan muistiin.

Oma oli ennen oman vuoron alkua todella hyvässä vireessä, ja vaikka sillä on ollut treeneissä välillä tapana istuutua perusasentoon tohkeissaan monta kertaa, se ei tarjonnut sitä nyt yhtään. Tosin jäin tarkoituksella rauhoittamaan Omaa aina perusasennoissa pieneksi hetkeksi.

12. kyltti, puolenvaihto takana

-1 kontr.

13. kyltti, käännös oikeaan oikealla seuraten

-1 vino

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-3 uusi, -10 tvä (>90 astetta vino). Tämä kyltti on meidän ikuinen nemesis, ekalla kerralla Oma lähti kiertämään minua perse edellä eikä ihan päätynyt sinne minne toivottiin, joten uusittiin. Tokalla kerralla se oli ihan tavattoman vino joka asennossa, mutta en jäänyt hinkkaamaan kun tiesin että se todennäköisesti jää vinoon myös toisella uusimisella.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, ei ongelmaa, tapitti koko ajan minua.

2:26;47, 85/100pts, RTK3, "Kaunis kontakti", mikä kyllä olikin äärimmäisen totta!

Nikan kanssa oli melkein parinkymmenen koirakon verran odottelua, mutta se teki vain hyvää. Temppuiltiin siinä vähän ja muistuteltiin, ettei ihmisten luo ole asiallista mennä. Ollaan tosi paljon tehty Nikan kanssa suhteen luomista, eikä T ole tehnyt sen kanssa muuta kuin lenkittänyt, joten se oli todella hyvin messissä. Aiemmissa VOI-kisoissa se on ollut vähän nuupallaan, ihan kuin olisi minulla vain lainassa kun on pakko, ja oikea äiskä on tuolla jossain kauempana. Nyt oli ihan toinen ääni kellossa, se oli suorastaan hullu raivokääpä ja puri minua nenästäkin. Vähän ennen omaa vuoroa tein seisomisharjoituksia ja Nikahan oli sitä mieltä ettei sitä ole ikinä hänelle opetettu... sitten kun se alkoi sujua, seisomasta maahan piti aina mennä istumisen kautta. Ehti vähän kuumotus nousta pintaan, mutta juuri ennen kehään menoa sain palkattua parista onnistuneesta ja sitten mentiin.

Nika oli hyvässä vauhdissa kehässäkin, korvat pystyssä eikä erityisen kiinnostunut tuomarista tai muista ihmisistä, mitkä taas viime kisoissa aiheuttivat hirveää haahuilua. Nyt se selvästi teki hommia minun kanssani. Spiraalissa vähän kiinnosti lähteä moikkaamaan käytösruudussa olevaa Ruffea, mutta sain sen siitäkin takaisin hanskaan nopsasti.

10. kyltti, houkutus

-1 kontr., teki vähän laajan kaaren kun jäi tuijottamaan sihteeriä, mutta tsemppasi sitten

15. kyltti, käännös oikeaan oikealla

-1 as ja -1 py. Jotain jätätti ja mietti lähtisikö tsekkailemaan ihmisiä, mutta ei sitten lähtenyt

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-1 vino, -3 uusi. Huhhuh, pitäisiköhän sitä treenata tätäkin kylttiä joskus... ekalla kokeilulla Nika pörräili istumaan johonkin ihan mihin sattuu. Tokalla pysyi paremmin paikallaan, mitä nyt istui hinan vinoon. Muuten ok.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, vähän tuijotteli jonnekin kehän ulkopuolelle mutta ei ollut kyllä aikeissakaan lähteä mihinkään.

2:18;38, 90/100pts, "Hieno rata!". Ja niin pentele olikin, rikottiin viimein meidän nollaputki ja saatiin näytettyä sitä osaamista mitä mummulta kyllä löytyy. ♡

Matkustelua, kuvauksia, koirakavereita ja treenejä

Alkukuusta maakuntamatkailtiin Joensuuhun kolmen koiran voimin - Ykä jäi mummolaan hemmoteltavaksi, jottei sen tarvitsisi jäykistyä makaamalla pitkiä aikoja autohäkissä. Lauantaina mentiin palluttelemaan Azuricoyotes-holskuja, pienenä taka-ajatuksena mahdollinen pentu, mutta kun Brimille syntyi vain yksi vauva, jäädään vielä odottelemaan. Onneksi ei ole mikään kiire. Illalla tsekattiin sisään hotelliin ja lenkkeiltiin puistoissa, oli kyllä kaikin puolin mukava kokemus! Ei oltukaan ennen oltu koirien kanssa hotellissa, ehkä kun niin harvoin ylipäätään ollaan hotelleissa muutenkaan... mutta koirat otettiin hyvin vastaan ja ne käyttäytyivät ihan mallikkaasti. Omaa puhisututti vähän yöllä käytävän äänet, mutta laitoin sille takkatulen rätinää kännykästä soimaan niin se rauhoittui. Ehkä hän kuvitteli sitten olevansa turvassa.

Sunnuntaina oli ennen kotiinajelua vielä toiset koiramaiset treffit, nimittäin Agarwaen-shelttien (ja Hupsiksen) luo. Nyt omat koirat pääsivät mukaan yhteislenkille, ja todella sopuisasti viisi shelttiä, saku ja suomenlapinkoira juoksentelivat ympäri metsää. Vealla oli ihan sikakivaa kun sheltit jahtasivat sitä. Olivat sitten sisälläkin ihan asiallisesti, kun käytiin kahvittelemassa.

Meela, Minttu, Oma, Vea, Nika, Hupsis, Myrn.

Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Tukholman-reissua, joten koirat hajautettiin ympäri mestoja hoitoon - Nika T:n mummulle, Oma Lilin omistajille ja isot mökille. Ilmeisen hyvin meni kaikilla, vaikka Oma olikin vähän persehtinyt. Ykä ja Vea olivat rällänneet mökillä lumessa niin paljon kuin sielu sieti ja nukkuneet äitini kanssa samassa sängyssä.

Noin muuten Ykää on käytetty ahkerasti akupunktiossa ja laserissa, torstaina se lisäksi röntgen- ja magneettikuvattiin. Viime kuvauksista on kulunut noin vuosi, ja ajatuksena oli nähdä, onko tilanne pahentunut drastisesti. Mutta ei - sama meno jatkuu, muutamia pullistumia ja yksi selvempi piikki, mutta ei spondyloosia eikä tyriä. Suurin osa kivuista johtuu siis syvien lihasten jumeista, jotka juontavat juurensa huonosta rakenteesta. Kisa- ja treenikoiraa Ykästä ei enää tule, mutta kotikoirana ja muiden treenien häiriöporsastelijana se varmasti vielä porskuttaa pitkään. Todella huojentavaa kuulla ettei rakenteessa ole mitään sen kummempaa, eikä esim. halvaantumisvaaraa ole. Koiraa ei kuulemma tarvitse varoa vaan elää ihan normaalia elämää sen kanssa, mitä tässä nyt on tehtykin: paljon lenkkeilyä ja vapaana juoksemista. Doboilu ja uinti pitää ottaa mukaan ohjelmistoon, tavoitteena lihaksien kasvatus ja erityisesti syvien lihasten vahvistus.

Välillä Ykä on käynyt meidän mukana hallilla kasaamassa rallyratoja eli käpyttelemässä pitkin kenttää "apuna", puhetta oli että voisi alkaa tehdä sen kanssa venyttelyjä ja  kahdeksikon ravailua/laukkaamista hallilla, niin tulisi tehtyä sitäkin säännöllisesti kun muiden koirien kanssa kuitenkin käydään usein treenaamassa. Toisekseen voisi kysellä josko johonkin koirauimalaan saisi mennä iltamyöhällä, niin voisi käydä sielläkin aina välillä treenien jälkeen.

Lili oli pari päivää hoidossa tässä jossain välissä, ja kun Keikokin tuli kyläilemään, oli ihan tarpeeksi vilinää

Nika ja Oma ovat olleet minulla treenikoirina, olivatpa myös pk-treeneissä häiriköimässä. Loppuvaiheessa ohjasin yhtaikaa molempia mm. paikkamakuussa, jossa koiria kyllä häirittiin ihan huolella. Sheltit eivät ole sellaista ennen kokeneet eivätkä järin hyvin pysyneet kun kouluttaja heilutteli ruokaa niiden nenän edessä, mutta ei se haittaa, lähinnä vain nauratti kun kävin palauttamassa niitä. Yksitellen rivistä luoksetuloa otettuna tulivat kyllä hienosti vasta oman nimen kuullessaan.

Muuten niiden kanssa on puuhailtu rallyn VOI-ratoja, enimmäkseen meidän kotihallissa Ojangossa mutta yhtenä yönä käytiin vetämässä treenit JAU:n hallissa. Vieras paikka paineisti molempia shelttejä selvästi, ja saatiin kaivettua Nikasta esille samantyyppistä käyttäytymistä, mitä se on nyt parissa viime kokeessa tarjonnut. Tämänpäiväiset kenraaliharkat Sporttikoirahallilla menivätkin enemmän nappiin. Omalle tuli jotain aivopieruja oikealla oikealle pyörähdyksestä, mutta muuten sheltit tuntuivat hyviltä ohjata.

Niin, ja Omasta tuli muuten Etelä-Suomen Shelttien vuoden 2015 tokosheltti! Hieno pikkumerle.

Nika kohta 10v, treenit on ihan ok

Tammikuu

 Jossain välissä oli talvi ja -25 astetta

Ykä on syönyt Neurontinia nyt rapiat kuukauden. Annostus nostettiin kahteen kapseliin päivässä suht nopeasti, koska sivuoireita ei tullut, eikä niitä ole kyllä vieläkään. Kertooko se siitä kuinka kipeä Ykä oli ennen lääkkeitä, sitä on paha sanoa. Hieroja kävi vähän aikaa sitten ja viime viikolla käytiin akupunktiossa ja laserissa - jälkimmäisten jälkeen Ykä on ravannut lenkeillä paljon enemmän eikä vaan töpsytellyt passissa. Ylihuomenna uudelleen akuun.

Treenihalliin Ykällä ei ole etenkään kylmällä ollut asiaa, vaan se jää treenien ajaksi kotiin syömään kongeja. Pääsee välillä keskenään lenkille niin ei tule ihan höperöksi. Lenkeillä sillä on pakkasella aina talvitakki päällä, sadesäällä sadetakki. Hirveän iloinen se on ollut, riehunut välillä hulluja holskuhyppyjä hihnassa ja hepuloinut pellolla pehmeässä lumessa. Sisällä ollaan välillä tehty jotain temppuja, kuten pyörittelyä perusasennon, eteentulon ja oikealla perusasennossa istumisen välillä, sekä kaukoja. Mutta oikeista treeneistä ja kisoista se lienee lopullisesti sairaseläkkeellä. Riehumisen jälkeen se vaikuttaa välillä kipeältä, ja ajoittain mietin tosissani näkeekö tämä koira ensi vuotta. Mutta mennään päivä kerrallaan.

Oman ja Nikan ilmosin rally-kisoihin ensi kuulle, josko sieltä saisi haettua Omalle viimeisen VOIHYVin ja Nikalle ensimmäisen! Oman kanssa ollaan rally-juttujen lisäksi treenailtu tokon AVO-liikkeitä. En tajua kuka tuolle koiralle on opettanut kaukot, mutta se tekee ne aivan älyttömän hyvin. Nouto on edelleen vaiheessa, tötsän kiertoa ollaan otettu pari kertaa. Manjana, manjana. Nikasta on hullun hauskaa jos teen kentällä sille pieruääniä ja yllytän haukkumaan. Josko saisin sen skarppaamaan pelleilemällä myös koekentällä.

Vea hajotti takkinsa, joten sai mennä nakuna

Ykän tilannekatsaus

Ykä kävi aatonaattona lekurissa saamassa laserhoitoa ja akupunktiota. Samalla saatiin hermokipulääkekuuri, jota hiljalleen nostetaan oikeaan annostukseen. Akupunktion jälkeen Ykä oli selvästi iloisempi ja liikkui paremmin, mennään uudelleen ensi vuoden puolella. Myös Neurontin on tuntunut helpottavan. Kaiken tämän lisäksi Yppylä on pelkillä remmilenkeillä, treeneissä se sai etsiä nameja kentältä kun Vea ja sheltit tekivät hommia. Mahdollisesti kuvautetaan selänseutu uudelleen ensi vuonna, viime kerrasta on vuosi ja olisi hyvä nähdä kuinka pahaan suuntaan ollaan menossa

7v 2kk, lihakseton ruipelo

Vuosi 2015 tiivistettynä

Tämä vuosi on ollut kyllä oikea koularivuosi! Yhteensä koko poppoo on kerännyt kahdeksan rally-koularia (2 x RTK1, 4 x RTK2, 2 x RTK3), yhden tokokoularin (TK1)  ja yhden BH-koularin, eli kymmenen kappaletta koulutustunnuksia. Lisäksi Vea on ehtinyt korkata tokon VOI-luokan äärimmäisen hyvällä kakkostuloksella. Tällaista kiritystä tuskin tapahtuu ihan heti uudelleen!

YKÄ
Terveydellisesti Ykä on mennyt tasaisesti huonompaan suuntaan, ja viime treenien valossa taidetaan jättää toko kokonaan pois treenivalikoimista. Iloiseen ja tarkkaan tekemiseen se tarvitsisi niin suurta intensiteettiä ja riehuntaa, että kroppa menee siitä ihan kokonaan jumiin. Yksi vaihtoehto olisi syöttää sille kipulääkkeitä ja jatkaa treenaamista, mutta se ei tunnu hyvältä eikä reilulta, joten antaa mieluummin olla. Tällä kaudella käytiin joka tapauksessa kaksissa VOI-kisoissa, joista molemmista VOI0. Rallyssa meni paremmin; Ykä porskutti ekana holskuna Suomessa sekä AVO- että VOI-luokan läpi (pisteet 95, 88, 98 ja 71, 94, 91).

Nyt Ykä jää toistaiseksi kokonaan treenitauolle, ja katsotaan myöhemmin mitä tehdään. Alustavasti koetetaan hieronnalla ja fysioterapialla saada koira parempaan kuntoon, ja jos näyttää hyvältä, aloitellaan tauon jälkeen rallyn MES-liikkeitä. Mennään päivä kerrallaan eikä oteta stressiä harrastuksista. Hirveä harmi että noinkin ihmisrakkaan koiran kanssa pitää nykyään olla vähän varovainen, ettei se satuta itseään ja rähähdä kellekään.

OMA
Oma on osoittanut kyntensä harrastuspuolella ja hoitanut treenikoiran virkaa tyylillä, kun Ykää on ollut pakko asettaa taka-alalle. Tänä vuonna pikkumerle sai kaksi vikaa ykköstulosta tokon ALO-luokasta (172,5 ja 180), saavuttaen TK1-tittelin. Lisäksi se aloitti rally-tokossa kisaamisen ja hoiti ALO- ja AVO-luokat läpi (98, 87, 100 ja 93, 79, 88). VOI-luokassa se ehti kisata tänä vuonna kahdesti, molemmista tulos (84 ja 71). Eli melkein kolme luokkanousua tällä kaudella rallyssa! Kolmanneksi käytiin puoliläpällä suorittamassa BH-koe, joka sekin meni heittämällä läpi. Nyt Oma opettelee noutamista, josko se ensi vuonna kävisi korkkaamassa tokon avoimenkin luokan. Lisäksi pitäisi hakea se yksi VOIHYV-rallysta, niin T voisi alkaa opettaa sille MES-liikkeitä.

Alkuvuodesta Omalla oli outo halvaannuskohtaus, joka onneksi meni ohi sairaalakäynnillä ja tiputuksella eikä mitään vastaavaa ole sittemmin tapahtunut. Treenikoirana se kerää enemmän jumeja kuin kotikoirana, joten sekin on päässyt ajoittain hierontaan.

NIKA
Mummu aloitti myös rally-uransa tänä vuonna, läpäisten ALO- ja AVO-luokat huipulla pistesuoralla (100, 90, 95 ja 90, 98, 95). VOI-luokassa se kisasi kahdesti, mutta pisteet jäivät vielä alle hyväksytyn tuloksen. Ensi vuonna koetetaan parantaa meidän yhteistä suhdetta, jotta päästään taas niille pisteille jotka Nika ansaitsee. Nipunkaan kanssa ei ole kiire mihinkään, ja sen kanssa mennään vain niin pitkälle kuin mikä siitä on kivaa. Jos mun kanssa rally ei onnistu enää näin korkealla, siirtyy se takaisin T:lle. Ja jos ei tuloksia tule niin ei sekään haittaa.

Nika selvisi tänä vuonna kohtutulehduksesta, siitäkin hirveydestä on jo vuosi.

VEA
Minun kontribuutioni Vean kanssa tänä vuonna oli viedä se rallyn VOI-luokan läpi (80, 73, 82), muista Vean saavutuksista ja kommelluksista tulee varmasti lisää turinointia sen omaan blogiin!

Voittajien viikonloppu

Tänä viikonloppuna olikin melkoinen voittajarumba, kun kaikki koirat oli ilmoitettu VOI-kokeisiin. Vea korkkasi ekat toko-VOI -kokeensa saaden tosi hienon VOI2:n. Ykä oli iltakokeissa, ja nollaahan sieltä pukkasi. Koira sentään oli suht iloinen, johtuneeko sitten siitä että liikkeet oli kolmessa osassa ja paikkis vikana, joten heti kopeloinnin jälkeen ei tarvinnut mennä kehään vaan sain vietyä koiran pihalle riehumaan. Ajattelin jo heti alkuun että otan mieluummin miinuspisteitä liian isoista avuista kuin nollia, joten sillä mentiin ja miinuksia ropisi.

Liikkeet kehäjärjestyksessä:

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan, 5. Valui, törmäsi, ohjaajalta liian isoja apuja.

Seuraaminen, 8. Sehän oli ihan ok! Häntä heilui ja korvat oli pystyssä, vain tosi pitkän hitaan pätkän aikana alkoi vähän herpaantua, mutta skarppasi sitten.

Ruutu, 0. Kaksi käskyä maahanmenoon ja toinen etukäpälä ulkona. Hnnggrk. Loppuliike meni hyvin.

Tunnistusnouto, 0. Meni käpälät ojossa, nosti heti oman, pudotti, tarkisti väärät ja toi oman pureskellen. Annoin taas liian ison avun siihen että koira kiertäisi takaa sivulle.
Kauko-ohjaus, 6. S-i-m-s-i-m. Ei noudattanut ekaa seisomiskäskyä, annoin uuden ja loput meni hyvin. Vähän eteni. Olisikohan tullut parempi numero jos en olisi antanut toista käskyä? Pitää ottaa selvää.

Metallihyppynouto, 7,5. Vähän jotain arpomista metskun nostamisessa, nyt pyysin edestä perusasentoon vasemman kautta koska olin saanut noottia käsiavuista (hups :---D). Hyppykiljahduksen kautta siis siirtyminen.

Tauko.

Ohjattu noutaminen, 5. Arpaonni toi oikean, joka on meille helpompi, jes. Valmisteleva osuus ihan ok, lähti kuin tykinsuusta oikeaan suuntaan lähetyksestä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta - kunnes Ykä sitten päätti että tämä kapula ei haise tarpeeksi mutsilta, meen tsekkaamaan oisko täällä takana (tunnaripaikalla) jotain lisää. Aikansa siellä pyörittyään käskin uudestaan tuomaan, jolloin toi oikean kapulan.

Istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Annoin aika isot avut istumisessa, koska Ykä on kaksissa aiemmissa kokeissa jäänyt seisomaan. Istuipa!

Tauko.

Piilopaikkamakuu, 9. Pää heilui.
Kokonaisvaikutus, 7,5. Ohjaaja heilui kuin heinämies.

Yht. 162,5/320pts, VOI0, sij. 4./5.

Täytyy sanoa että kun on käynyt kaksissatoista voittajaluokan kisoissa ja on ehkä kaksi kertaa päässyt pisteissä edes yli kahdensadan, alkaa vähän tympiä. Toki nyt Ykä alkaa taas olla edes iloinen kehässä, tähän väliin on jäänyt monta koetta kun se on ollut niin paiseissa että sitä on ollut äärimmäisen vaikea ohjata. Että sinänsä ehkä tässä voisi työvoitolla joku päivä saadakin sen ykkösen, jos vain sisua riittää. Mutta katsotaan nyt. Varmaan minut saa taas ensi vuoden puolella yllytettyä kisoihin - oli nääs T:n kanssa puhetta, että kisapäivinä saa ostaa pizzaa. Positiivinen vahviste kisaamiseen jne. Sitä paitsi aksassahan voi olla vaikka kuinka monta starttia ennen luokkanousua, eiks niin?

Tänään sitten shelttien kanssa rally-kisoissa, tuomarina Heikki Palosaari. Nika-mummu oli vuorossa tokana ja Oma kuudentena. Nika oli hurjan iloinen ennen kehää, kehässä puuhasi vähän omiaan ja oli hivenen eksyksissä - eikä pisteet yltäneet vieläkään hyväksyttyyn tulokseen. En edes listaa virheitä tähän, niitä nimittäin oli aika paljon enkä jossain vaiheessa enää edes jaksanut välittää. Mutta muistin käyttää molemmat uusimismahdollisuudet! Nikalla oli kuitenkin ihan hauskaa, se se tärkeintä on. Muusta viis, neiti ysivee voi olla vaikka loppuikänsä voittajassa jos se tykkää treenata noita liikkeitä. Ja sehän tykkää. Voi olla että T vie sen joskus kisoihin jos nollaputki meillä jatkuu, saisipahan ainakin oman koiransa taas takaisin.

Oman kanssa meni vähän paremmin, vaikka sekin oli tietyissä paikoissa ihan kuutamolla. Se oli iloinen itsensä ja yritti parhaansa, ja sai tälläkin kertaa hyväksytyn tuloksen! Pyörähdykset ovat Oman bravuuri, ja kirjuria kuulemma nauratti kun Oma heitti volttia ihan tunteella.

2. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)

-10 tvä (ylimääräinen istuminen). En tajunnut uusia jostain syystä, kun en nähnyt koko koiraa ja sitä mitä se sähelsi...

4. kyltti (jalkojen välistä toiselle puolelle)

-3 uusi, -3 tvä. Oma ei vain tajunnut mitä sen pitäisi tehdä, yritti mennä ensin jalkani läpi ja sitten sen takaa. Uusimisella sähläsi myös jotain hyvin omamaista mutta pääsi lopulta vahingossa oikeasta välistä oikealle puolelle.

7. kyltti (molemmat täyskäännös oikealle)

-3 uusi. Omalla meni taas jotenkin piuhat solmuun päässä ja kävi kiertämässä kyltin omatoimisesti. Uusimisessa sentään pyörähti hyvin. Olin ihan varma että olin sanonut uusimispyynnön väärässä kohdassa ja siten hyllyttänyt meidät, joten olinpa huojentunut kun kuulin ettei näin ollut käynyt!

15. kyltti (istuminen oikealle, eteentulo, oikealta oikealle istumaan)

-10 tvä (väärä rintamasuunta). Istui kyllä eteentulossa täysin poikittain, ei voinut enää uusia joten näillä mentiin.

Yht. 71/100pts, VOIHYV, 1:55;35, sij. 4./17.! Eli pikkumerlellä on nyt kaksi hyväksyttyä tulosta, vielä yhtä metsästetään varmaan ensi vuoden puolella. Hurjaa!

Suttuinen kuva mutta josko siitä jotain osviittaa saisi