Perustokoiluja ja lumessatarpomista

Hollannikkaat ovat kyllä ehkä hieman liian pitkiä ollakseen oikeasti olemassa.

Pieniä koirahäiriöttömiä treenejä ollaan tehty muistin virkistykseksi. Eilen iltalenkin jälkeen ihan vaan tuossa kotipihalla, luoksetuloja, jättöä (maahan) ja seuruutusta lähinnä. Luoksetulossa ei enää törmää ihan niin pahasti, monesti jää kyllä vinoon. Käsiavut taas käyttöön. Seuruutuksien vasemmalle suuntautuvissa täyskäännöksissä yrittää aika usein tarjota takamuksen siirtämistä saksalaisen täyskäännöksen sijasta, mikä ei kyllä sinänsä haittaa, mutta jälkimmäisellä ollaan siis tähän asti menty. Tämä korjaantuu sillä että erotan täyskäännöksen ja pelkän vasemmalle kääntymisen sillä, että ensimainitussa käännyn nopeasti ja jälkimainitussa hidastan aivan aavistuksen ennen kääntymistä. Tällöin jätkä hoksaa milloin on mikäkin liike kyseessä ja missä kohdassa haluan sen olevan. Saksalaisetkin ovat ainakin näin omalla mututuntumalla hyvän ja tiiviin oloisia. Palkkana heiteltyjä nappuloita.

Tänään päätin mennä vähän häiriöisempään paikkaan, kun kerran tilaisuus oli. Toinen lähikentistämme on jäädytetty luistinradaksi, ja tällaisella säällä siellä luonnollisesti oli paljon väkeä pelaamassa jääkiekkoa ja muuten vaan luistelemassa. Mentiin sitten viereiselle parkkipaikalle, jossa meni ties mitä lumiauraa ja autoa aika tiuhaan tahtiin. Koiria siis ei, mutta kaikkea muuta oikeastaan kyllä.
Palkkana heiteltyjä nappuloita, ei viitsinyt siinä vilskeessä palloa viskellä. Sivulle hakeutumista, seuruutusta, paikkamakuuta, jättö (maahan), luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Ukko oli hyvässä vireessä eikä sitä yhtään kiinnostanut mikään muu kuin tekeminen. Luoksetuloa käsiavulla, ja saatiinhan sieltä tosi suora paikkakin. Paikkamakuussa hyvä, suora ja skarppi asento, pisimmillään pidin puoli minuuttia eli aika usein kävin palkkaamassa. Häiriökoirat tietysti olisivat plussaa koska ne ovat Ykälle kaikkein vaikeimpia, mutta mennään nyt näillä eväillä mitä on. Keväällä sitten taas ryhmiin.

Tottistelujen lisäksi ollaan lähinnä juoksenneltu umpihangessa. Hiihtäjistä ei ole ollut moksiskaan. Puiden kiertäminen onnistuu käsky+osoitus -menetelmällä useammankin metrin päästä, tötsiä ei olla vielä kokeiltu. Huomenna suuntaamme Forssaan shelttineitien tykö viettämään uuttavuotta ja totuttelemaan heposiin.

Uusi kamera

Yrjänältäkin kaikille myöhästyneitä jouluja ja holskuisaa uuttavuotta! Sain uuden kameran joten ehkä kuvien laatukin alkaa parantua tästä edespäin.

Vammoja ja huurupartoja

Huuruparta.

Pari yötä takaperin heräsin siihen, että koira tuijottaa. Kun käännyin katsomaan, jätkä alkoi kiljua kurkku suorana. Koettelin läpi, käytin pihalla, annoin ruokaa (jos olisi kurkussa joku jumissa), ei mitään. Liikkui hyvin, ruoka maistui, tarpeiden tekemisessä ei ongelmaa. Välillä vaan kiljahti, asennolla tai liikkeellä ei tuntunut olevan merkitystä.
Aamulla sama juttu, joten käväisimme eläinlääkärissä. Ykä oli aika nätisti, vähän jänskätti. Antoi lääppiä, katsella hampaita ja mitata kuumeen ihan hyvin. Eturauhasten tunnustelu oli sen verran hirveää että piti itkeä, mutta kun tajusi että rimpuilu ei auta, oli hienosti. Kun lääkäri sitten kokeili taivuttaa päätä ylös, äijä alkoi huutaa kuin syötävä. Sama juttu alaspäin kääntäessä, sivuille ei ongelmaa. Ykä sai tulehduskipulääkepistoksen ja viikon lääkkeet kotiin. Lääkkeet vaikuttivat heti ja holsku oli taas entisensä.
Ilmeisesti liian rankka liikunta (reppu niin pitkän ajan jälkeen) liian kylmässä ilmassa oli saanut selkälihakset muljahtamaan. Nyt kaikki on kuitenkin taas kunnossa, lääkkeet ja hieronta auttaa. Tammikuun alussa käydään hakemassa sitten vuosittaisrokotukset.

Ollaan täsmätokoiltu kotipihalla ja -tiellä, eli lyhyitä seuruutuksia, jääviä ja luoksetuloja. Palkkiona heiteltyjä lihapullia. Hirmuhyvällä motivaatiolla teki.

Elonmerkkejä

Ottakaa tästä lohdutukseksi ja hyvänjouluntoivotukseksi ruma pikku-Yrjänä viime joululta.

Kylläpä nyt jää päivitykset vähiin kun ei ole ryhmätreenejä joista raportoida. Yhtä kaikki, täällä elellään ja voidaan hyvin. Käymme välillä ottamassa parin liikkeen lyhyitä täsmätokotreenejä (ilman muita koiria) lähikoulun kentällä, jätkä on näköjään mennyt oppimaan senkin että noudossa pitää kapula suussa tulla istumaan eteen, vaikkei siihen olla vielä mitenkään panostettu. Kiertoja ollaan tehty myös, osoituksesta kierretään jo parinkin metrin päässä olevat objektit. Viime viikonlopun hollantilainen oli mökillä hoidossa, eli sai kirmailla mielin määrin lumihangessa.
Tänään saatiin aamulla todella hieno ohitus. Ykä kyllä kyyläsi silmä kovana ja korvat pystyssä, mutta pysyi ihan omatoimisesti löysällä hihnassa vieressä. Kehuin koko ohituksen ajan, namia sai ohituksen jälkeen. Hieno elukka. Valoisan aikaan käytiin vielä pidemmällä lenkillä repun kanssa, Ykä kantoi kahta puolen litran limsapulloa. Palkaksi pääsi lenkin puolivälissä pyörimään pellolle lumeen.

Katsellaan nyt ehtiikö tässä ryhmätreeneihin ennen kevättä, eli pidellään nyt taukoa kunnes toisin sanotaan.

Radiohiljaisuuden jälkeen

Näin kivaa on istua lätäkössä.

Taas on pari viikkoa mennyt kuin siivillä. Selvisin tosiaan sikainfluenssasta, Ykä kirmaili iloisena mökillä hoidossa ja viime viikon ryhmätokoilut menivät varsin muikeasti. Nyt jää jälleen toko tauolle, koska kouluttaja lähtee Saksaan kouluttamaan, mutta keväällä sitten taas. Tänä talvena keskitymme hallintaan, arkitottelevaisuuteen ja toki kertailemme liikkeitä kentällä keskenämme.

Pari kertaa olen noudossa vaatinut istumista ennen palkkaamista (odotan että koira istuu kapula suussa eteeni, en anna erillistä käskyä), jätkä alkaa selkeästi tajuta jutun juonta. Samoin kapulanpidoissa tiivistäminen menee kapulaa pudottamatta ja mälvämättä, kun itse astun askeleen taakse. Luoksetuloissa koettaa poikittaa eteenistumisessa, mutta saa palkan vasta korjaamisen jälkeen.
Ruudussa käytetään edelleen namikantta. Loppuvaiheen "seuraa"-käskyllä jätkä ei enää sinkoa omille teilleen vaan tulee salamana vierelle.
Jääviä ollaan tehty aika paljon, istumista edelleen todella vahvoilla avuilla, koska sitä on treenattu kaikkein vähiten. Maahanmeno ja seisomaan jääminen aika varmoja.
Paikallaistumiset ja -makaamiset ovat ryhmän häiriössä menneet hirveän hyvin. Kentän lähellä on koirapuisto josta kuului milloin mitäkin ääntä, ja vaikka Ykä oli selin siihen, ei liikkunut. Tuijotteli välillä, mutta pysyi. Pysyi myös vaikka kouluttaja siksakkasi rivissä olevien koirien väleissä. Kyllä me tämäkin liike vielä kisakuntoon saadaan, lisää vieraita häiriökoiria vaan kehiin. Ja siellä sitten myös pysytään, tekivät muut mitä hyvänsä.
Kaikkea muutakin toki ollaan tehty, nuo nyt vain tulivat tässä äkkiseltään mieleen.

Temppuiltukin on ihan vain Yrjänän älynystyröiden hieromiseksi, eli opeteltu asioiden päälle hyppäämistä ja siellä pysymistä (käskynä niinkin looginen sana kuin "palkki", koska aloitimme tämän harjoittelun sellaisten kivisten tienvarsipalkkien avulla). Päälle hypittävät objektit siis ovat niin pieniä, että niille päästäkseen ja siellä pysyäkseen täytyy koiran tasapainoilla ja koordinoida liikkeitään vähän enemmänkin, varsinkin jos alusta on vähänkin korkeammalla. Toinen vastaava käsky on "hop" mikä tarkoittaa yllätys yllätys hyppäämistä. Hop-käsky voi tarkoittaa joko minkä tahansa esineen yli hyppäämistä tai sitä, että koiran pitää hypätä esim. kiviaidan päälle ja kävellä siellä kunnes aita loppuu tai tulee uusi käsky.
Pari päivää sitten aloitimme objektien kiertämisen käskyllä "kierrä". Toimii joko niin, että näytän käsimerkillä vieressä olevaa asiaa tai niin että seuruutan koiraa rivissä olevien tolppien/minkä tahansa vieressä ja kierrä-käskyllä koiran pitää kiertää kohdalla oleva tolppa ja palata sitten seuraamaan. Tähän mennessä ollaan tehty lähinnä niin, että hihnassa ollessaan jätkän täytyy kulkea sieltä mistä minä menen, vaikka pujottelisinkin vaikkapa tolppia. Nyt opetellaan irtautumista.

Neljäs uusi käsky on "ryömi", joka toimii samalla tavoin kuin seuraaminen, mutta koiran täytyy ryömiä. Tässä olemme vasta alkutekijöissä, eli imuuttamala opetan Ykää ensin ryömimään. Sen jälkeen voin vaatia ryömimistä niin etten minä kyykistele vieressä.

Eilen tuli ensimmäinen epäonnistunut ohitus varmaan viikkoon, muuten ollaan päästy lihapullan maagisen voiman avulla nätisti ohi monesta rähisevästäkin koirasta. Vieraan koiran ilmaantuessa näköpiiriin kutsun Ykää nimeltä, kontaktista tulee palkka ja kehuja. Aina, jos unohtuu tuijottelemaan vastaantulijaa, kutsun nimeltä ja kontaktista palkka. Jos ei sana kuulu, nappaan tukasta kiinni ja otetaan uudestaan. Jos alkaa murista tai ääntelehtiä, tokaisen matalasti "pää kiinni" ja hiljaisuudesta kehuja. Tiukoissa paikoissa, kuten kapeilla teillä, imuutan lihapullalla ohi, muuten saa palkkaa vain kontaktista (ei houkuttelua tmv). Jossain välissä sitten opettelemme ohittelemaan ilman nameja, mutta tällä hetkellä mennään näillä eväillä. Itsekin saa enemmän varmuutta kun tietää, että osaa toimia oikein.

Ruokinnassa mennään lähinnä Yrjölän puurolla, johon sekoitellaan milloin mitäkin lihaa, mahaa, kasvissosetta, öljyjä ja kananmunia. Vatsa toimii paremmin kuin NEU-pötköillä tai nappuloilla, oksentelukin alkaa jäädä pois.

Malaria

Viime keskiviikon tokotreeneissä jätkä muistutti taas olevansa murrosikäinen uroksenketku, eli luoksetulossa porhalsi ohi vetämään jotain ihan omaa rinkiä ympäri kenttää. Karjaisin ja heitin hihnan maahan, jonka jälkeen tuli kiltisti takaisin, sai paljon kehuja ja otettiin uusiksi. Ja että meni hyvin. Muuten onkin mennyt kaikki aika priimasti, treeneistä jää aina hyvä mieli sekä itselle että eläimelle.
Otettiinpa keskiviikkona koirain hauskuutukseksi vähän BH-asioitakin, eli koiran piti seurata vierellä, kun muut ryhmäläiset hölkkäsivät ilman koiria ihan vierestä ohi. Ykä on niin tottunut kaiken maailman ihmisliikenteeseen, ettei tuottanut mitään vaikeuksia. Lihapullaa sai tietysti. Toisekseen sidoimme koiran penkkiin ja lähdimme itse näkösuojaan, jonka jälkeen yksi ryhmäläisistä meni koiransa kanssa ohi. Ykä oli kuulemma vähän nykinyt minun perääni ja sijaistoimintona väistänyt penkin taakse haistelemaan ohitustilanteessa. Ohittajana siis iso urosmalikka. Näitä olisi hyvä saada enemmänkin. Vaikka ohittaja olikin treeneistä tuttu koira, oli kiva nähdä, ettei jätkä lähde rähisemään yksin kiinni ollessaan.

Nyt minä sairastan jonkin sortin malariaa eli jotain H1N1:n kaltaista, eli Yrjänä saa pärjätä pari päivää melko vähäisellä aktiviteetilla. Maanantain toko piti jättää väliin jo ihan sen takia, että olisin luultavasti kuollut matkalla kentälle. Ilman ääntä olisi ollut myös vähän hankala käskyttää koiraa. Toivotaan, että huomenna olen jo sellaisessa kuosissa, että voisin jotain pientä käydä tekemässä. Viikonlopuksi Ykä pääsee taas mökille juoksemaan, porukat ovat intoutuneet kävelemään sen kanssa kymmenen kilometrin metsälenkkejä, eli hyviin käsiin jätkä pääsee.

Tänään mentiin muuten yhden haalariin puetun kääpiösnautserin ohi kahdesti kuin vettä vaan. Ykä ei vissiin edes tajunnut, että se oli koira.

Toko

Eroon pyritään:
- jättöjen (maahanmeno, seisominen) avuista, eli hidastuksista ja painotuksista. Maahanmenon osaa, kunhan minä vain luotan koiraan. Seisomisessa heti käskyn jälkeen pallo koiran selän taakse, pikkuhiljaa pidennetään matkaa ja aikaa. On kyllä tämänkin osannut, mutta varmistetaan nyt vielä.

Opettelussa:
- jos omistaja kävelee poispäin ja sanoo "seuraa" kauempana (ruudussa) olevalle koiralle, se ei tarkoita sitä, että voi juosta täysiä omistajan ohi hihhuloimaan. Muutaman kerran otettiin niin, että kouluttaja piti koiraa kiinni ja minä kävelin poispäin ja käskin seuraamaan. Jos juoksi ohi, karjaisin ja käskin seuraamaan, oikeasta paikasta heti lihapullaa ja vapautus. Kolmannella kerralla tuli kunnolla.


Hyppynoutoa otettiin ekan kerran varsinaisella, kilonpainoisella noutokapulalla. Joskus keväällä kokeiltiin lelulla, mutta siitä asti on saanut hautua. Eikä mitään ongelmaa. Koiran hypätessä käskin tuoda ja kun otti kapulan suuhunsa, kannustin hyppäämään takaisin. Ja jätkähän hyppäsi. Ei loppuasentoja vaan palkkaus suoraan.

Tänään, tokopäivien välissä, oli tarkoitus talloa jälki, sillä lumi oli sulanut pois. Vaan kuinkas sitten kävikään, yön aikana oli satanut jälleen lunta. Kävimme siis vain juoksentelemassa.