Pieniä koirahäiriöttömiä treenejä ollaan tehty muistin virkistykseksi. Eilen iltalenkin jälkeen ihan vaan tuossa kotipihalla, luoksetuloja, jättöä (maahan) ja seuruutusta lähinnä. Luoksetulossa ei enää törmää ihan niin pahasti, monesti jää kyllä vinoon. Käsiavut taas käyttöön. Seuruutuksien vasemmalle suuntautuvissa täyskäännöksissä yrittää aika usein tarjota takamuksen siirtämistä saksalaisen täyskäännöksen sijasta, mikä ei kyllä sinänsä haittaa, mutta jälkimmäisellä ollaan siis tähän asti menty. Tämä korjaantuu sillä että erotan täyskäännöksen ja pelkän vasemmalle kääntymisen sillä, että ensimainitussa käännyn nopeasti ja jälkimainitussa hidastan aivan aavistuksen ennen kääntymistä. Tällöin jätkä hoksaa milloin on mikäkin liike kyseessä ja missä kohdassa haluan sen olevan. Saksalaisetkin ovat ainakin näin omalla mututuntumalla hyvän ja tiiviin oloisia. Palkkana heiteltyjä nappuloita.
Tänään päätin mennä vähän häiriöisempään paikkaan, kun kerran tilaisuus oli. Toinen lähikentistämme on jäädytetty luistinradaksi, ja tällaisella säällä siellä luonnollisesti oli paljon väkeä pelaamassa jääkiekkoa ja muuten vaan luistelemassa. Mentiin sitten viereiselle parkkipaikalle, jossa meni ties mitä lumiauraa ja autoa aika tiuhaan tahtiin. Koiria siis ei, mutta kaikkea muuta oikeastaan kyllä.
Palkkana heiteltyjä nappuloita, ei viitsinyt siinä vilskeessä palloa viskellä. Sivulle hakeutumista, seuruutusta, paikkamakuuta, jättö (maahan), luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Ukko oli hyvässä vireessä eikä sitä yhtään kiinnostanut mikään muu kuin tekeminen. Luoksetuloa käsiavulla, ja saatiinhan sieltä tosi suora paikkakin. Paikkamakuussa hyvä, suora ja skarppi asento, pisimmillään pidin puoli minuuttia eli aika usein kävin palkkaamassa. Häiriökoirat tietysti olisivat plussaa koska ne ovat Ykälle kaikkein vaikeimpia, mutta mennään nyt näillä eväillä mitä on. Keväällä sitten taas ryhmiin.
Tottistelujen lisäksi ollaan lähinnä juoksenneltu umpihangessa. Hiihtäjistä ei ole ollut moksiskaan. Puiden kiertäminen onnistuu käsky+osoitus -menetelmällä useammankin metrin päästä, tötsiä ei olla vielä kokeiltu. Huomenna suuntaamme Forssaan shelttineitien tykö viettämään uuttavuotta ja totuttelemaan heposiin.
Tänään päätin mennä vähän häiriöisempään paikkaan, kun kerran tilaisuus oli. Toinen lähikentistämme on jäädytetty luistinradaksi, ja tällaisella säällä siellä luonnollisesti oli paljon väkeä pelaamassa jääkiekkoa ja muuten vaan luistelemassa. Mentiin sitten viereiselle parkkipaikalle, jossa meni ties mitä lumiauraa ja autoa aika tiuhaan tahtiin. Koiria siis ei, mutta kaikkea muuta oikeastaan kyllä.
Palkkana heiteltyjä nappuloita, ei viitsinyt siinä vilskeessä palloa viskellä. Sivulle hakeutumista, seuruutusta, paikkamakuuta, jättö (maahan), luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Ukko oli hyvässä vireessä eikä sitä yhtään kiinnostanut mikään muu kuin tekeminen. Luoksetuloa käsiavulla, ja saatiinhan sieltä tosi suora paikkakin. Paikkamakuussa hyvä, suora ja skarppi asento, pisimmillään pidin puoli minuuttia eli aika usein kävin palkkaamassa. Häiriökoirat tietysti olisivat plussaa koska ne ovat Ykälle kaikkein vaikeimpia, mutta mennään nyt näillä eväillä mitä on. Keväällä sitten taas ryhmiin.
Tottistelujen lisäksi ollaan lähinnä juoksenneltu umpihangessa. Hiihtäjistä ei ole ollut moksiskaan. Puiden kiertäminen onnistuu käsky+osoitus -menetelmällä useammankin metrin päästä, tötsiä ei olla vielä kokeiltu. Huomenna suuntaamme Forssaan shelttineitien tykö viettämään uuttavuotta ja totuttelemaan heposiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti