Huuruparta.Pari yötä takaperin heräsin siihen, että koira tuijottaa. Kun käännyin katsomaan, jätkä alkoi kiljua kurkku suorana. Koettelin läpi, käytin pihalla, annoin ruokaa (jos olisi kurkussa joku jumissa), ei mitään. Liikkui hyvin, ruoka maistui, tarpeiden tekemisessä ei ongelmaa. Välillä vaan kiljahti, asennolla tai liikkeellä ei tuntunut olevan merkitystä.
Aamulla sama juttu, joten käväisimme eläinlääkärissä. Ykä oli aika nätisti, vähän jänskätti. Antoi lääppiä, katsella hampaita ja mitata kuumeen ihan hyvin. Eturauhasten tunnustelu oli sen verran hirveää että piti itkeä, mutta kun tajusi että rimpuilu ei auta, oli hienosti. Kun lääkäri sitten kokeili taivuttaa päätä ylös, äijä alkoi huutaa kuin syötävä. Sama juttu alaspäin kääntäessä, sivuille ei ongelmaa. Ykä sai tulehduskipulääkepistoksen ja viikon lääkkeet kotiin. Lääkkeet vaikuttivat heti ja holsku oli taas entisensä.
Ilmeisesti liian rankka liikunta (reppu niin pitkän ajan jälkeen) liian kylmässä ilmassa oli saanut selkälihakset muljahtamaan. Nyt kaikki on kuitenkin taas kunnossa, lääkkeet ja hieronta auttaa. Tammikuun alussa käydään hakemassa sitten vuosittaisrokotukset.
Ollaan täsmätokoiltu kotipihalla ja -tiellä, eli lyhyitä seuruutuksia, jääviä ja luoksetuloja. Palkkiona heiteltyjä lihapullia. Hirmuhyvällä motivaatiolla teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti