Joka kevät tuntuu siltä, että vuodet pimenee

Ykä lähtee lopetettavaksi marraskuun alussa.

Se on nyt päätetty ja se päätös pitää. Sitä on turha enää pitkittää ja sysätä. Se saa vielä viettää 8v-synttärinsä, ja minun lahjani sille on kipujen loppuminen. 

Sunnuntaina käytiin hiekkakuopilla koko lauman voimin, Ykä jaksoi hyvin menossa mukana, mutta rasitus oli selvästi sille liikaa.

Oman ilmoitin AVO-kisoihin, suurimmaksi osaksi siitä syystä, että saisin jotain tekemistä. On ollut jotenkin tyhjä olo, kun ei ole treenannut koiria; lenkkeilykin on kivaa, mutta eihän se ole sama asia. Siispä olen keskittynyt Omaan, joka tekee kovaa ja korkealla, mutta usein vailla älyn hiventäkään. Oma ja Ykä ovat samanikäisiä, mutta silti niin eri asteella. Oma ei ole juuri koskaan oirehtinut mitään, ei edes ontunut, ainoa säikäytys oli silloin joskus vuosi sitten, kun sen takapää petti, mutta se hoitui tiputuksella eikä ole toistunut. Ykä taas on ollut saikulla katkonaisesti viisivuotiaasta eteenpäin, ja seitsemänvuotiaasta kokonaan. Sille nyt ei vain mahda mitään, että se on mäsä.

Oman kisat ovat sunnuntaina, ja jos sille nyt tulee joku aivopieru ja se tekee sen mitä oikeasti osaa, jokin tulos on ihan mahdollinen. Jos sen näkökentässä taas on esim. merkinkierron tai ruutuunlähetyksen aikana jokin ylimääräinen tötsä tai roska, se todennäköisesti unohtaa, mitä se oli tekemässä. Mutta aika rennoin rantein mennään, tulta päin vaan.

Raskaita päätöksiä

Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että tämän blogin nimikkoeläin, Yrjänä, saa lähteä autuaammille maille tässä syksyllä. Sen selkä ei tule ikinä paranemaan, eikä sitä luultavasti voisi ainakaan vielä aikoihin vierottaa hermosärkylääkkeistä - ehkei ikinä. Talvisin selkäoireet sitä paitsi aina pahenevat liukastelun ja kylmyyden myötä. Se on oirehtinut nyt kolmisen vuotta, ja vaikka vielä viime vuonna puskettiin rally-toko -tuloksia kuin liukuhihnalta, on käynyt selväksi, ettei se kestä treenaamista. Treeneissä se on aina iloinen ja sähäkkä, mutta se kostautuu seuraavien päivien apatialla ja kipuilulla. Jos Ykä olisi vähän vähemmän intensiivinen, eikä tekisi kaikkea aina sata lasissa, se ehkä kestäisi enemmän, mutta minkäs sille mahtaa kun toinen paahtaa niin iloisena. Mutta pelkkä treenaamisen poisjättäminenkään ei auta.

11vko 

Akupunktio ja hieronta sen sijaan auttavat, mutta vain lyhytaikaisesti. Kipuilun kanssa käsi kädessä voimistunut ääniarkuus ulottuu nyt myös mm. pelkän sateen ääneen sisällä, ilmeisesti koska Ykä pelkää ukkosen tulevan. Ulkona se kykenee sateella kyllä lenkkeilemään, mutta on sielläkin hieman varpaillaan. Ja pelko saa sen lihakset taas ihan juntturaan, vaikka ne olisi juuri saatu auki edellisenä päivänä. Pylly ei oikein enää meinaa pysyä menossa mukana ja lihakset surkastuvat; pieninkin rasitus saa takajalat tärisemään hulluna.

3,5v

 

Aggressiivinen se ei ole ollut, päinvastoin, mutta on sekin mahdollisuus, että kipujen vielä tästä voimistuessa sellaisiakin piirteitä alkaa nousta esiin. Minusta on vain kivempi muistaa se hömelönä ja superihmisrakkaana. Tätä päätöstä on tässä puntaroitu jo pitkään, mutta alkaa oikeasti olla parempi antaa pikkuholskun mennä kun saappaat on vielä jokseenkin jalassa. Se on parhain ja tärkein lahja, jonka voin sille koskaan antaa. Lopullista päivämäärää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta senkin aika on pian.

Nika 10v, Vea kohta 4v, Ykä kohta 8v ja Oma 8v

Norjassa

 

Tässä on heinäkuun aikana vietetty lomia, ja pyörähdetty Norjankin puolella koirain kanssa! Ensimmäinen pidempi reissu kun on piskit mukana, ja oikein hyvin meni, vaikka Vea onnistuikin hajottamaan anturansa Kuusamossa ja Omalle tuli silmätulehdus. Ykä jäi mökille hoitoon, koska sen terveys on ollut taas vähän kyseenalaista, ja siellä se pärjäsi oikein hyvin. Oli kuulemma "todella viisas" ei haukkunutkaan kuin kahdesti, ja otti kaikki vieraat iloisesti vastaan.

 

Treenattu ollaan, tai ainakin pörrätty mukana Vean treeneissä. Omatoimitreeneissä olen ottanut muitakin tekemään jotain kentälle, Nika teki viimeksi rallyn kaikkia täyskäännöksiä juosten superhienosti ja Oma puuhasi mm. merkinkiertoa. Yrjänäkin on käynyt pari kertaa ihan kentällä asti tekemässä jotain puolivillaisia temppuja. Oli se siitäkin ihan into piukeana ja kuolasi kuplia kun oli niin nastaa. Hölmö.

Ykän paras päivä: sai olla mukana taskumonsterimetsästyksessä keskustassa, istua kaupan edessä (Hyvin Tärkeää puuhaa) ja kantaa kaupasta ostettua suklaalevyä (Vielä Tärkeämpää). Voi että pieni koira voi ilahtua paljon siitä, että saa olla kodin pikku apulainen.

Hoitolainen ja Nikan kisat

 

Viikonloppuna oli 3kk malinöösityttö Niilo hoidossa, oli kyllä menoa ja meininkiä! Leikkitäti Vea jaksoi hienosti leikittää kakaraa, niin muut aikuiset saivat olla rauhassa. Vean ollessa treeneissä kävin kaikkien neljän jäljellejääneen kanssa aamulenkillä, hyvin solahti penska lenkkilaumaan. Niilo myös turisteili lauantaina Nikan rally-toko -kisoissa, joista käytiin hakemassa uusi nolla koekirjaan. Rata oli suht simppeli (eikä houkutuksessakaan ollut märkäruokaa! Vaikka oikein erikseen treenattiin sitä!) ja alku menikin superhienosti. Nika oli aavistuksen kuutamolla, mutta ei liikaa - pyörähdystä ei tehnyt mutta uusinnan jälkeen teki. Radan puoleenväliin selvittiin oivallisesti, mutta vaihtaessaan puolta jalkojen välistä Nika törmäsi kylttiin ja kaatoi sen. Kannustin mukaan ja jatkettiin, vähän jäi koira luimuun, mutta piristyi nopeasti. Toinen kymmennen pisteen virhe otettiin koira eteen oikealta, paluu oikealle oikealta -kyltillä, joka oli tokana tehtävänä kyltinkaatoepisodin jälkeen. Olisin voinut uusia, mutta loppujen lopuksi sillä ei olisi ollut juurikaan väliä lopputuloksen kannalta. Loppurata meni hienosti, Nika tsemppasi tosi hyvin. Sivuulla peruutusta ollaan hinkattu hulluna kun se oli aiemmin tosi hankalaa, nyt saatiin oikein erityismaininta upeasta peruutuksesta!

Käytösruutu sivulla istuen, muuten ei olisi ollut ongelmaa mutta Nika vilkuili koko ajan taakse, jossa joku käskytti koiraansa hyvin painokkaasti maahan. Eihän sen pitäisi vaikuttaa, mutta Nika ottaa helposti häiriötä tällaisesta, ja monen käskyn jälkeen länttäytyi tarmokkaasti häntä heiluen maahan. Ja toisenkin kerran, kun pyysin ylös. Eli -10 myös tästä.

Tuomari kuitenkin tykkäsi mummelin iloisesta menosta sen verran, että saatiin tuomarin palkinto. On se vaan hieno.

Ykä kävi tässä kerran etsimässä yhden maalimiehen kun Vea tarvitsi ilmaisutreeniä ja oliko raitasika edes vähän polleena päästessään HOMMIIN. Viime viikolla se kävi akupunktiossa ja tällä viikolla tulee hieroja. Näillä mennään.

Itä-Helsingin valloittajat

Kesäilyä

Oma täytti eilen 8v! Se on ollut meillä jo neljä ja puoli vuotta, aika hullua. Hölmö pieni eläin. Aluksi se tuli vain täyttämään Myran jättämää aukkoa, ja sitten siitä kuoriutuikin melkoinen harrastusherhiläinen.

Nikan kanssa on tehty rallya, heinäkuussa viimeistään taas kisoihin. Hyvinhän se treeneissä pelittää, mummeli.

Viime kisoista, joissa puskettiin yhdessä rata läpi vaikka tulosta ei tullutkaan

Ykä pääsi viime viikolla etsimään kolme maalimiestä metsästä ja oli ihan onnesta soikeana. Alunperin piti vain mennä jelppimään kaverin koiran ilmaisuissa, mutta se oli niin nopsasti hoidettu että vedettiin sitten muitakin koiria samaan syssyyn. Ohjeistuksena piilottelijoille suorapalkka pallolla ja kehuja niin penteleesti, ei mitään ilmaisuja eikä näyttöjä. Ukot mettään, kiljuva koira autosta, lainaliivi niskaan ja koira oikeaan etukulmaan. Sinnehän se solahti ilman mitään, eteni syvälle ja löysi ensimmäisen neljästäkympistä.

Toka lähetys vasempaan etukulmaan, suora syvä pisto, tuli takaisin ja otin hallintaan hihkumalla että "eikö löytynyt mitään, ei haittaa, tuupa tänne niin mennään uusiksi". Tällaisen rennon asenteen kun saisi kisakoirankin kanssa... Käveltiin yhdessä viitisentoista metriä keskilinjaa eteenpäin ja iskin uudelleen vasemmalle, sinne lähti kuin tykinsuusta, ja kohta tuli iloinen hauva pallo suussa takaisin T perässä. On se tarkka, ajattelin että ottaisi hajun etukulmaan lähettämisestä mutta ei.

Neljäs lähetys samasta pisteestä oikealle, siellä kävi taas tyhjällä ja palasi samaa reittiä viivana takaisin. Iloisena lähti viidennelle lähetykselle kymmenen metrin päästä oikealle ja löysi vikan.

Muuten se on kotikoiraillut ja pörrännyt pari kertaa kentällä ihan vaan olemassa. Sisällä se on läähätellyt paljon ja ollut jotenkin levoton, tuntui auttavan vähän kun ostettiin lattiatuuletin. Ulkokentällä sillä oli kamalaa koska  muilla kentillä aksattiin ja esteistä lähti kova pauke. Toissapäivänä sillä oli kamalaa koska otin sen halliin kasaamaan Vealle tokokenttää ja se on tottunut että aksaesteet paukkuu hallissa. Eilen sillä oli kamalaa koska aamulenkillä jyrisi ukkonen. Ylipäätään sillä on nykyään aika usein kamalaa.

Onneksi ei kuitenkaan aina.

Nika VOI0, Oma tokoilee ja Yrjänä takaisin eläkkeelle

Nikan kanssa käytiin kokeilemassa rally-tokon VOI-luokkaa viime sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja ohjaaja oli jotenkin ihan kujalla, joten käytiin keräämässä 67/100pts eli ei tulosta. Viime kisoista on jo aikaa eli sähläys oli varmasti vain rutiinin puutetta - onneksi sunnuntaina on jo uudet kisat! Ei jäädä tuleen makaamaan, ensi kokeissa sitten ohjaaja muistaa ohjata eikä posota vaan menemään omineen. Hämmennystä aiheutti kyllä mielestäni täydellisesti menneen peruutuksen -10tvä (liian lyhyet askeleet kuulemma), mutta näillä mennään. Kyllä ne vikat tulokset tässä kesän aikana vielä keräillään!

Maanantaina tehtiin Nikan kanssa pikkutreeniä kentällä ilman kylttejä, lähinnä peruutusta ekstrapitkillä askeleilla ja oikealla seuruuta. Koira oli hyvin messissä, kun ohjaajakin oli. Oman pöllin T:ltä tokotreeniin. Aluksi naksuttelin lähietäisyydeltä ruudun kosketusalustalle hakeutumista, vähän tykkäsi juosta tötsiä päin välillä. Myös tötsänkiertotreenissä käppäili välillä ihan tyynesti päin... mutta pyörimisten ja muun häslingin välissä oli ihan hyviäkin kiertoja, lopuksi jopa ihan koemainen versio. Jätöissä tuppaa maahanmenossa jäämään vinoon, istumisessa käytin apuja. Seisominen ok. Tiistaina ja torstaina Oma pääsi yksäritokotreeneihin, joissa keskityttiin AVO:n kolmeen vaikeimpaan liikkeeseen - ruutuun, tötsänkiertoon ja noutoon. Tiistaina kaikki oli vähän levällään ja Omaa häiritsi ulkokentällä olevat useat häiriötötsät. Niitä se kävi aina tsekkaamassa kun ei tajunnut mitä siltä pyydettiin. Torstaina sisäkentällä oli tarkoituksella vain treenattavan liikkeen tötsät, ja sujui paljon paremmin. Omasta on hauska nähdä kuinka se oikeasti yrittää, ja kuinka sillä raksuttaa rattaat päässä. Keskittymiskykyä sillä ei ole juuri nimeksikään, mutta tekemishalua sitäkin enemmän.

 Oma kohta 8v, Vea 3,5v ja Keiko kohta 2v

Ykä jäi (taas...) sairaseläkkeelle. Ahneuksissani ajattelin että kyllä se kestää pelleilytreenejä, mutta ei se kestä. Oli viime viikonloppuna sen verran kipeä että saa nyt kuurina syödä enemmän lääkkeitä, ja keskiviikkona sillä kävi hieroja. Ylläripylläri, sehän oli ihan tiltissä kaikkialta, paitsi vasemmasta etujalasta. Muiden treenien ajaksi se nyt sitten jää kotiin ja pääsee niinä päivinä omalle VIP-lenkilleen keskenään. Lenkkeilyä se kestää hyvin, sentään, ja pappajumpan kanssa pitää ahkeroitua. Josko se pitäisi kropan auki.

Täksi päiväksi T oli järkännyt Ykälle miesmalleilua erään koiravaatemerkin kuvauksiin, siellä käytiin ja vähänkö oli holskulla kivaa. Nähtäväksi jää milloin kuvia tulee ulos!

Välitiedote ennen kisoja

Nikalla on ollut oikein muikeita treenejä viime aikoina. Erityisesti Oman läsnäolosta se ottaa usein aluksi häiriötä, mutta sen saa pienellä muistutuksella helposti hyvään tekemismoodiin. Sunnuntaina eksyttiin aamulenkillä johonkin lajiesittelytapahtumaan, jossa mut laitettiin tekemään kylmiltään rally-rataa koska jotkut holskuihmiset tunnistivat Ykän - iskin sitten sheltit ihmistolpalle ja painettiin menemään. Ykällä oli hyvä draivi päällä, muutamia pikkuvirheitä teki mutta uusittiin sitten vaan ne kyltit. Seuruu erinomaista. Pari MES-käännöstäkin siellä oli, niitä ei olla juuri tehty mutta semihyvin nekin meni. Nikalle tilanne oli vaikeampi, sitä piti kannustaa ja namittaa oikein huolella että se pääsi jänskätyksestä yli.

Ykä on ollut nyt treeneissä mukana pari kertaa, hallille en sitä ota mutta meillä on omatoimitreenejä ulkona. Oma ja muut tekevät MES-ratoja, joten olen sitten puolitosissani vetänyt Ykän kanssa niitä. Aika lailla pelkkää hömpsöttelyä ja lähinnä huvittaa kun koira edessä seiso+peruuta -kyltillä peruutti hyvin tomerasti kolme metriä taakse ja 45 astetta vinoon... ihan vapauttavaakin tietysti olla ottamatta turhia paineita ja asettamatta juurikaan vaatimuksia tälle koiralle. Kunhan on hauskaa. Holsku kylläkin kuumuu kuin kattila, mutta ehkä se siitä, toistoilla ja väsytyksellä. Kuten todettua, yhden parhaimmista rally-kisaradoistaan se teki kun karkasi 5min ennen vuoronsa alkua peuran perään ja palasi sieltä kieli maata viistäen. Silloin ei kyllä naurattanut vaikka nyt naurattaa.

Omalle olisi tiedossa pari ohjattua tokokertaa, jännää päästä taas pitkään aikaan tekemään valvovan silmän alle. Nyt olen niin pitkään käynyt vain katsomassa Vean ohjattuja treenejä.