Nika VOI0, Oma tokoilee ja Yrjänä takaisin eläkkeelle

Nikan kanssa käytiin kokeilemassa rally-tokon VOI-luokkaa viime sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja ohjaaja oli jotenkin ihan kujalla, joten käytiin keräämässä 67/100pts eli ei tulosta. Viime kisoista on jo aikaa eli sähläys oli varmasti vain rutiinin puutetta - onneksi sunnuntaina on jo uudet kisat! Ei jäädä tuleen makaamaan, ensi kokeissa sitten ohjaaja muistaa ohjata eikä posota vaan menemään omineen. Hämmennystä aiheutti kyllä mielestäni täydellisesti menneen peruutuksen -10tvä (liian lyhyet askeleet kuulemma), mutta näillä mennään. Kyllä ne vikat tulokset tässä kesän aikana vielä keräillään!

Maanantaina tehtiin Nikan kanssa pikkutreeniä kentällä ilman kylttejä, lähinnä peruutusta ekstrapitkillä askeleilla ja oikealla seuruuta. Koira oli hyvin messissä, kun ohjaajakin oli. Oman pöllin T:ltä tokotreeniin. Aluksi naksuttelin lähietäisyydeltä ruudun kosketusalustalle hakeutumista, vähän tykkäsi juosta tötsiä päin välillä. Myös tötsänkiertotreenissä käppäili välillä ihan tyynesti päin... mutta pyörimisten ja muun häslingin välissä oli ihan hyviäkin kiertoja, lopuksi jopa ihan koemainen versio. Jätöissä tuppaa maahanmenossa jäämään vinoon, istumisessa käytin apuja. Seisominen ok. Tiistaina ja torstaina Oma pääsi yksäritokotreeneihin, joissa keskityttiin AVO:n kolmeen vaikeimpaan liikkeeseen - ruutuun, tötsänkiertoon ja noutoon. Tiistaina kaikki oli vähän levällään ja Omaa häiritsi ulkokentällä olevat useat häiriötötsät. Niitä se kävi aina tsekkaamassa kun ei tajunnut mitä siltä pyydettiin. Torstaina sisäkentällä oli tarkoituksella vain treenattavan liikkeen tötsät, ja sujui paljon paremmin. Omasta on hauska nähdä kuinka se oikeasti yrittää, ja kuinka sillä raksuttaa rattaat päässä. Keskittymiskykyä sillä ei ole juuri nimeksikään, mutta tekemishalua sitäkin enemmän.

 Oma kohta 8v, Vea 3,5v ja Keiko kohta 2v

Ykä jäi (taas...) sairaseläkkeelle. Ahneuksissani ajattelin että kyllä se kestää pelleilytreenejä, mutta ei se kestä. Oli viime viikonloppuna sen verran kipeä että saa nyt kuurina syödä enemmän lääkkeitä, ja keskiviikkona sillä kävi hieroja. Ylläripylläri, sehän oli ihan tiltissä kaikkialta, paitsi vasemmasta etujalasta. Muiden treenien ajaksi se nyt sitten jää kotiin ja pääsee niinä päivinä omalle VIP-lenkilleen keskenään. Lenkkeilyä se kestää hyvin, sentään, ja pappajumpan kanssa pitää ahkeroitua. Josko se pitäisi kropan auki.

Täksi päiväksi T oli järkännyt Ykälle miesmalleilua erään koiravaatemerkin kuvauksiin, siellä käytiin ja vähänkö oli holskulla kivaa. Nähtäväksi jää milloin kuvia tulee ulos!

Välitiedote ennen kisoja

Nikalla on ollut oikein muikeita treenejä viime aikoina. Erityisesti Oman läsnäolosta se ottaa usein aluksi häiriötä, mutta sen saa pienellä muistutuksella helposti hyvään tekemismoodiin. Sunnuntaina eksyttiin aamulenkillä johonkin lajiesittelytapahtumaan, jossa mut laitettiin tekemään kylmiltään rally-rataa koska jotkut holskuihmiset tunnistivat Ykän - iskin sitten sheltit ihmistolpalle ja painettiin menemään. Ykällä oli hyvä draivi päällä, muutamia pikkuvirheitä teki mutta uusittiin sitten vaan ne kyltit. Seuruu erinomaista. Pari MES-käännöstäkin siellä oli, niitä ei olla juuri tehty mutta semihyvin nekin meni. Nikalle tilanne oli vaikeampi, sitä piti kannustaa ja namittaa oikein huolella että se pääsi jänskätyksestä yli.

Ykä on ollut nyt treeneissä mukana pari kertaa, hallille en sitä ota mutta meillä on omatoimitreenejä ulkona. Oma ja muut tekevät MES-ratoja, joten olen sitten puolitosissani vetänyt Ykän kanssa niitä. Aika lailla pelkkää hömpsöttelyä ja lähinnä huvittaa kun koira edessä seiso+peruuta -kyltillä peruutti hyvin tomerasti kolme metriä taakse ja 45 astetta vinoon... ihan vapauttavaakin tietysti olla ottamatta turhia paineita ja asettamatta juurikaan vaatimuksia tälle koiralle. Kunhan on hauskaa. Holsku kylläkin kuumuu kuin kattila, mutta ehkä se siitä, toistoilla ja väsytyksellä. Kuten todettua, yhden parhaimmista rally-kisaradoistaan se teki kun karkasi 5min ennen vuoronsa alkua peuran perään ja palasi sieltä kieli maata viistäen. Silloin ei kyllä naurattanut vaikka nyt naurattaa.

Omalle olisi tiedossa pari ohjattua tokokertaa, jännää päästä taas pitkään aikaan tekemään valvovan silmän alle. Nyt olen niin pitkään käynyt vain katsomassa Vean ohjattuja treenejä.

Ykä voi hyvin

Kuvan kuonokoppa ei liity tapaukseen.

 

Ykä on voinut oikein hyvin! Ollaan liikuttu paljon, olen koettanut herätellä juoksuharrastusta näin kevään tullen ja käynyt nyt parin päivän välein tunnin juoksulenkillä koko köörin kanssa. Nelikolla on hyvä työnjako juostessa: Vea vetää ja muut vapaamatkustavat. Pitää kyllä yrittää pitää yllä jotain vastaavaa rytmiä; jos nyt ainakin pari kertaa viikossa jaksaisi käydä vetämässä tuon tunnin, pysyisi Ykällekin viimein saadut lihakset yllä. Lenkkitahtia auttaa sekin, että Vealla on niin paljon treenejä ja mitäpä sitä muuta sillä ajalla tekisi kuin lenkittäisi näitä muita.

 

Tänään Ykä pääsi taas laseroitavaksi ja neulottavaksi, sai kehuja siitä että on paremmassa kunnossa selvästi. Ypelö myös käyttäytyi oikein mallikkaasti eläinlääkäriasemalla, vaikka siellä tuli isovillistäkin suoraan ovesta päin pläsiä ym. Holsku myös jatkoi mallikasta käyttäytymistä, kun kosla hajosi aseman pihaan ja piti poukkoilla kotiin julkisilla. Välissä käväistiin Espoon keskuksessa hakemassa postipaketti, ja bussipysäkillä joku setä halusi silittää Ykää ja koirahan oli hirveän mielissään siitä. Ihana pieni juovasika. Ihanaa ettei sitä ole vielä pitänyt lopettaa.

Varovaista treeniä

Maaliskuussa käytiin holskutreeneissä, tässä tungin toko-Ykän paikkistelemaan tottis-Seelan viereen. Tein vähän liikkeitäkin ja tyhmänä palkkasin lelulla - josta koira tietty meni ihan solmuun. Huoh.

Ykän dobokurssi loppui, sen päätteeksi ostin itsellenikin kaksi puolipalloa. Nyt meillä on ne, tasapainotyyny ja keskikokoinen dobopallo, joiden kanssa ollaan keskiahkerasti treenailtukin! Syvien lihasten vahvistuksen lisäksi Ykä on päässyt tekemään vähän hajuhommia - Vealla on tunnari tehotreenissä, joten mennään siinä siivellä välillä pihalle ja piilottelen tunnaria/avaimia/muuta Yppylälle etsittäväksi.Lisäksi olen ottanut tavaksi mennä Vean tottistreeneihin mukaan niin, että käytän muita koiria lenkillä siinä lähiympäristössä, ja myös näissä yhteyksissä holsku on ollut ihan tohkeissaan puuhastelemassa kaikkea. Toisinaan Ykä jää muiden omatoimitreenien ajaksi kotiin, ja niinä päivinä se saa ainoan koiran spessulenkin, johon sisältyy myös vähän rallyn mestariluokan liikkeiden puolihuolimatonta opettelua. Viime treeneissä otin riskin ja tein Ykän kanssa vähän liikkeitä ihan kentälläkin; namipalkalla ja mahdollisimman iisisti. Vaikuttaisi siltä, että hyvällä tuurilla koiran selkä kestäisi tuollaiset harvat, mutta temppujen kannalta monimuotoiset treenit. Joissa ehdottomasti ei ole leluriekuntaa. Ihan pienenpieni tsäänssi MES-luokan korkkaamiselle siis on, koska lahjattomat treenaa. Mutta katsellaan rauhassa.

Oman kanssa käytiin yhden kerran ohjatusti tokotunnilla kun tuurattiin Veaa - merlellä oli ihan hauskaa ja hommat sujuivat hyvin. Jäävistä istuminen on vaikein, ja maahanmenossa poikittaa. Paikkaistumisessa saattaa valua makuulle. Kapulaa noutaa isoilla avuilla ja sählingillä, mutta noutaa! Kaukoja tehtiin korkeiden alustojen päällä - Omalla on tapana liikkua taaksepäin maahanmennessä, nytpä ei voinut kun muuten olisi pudonnut... kerran meinasi ja sen jälkeen teki hyvin tyylipuhtaita vaihtoja. Omatoimitreeneissä tehtiin vähän taas ruutuun lähettelyä kosketusalustan ja naksun avulla. Noin muuten Oma on hyvin pitkälti siirtynyt T:n ohjaukseen opettelemaan rallyn MES-liikkeitä.

Eli periaatteessa ainoana treenikoiranani on Nika, jolla onkin ollut oikein hauskaa rallyn VOI-liikkeiden kanssa. Kisoja odotellessa!

 Yksi päivä heitin T:n keskustaan luennolle, ja pitihän sitä tietty testata osaavatko nämä maalaistollot käyttäytyä Töölössä. Osasivathan ne, autosta ottamisen aiheuttaman riemukiljahtelun jälkeen.

Vuoden Harrastusholsku 2015

Kannatti näköjään rally-tokoilla viime vuonna - Holsku-yhdistys myönsi meille Vuoden Harrastusholsku 2015 -tittelin! Viimeksi saatiin Vuoden Tokoholsku -titteli vuonna 2010, joten tämä oli todella mukava päätös Ykän kisauralle. On aika varmaa ettei se enää kentille palaa, vaikka viime hierontakerralla se oli niin uskomattoman hyvässä kunnossa että hierojakin vähän herkistyi. Kaverit kysyivät myös pari viikkoa sitten mukaan kolmen kerran dobokurssille, ja mehän mentiin. Kaksi kertaa takana ja Ykä oli molemmilla kerroilla ihan liekeissä. Varmaan pappajumpallakin on oma osuutensa siihen, että sillä on vähemmän jumeja nyt! Hirveän hauskaa on ollut, viime kerralla Ykä seisoi myös hienosti neljän pienen puolipallon päällä. Selvästi näkee, kuinka kivaa siitä on puuhastella jotain pitkästä aikaa, eli pitänee jatkaa doboilua ahkerasti kurssin jälkeenkin omatoimisesti.

Ykä on myös muistellut "hauku"-käskyä (eteentulo + haukkumista, tulee muuten tiiviisti ja haukkuu räkä roiskuen kun vauhtiin pääsee), eteentuloa oikeasta ja vasemmasta perusasennosta, oikeaan ja vasempaan perusasentoon tuloa etu- ja takakautta, ohjaajan ympäri peruuttamista (perusasennoista + väärinpäin olevista perusasennoista) ja viimeisimpänä kaukoja kapula suussa. Kaikenlaista pientä ja näpsäkkää hienolle pienelle harrastusholskulle.

Oma on touhunnut tokon AVO-juttuja, pääsääntöisesti noutoa ja ruutua. Nouto on edelleen täysin kesken, mutta jatketaan treenejä. Ruutua aloin tehdä kosketusalustalla ja naksulla, sinne irtoaakin jo todella mukavasti. Kaukoissa ei ole muuta ongelmaa kuin taaksepäin liikkuminen maahan mennessä, seuruussa ei mitään, luoksetulossa ei mitään ja hypyssä ei mitään. Jäävien erottelua pitää treenata varmemmaksi, istuminen tällä hetkellä heikoin. Tarjoutui mahdollisuus osallistua taas Oman kanssa tottiskurssille, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. On vähän enemmän motivaatiota hinkata juttuja omatoimisesti tämän koiran kanssa, vaikka itsehän sitä tietysti kursseista hyötyisikin.

Nikan kanssa ollaan tehty rally-tokon VOI-liikkeitä ilman rataa, toukokuussa varmaan koetetaan hakea ne kaksi uupuvaa ykköstä. Aika kivaa tekemisen meininkiä on kyllä mummun kanssa!

Vean treeneistä enemmän Vean omassa blogissa, mutta käytiin mm. tutustumassa pelastuskoirapuoleen ja minä kävin siellä myös ryömimässä otsalampun kanssa pimeässä talossa. Oli kyllä sen verran hauskaa että katsotaan josko jonkun tulevan koiran kanssa minäkin lähtisin treenaamaan pekoa. 

Viime viikolla pestiin koko kööri Lämpimien Vaniljakeksien tuoksuisella shampoolla, täytyy sanoa etten ees muista milloin esim. joku Ykä olisi pesty...

Oma RTK3 ja Nika 1 x VOIHYV!

Nyt täytyy sanoa että kisat meni täysin nappiin. Aamulla kisapaikalla jännitti vähän, mutta Oma oli niin iloinen ja kuulolla että huolet hälveni nopeasti. Se saattaa kyllä kentällä täpinöissään keksiä jotain ihan omia juttuja, mutta se on siitä huolimatta aina kisoissa täysillä mukana eikä ole tarvinnut pelätä paineistumista tai kehästä karkaamista. Siltä kannalta erittäin kiitollinen kisakoira esimerkiksi Ykään verrattuna.

Oma oli luokkansa ensimmäinen koira, Nika viimeinen. Tuomarina Tiia Hämäläinen.

Rataan tutustumisessa rata tuntui ihan simppeliltä. Peruuttamista oltiin harjoiteltu ekstrapaljon ja se toimi molemmilla hyvin, mutta sitä ei sitten tässä radassa ollut yhtään. Sen sijaan seisomisia oli peräti kolmin kappalein, ja se on ajoittain aiheuttanut harmaita hiuksia, kun sheltit ovat välillä unohtaneet tyystin mitä se edes tarkoittaa. Lisäksi houkutustötsien kiertosuunta piti pistää tarkkaan muistiin.

Oma oli ennen oman vuoron alkua todella hyvässä vireessä, ja vaikka sillä on ollut treeneissä välillä tapana istuutua perusasentoon tohkeissaan monta kertaa, se ei tarjonnut sitä nyt yhtään. Tosin jäin tarkoituksella rauhoittamaan Omaa aina perusasennoissa pieneksi hetkeksi.

12. kyltti, puolenvaihto takana

-1 kontr.

13. kyltti, käännös oikeaan oikealla seuraten

-1 vino

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-3 uusi, -10 tvä (>90 astetta vino). Tämä kyltti on meidän ikuinen nemesis, ekalla kerralla Oma lähti kiertämään minua perse edellä eikä ihan päätynyt sinne minne toivottiin, joten uusittiin. Tokalla kerralla se oli ihan tavattoman vino joka asennossa, mutta en jäänyt hinkkaamaan kun tiesin että se todennäköisesti jää vinoon myös toisella uusimisella.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, ei ongelmaa, tapitti koko ajan minua.

2:26;47, 85/100pts, RTK3, "Kaunis kontakti", mikä kyllä olikin äärimmäisen totta!

Nikan kanssa oli melkein parinkymmenen koirakon verran odottelua, mutta se teki vain hyvää. Temppuiltiin siinä vähän ja muistuteltiin, ettei ihmisten luo ole asiallista mennä. Ollaan tosi paljon tehty Nikan kanssa suhteen luomista, eikä T ole tehnyt sen kanssa muuta kuin lenkittänyt, joten se oli todella hyvin messissä. Aiemmissa VOI-kisoissa se on ollut vähän nuupallaan, ihan kuin olisi minulla vain lainassa kun on pakko, ja oikea äiskä on tuolla jossain kauempana. Nyt oli ihan toinen ääni kellossa, se oli suorastaan hullu raivokääpä ja puri minua nenästäkin. Vähän ennen omaa vuoroa tein seisomisharjoituksia ja Nikahan oli sitä mieltä ettei sitä ole ikinä hänelle opetettu... sitten kun se alkoi sujua, seisomasta maahan piti aina mennä istumisen kautta. Ehti vähän kuumotus nousta pintaan, mutta juuri ennen kehään menoa sain palkattua parista onnistuneesta ja sitten mentiin.

Nika oli hyvässä vauhdissa kehässäkin, korvat pystyssä eikä erityisen kiinnostunut tuomarista tai muista ihmisistä, mitkä taas viime kisoissa aiheuttivat hirveää haahuilua. Nyt se selvästi teki hommia minun kanssani. Spiraalissa vähän kiinnosti lähteä moikkaamaan käytösruudussa olevaa Ruffea, mutta sain sen siitäkin takaisin hanskaan nopsasti.

10. kyltti, houkutus

-1 kontr., teki vähän laajan kaaren kun jäi tuijottamaan sihteeriä, mutta tsemppasi sitten

15. kyltti, käännös oikeaan oikealla

-1 as ja -1 py. Jotain jätätti ja mietti lähtisikö tsekkailemaan ihmisiä, mutta ei sitten lähtenyt

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-1 vino, -3 uusi. Huhhuh, pitäisiköhän sitä treenata tätäkin kylttiä joskus... ekalla kokeilulla Nika pörräili istumaan johonkin ihan mihin sattuu. Tokalla pysyi paremmin paikallaan, mitä nyt istui hinan vinoon. Muuten ok.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, vähän tuijotteli jonnekin kehän ulkopuolelle mutta ei ollut kyllä aikeissakaan lähteä mihinkään.

2:18;38, 90/100pts, "Hieno rata!". Ja niin pentele olikin, rikottiin viimein meidän nollaputki ja saatiin näytettyä sitä osaamista mitä mummulta kyllä löytyy. ♡

Matkustelua, kuvauksia, koirakavereita ja treenejä

Alkukuusta maakuntamatkailtiin Joensuuhun kolmen koiran voimin - Ykä jäi mummolaan hemmoteltavaksi, jottei sen tarvitsisi jäykistyä makaamalla pitkiä aikoja autohäkissä. Lauantaina mentiin palluttelemaan Azuricoyotes-holskuja, pienenä taka-ajatuksena mahdollinen pentu, mutta kun Brimille syntyi vain yksi vauva, jäädään vielä odottelemaan. Onneksi ei ole mikään kiire. Illalla tsekattiin sisään hotelliin ja lenkkeiltiin puistoissa, oli kyllä kaikin puolin mukava kokemus! Ei oltukaan ennen oltu koirien kanssa hotellissa, ehkä kun niin harvoin ylipäätään ollaan hotelleissa muutenkaan... mutta koirat otettiin hyvin vastaan ja ne käyttäytyivät ihan mallikkaasti. Omaa puhisututti vähän yöllä käytävän äänet, mutta laitoin sille takkatulen rätinää kännykästä soimaan niin se rauhoittui. Ehkä hän kuvitteli sitten olevansa turvassa.

Sunnuntaina oli ennen kotiinajelua vielä toiset koiramaiset treffit, nimittäin Agarwaen-shelttien (ja Hupsiksen) luo. Nyt omat koirat pääsivät mukaan yhteislenkille, ja todella sopuisasti viisi shelttiä, saku ja suomenlapinkoira juoksentelivat ympäri metsää. Vealla oli ihan sikakivaa kun sheltit jahtasivat sitä. Olivat sitten sisälläkin ihan asiallisesti, kun käytiin kahvittelemassa.

Meela, Minttu, Oma, Vea, Nika, Hupsis, Myrn.

Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Tukholman-reissua, joten koirat hajautettiin ympäri mestoja hoitoon - Nika T:n mummulle, Oma Lilin omistajille ja isot mökille. Ilmeisen hyvin meni kaikilla, vaikka Oma olikin vähän persehtinyt. Ykä ja Vea olivat rällänneet mökillä lumessa niin paljon kuin sielu sieti ja nukkuneet äitini kanssa samassa sängyssä.

Noin muuten Ykää on käytetty ahkerasti akupunktiossa ja laserissa, torstaina se lisäksi röntgen- ja magneettikuvattiin. Viime kuvauksista on kulunut noin vuosi, ja ajatuksena oli nähdä, onko tilanne pahentunut drastisesti. Mutta ei - sama meno jatkuu, muutamia pullistumia ja yksi selvempi piikki, mutta ei spondyloosia eikä tyriä. Suurin osa kivuista johtuu siis syvien lihasten jumeista, jotka juontavat juurensa huonosta rakenteesta. Kisa- ja treenikoiraa Ykästä ei enää tule, mutta kotikoirana ja muiden treenien häiriöporsastelijana se varmasti vielä porskuttaa pitkään. Todella huojentavaa kuulla ettei rakenteessa ole mitään sen kummempaa, eikä esim. halvaantumisvaaraa ole. Koiraa ei kuulemma tarvitse varoa vaan elää ihan normaalia elämää sen kanssa, mitä tässä nyt on tehtykin: paljon lenkkeilyä ja vapaana juoksemista. Doboilu ja uinti pitää ottaa mukaan ohjelmistoon, tavoitteena lihaksien kasvatus ja erityisesti syvien lihasten vahvistus.

Välillä Ykä on käynyt meidän mukana hallilla kasaamassa rallyratoja eli käpyttelemässä pitkin kenttää "apuna", puhetta oli että voisi alkaa tehdä sen kanssa venyttelyjä ja  kahdeksikon ravailua/laukkaamista hallilla, niin tulisi tehtyä sitäkin säännöllisesti kun muiden koirien kanssa kuitenkin käydään usein treenaamassa. Toisekseen voisi kysellä josko johonkin koirauimalaan saisi mennä iltamyöhällä, niin voisi käydä sielläkin aina välillä treenien jälkeen.

Lili oli pari päivää hoidossa tässä jossain välissä, ja kun Keikokin tuli kyläilemään, oli ihan tarpeeksi vilinää

Nika ja Oma ovat olleet minulla treenikoirina, olivatpa myös pk-treeneissä häiriköimässä. Loppuvaiheessa ohjasin yhtaikaa molempia mm. paikkamakuussa, jossa koiria kyllä häirittiin ihan huolella. Sheltit eivät ole sellaista ennen kokeneet eivätkä järin hyvin pysyneet kun kouluttaja heilutteli ruokaa niiden nenän edessä, mutta ei se haittaa, lähinnä vain nauratti kun kävin palauttamassa niitä. Yksitellen rivistä luoksetuloa otettuna tulivat kyllä hienosti vasta oman nimen kuullessaan.

Muuten niiden kanssa on puuhailtu rallyn VOI-ratoja, enimmäkseen meidän kotihallissa Ojangossa mutta yhtenä yönä käytiin vetämässä treenit JAU:n hallissa. Vieras paikka paineisti molempia shelttejä selvästi, ja saatiin kaivettua Nikasta esille samantyyppistä käyttäytymistä, mitä se on nyt parissa viime kokeessa tarjonnut. Tämänpäiväiset kenraaliharkat Sporttikoirahallilla menivätkin enemmän nappiin. Omalle tuli jotain aivopieruja oikealla oikealle pyörähdyksestä, mutta muuten sheltit tuntuivat hyviltä ohjata.

Niin, ja Omasta tuli muuten Etelä-Suomen Shelttien vuoden 2015 tokosheltti! Hieno pikkumerle.

Nika kohta 10v, treenit on ihan ok