Ykä 5v, rotupohdintaa ja treenejä

Toissapäivänä Vea täytti vuoden ja eilen oli Rochallorin hävittäjälentuepentueella 5v-synttärit! Onpa sitä ollut pitkän aikaa omistanut holskun, ja tälle matkalle on ehtinyt kertyä jos jonkinmoista. Sekä positiivista että negatiivista. Kertaan alkuun vähän pohdintoja ja listaan loppuun lyhyesti treeneistä.

 Ykä 5v

Viimeisin uutinen Ykän veljellä todetusta spondyloosista pakotti miettimään joskus tulevaisuudessa tulevan pennun rotua. Ykän omat selkäongelmat aiheuttavat pientä päänvaivaa ja estävät sen, että koiran kanssa voi tehdä mitä tahansa - asia, josta olen holskuissa erityisen paljon pitänyt. Ykän vanhetessa tulee joskus kolmen-neljän vuoden päästä aiheelliseksi uuden harrastuskoiran hankinta. Tähän mennessä olen ajatellut sen olevan takuuvarmasti lk holsku, jollei Suomesta niin ulkomailta sellaisista linjoista, joilla pääkoppa kestää. Mutta edes hyvä hermorakenne ei auta jos koira on fyysisesti mäsä. Ja jos ongelmat tulevat vasta viiden ikävuoden jälkeen selville, vanhempien nuorena kuvaaminen ei juuri auta. Pitäisi ottaa koira vain vanhoista vanhemmista ja tsekata vielä sekin, että näiden vanhemmat ovat olleet vanhoinakin hyvässä kunnossa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä saada oikeanluonteinen pentu. Tuntuu mahdottomalta yhtälöltä, ja joinain heikkoina hetkinä jopa mietin (oman) koiraharrastuksen lopettamista. Koiria tässä taloudessa tullee aina pyörimään, mutta tällä hetkellä ratio on 3-1 puolison hyväksi.

On vaikeaa lähteä miettimään muita rotuja kuin sitä, jota piti Ainoana Oikeana, mutta haparoivan pohdinnan alla ovat tervu, bc ja lk collie. Pitkäkarvaisista en tosin ole juuri koskaan pahemmin perustanut, mutta malikka ei kiinnosta, enkä aiemmin edes miettinyt bortsua. Bc ei kyllä edelleenkään ole kovin korkealla listalla, se ei ole koskaan iskenyt minulle rotuna enkä usko että se luonteensakaan puolesta olisi minulle niin sopiva. Lk collie nyt sinänsä sopisi tähän sekalaiseen seurakuntaan, mutta sitä en tiedä riittääkö niissä tarpeeksi haluamaani potkua. Kaipailisin kuitenkin holskun kaltaista jokapaikankoiraa, joka tekisi kaiken sata lasissa. Koiran pitäisi olla itsevarma, ehdottoman äänivarma, rohkea ja nopea. Sen pitäisi kestää painetta ja olla hyvin ohjaajapainotteinen ja miellyttämisenhaluinen. Lisäksi olisi kiva jos se olisi suht helppo arjessa eikä ihan heti tuhoaisi koko taloa jos sen kanssa ei päivään tee mitään... no, onneksi tässä on vielä rutkasti aikaa pohtia ja puntaroida. Ei sitä tiedä jos kohdalle osuu tulevaisuudessa joku todella ässä holskupentue ja siinä sitä taas likkaa viedään kuin sikaa markkinoilla.

Ykän kanssa tehdään kaikkea sen hyvinvoinnin rajoissa, EVL:ää ei päästä tänä vuonna korkkaamaan mutta eipä noilla tokojutuilla nyt niin kiirus ole. AD-koekin jäi välistä pitkän rimadyl-kuurin takia, mutta vielä on ensi vuosi aikaa ennen kuin yläikäraja menee umpeen. Hausta tuskin tullaan koskaan saamaan ykköstulosta, mutta eipä se estä treenaamista ja haaveilemista. Tärkeintähän kuitenkin on, että Ykän mielestä haku on ihan parasta.

HAKU
Kauden vikat hakutreenit olivat viikko sitten, tarkoituksena pitää oikein kivaa ja jättää koirille talveksi hautumaan hyvä mieli. Ykällä tehotreenissä ohjaajan kuunteleminen pistolta palattaessa, koska jollakulla on tapana jatkaa rataa eteenpäin itsekseen ja tulla sieltä sitten takaisin siitä mistä sattuu huvittamaan... Eli koira pistolla pöpelikköön, ja keskilinjalta lähti ukko juoksemaan minkä ehti toiselle puolen rataa. Kutsuin Ykän takaisin ja lähetin risteilynä suoraan ukon perään. Maastosta johtuen Ykä ei parin ekan maalimiehen pakoonjuoksua nähnyt, vaan joutui jäljestämään nämä vahvan hajun perusteella. Mutta hitto että oli koiralla kivaa! Tällaisia tehtiin kolme-neljä kappaletta, vikana maalimiehenä T. Seuraavissa treeneissä keväällä sitten jotain muuta, ettei koira opi tekemään lyhyitä pistoja ja odottamaan, että maalimies juoksee toiselle puolen keskilinjaa.

TOTTIS
Sunnuntaina maneesitottis, jossa jo paikalle saapumiseen otettiin uusi asenne. Samaa käytettiin aikaisemmalla kerralla kun olin paikalla pelkästään Ykän kanssa - eli Ykän pitää saada hetki ensin rällätä vapaana ennen kuin edes vaadin sitä tulemaan kanssani töihin. Tämä auttaa siihen ettei koira ole ihan niin kierroksilla hinkumassa maneesiin, ja treenien aloittaminen on helpompaa. Kun Vea oli autossa mukana, me hypättiin Ykän kanssa pois jo aiemmin. Molempia koiria tuntui helpottavan se, että ne tulivat paikalle eri aikaan. Treeneissä oli hyvä fiilis ja Ykällä kova meno, pallopalkka on ihana juttu. Paikallamakuu häiriön alaisena eli siten, että kouluttaja potki narupalloa maassa. Muuten Ykä pysyi ihan ältsin hienosti pitkän ajan, paitsi kun kouluttaja käytti Ykän palkkaussanaa :--D kävin palauttamassa holskun oikealle paikalle ja sitten pysyi hienosti.

Luoksetulon pysäytykset toimivat hienosti kun niitä vähän hinkattiin, pk-noudoissa (hyppy- ja vinoeste) vähän ongelmia siinä että kapula suussa pitää tulla se este toiseenkin suuntaan. Näitä tosin ei juuri treenatakaan selkäongelmien vuoksi, mitä nyt välillä muistutuksena.

Täyskäännöksiä vasemmalle treenailtiin niin paljon että alkoi ohjaajaakin pyörryttää.