Viilipytyt (niin vissiin)

Jonkun aivopierun seurauksena käytiin yhtenä sateisena arkiyönä tekemässä koirille jälkiäkin ruohokentälle. Enkä minä muistanut millaiset höyryjunakierrokset Ykä jälkitouhuista ottaa... eka jälki meni hirveän säädön saattelemana ja n. 95% apunameista jäi sille tielleen. Toka jälki oli pidempi ja vaikeampi, ylitti hiekkatien pariin otteeseen ja kävi siinä jotain hulluja koiranulkoiluttajiakin ylittämässä sitä ja syöttämässä koirilleen Ykän nameja. Tässä taisi tulla vain yksi isompi jäätyminen, kun Ykä jäi jotain seisoskelemaan ja unohti mitä oli tekemässä. Sen jälkeinen pätkä meni tosi hienosti, joskin kiireisesti. Jälkihommia me nyt ei ikinä tulla tekemään kokeenomaisesti, lähinnä koirien hauskuutukseksi ja väsyttämiseksi.

Tuo yksi persenaama on näköjään joskus ollut aika pieni

TOTTIS

Hallitottista tehdään nyt kerran viikkoon. On se luksusta kun saa olla kuivassa ja lämpimässä! Ykä tosin ottaa paikasta ihan järkyttävät kierrokset, joiden hallintaan saatiin seuraavia kertoja varten vinkkejä. Vinkkien noudattamista varten allekirjoittaneen vaan pitää löytää joku mieletön zen-tila, mutta sitä ehdin jo treenata vähän tänään. Lähinnä jos Ykä tarjoaa vinkumista kun käsken sitä tekemään jotain, "hylkään" sen samantien eli mahdollisuus palkkaan menee siinä. Ainakin tänään se onnistui ihan suht hyvin. Turhauman kautta voittoon!

"Hihii"

HAKU

Hakukertoja on ollut tässä välissä kaksi. Ekasta kerrasta muistan yksityiskohtia aika vähän, Ykä oli ihan ok, into piukeana tietty taas. Sen muistan että vika ukko löytyi superhienosti niin, että lähetin koiran pistona metsään keskilinjan keskivaiheilta ja se nosti maalimiehen takakulmasta! Siinä sitten rytistiin läpi tiheän metsikön hurtan perässä.

Eilen harjoiteltiin haussa laatikkoja irtorullilla. Alue sotkettiin vain piiloreittien osalta siten, että maalimiehet kulkivat ensin keskilinjalta ~40-50m suoraan poispäin, tekivät 90 asteen käännöksen keskilinjan suuntaisesti ja kulkivat vielä ~15m siihen suuntaan. Koira oppisi tekemään syviä pistoja ja työskentelemään oikeaan suuntaan. Ensimmäinen maalimies vasemmalla, lähetin Ykän etukulman mukaisesti mutta se sai hajun vähän viistosta ja juoksi siitä suoraan maalimiehelle. Olisi kai pitänyt karjaista takaisin mutta en tajunnut. Noh, Ykä oli aivan tolkuttoman iloinen palatessaan rulla suussa. Maalimies oli kiinnittänyt rullan pantaan eikä siinä ollut ongelmaa. Keskilinjalle palatessa rulla roikkui pannasta eikä häirinnyt Ykää. Kerran kusaisi johonkin, josta asianmukainen kielto.

Toinen maalimies oikealla, tämä oli jotenkin tosi vaikea. Ykä kyllä eteni hienosti syvälle ja lähti keskilinjan mukaisesti tekemään laatikkoa, mutta matka jäi lyhyeksi ja koira palasi tyhjin suin. Lähetin uudelleen samasta kohtaa, tällä kertaa koetti tehdä laatikon väärään suuntaan... eipä sieltäkään mitään löytynyt. Tässä välissä edettiin vähän keskilinjaa kohtaan, jossa siis ei ollut hajua mutta josta oli suora linja maalimiehelle. Lähetys siitä, ja koira juoksi suoraan maalimiehelle. Johon jäi heiluttamaan häntää. Ja teki jonkun kierroksen rullan kanssa ja sylki sen maalimiehen jalkoihin. Ja hieroi persettään maahan. Huusin "HYVÄ!" ja Ykä palasi luokseni ilman rullaa? Noh, neljäs lähetys etsimään, jolloin Ykä juoksi suoraan maalimiehelle, otti rullan maasta suuhunsa ja jäi seisoskelemaan maalimiehen luo (???). Huusin "HYVÄ!" ja tällä kertaa tuli rullan kanssa ja päästiin näytölle. Ihme sekoilua. Piilolta keskilinjalle siirtyessä rulla roikkui taas pannassa.

Kolmas maalimies keskilinjan päässä oikealla. Tässä oli taas jotain ihan älytöntä säätöä, kun Ykä vaan juoksi suoraan sinne mihin käskettiin ja jatkoi menemistä hajuista piittaamatta. Törkeän monta kertaa sitä piti kutsua takaisin jostain ihan perseestä ja lähettää etsimään. Lopulta vain prässäsin sen menemään eli en päästänyt välissä luokse, ja silloin se ukko viimein nousi.