Eilen lisää temppuopetteluja ennen varsinaisen hinkkaamisen aloittamista. Mahtavaa! Nyt onnistuu imuttamalla sekin, että koira tulee ns. väärinpäin jalkojen väliin (vähän niin kuin eteentuloasento, mutta pää haarojen toisella puolella) ja liikkuu siinä mukana. Normikävelyssä (minä kävelen eteenpäin, koira peruuttaa) meinaa vielä takapää lähteä sivuun, mutta muuten pysyy namin avulla käännöksissäkin hyvin mukana. Todella viisaan näköistä touhua, mutta myös hiton hauskaa. Tästä huvituksesta on kyllä pakko saada joskus videomateriaalia näytille.
Merkille lähettely oli hyvin muistissa, mutta polla tyhjeni heti kun otettiin kannet mukaan. Jäi aina rintamasuunta siihen suuntaan, missä namikansi oli. Tai koetti lähteä suoraan "MERKKI"-käskystä kannelle... ärjäisystä kyllä pysähtyi salamana. Sitten uusi käsky merkille, ja kun koira on oikeassa kohdassa, namia naamaan ja pois. Eli namikannen luo ei pääse jos sinne yrittää varastaa, mutta namia saa jos menee oikeinpäin sinne minne, prkl, käsketään. "VASEN" ja "OIKEA" hyvin hallussa.
Metallinoutoja hetsaamisella, hillitön kiitolaukka kapulalle. Lähdin taas pinkomaan hulluna toiseen suuntaan, kun Ykä otti kapulan suuhunsa. Pysähdyin kun toi innokkaasti laukalla, kapula pois ja tennispallo palkaksi. Alkaa nopeutta löytyä! Hyppynoudot olivatkin sitten vähän haastava juttu, ekalla kiersi esteen palatessa. Aha? No, uusiksi ja takaisin tullessa kannustus. Seuraava ongelma oli koiran irtoaminen odottamaan pallopalkkaa heti, kun on luovuttanut kapulan. Eipä tipu palloa sikailusta. Pitää ottaa luovutuskäskyksi "ISTU" kiitoksen sijaan, sitten pysyy.
Liikkeestä seisominen ja istuminen jee, loistavaa.
Eteentulon paikan siirtymisiä pitää treenailla, eli koiran pitää pysyä oikeassa paikassa vaikka minä otan askelia sivuille tai pyöriskelen. Peruuttaessa tämä onnistuu jo.
Tilasin kuonopannan, jos kokeillaan sillä päästä hihnakäyttäytymisessä eteenpäin. Nyt meinaa melkein järjestään kiihtyä vastaantulevista koirista niin paljon, että ääntä lähtee tai vähintäänkin on neliveto päällä. Treeneihin mennessä on kuin eri koira, kotikulmilla välillä aika hirveä. Välillä taas mennään muista ohi nätisti tienviertä haistellen. Ota sitten hollannikkaan aivoituksista selvää. Aamulenkillä mentiin hetki vapaana metsänlaitaa, ja äkkiä nousi koiralta nenä pystyyn. Sinkosi metsään ja jalkapallohan sieltä löytyi 15m päästä. Sai rällätä löytönsä kanssa ihan olan takaa, kunhan oli ensin käynyt näyttämässä sitä minulle. Pätevä löytöeläin.
Viikonloppuna mökille, siellä saa paahtaa niin lujaa pitkin metsiä kuin ikinä mielii.
Merkille lähettely oli hyvin muistissa, mutta polla tyhjeni heti kun otettiin kannet mukaan. Jäi aina rintamasuunta siihen suuntaan, missä namikansi oli. Tai koetti lähteä suoraan "MERKKI"-käskystä kannelle... ärjäisystä kyllä pysähtyi salamana. Sitten uusi käsky merkille, ja kun koira on oikeassa kohdassa, namia naamaan ja pois. Eli namikannen luo ei pääse jos sinne yrittää varastaa, mutta namia saa jos menee oikeinpäin sinne minne, prkl, käsketään. "VASEN" ja "OIKEA" hyvin hallussa.
Metallinoutoja hetsaamisella, hillitön kiitolaukka kapulalle. Lähdin taas pinkomaan hulluna toiseen suuntaan, kun Ykä otti kapulan suuhunsa. Pysähdyin kun toi innokkaasti laukalla, kapula pois ja tennispallo palkaksi. Alkaa nopeutta löytyä! Hyppynoudot olivatkin sitten vähän haastava juttu, ekalla kiersi esteen palatessa. Aha? No, uusiksi ja takaisin tullessa kannustus. Seuraava ongelma oli koiran irtoaminen odottamaan pallopalkkaa heti, kun on luovuttanut kapulan. Eipä tipu palloa sikailusta. Pitää ottaa luovutuskäskyksi "ISTU" kiitoksen sijaan, sitten pysyy.
Liikkeestä seisominen ja istuminen jee, loistavaa.
Eteentulon paikan siirtymisiä pitää treenailla, eli koiran pitää pysyä oikeassa paikassa vaikka minä otan askelia sivuille tai pyöriskelen. Peruuttaessa tämä onnistuu jo.
Tilasin kuonopannan, jos kokeillaan sillä päästä hihnakäyttäytymisessä eteenpäin. Nyt meinaa melkein järjestään kiihtyä vastaantulevista koirista niin paljon, että ääntä lähtee tai vähintäänkin on neliveto päällä. Treeneihin mennessä on kuin eri koira, kotikulmilla välillä aika hirveä. Välillä taas mennään muista ohi nätisti tienviertä haistellen. Ota sitten hollannikkaan aivoituksista selvää. Aamulenkillä mentiin hetki vapaana metsänlaitaa, ja äkkiä nousi koiralta nenä pystyyn. Sinkosi metsään ja jalkapallohan sieltä löytyi 15m päästä. Sai rällätä löytönsä kanssa ihan olan takaa, kunhan oli ensin käynyt näyttämässä sitä minulle. Pätevä löytöeläin.
Viikonloppuna mökille, siellä saa paahtaa niin lujaa pitkin metsiä kuin ikinä mielii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti