Sika

Puuhailua ja sikailua, siitä on pienen holskun elämä tehty. "VÄLI"-käsky on jo todella hyvin hanskassa, sähäkkää ja vallan mahdottoman nopeaa toimintaa. Onnistuu jopa hölkkäily ja täyskäännökset niin, että koira on oikeinpäin jalkojeni välissä, kontaktissa. Tämä siis myös siten, että peruutamme molemmat. Hankalampaa on siten, että koira on jalkojen välissä väärinpäin ja siten peruuttaa, kun minä menen eteenpäin. Meinaa takapää lähteä sivuun. Mutta hyvällä alulla sekin!

Maanantain treeneissä onnistuin paineistamaan Ykää vähän liikaa, kun se seuruutuksen lomassa teki jotain omiaan ja asiasta huomautin. Jonkin matkaa seurasi sitten oikealla paikalla, mutta korvat luimussa ja häntä alhaalla. Hohhoi. Tätä korjailtiin sitten ylenmääräisellä hihkumisella ja riekunnalla. Temppujen tekeminen auttoikin sitten. Varsinkin "MAA" + "PYÖRI" + "MAA" + "PYÖRI" -kombo saa hännän viuhtomaan ja silmät kiiltämään namin toivossa. Se tuossa koirassa on niin mahtavaa, että sen saa paineistumisen jälkeen hyvin pian taas ajattelemaan, että "MINÄ OSAAN, MINÄ OLEN PARAS JEE JEE ANNA NAKKI". Ei jää muhimaan mihinkään.

Lauantaina käytiin kynnetyllä pellolla riehumassa, jo oli Ykän raskasta juosta pallon perässä niin pehmeällä alustalla. Kieli oli pitkällä hyvin äkkiä, todella hyvää lihastreeniä tämmöinen. Muuten ollaankin mm. pyöräilty, että saisi koiralle vähän kuntoa lisää. Eilen päätti sitten sikailla oikein kunnolla, yritti mm. syödä etupyörää ja rähistä koirille. Ärsyttää, mutta eteenpäin mennään. Vastaehdollistaminen alkaa joka tapauksessa tuottaa tulosta tavan hihnalenkeissä, joten eiköhän tämä taas tästä.

Niin ja korvatulehduskin parantui kotikonstein.