Tokottelua

Tänään tokotreenien viimeinen kerta isolla ryhmällä, ensi viikolla alkaa viiden viikon mittainen intensiivikurssi pienryhmissä. Sen jälkeen jäädään luultavasti kesätauolle ainakin tuon ryhmän osalta, koska ohjaajan kasvattikoira pennutetaan. Emmeköhän me kuitenkin jotain aktiviteettia kesäksi keksi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Jäin ihan koiran eteen, jotta pystyin heti puuttumaan haisteluun. Menin heti vierelle palkkaamaan, kun oli vähänkään aikaa skarppina. Yritin mennä vähän kauemmas, mutta haistelu alkoi heti. Lähdin peruuttamaan taaksepäin ja kehuin, kun lopetti. Kerran lähti vetämään pientä rinkiä, kun tulin korjaamaan sen asentoa. Palasi heti ja palkkasin, kun oli taas maassa.
Pysyi maassa myös silloin, kun parin koirakon päästä lähti bokseri juoksentelemaan ja riehumaan omiaan ja minä olin viiden metrin päässä.

Istumisia tehtiin oma-aloitteisesti ja jätin koiraa milloin mihinkin, kun lähdin käymään repulla. Ei ongelmaa.

Noutokapulan pitoharjoituksia tehtiin tänään ensimmäistä kertaa. Tähän saakka ollaan tosiaan vain potkiskeltu kapulaa pitkin maata ja innostettu koiraa käymään siihen kiinni. Pari ensimmäistä kertaa piti laittaa suuhun ja pitää leuan alta päätä ylhäällä, sitten salamannopeasti "kiitos" ja riehumaan. Kolmannella kerralla halusi jo itse ottaa kapulaa suuhun. Näitä pitää harjoitella enemmän.
Varsinaisia noutoharjoituksia tehtiin kuten edelliselläkin kerralla - heitin kapulan metrin päähän, innostutin koiraa ja päästin sen irti. Nappasi oikeaoppisesti kiinni keskeltä ja lähti esittelemään hienoa kapulaa ympyrässä. Juoksin taas karkuun ja kun Ykä tuli tarjoamaan kapulaa, otin päistä kiinni ja vedin itseäni kohti. Kun Ykä istahti eteeni (kapula yhä suussaan) päästin irti, ja taas lähti iloinen koira kirmaamaan. Toisen tarjoamiskerran jälkeen varastin kapulan ja leikki jatkui lelupallolla.

Seuraaminen oli väsynyttä, pari hyvääkin pätkää tosin saatiin. Lyhyempiä pätkiä, lyhyempiä pätkiä. Askelsiirtymiset kaikkiin suuntiin tarkkoja.

Jäävät menivät huippuhyvin. Teen vielä aika liioiteltuja ruumiinliikkeitä käskysanan tukena, mutta tärkeää on, että menee nopeasti oikeaan asentoon ja jää siihen, vaikka kävelenkin eteenpäin.

Luoksetuloa tehtiin parin metrin etäisyydeltä, eli käskin koiran eteeni istumaan ja vapautin. Kerran pyysin myös edestä sivulle, ei ongelmaa.

Kaukoja tehtiin kyllä viime kerrallakin, mutta unohdin mainita niistä... Kaukkareissa jään vielä ihan koiran eteen, että se oppisi vaihtamaan asentoa siirtymättä eteenpäin. Hyvin meni.

Kotona taas sama juttu kuin eilen, eli koira paikkamakuuseen ja nappuloita ympärille. Ei haistellut yhtään eikä yrittänyt ottaa yhtäkään. Vapautin perusasennon kautta.

Huomenna Yrjänä lähtee porukoideni kera viikonlopuksi mökille uimaan ja syömään keppejä pihamaalta. Miten minun on muka tarkoitus pärjätä melkein kolme (3) päivää ilman pollanninhaiventani?

Ohessa kuva hieman väsyneestä eläimestä, kun taannoin matkasimme paimennuspaikalta kotiin.