Tapaturmia

Nyt kyllä saatiin loistava aloitus treeniblogille, kun allekirjoittanut teloi nilkkansa juostessaan takaperin karkuun noutokapulaa tuovaa koiraa. Meillä treenataan niin ahkerasti, että paikatkin menee hajalle! Jatketaan vaikka ilman jalkoja!
Mutta asiaan.

Seuraaminen oli tänään ohjatussa seuruutuksessa vähän löysää ja kontakti oli hukassa. Tämä johtuu kyllä ihan täysin siitä, että tehtiin aika pitkää pätkää. Pitkin tuntia tehtiin lyhyitä, nopeita seuraamispätkiä ja -käännöksiä, joista palkkasin narupallolla. Johan löytyivät ne silmätkin sieltä. Kotimatkalla tuli myös superhyvää seuraamista ihan ilman eri käskyä, kun omistaja linkkasi kotiin.

Jäävät tosi hyviä ja nopeita suurimmaksi osaksi, seisomisesta laskeutui hetken mietinnän jälkeen makuulle. Kävin korjaamassa, käväisin edessä, palasin takaisin ja otin heti perään toisen, josta palkkasin runsaskätisesti. Yksi huono liikkeestä maahanmeno saatiin, kun liike piti ohjaajalle yksilökohtaisesti näyttää - Ykä nousi istumaan, kun palasin takaisin vierelle eikä pysynyt maassa, vaikka karjaisinkin sen sinne. Uudestaan liikkeelle ja uusintaotos, jolloin saatiin onnistunut. Istuvissa ei mitään valitettavaa.

Paikallamakuu oli ennen paljon parempi, nyt alkaa jätkällä hormonit hyrrätä ja tekisi hirveästi mieli haistella kaikkea. Ärähdin ja peruutin, jos alkoi haistella ja kehuin lähestyen pari askelta, kun lopetti. Pari kertaa nousi istumaan ja lähtiessäni laittamaan sitä takaisin maahan, koira nousi kokonaan ja lähti parin metrin päähän sambaamaan... tuli kyllä heti takaisin ja saatiin lyhyeltä matkalta onnistunutkin suoritus. Ja taas riehuttiin. Pari kertaa on tullut vieressä maannut dogo päälle aikaisemmissa treeneissä, liekö se sitten myös vaikuttanut jätkään jotenkin. No, harjoittelua vain lisää. (Tehtiin yksi lyhyt pätkä pitkässä ruohikossa kotipihalla ihan vain että katsoin, ettei haistellut. Vapautin seuruupätkän jälkeen juoksemaan ja heittelin keppiä palkkioksi.)
Tykkää myös kellahtaa lonkalle silloin tällöin, pitää puuttua tähän, näyttää rumalta.

Paikallaistuminen parempi kuin makuu, vaikka taaskin oli mukamas niin hirveästi kaikkia kivoja hajuja ympärillä. Sama lääke.

Hyppäsi kyllä ensimmäisellä käskyllä, yritti vähän steppailla toisella puolella ennen kuin pääsin luokse. Seurautin taakse ja sieltä ympäri, tehtiin uudelleen. Nyt pysyi. Seuraavalla kerralla voisi taas haetuttaa narupalloa esteen yli.

Nouto oli älyttömän hyvä edellämainitusta insidenssistä huolimatta, jätkälle on selvästi syttynyt into kapulaa kohtaan. Tätä ollaan siis harjoiteltu vasta pari kertaa, kun ei meinattu saatu oikeannäköistä kapulaa sitten mistään. Kiihdytin koiraa pitämällä hihnasta kiinni, potkimalla kapulaa ja usuttamalla Ykää sen kimppuun ja päästin irti hihnasta, kun vietti näkyi olevan korkeimmillaan. Syöksyi kuin raketti kapulaan kiinni. Lähdin juoksemaan takaperin koiraa kutsuen ja vaikka se vähän heitti omaakin ympyrää, ei mälvännyt tai pudottanut kapulaa. Tuli vauhdilla luokse pysähtyessäni. Vedin kapulaa itseäni kohti ja vähän ylöspäin koko ajan kehuen (Ykä roikkui siinä todella hyvällä otteella ja murisi) ja kun takapuoli kosketti maata, päästin irti. Jätkä lähti taas vetämään rinkiä, minä lähdin taas toiseen suuntaan Ykää kutsuen ja sama toistettiin. Nyt vain varastin kapulan koiran suusta ja nostin sen niin ylös, ettei edes holsku saanut sitä hypyillään napattua. Tehtiin sama innon nostatus kuin alussa, mutta nyt en antanut kapulaa koiralle ollenkaan. Tästä tämä lähtee!

Luoksetulossa ei mitään valittamista. Alkuun meillä oli se ongelma, että jätkä tuli täyttä vauhtia ja loikkasi minua vasten ennen kuin istahti eteen. Nyt tehdään lyhyemmällä matkalla monella peräkkäisellä toistolla, ja ainakin parin metrin päästä jätkä osaa tulla jo kohtuusuoraan eteen - hyppäämättä. Pari kertaa pyysin edestä sivulle ennen palkkaamista, ja mestarin elkein Ykä liikautti takamuksensa oikeaan kohtaan. Pätevä jätkä!

Sivun paikka on hyvin hanskassa, osaa jo itse korjata, jos menee vähän vinoon. Hakeutuu sivulle istumaan mielellään ilman käskyäkin.

Tunnin loputtua syötiin Zeus-malikan omistajan tuomaa kakkua Zekun valioitumisen kunniaksi. Laitoin Yrjänän istumaan ja istuikin siinä aika mallikelpoisesti muiden mässätessä. Hieman otti häiriötä, kun takana ollut pittinarttu alkoi laulaa oopperaa, mutta ei mitään kummempaa. Vähän kauempana rähisevät bullitkin arveluttivat, mutta pysyipä. Ehkä kerran ajatteli maahan kellahtamista, mutta rykäisin ja tuli toisiin ajatuksiin.

Täytyy kyllä myös hehkuttaa sitä, kuinka loistava matkustaja tuo eläin on. Minulle yksi ensisijaisista tavoitteista koiran kanssa on se, että sen voi viedä mihin tahansa. Olenkin käyttänyt penskaa ahkerasti joka ikisessä kulkuvälineessä, mitä vain kuvitella saattaa, ja totutus on tuonut tulosta. Ensimmäisillä matkoillaan Yrjänä kiljui hyvin miehekkäästi, nyt se ottaa vain hyvin rennosti ja pistää maate jo bussia odotellessa. Ei tarvitse edes hihnasta kiinni pitää, kun tietää, ettei se siitä mihinkään lähde. Olen minä vain aika ylpeä.

Huomenna on jalanparantelupäivä eli lyhyitä lenkkejä ja illalla Luukkiin kokeilemaan esineruutua ensimmäistä kertaa, mukana Ykän mamma Rusina ja puolitäti Manteli.