Jopa on taas tullut treenailtua. Ei enää muista mitä kaikkea, mutta kivaa on ollut. Seuruutus on kivaa, ruutu on kivaa, hyppynouto on kivaa, metallinouto on kivaa, luoksetulo pysäytyksineen on kivaa, tunnarissa alkaa asiat loksahdella kohdilleen kun ohjaaja ei enää käytä vanhoja palikoita, liikkeestä istuminen on kivaa, kaukot on kivoja... pitäisi varmaan koettaa päästä kokeisiin vielä tämän vuoden puolella, kun on näin hyvä draivi päällä.
Ja niin! Tehtiin ensimmäinen (pelto)jälki sitten, no, blogin mukaan viime vuoden heinäkuun. Eka oli selkeästi liian vaikea (salaman muotoinen suorilla kulmilla, 50+20+50 askelta, namia n. joka kymmenennellä askelmalla, vanheni 30min), ja Ykä kaahotti sen läpi ihan hirveällä höngällä. Loppuun päästiin, mutta ei mitenkään erityisen tyylipuhtaasti. Tehtiin toka, joka oli 100 askelta pitkä suora, joka askeleella nami. Vanheni 5min. Nyt Ykän nenä teki kunnolla töitä, eteneminen oli hidasta ja varmaa. Pitää koettaa ehtiä vielä jälkeillä ennen lumien tuloa.
Viilarin kentällä tehtiin omatoimisesti vinoestenoutoja kepillä, kun sinne piti ex tempore mennä ilman treenikamoja. Ensin matalammalla esteellä juoksutukset läpi molempiin suuntiin, sitten kepin heitto ja kun koira oli ylittänyt esteen, hyppäsin esteen päälle kannustamaan takaisin. Seuraava kerta sitten ilman kannustuksia, ja vau - jätkähän toi pätevästi omin avuin! Riekkupalkka ilman loppuasentoja. Sitten kisakorkuiselle esteelle, josta myös parit ylijuoksutukset. Ja holskuhan kiipeää. Ekalla varsinaisella lähetyksellä Ykä kiipesi yli, muttei löytänyt keppiä (...). Tokalla koetti juosta ohi, sain karjaistua pysähdyksiin. Kolmas olikin sitten aivan mahtava, niin se vaan tuli sieltä keppi suussa yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti