Ja taas tuli lisää mietittävää ohjaajalle keskiviikon tokotunnilta. Koira jäi taas liikkeestä istumisessa seisomaan, ja vieläpä useampaan otteeseen. Nyt erityishuomio sille, miten ISTU-käsky tulee ja millä jalalla paino on silloin. Koska kyllä Ykä sen osaa, minä vain selkeästi teen jotain pöllöä joka sekoittaa.
Toinen "olen ääliö" -kohtaus oli kun tehtiin tunnaria. Ykä taas haisteli kaikki kunnolla läpi, nosti oman, pudotti, haisteli uudelleen kaikki läpi, nosti oman, toi. Ja olen monesti miettinyt, että miksi se tekee sitä, miksi sen tarvitsee tarkistaa väärät vielä toistamiseen. Nyt se syy sitten selvisi: olen käyttänyt liian pitkään samaa oma-kapulaa. Se pitäisi AINA vaihtaa, joka treenikerralla. Kun ollaan tehty liian paljon tunnaria vanhalla oma-palikalla, Ykä etsii aina sitä väärien joukosta. Siksi se ei suostu uskomaan, että oma on ihan oikeasti oma, vaikka se haisisikin oikealta.
Treeniä vaan ja HYVÄ! aina, kun koira ottaa oikean palikan suuhunsa. Että saisi heti, ennen pudottamista, varmistuksen siitä, että oikein meni, tuo tänne.
2min piilopaikkaistuminen ja venynyt, olikohan nyt jopa 7min piilopaikkamakuu ei ongelmaa, paikkamakuussa heitti lonkalle mutta muuten ei yhtään mitään merkkiä hermoilusta. Muut sähläsivät jotain vieressä, Ykä vaan makoili tyylikkäänä.
Hyppynoutoja jouduttiin tekemään kaksi kappaletta. Ekalla kerralla Yrjänä kyllä hyppäsi ja toi todella pätevästi, mutta sivullesiirtyminen kävi taas törkeän hypyn kautta. Tai olisi käynyt, jollen olisi ärähtänyt ja nostanut polvea ylös. Samantien perusasento, kapulanheitto ja koiranlähetys, jonka jälkeen tuli ihan kympin arvoinen suoritus nätteine sivullesiirtymisineen kaikkineen.
Metallinoutoihin tarvitaan lisää vauhtia. Lähtee hyvin, mutta jolkottelee takaisin. Siispä vähän juoksuliikettä taaksepäin minun osaltani heti, kun kapula on suusssa, ja palkkaus vain laukasta.
Ruuduissa keskitytään nopeaan maahanmenemiseen, eli pallo+vapautus heti kun koira makaa. Tuli vähän härdelliä tähän, kun vierestä karkasi malikka Ykän pallon perään, mutta paineistumiset saatiin aika äkkiä pois kun vaan toistettiin tarpeeksi monta kertaa.
Kuvat © Antti Ahtiluoto
Sunnuntaina on luonnetesti, vähän hirvittää mutta ei pahasti. Oikeastaan se ja sama mitä pisteitä sieltä tulee, itsehän tunnen koiran parhaiten. Nytkin se on ekaa kertaa töissä mukana, ja eipä se muuta tee kuin köllii keskellä lattiaa ja tarjoaa mahaa rapsutettavaksi, jos joku tulee lähelle. Samassa huoneessa työskentelevä freelance-valokuvaaja innostui ja halusi napsaista pari fotoa, ja kuka minä olen kieltämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti