Vautsi, nyt meni kyllä hommat niin hyvin putkeen ettei mitään rotia. Arto ja Tiia lupasivat majoittaa Ykän kesäksi, eli Yrskä pääsee äärimmäisen hyvään hoitoon iki-ihanan pk holsku Sinnan kaveriksi! Aivan älyttömän suuret kiitokset vielä tätäkin kautta, en voi uskoa että tämä meni näin hyvin!
Kenneltreffit
Lauantaina käytiin Rochalloreiden kenneltapaamisessa Orimattilan Hurttahallissa. Ykä käyttäytyi hyvin ja heilutti häntää kaikille koko ajan. Häntä vispasi silloinkin kun koira vain seisoi paikallaan kiinni seinässä eikä tehnyt mitään. Pääsipä valloittamaan myös rotua harkitsevien sydämiä. Oli todella mukavaa nähdä niin monta holskua samassa paikassa, ja vieläpä niin montaa sukupolvea. Ykän sisaruksista oli paikalla Kerttu-sisko ja Akseli-veli. Narttuholskut ovat kyllä niin pieniä ja siroja kuikelokauloja näihin sikaniskauroksiin verrattuna.
Pieni tottispätkä siinä otettiin kasvattajan ohjaamana. Päätin ottaa vinoestenoutoja, koska niitä en pääse usein treenaamaan. Kapulan sijaan käytettiin palloa. Ekalla kerralla Ykä ei tajunnut lähetystä vaan juoksi ohi, joten otettiin sitten ihan vain agilitymaisia juoksutuksia täysjyrkän esteen yli. Ja koirahan kiipesi. Sitten samanlainen niin, että toisella puolella viskasin pallon palkaksi ja käskin palaamaan pallo suussa toiseen suuntaan. Ei ongelmaa. Lopuksi vielä niin, että jätin Ykän istumaan toiselle puolelle, laitoin pallon sen eteen, ja kiersin esteen toiselle puolelle. Sitten kannustin Ykän esteen yli. Holskuhan kiipeää.
Pari tasamaanoutoa tehtiin myös, aika surkean näköistä touhua. Teki kyllä, mutta mälväsi kapulaa eikä ollut yhtään vire kohdallaan. Myöhemmin otettiin pihalla samoja, ja sillä kertaa toimi hyvin.
Pihalla kasvattaja myös leikki Ykän kanssa narulelulla. Jätkä murisi ja taisteli kunnolla, mutta lähti viilettämään kunniakierrosta ympäri pihaa heti, kun voitti lelun. Pari kertaa jopa unohti lelun johonkin kun piti käydä tarkistamassa tuttuja ihmisiä. Hohhoi.
Kenneltreffit
Lauantaina käytiin Rochalloreiden kenneltapaamisessa Orimattilan Hurttahallissa. Ykä käyttäytyi hyvin ja heilutti häntää kaikille koko ajan. Häntä vispasi silloinkin kun koira vain seisoi paikallaan kiinni seinässä eikä tehnyt mitään. Pääsipä valloittamaan myös rotua harkitsevien sydämiä. Oli todella mukavaa nähdä niin monta holskua samassa paikassa, ja vieläpä niin montaa sukupolvea. Ykän sisaruksista oli paikalla Kerttu-sisko ja Akseli-veli. Narttuholskut ovat kyllä niin pieniä ja siroja kuikelokauloja näihin sikaniskauroksiin verrattuna.
Pieni tottispätkä siinä otettiin kasvattajan ohjaamana. Päätin ottaa vinoestenoutoja, koska niitä en pääse usein treenaamaan. Kapulan sijaan käytettiin palloa. Ekalla kerralla Ykä ei tajunnut lähetystä vaan juoksi ohi, joten otettiin sitten ihan vain agilitymaisia juoksutuksia täysjyrkän esteen yli. Ja koirahan kiipesi. Sitten samanlainen niin, että toisella puolella viskasin pallon palkaksi ja käskin palaamaan pallo suussa toiseen suuntaan. Ei ongelmaa. Lopuksi vielä niin, että jätin Ykän istumaan toiselle puolelle, laitoin pallon sen eteen, ja kiersin esteen toiselle puolelle. Sitten kannustin Ykän esteen yli. Holskuhan kiipeää.
Pari tasamaanoutoa tehtiin myös, aika surkean näköistä touhua. Teki kyllä, mutta mälväsi kapulaa eikä ollut yhtään vire kohdallaan. Myöhemmin otettiin pihalla samoja, ja sillä kertaa toimi hyvin.
Pihalla kasvattaja myös leikki Ykän kanssa narulelulla. Jätkä murisi ja taisteli kunnolla, mutta lähti viilettämään kunniakierrosta ympäri pihaa heti, kun voitti lelun. Pari kertaa jopa unohti lelun johonkin kun piti käydä tarkistamassa tuttuja ihmisiä. Hohhoi.
Ilo on meiän puolella - ja Sinnan :) Päästäänpä kokeilemaan, millasta se arki ois sitten kahen koiran kanssa ;)
VastaaPoistaOnpa hienoa, että Ykälle löytyi hoitaja. Hyvä Tiia ja Arto! Ja kesäkuulumisiakin Ykästä varmaan kuullaan. :)
VastaaPoistaRutkasti kiitoksia nyt vielä tätäkin kautta, Tiia ja Arto, jos ei ole vielä muutoin tullut selväksi kuinka paljon teitä arvostan. :)
VastaaPoistaJa Anne, niinpä! Meni kyllä ehdottomasti paremmin kuin hyvin.