Tokotoko

Ollaan pyöriskelty mökeillä ja vaelleltu vapaana metsissä. Käytiin valloittamassa myös Kammiovuori. Mökillä otettiin yksi esineruutu, joka olikin aika vaikea, koska olin yksin tallomassa. Esineitä kolme (lapanen, hattu, pallo) ja maasto vaikeakulkuista hakkuumetsää. Löytyivät kaikki, palloa piti etsiä vähän enemmänkin.

Tänään alkoi tokon ryhmätreenit, eli lomailu on ohi. Sää oli varsin kamala, tuulinen ja sadetta vihmoi, mutta mitä teki koira? Oli niin työvireessä ettei mitään rotia. Palkkana kainalopalloa ja siankieltä, joka kyllä ahneelle sialle maistuu. Aluksi seuruutusta hihnassa, vähän piti muistutella miten homma toimii, mutta johan alkoi sujua hetken päästä. Yritti ensin inistä, mutta ilmoitin että eipä sovi ja sitten työskenneltiin hipihiljaa. Verryttelyn jälkeen piilopaikkamakuu 1½min kahden ventovieraan koiran välissä. Kävin minuutin jälkeen palkkaamassa ja olipa skarppi asento. Paikallaistuminen tosi hieno ja terävä myös.


Tasamaanoudot nopeaa, iloista laukkaa. Ensin päästi irti kapulasta heti kun sain siitä otteen, mutta käskin ottaa uudelleen kiinni ja piti hyvin. Toka oli sitten oikeaoppinen pitämisineen kaikkineen. Hyppynoudoissa vasta kolmas kerta onnistui, kun ensin piti kiertää este kapulan kanssa ja toisella kerralla juosta suorilta esteen ohi ja palauttaa kapula esteen yli. Vika olikin hieno. AVO-hyppy ok, mitä nyt jäi vinoon istumaan esteen toiselle puolelle. Jäävät ok, istumista piti vähän muistella. Seisomisessa lähti taas perään kun kävelin ohi, mutta otin uudelleen ja pysyi. Ei vaan saa katsoa koiraan päinkään taakse palatessa. Luoksetulot räjähtäviä ja tiiviitä, seisomaan pysäytykset käsimerkillä todella hienoja ja sähäköitä.

Suurimman osan ajasta Ykä seurasi minua kuin ajatus ja tauoilla istui vaan ja tuijotti silmiin, että nakkinakkinakkipallopallo. Välillä taas oli vähän liiankin kivaa, kun piti moneenkin otteeseen singota johonkin ihan muualle. Ei edes muiden koirien luo, kunhan piti vain vähän riekkua. Palasi joka kerta yhdellä älähdyksellä. Varsinkin ruutu oli hankala, varasti ekalla kerralla muina miehinä syömään namit... ei mennyt muutenkaan ihan putkeen ruutu tänään. Vauhti älytön ja pari ihan ok pysäytystä kuitenkin. Kaukot oikein hienoja viiden metrin etäisyydeltä. Ainoa hinkattava on seiso-maahan. Se onnistuu läheltä, kun vähän nojaan eteenpäin käsimerkkejä antaessa - silloin siirtymä on puhdas eikä edistä yhtään.


Lopuksi vähän vapaana seuraamista (kivaa ja tiivistä, hyvä kontakti) ja pitkänmatkan luoksetulo. Jätin Ykän istumaan ja menin n. 80m päähän. Jätkällähän on ollut taipumusta juosta ohitseni ja rallatella hetki ennen kuin tulee eteen istumaan, nyt tuli järkyttävää kiitolaukkaa ja siististi oikeaan kohtaan.

Oltiinpa näköjään Holsku-lehdessäkin, mitäs me rotumestarit.