23.10.

Hyvää 4v-syntymäpäivää kaikille Rochallorin hävittäjäpentueen vekaroille!

Viimeinen paimennuskerta

Viimeisellä paimennuskerralla ohjasin sekä Ykää että Nikaa - kun oltiin vielä vikat koirakot, tuli allekirjoittaneelle pieni hiki! Mutta oli kivaa ja meni hienosti. Vielä Ykä tarvitsee paljon kokemuksia ja treeniä, että sen itsevarmuus kasvaa siihen pisteeseen, ettei se enää koe tarvetta huutaa lampaille. Kun se luottaa siihen, että saa lampaat liikkeelle myös pelkällä olemuksellaan, ollaan asian ytimessä. Saatiin joka tapauksessa myös monta todella hyvää pätkää, sekä kuljetusta että lampaiden hakua. Lisäksi Ykä totteli erinomaisesti "LÄHELLÄ"-käskyä, kun käveltiin yhdessä kauemmas lampaista ja "ODOTA"-käskyä, kun sen piti jäädä kauemmas odottamaan. Lähti lampaille vasta käskystä - vähän suurella intensiteetillä, mutta vasta käskystä silti. Ja välillä kuunteli rauhoittelukäskyäkin.

Huudosta ym huolimatta Yksä käsittelee kuulemma lampaita hyvin, joten mikäs tässä. Malttia on aikaa harjoitella vaikka kuinka. Talvi pidetään taukoa, keväällä luultavasti uudelle kurssille. Sen verran kivaa oli!

Huomenna Rochallorin hävittäjäpentue täyttää 4v, katsotaan saisinko jotain pientä kuvapostausta aikaiseksi.

Paimen ja vinku

Viime sunnuntaina käytiin taas koko lauman kanssa pellolla. Tuli siinä myös uusi henkilökohtainen tavoite sille, mitä pitää tapahtua ennen kuin toinen holsku saapuu taloon. Olkoonkin, että voi olla, että tänne tulee jokin vääränrotuinen karvakuono puolisolle harrastuskoiraksi vielä ennen sitä... joka tapauksessa, ensinnäkin minun pitää hankkia auto (luultavasti jokin pieni ja räkäinen nuhapumppu, mutta auto mikä auto) ja toisekseen Ykän pitää osata olla vinkumatta. Se on näin vanhemmiten oppinut ikävän tavan vuotaa, eikä siihen oikein auta mikään käsky. Siispä rutkasti kärsivällisyyttä peliin joka kerta, kun mennään juoksuttamaan hurttia.

Väsytyksen jälkeen maalaismarkkinoille, jossa oli ihmistä ja koiraa vaikka kuinka paljon. Lauma meni siellä tosi hienosti kuin kalaparvi vedessä.

Viime maanantaina oli neljäs paimennuskerta, ja alkoi holskullakin loksataa palaset kohdalleen. Jos saan pidettyä sen tarpeeksi kaukana lampaista, kierrot sujuvat hyvin eikä koiralla keitä yli (= huuda ja pyöri). Malttia, malttia. Lisäksi oltiin ekan kerran sisätiloissa, joten Ykähän veti nurin kun läti ensimmäistä kertaa ryntäilemään. Se varmasti opetti sitä vähän katsomaan mitä tekee - samoin koira tottelee hyvin pieniä ohjausliikkeitä, mitä teen paimennussauvalla. Onhan se kivempaa pysähtyä kuin saada kepistä päähän. Kuljeteltiin lampaita todella onnistuneesti tolppien ympäri, minä takaperin kävellen, lampaat välissä ja Ykä lampaiden takana. Välillä Ykä sai hakea paimennettavat minun luokseni ja vaihdettiin suuntaa. Hitto että tulikin hyvä mieli, kun näki (oman) paimenkoiran työssään. On se vaan ihan tolkuttoman taitava eläin. Huomenna viimeinen kerta, sitten luultavasti pidetään talvi taukoa ja katsotaan keväällä uudestaan. Kivaa hommaa!

Koirat ovat niin kauniita eläimiä

Paimennushommat ovat menneet, no, vauhdikkaasti ja holskumaisella innolla. Toissamaanantaina piti tokalla kerralla laittaa koira liinaan ja opetella malttia, kun ekalla kerralla oli koko eläin yhtä hedelmäpeliä. Ei ollut mitenkään aggressiivinen lampaita kohtaan tai mitään, mutta voi jeesus sitä huutoa ja pyörimistä. Ei vain voinut hillitä itseään. Liinassa olikin sitten ihan ok. Ei siis treeneihin niin, että koira ei ole koko päivänä käynyt päästämässä höyryjä.

Viime maanantaina olin fiksumpi ja heittelin Ykälle pitkän tovin palloa lähipellolla. Siten saatiin hirveimmät pärinät alta pois, ja holskuhan oli jopa hiljaa odotellessa. Eka kerta lampailla oli tosin taas melko hilpeä, mutta tokalla kerralla Ykä pystyi jo vähän keskittymään. Aina, kun se kiersi lampaita vähän kauempaa, meni tosi hyvin, mutta jos lähti yhtään leikkaamaan kaarrosta, kierrokset nousivat. Tästä on kännykkäkameralla kuvattua videomatskua, katsotaan jos saisin joskus editoitua.

Lopuksi vähän peltokuvia:

Kohta häämöttävän 4v-synttärin kunniaksi uusi pönötyskuva

 Kaikki yhes koos, ja tytsät erikseen (no on siinä Ykäkin)

 Omalla on kyllä jotenkin niin ruma lärvi. Se onnistuu aina photobombaamaan kaikki kuvat. Varsinkin juostessa se näyttää todella ääliömäiseltä, toivottavasti se siirtää kaikki geeninsä pentuihin.

Vaikka ei holskustakaan aina älynvalo loista.

Ravistettava ennen käyttöä

Pikaisesti kuulumisia. Potilas on parantunut täysin keppiturmasta, oli oikeastaan melkein jo seuraavana päivänä. Ykää sai heti metsään mentyä kieltää keppien kanssa riehumisesta, eli ilmeisesti ei jäänyt mitään traumaa... viikon treenitauon jälkeen eläin oli ihan into piukeana menossa mukana ja oli oikein superpäheä. Tunnarikin sujui tosi mallikkaasti!

Ryhmätoko on nyt toistaiseksi tauolla, joten ollaan ja elellään nyt vain. Liikutaan ja rälläillään. Tänään käytiin sateisessa metsässä vähän kauempana - ei ristinsielua missään. Holsku veti kiitolaukkasiksakkia pitkin ryteikköjä koko tunnin ajan, sheltit pysyivät maltillisesti siinä viiden metrin etäisyydellä.

Niin, ja maanantaisin käydään Somerolla paimentamassa! Viime maanantaina oli eka kerta, ja tietysti silloin oli aivan jäätävä vesisade. Koiria se nyt ei haitannut, mutta kuvia ei saanut otettua. Ykällä oli joku vuvuzela nenässä eikä se vain voinut olla piippaamatta ja kiljumatta. Lisäksi tempoili kaikkialle ja oli muutenkin ihan mahdottoman ärsyttävä. Ääntely tosin loppui kuin seinään, kun pistin koiran liinaan ja päästiin pyöröaitaukseen. Sen jälkeen sitten pitikin lähinnä vetää joka suuntaan, mutta koetin kehua aina kun sattui edes vilkaisemaan lampaita. Loppua kohden parani.

Ennen tokaa kiekkaa Ykä veti kilarit jostain auton ohi kävelleestä bortsusta, josta seurasi ihan kunnon palautekeskustelu. Sen jälkeen ei piipannutkaan melkein yhtään, ja jos piippasi, lopetti kehotuksesta. Ja odotti tosi mallikkaasti omaa vuoroaan, eikä kiskonut mihinkään. Varsinainen "ravistettava ennen käyttöä" -paimen. Sitten päästiinkin jo tositoimiin, kun Ykä oli hyvin hanskassa ja saatiin kokeilla paimennushommia ilman liinaa. Holsku oli mielissään kun sai juosta ja huutaa ihan luvan kanssa, ja saatiin hienoja kiertämisiäkin! Ja pysähtyi käskystä kuin seinään. Tätä lisää!

Tapaturma-altis eläin

Ei mene kyllä meidän kisaura ihan putkeen - aina kun yritän varata tokokisoja, Ykä teloo itsensä > joutuu Rimadyl-kuurille > kisat pitää perua. Nyt se rälläsi aamulenkillä kepin kanssa, tökkäsi sen kitalaen takaosasta läpi ja sai sitten siihen neljä tikkiä, antibiootit sekä kipulääkkeet. Tikkuja ei sentään haavasta löytynyt ja sen pitäisi parantua muutenkin ihan hyvin, joten sinänsä onni onnettomuudessa. Katsellaan VOI-kokeita sitten taas vähän syssymmällä/talvemmalla.

Kohti voittajuutta

Ilmoittauduttiin VOI-kokeisiin 16.9.! Homma hoidossa. Tänäänkin takana erittäin hyvät tokotreenit. Tähän astiset tunnit ovat olleet vähän löllöllöötä, mutta nyt Ykä oli oikeasti kunnolla mukana ja tarjosi itse aktiviteettia. Asiaan saattoi osin vaikuttaa se, että saatiin uusi temppu opeteltavaksi. Pujottelu, jalkojen välissä kulkeminen, peruuttaminen yms. ovat jo peruskauraa - kivaa sellaista, kyllä, mutta vaihtelua kaivattiin. Nyt aloiteltiin etujalkojen heittelyn opettelua: lopputuloksena pitäisi saada seuruutus, jossa koira käskystä heittelee etujalkoja ilmaan kuin kouluratsastushevonen ikään. Eli minä peruutan koira edessäni ja kehotan antamaan tassua, ja jalan nostosta kehu + nami naamariin. Aika äkkiä holsku hiffasi jutun juonen, ja minä sen, että olisi pitänyt olla pitkähihainen paita päällä...

Hidas seuruutus, kuvan otti Hanna El-Khouri

Piilopaikallaolot hyviä, mitä nyt yhden kerran makuulle jätettäessä tuli joku IHANA HAJU nenään ja piti ryömiä ties mihin. Seuraamisessa oli pitkästä aikaa mukana kunnon draivia, tuli oikein hyvä mieli. Noudot yhä kunnossa, metskunoudossa palautus voisi olla nopeampi. Kaukoissa koklattiin takapalkkaa, ja sehän auttoikin. Luoksetulojen pysäytykset olivat päässeet vähän lipsumaan mielestä, kiitos ahkeran pk-treenauksen. Eka tunnari aikoihin meni sekin aika hyvin ja rauhallisesti.

Hyvinpä muuten nykyään onnistuu koko kolmen koiran konkkaronkan kanssa muiden hurttien ohitus, kun on nakkia kädessä. Varsinkin jos on ensin käynyt vähän juoksuttamassa kaikkia niin, että niillä on jo vähän kieli vyön alla. Eilen käväistiin Ykän kanssa ohimennen myös katsomassa agilitykisoja, kun satuttiin sopivasti paikan päälle. Holsku käyttäytyi tosi hyvin, ei edes sanonut mitään yhdelle aussille joka tuli moikkaamaan. Lisäksi olen välillä herännyt huomaamaan, että hei, mutta on koira, jota voi pitää irti melkein missä vain, jota voi kuljettaa Helsingin keskustan ihmisvilinässä, joka pystyy keskittymään tekemiseen/rauhoittumaan makuulle metroasemalla ja jonka voi huoletta viedä vaikka liukuportaisiin. On se vaan niin ihana. ♥

Pujottelua, kuvan otti Hanna El-Khouri