Minitreenejä ja tavoitteita

Onpa mahtavaa treenailla pitkästä aikaa! On mukamas ollut aina niin kiire, ettei ehdi, mutta kyllä tuntuu hyvältä mahduttaa tokohommat taas päivärytmiin. Pari päivää sitten käytiin puolilämpimässä autohallissa ottamassa seuraamista, jättöliikkeitä (ja niiden nopeuttamista) sekä ruutua. Hankalimmaksi asiaksi osoittautui "pistä siihen" -käskyn noudattaminen, ei itse tokoliikkeet. Kyllähän se koira maihin meni ja siinä pysyi, mutta heti, kun aloin laittaa sille pantaa/muuta, nousi täpinöissään ylös. Sitä sitten aikamme muisteltiin ja hyvinhän se lopuksi meni.

Eilen oltiin tyhmässä tihkusateessa pimeällä ja märällä ulkokentällä. Mutta lyhyet nostatustreenit taas - lyhyitä seuruutuspätkiä siirtyilyineen ja kääntyilyineen, ruutua, kaukoja. Ruudussa kuunteli tosi hyvin käskyjä! Kaukoissa takapalkka yhden-kahden liikkeen välein, vaihdot nopsia ja täsmällisiä. Sää ei vaikuta holskuun kyllä pätkääkään.

Nyt tähdätään siis tammikuun tokokokeisiin. Sieltä se VOI1 tulee, sanokaa minun sanoneen! Sitten EVL tulille ja TK4 taskuun.

Tavoitteellista treenausta - taas!

Treenikärpänen puri taas piiiiitkän tauon jälkeen. Katselen tässä sivusilmällä VOI-kokeita ja koetan tunkea johonkin loppuvuodesta, tai ihan viimeistään tammikuussa. Ongelmaksi on tosin muodostunut se, että "kyllähän koira nyt osaa kun on ennenkin osannut" ei menekään ihan niin kuin olisi kuvitellut. Tai siis, kyllä kaikki tokoliikkeet ovat suurinpiirtein koiran lihasmuistissa, mutta kun ei niitä ole aikoihin hinkattu, niin ei ne mitään nättejä ole. Ei auta kuin treenailla!

Pari yötä sitten otettiin siis autohallissa herättelytreenit, joista kyllä näkyi, että treenattavaa piisaa. 4min piilopaikkamakuu Nikan vieressä aluksi, kuulemma 10s jälkeen heitti lonkalle. Pää pyöri taas ympäriinsä, mutta koira oli hiljaa ja pysyi paikallaan, ja hyvä niin. Seuruutus sentään on ihan suht mallillaan, pk-tyyliin pää vahvasti ohjaajan eteen kääntyneenä. Niin kauan kuin pylly pysyy suorassa, palkkaan tästä mielelläni. Tätähän me viime kevät ja kesä väännettiin ihan hiki hatussa hakukisoja varten. Liikkeestä maahanmeno hidas ja löysä, tästä saatiin sitten liikettä paloiteltuna nopeampia versioita. Apuohjaajasta on tässä suhteessa paljon hyötyä. Liikkeestä seisomisessa otti askeleen perään - no askel on ihan ok, mutta saisi silti pysähtyä nopeammin. Tasamaanouto puukapulalla + metallikapulalla, puista vähän pyöritti suulla mutta eipä paljoa. Metskunoudon palautus kepeää ravia. Molempien kapuloiden palautusasento liian kaukana ohjaajasta, piti vähän avittaa lähemmäs.

Ruutu olikin se murheenkryyni; Ykän lempiliike jossa saa pyllyillä. Ruutuun koira riensi tuulispäänä, seisahtui vasta tokasta karjaisusta, ja kun olisin mennyt palkkaamaan seisomisesta, lähti haahuilemaan. Pysähtyi sentään käskystä. Tätä korjailtiin vähän kunnes saatiin onnistunut.

Tunnari vaikuttaa olevan ihan hyvässä kunnossa, huh.

Luoksetulossa ei ole sitä räjähtävää nopeutta, mitä holskun luoksetulossa pitäisi olla. Tämä myös erityisen treenauksen alle - miten saada luoksetulosta oikeasti mahtavan nopea. Silloin pysäytyksetkin olisivat näyttävämpiä, nyt aika löysiä ja valuvia. Ja maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä, sekin vielä.

MUTTA NYT, kuten todettua, lähtee omatoiminen talvitreenikausi jälleen käyntiin!

Aikuinen

Ykä on kasvatellut lihaksia ja rotevoitunut miehen mittoihin! Painaa nyt noin 27,5kg ja näyttää hyvältä. Nelivuotiaaksi asti se näyttikin vähän pikkupojalta, holskut näkyy aikuistuvan hitaasti.

23.10.

Hyvää 4v-syntymäpäivää kaikille Rochallorin hävittäjäpentueen vekaroille!

Viimeinen paimennuskerta

Viimeisellä paimennuskerralla ohjasin sekä Ykää että Nikaa - kun oltiin vielä vikat koirakot, tuli allekirjoittaneelle pieni hiki! Mutta oli kivaa ja meni hienosti. Vielä Ykä tarvitsee paljon kokemuksia ja treeniä, että sen itsevarmuus kasvaa siihen pisteeseen, ettei se enää koe tarvetta huutaa lampaille. Kun se luottaa siihen, että saa lampaat liikkeelle myös pelkällä olemuksellaan, ollaan asian ytimessä. Saatiin joka tapauksessa myös monta todella hyvää pätkää, sekä kuljetusta että lampaiden hakua. Lisäksi Ykä totteli erinomaisesti "LÄHELLÄ"-käskyä, kun käveltiin yhdessä kauemmas lampaista ja "ODOTA"-käskyä, kun sen piti jäädä kauemmas odottamaan. Lähti lampaille vasta käskystä - vähän suurella intensiteetillä, mutta vasta käskystä silti. Ja välillä kuunteli rauhoittelukäskyäkin.

Huudosta ym huolimatta Yksä käsittelee kuulemma lampaita hyvin, joten mikäs tässä. Malttia on aikaa harjoitella vaikka kuinka. Talvi pidetään taukoa, keväällä luultavasti uudelle kurssille. Sen verran kivaa oli!

Huomenna Rochallorin hävittäjäpentue täyttää 4v, katsotaan saisinko jotain pientä kuvapostausta aikaiseksi.

Paimen ja vinku

Viime sunnuntaina käytiin taas koko lauman kanssa pellolla. Tuli siinä myös uusi henkilökohtainen tavoite sille, mitä pitää tapahtua ennen kuin toinen holsku saapuu taloon. Olkoonkin, että voi olla, että tänne tulee jokin vääränrotuinen karvakuono puolisolle harrastuskoiraksi vielä ennen sitä... joka tapauksessa, ensinnäkin minun pitää hankkia auto (luultavasti jokin pieni ja räkäinen nuhapumppu, mutta auto mikä auto) ja toisekseen Ykän pitää osata olla vinkumatta. Se on näin vanhemmiten oppinut ikävän tavan vuotaa, eikä siihen oikein auta mikään käsky. Siispä rutkasti kärsivällisyyttä peliin joka kerta, kun mennään juoksuttamaan hurttia.

Väsytyksen jälkeen maalaismarkkinoille, jossa oli ihmistä ja koiraa vaikka kuinka paljon. Lauma meni siellä tosi hienosti kuin kalaparvi vedessä.

Viime maanantaina oli neljäs paimennuskerta, ja alkoi holskullakin loksataa palaset kohdalleen. Jos saan pidettyä sen tarpeeksi kaukana lampaista, kierrot sujuvat hyvin eikä koiralla keitä yli (= huuda ja pyöri). Malttia, malttia. Lisäksi oltiin ekan kerran sisätiloissa, joten Ykähän veti nurin kun läti ensimmäistä kertaa ryntäilemään. Se varmasti opetti sitä vähän katsomaan mitä tekee - samoin koira tottelee hyvin pieniä ohjausliikkeitä, mitä teen paimennussauvalla. Onhan se kivempaa pysähtyä kuin saada kepistä päähän. Kuljeteltiin lampaita todella onnistuneesti tolppien ympäri, minä takaperin kävellen, lampaat välissä ja Ykä lampaiden takana. Välillä Ykä sai hakea paimennettavat minun luokseni ja vaihdettiin suuntaa. Hitto että tulikin hyvä mieli, kun näki (oman) paimenkoiran työssään. On se vaan ihan tolkuttoman taitava eläin. Huomenna viimeinen kerta, sitten luultavasti pidetään talvi taukoa ja katsotaan keväällä uudestaan. Kivaa hommaa!

Koirat ovat niin kauniita eläimiä

Paimennushommat ovat menneet, no, vauhdikkaasti ja holskumaisella innolla. Toissamaanantaina piti tokalla kerralla laittaa koira liinaan ja opetella malttia, kun ekalla kerralla oli koko eläin yhtä hedelmäpeliä. Ei ollut mitenkään aggressiivinen lampaita kohtaan tai mitään, mutta voi jeesus sitä huutoa ja pyörimistä. Ei vain voinut hillitä itseään. Liinassa olikin sitten ihan ok. Ei siis treeneihin niin, että koira ei ole koko päivänä käynyt päästämässä höyryjä.

Viime maanantaina olin fiksumpi ja heittelin Ykälle pitkän tovin palloa lähipellolla. Siten saatiin hirveimmät pärinät alta pois, ja holskuhan oli jopa hiljaa odotellessa. Eka kerta lampailla oli tosin taas melko hilpeä, mutta tokalla kerralla Ykä pystyi jo vähän keskittymään. Aina, kun se kiersi lampaita vähän kauempaa, meni tosi hyvin, mutta jos lähti yhtään leikkaamaan kaarrosta, kierrokset nousivat. Tästä on kännykkäkameralla kuvattua videomatskua, katsotaan jos saisin joskus editoitua.

Lopuksi vähän peltokuvia:

Kohta häämöttävän 4v-synttärin kunniaksi uusi pönötyskuva

 Kaikki yhes koos, ja tytsät erikseen (no on siinä Ykäkin)

 Omalla on kyllä jotenkin niin ruma lärvi. Se onnistuu aina photobombaamaan kaikki kuvat. Varsinkin juostessa se näyttää todella ääliömäiseltä, toivottavasti se siirtää kaikki geeninsä pentuihin.

Vaikka ei holskustakaan aina älynvalo loista.