Mökillä on lunta, Helsingissä ei

Voi tätä talvea kun ei lunta vain tule! Mökillä sentään oli kunnolla, ja siellä hurtat rymysivätkin oikein olan takaa. Hauskaa, että mökin pihalla Vean kanssa kahdestaan ollessa Ykä aina intoutuu leikkimään. Helsingissä on mustaa ja sateista, mutta käytiin silti ohjatuissa ulkotreeneissä. Ykä oli jotenkin aivan järkyttävän vireissään, samalla kentällä on käyty joskus aiemminkin ja koira kai muisti paikan. Sää oli kolea ja vihmainen, mutta holskulla on sellainen into päällä että se vuotaakin ihan tolkuttomasti... palkkanakin tosin oli upouusi narullinen geelipallo, joka oli taas enemmän kuin sata jänistä.

Perusasennosta eteen siirtyminen oli jotenkin aivan järkyn vaikeaa, piti tosi pitkään vaatia että sain hiljaisen siirtymisen ja täten palkattua. Siirryttiin sitten tekemään seuruutuksia kun ei viitsinyt hinkata liikaa. Pitkänmatkan luoksetuloissa holsku kyllä pinkoi niin että hippulat vinkui, eikä neliraajajarrutuksesta juuri ollut apua liukkaalla nurmella. Näistä reeneistä ei kyllä taida ollakaan juuri muuta muistikuvaa, muuta kuin että kivaa oli!

 

Viime viikolla pyörähdettiin hallilla omatoimitreeneissä, hinkkailtiin vähän niitä perusasennosta eteen ja takaisin siirtymisiä ja muita sen sellaisia. Ohjaaja tekee kyllä ihan omiaan heti kun ei ole kouluttajan tarkkoja haukansilmiä vahtimassa. Lauantaina päästiin onneksi työskentelemään ohjatusti halliin. Ykä oli jälleen kerran ihan järkyssä vireessä, ihan uskomaton ja ihana eläin. Alkuun lämppäriksi seuruutusta, sitten yksilöllistä häiriötreeniä, jossa koiran piti aluksi pysyä käskettäessä kontaktissa, vaikka kouluttaja nakkeli nakkeja ja heilutteli palloja vieressä. Ykä oli tässä aivan järkyttävän pätevä! Parin kiekan jälkeen vaikeutusta niin, että koiran piti seurata kontaktissa saman häiriön ohi. Ja Ykä loisti jälleen. Se on kyllä ollut todella mahtavassa vireessä viime aikoina, ei lahna ollenkaan! Toki tästä seuraa jonkinlaista ääniongelmaa, mutta mieluummin otan ääntelyn kuin matkalaukun.