tiistai 4. tammikuuta 2011

Ääniherkkyydestä

Käytiin uudenvuodenpäivänä neljän aikoihin lenkillä. Jo silloin räjähteli, ja Yrjänähän meni sitten ihan lukkoon. Ei kelvannut nami ei mikään. Ei siinä auttanut muu kuin vaatimalla vaatia ettei rynnimällä edetä vaikka kuinka pelottaisi.
Sisällä sama homma jatkui, vaikka vieraana olleet koirat eivät olleet moksiskaan. Kamala läähätys, tärinä ja pamahdusten tarkkailu. Ei sentään juoksennellut ympäri kämppää.

Aikani sitä katseltuani päätin että ei tästä mitään tule, mennään juoksemaan pahimmat höyryt pois. Seitsemän pintaan heitin koiralle valjaat niskaan ja kaivoin pyörän lumihangesta. Nyt paukkui jo enemmänkin, ja Ykän pää pyöri puolelta toiselle koko ajan. Kerran taisi yhdellä suoralla päättää lähteä armageddonia pakoon ja nykäisi oikein kunnolla eteenpäin. Iskin jarrut pohjaan ja karjaisin pysähtymiskäskyn, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti.

Pointtina tässä se, että Ykä joutui pelon sijaan keskittymään muihin asioihin, tässä tapauksessa juoksemiseen ja oikealla kohdalla pysymiseen. Ja se että sai kulutettua energioitaan pois niin ettei se jaksaisi enää reagoida ääniin.

Huhkimisen jälkeen takaisin sisälle ja syömään. Ruoka katosi hujauksessa. Koira läsähti lattialle kuorsaamaan eikä ollut enää moksiskaan minkään maailman paukkeesta koko loppuiltana, edes puoliltaöin. Yöllä kyllä ei pihalle mentykään. Namit maistuivat ja niiden eteen tehtiin olkkarissa vähän hommiakin. Seuraavana päivänä käytiin vähän pellolla juoksemassa; sielläkin välillä vielä pamahteli, mutta Ykä ei edes huomannut. Kaikki oli tosi kivaa ja nastaa ja häntä heiluu ja jee.

Tämän vuoden lisätavoitteena etsiä esimerkiksi ampumarata ja mennä sinne hyörimään. Eiköhän tässä vielä päästä takaisin siihen pisteeseen, että voidaan treenatakin paukkeessa.

14 kommenttia:

  1. Hyvä oivallus tuo juokseminen näköjään :O

    VastaaPoista
  2. Joo, ensin ajattelin että josko rauhoittuisi sisätiloissa itsestään kun muutkaan eivät pidä meteliä minään, mutta ei niin ei. En viitsinyt jäädä odottelemaan pelon eskaloitumista. Vielä kun Yksä tajusi heti (sitä yhtä insidenssiä lukuunottamatta) ettei täällä sinkoilla vaan ollaan hommissa, eli juostaan pyörän vierellä kävi mitä kävi. Pysähtyessä oli vähän huolestunut, liikkeessä ei vähän ajan päästä yhtään.

    Katsotaan mitä sitten käy kun päästään taas paukkeeseen, jos reagoi niin juostaan hallitusti niin pitkään ettei jaksa enää. :)

    VastaaPoista
  3. Täältäkin löytyy yksi ääniherkkä koira. Hyvältä idealta kuulostaa tuo juoksuttaminen. Ite oon jo googlannu mahdollisia ampumaratoja missä voisi harjoitella. Eihän tosta tuu mitään jos ei mikään pelaa aivoissa kun vähäkin alkaa paukkumaan...

    VastaaPoista
  4. Yrskähän ei penskana välittänyt äänistä yhtään. Vaikka tiedän kyllä montakin koiraa, jotka ovat vasta vanhemmiten alkaneet pelätä paukkuja. Luonnetestiin mekin tähdätään tänä vuonna, joten siltäkin kannalta siedättäminen on hyvästä.

    Minun mentaliteettiini kuuluu, että väsynyt koira on onnellinen koira. En usko että väsyttäminen ihan kaikille toimii, mutta voi sitä aina yrittää jos kokee ettei muu auta.

    Ette varmaan ihan pääkaupunkiseudulla asuneet, eli yhteistreenailu ei taida onnistua?

    VastaaPoista
  5. Nyt on meilläkin rakettipaukkuja jännittävä koira, tuli yksi paha säikähdys aattona. Muunlaiset kolinat tai äänet eivät ole mitään. Meillä sitten istuttiin possunkorvia rouskien pöydän alla kimpassa aattoilta ja ajan kanssa koira rauhoittui, keskiyöllä ei reagoinut paukkuihin.

    Nyttemmin yksittäiset raketit saavat tytön jännittymään, lähellä pamahtavia pyritään karkuun :(

    Hyvä vinkki tuo väsyttäminen! Tosin itse varmaan väsyttäisin koiran turvallisissa sisätiloissa. Jos koira ei syö, pelataan jo pelkokynnyksen yläpuolella (engl. flooding) ja koira vain tottuu pelkoon kun ärsyketulvassa ollaan pitemmän aikaa.

    Mä mietin myös ampumaradan etsimistä tai ääni-cd:n ostamista. CD:n ääni saattaa tosin olla erilainen. Mistähän pääkaupunkiseudulta löytyisi ampumarata...? Siedätystreeni olis enemmän kuin paikallaan.

    VastaaPoista
  6. Meillä on kaksi koiraa jotka on testattu useita kertoja laukauksensietotestissä (joka mejäkokeessa) ja toinen myös luonnetestissä ollen laukausvarma. Kummatkin koirat ovat siis laukausvarmoja.

    Raketit ovat kuitenkin eri juttu ja niitä molemmat pelkäävät. Luulen tuon johtuvan tuosta suhinasta ja osittain välkkeestäkin. Eli ei koira kuitenkaan välttämättä ole laukausarka vaikka uusi vuosi sitä pelottaakin.

    Meillä nuo sisällä eivät siis ole moksiskaan, mutta eivät kyllä ulos mene rakettien paukkuessa ja esim. Moore vaihtoi sisälläkin paikkaa kun raketti pamahti ihan talon lähellä.

    Pojat kuuntelivatkin koko illan radio Novaa suhteellisen kovalla meidän tehdessä kotona tapetointiremppaa... :D

    Itse en niille viitsi jutella tai muutenkaan makupaloja syötellä etteivät koe tilannetta jotenkin omituisena eli ihan normipäivä meillä aina tuo uusi vuosi.

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuo taitaa sopia meidänkin koiraan. Eli väsynyt Leevi on onnellinen Leevi. Ei harrasta samanlaista ylireagointia kun on ne enimmät höyryt aina päästelty. Luonnetestissä on tietenkin vähän eri olosuhteet, pois kaikki valot, ja pamauskin tulee "yhdestä suunnasta" toisin kuin uv:na kun niitä ääniä/valoja/hajuja tulee joka ilman suunnasta. Mutta kun siitä testistä kiinnostas päästä läpikin...

    Lahdessa asustellaan. Että ei nyt ihan pääkaupunkiseutua, mutta ei myö missään peräkylilläkään. :-)

    VastaaPoista
  8. Myö oltiin Sinnan kanssa eka yhteinen uusi vuosi, mutta niin korvessa että eipä näköjään kauheesti paukkunut. Mutta meilläkin mentaliteettina ollut, että herkkuja ei syötellä paitsi jos koira on valmiiksi rento. Ettei "ruokita" pelkoa.

    Siedätyksestä ollaan kuultu aiemminkin eli tehdään esim. jotain koiralle tosi tuttua (esim. varmoja tottisliikkeitä) samalla, kun siedätetään ääneen tms. Juoksutuksessa varmasti hyvänä lisänä vielä fyysinen väsymys.

    VastaaPoista
  9. Noora, floodauksen puolelle voi herkästi mennä, varsinkin jos koiraa esimerkiksi rankaistaan "väärästä" reagoimisesta. Todella tuttu termi kyllä. Kuten sanottu, on hyvin koirakohtaista, milloin siedätys päätyy tottumiseen ja milloin turtumiseen. Mielestäni sen kuitenkin näkee koirasta - jääkö eläin rentona vai alistuneena ko. tilanteeseen. Esimerkiksi meillä ei seuraavan päivän pamahduksiin edes korvaansa hetkauttanut. Pelaillaan joka tapauksessa vähän sellaisilla alueilla, että kuppikuntia on joka lähtöön. Itse olen sitä mieltä, että on mentävä koiran mukaan yksilönä: yhdelle toimii yksi asia, toiselle toinen. Eikä tietenkään pidä mennä väkisin vääntämään jotain joka itsellekin tuntuu epämiellyttävältä.

    Pelkäävän koiran namittaminen tai sille juttelu ei ole meilläkään käytäntönä. Pientä stressin tai ns. ylivireyden olen saanut kuriin pudottelemalla nameja lattialle sen kummemmin muuten mihinkään reagoimatta tai häsläämättä. Sen jälkeen ovat kontakti ja korvat löytyneet. Nyt ei kelvannut mikään, vaikka toinen mukana ollut koira mässytti vieressä.

    Anne, meillä Ykä reagoi MH-luonnekuvauksissakin laukaukseen, joten pelkistä raketeista ei ole kyse. Siksi ampumaratojen laitamilla palloilu voisi olla hyvästä, siellä kun saa sen ihan oikean äänenkin mukaan. :)

    Pääkaupunkiseudulta löysin ampumaratoja mm. Fabianinkadulta (http://www.westshooters.com/), Albertinkadulta (http://www.hsc.fi/) ja Maunulasta (http://smy.sporttisaitti.com/ampumaradat/maunulan_ampumarata/). Kaikki tosin ovat sisähalleja, joten täytynee erikseen tiedustella saisiko siellä käydä pyörähtämässä.

    VastaaPoista
  10. Moi!
    Me kuunneltiin Valtin kanssa ennakkoon http://www.rakettitukku.fi/Raketit/Padat-putkipommit/Power-box rakettien pauketta.Valtti ei ainakaan tänä vuonna reagoinut millään lailla raketteihin.Meidän edellinen holsku pelkäsi purkan poksahdus-ääntä "hullun lailla".Tärisi ja läähätti ja meni toiminta kyvyttömäksi hetkeksi.Ei reagoinut kuitenkaan ampumaradan paukkeeseen millään lailla,ajoi hyvin jälkeä ja oli muutenkin ihan rennosti.

    VastaaPoista
  11. Kiitos linkistä! Eipä reagoinut Yksä tuohon mitenkään.

    VastaaPoista
  12. Neri katseli ulkona hajaraketteja uteliaana, kunnes yksi poksahti naapurissa. Sitä se vähän hätkähti ja halusi sen jälkeen sisälle. Sisällä ei reagoinut mitenkään ulkoa kuuluviin paukkuihin.
    Hakutreenien päätteksi on muutaman kerran ammuttu ja Neri on joka kerta kääntynyt uteliaana, muttei pelokkaana, katsomaan mistä ääni kuuluu.
    Mutta on yksi ääni, jota Neri pelkää ihan tyhmänä: Mattojenpuistelupauketta :) Tosin, kun minä puistelin mattoja, ei se pelännyt niin paljon, kun muiden puistellessa.

    VastaaPoista
  13. Myökin testattiin tuota nettipaukuttelua, aika kovallakin. Samalla siis Arto ja Sinna leikki possulla "noutoleikkiä". Pari kertaa saattoi pysähtyä leikin kesken hieman kuuntelemaan kesken rauhallisen possun kantelun, mutta sama "pommi" kun laitettiin heti uudestaan, niin ei mitään. Jos leikki oli riehakkaampaa, niin silloin ei mitään reaktiota.

    VastaaPoista
  14. Vinkki pääkaupunkiseudun paukkutreenailijoille:
    Sipoossa haulikkokerho (ulkona)
    http://smy.sporttisaitti.com/ampumaradat/sipoon_ampumarata/

    VastaaPoista