Kun ulkona on -20 astetta pakkasta, meillä on tosielämän cheatcode vain hissimatkan päässä. Parkkihalli on tyhjillään öisin, ja siellä on hyvää tilaa juoksuttaa koiria niin paljon kuin lystää. Välillä myös tokoillaan, mutta useimmiten vain lähetellään hurttia kahden ihmisen välillä ja piiloudutaan pylväiden ja autojen taakse. Loistava järjestely, eikä kellään jäädy varpaat. Vaikka kyllä me ollaan lumessakin käyty tarpomassa, siten että delfiininä hyppinyt holsku on saanut toimia lumiaurana.
3min piilopaikkamakuu tehtiin muuten parkkihallissa, ensimmäistä kertaa varmaan kuukausiin. T häiriköi ja käskytti shelttejä samalla. Ykä pysyi hienosti, jee! Pakko kai kohta ilmoittaa se kokeisiin, että tulee treenattua...
Mitä nyt noin holskun sielunelämästä voi muuten tässä pohtia - ainakin sitä, että Ykä kiihtyy nollasta sataan niin hyvässä kuin pahassakin. Yhteislenkillä (sheltit + T mukana) se on koiria ohittaessa hirveä ääliö, eikä siihen saa oikein mitään tolkkua. Kun aamuisin käytän kaikkia kolmea yksin, saan ne useimmiten ohittamaan muut suht nätisti. Tosin silloinkin Ykä kyllä kuumuu, mutta namien etsiminen maasta saa sen sentään pitämään päänsä kiinni. Nyt oli pakko yhteislenkin jälkeen mennä Ykän kanssa kahdestaan ohitustreeneihin, kun jäi niin paha maku suuhun kaikesta siitä riekunnasta. Ja katso: kyllä holsku osaa kun holskulta vaatii. Ei tarvinnut kertaakaan korottaa ääntään, ja koirien ohi päästiin imuuttamalla täysin kiihtymättä. Joku setä sanoi omille haukkuville koirilleenkin, että "katsokaa nyt miten nätisti toinen menee ohi, olkaa hiljaa". Joo, olisit nähnyt tämän 10min sitten... mutta kyllä se vain on se lauma, jossa tyhmyys tiivistyy. Kun yksi keksii aloittaa jotain, muut tulevat herkästi perässä. Ja montaa koiraa on hankalampi namittaa kuin yhtä.
Nättien imutusohitusten lisäksi vaadin Ykää kävelemään takanani, eli korjasin aina kun se koetti ohittaa. Pitkät pätkät käveli todella hienosti remmi aivan löysällä. Tällaista lenkkeilyn pitää olla, rentoa ja kivaa! Oli kuin ei olisi koiraa ollutkaan, piti välillä ihan tarkistaa että olenko jättänyt sen vahingossa johonkin. Siellä se kuitenkin aina kipitteli.
3min piilopaikkamakuu tehtiin muuten parkkihallissa, ensimmäistä kertaa varmaan kuukausiin. T häiriköi ja käskytti shelttejä samalla. Ykä pysyi hienosti, jee! Pakko kai kohta ilmoittaa se kokeisiin, että tulee treenattua...
Mitä nyt noin holskun sielunelämästä voi muuten tässä pohtia - ainakin sitä, että Ykä kiihtyy nollasta sataan niin hyvässä kuin pahassakin. Yhteislenkillä (sheltit + T mukana) se on koiria ohittaessa hirveä ääliö, eikä siihen saa oikein mitään tolkkua. Kun aamuisin käytän kaikkia kolmea yksin, saan ne useimmiten ohittamaan muut suht nätisti. Tosin silloinkin Ykä kyllä kuumuu, mutta namien etsiminen maasta saa sen sentään pitämään päänsä kiinni. Nyt oli pakko yhteislenkin jälkeen mennä Ykän kanssa kahdestaan ohitustreeneihin, kun jäi niin paha maku suuhun kaikesta siitä riekunnasta. Ja katso: kyllä holsku osaa kun holskulta vaatii. Ei tarvinnut kertaakaan korottaa ääntään, ja koirien ohi päästiin imuuttamalla täysin kiihtymättä. Joku setä sanoi omille haukkuville koirilleenkin, että "katsokaa nyt miten nätisti toinen menee ohi, olkaa hiljaa". Joo, olisit nähnyt tämän 10min sitten... mutta kyllä se vain on se lauma, jossa tyhmyys tiivistyy. Kun yksi keksii aloittaa jotain, muut tulevat herkästi perässä. Ja montaa koiraa on hankalampi namittaa kuin yhtä.
Nättien imutusohitusten lisäksi vaadin Ykää kävelemään takanani, eli korjasin aina kun se koetti ohittaa. Pitkät pätkät käveli todella hienosti remmi aivan löysällä. Tällaista lenkkeilyn pitää olla, rentoa ja kivaa! Oli kuin ei olisi koiraa ollutkaan, piti välillä ihan tarkistaa että olenko jättänyt sen vahingossa johonkin. Siellä se kuitenkin aina kipitteli.
Voi olla, että tämä on sitä kiellettyä inhimillistämistä ;), mutta kyllä meidän koirat ainakin ns. pätevät toisilleen tällä ryhmässä räyhäämisellä. Nonokin räyhää, jos muut ovat mukana "näkemässä", muuten ei koskaan jne. Tarkkaan tulee miettiä minne mennään porukalla ja minne ei.
VastaaPoista"Hyvä" kuulla, että muillakin on samoja ongelmia. Täytyy vaan purra hammasta ja yrittää mennä välillä koirien kanssa yksittäinkin, että tulee välillä sellainenkin olo että joskus onnistuu. :)
VastaaPoistaAina välillä olen käynyt täällä lueskelemassa mutta nyt pitää ihan kommentoida, kun löytyi juttua remmikäyttäytymisestä. Meilläkin on ollut pienoinen projekti aiheen tiimoilta enkä tiedä, mistä johtuu, että tässä asiassa edistys tuntuu ihan erityisen kivalta. Varmaan siksi, että se on sellainen arkinen asia, joka loppujen lopuksi kuluttaa aika lailla mukavaa yhteiseloa, vaikka tavallaan onkin ihan pikkujuttu. Tyhmyyden tiivistyminen joukossa on havaittu täälläkin... Usein muut eivät edes tiedä, miksi eka aloitti keuhkoamisen. Huoh ;)
VastaaPoistaParkkihalli kuulostaa loistavalta keksinnöltä!
Terve vain, ja tervetuloa! Olen itse asiassa pariin otteeseen törmännyt mutkan kautta myös sinun blogiisi, eli aika hauska yhteensattuma. Kuten sanottu, on sinänsä helpottavaa lukea muiden vastaavanlaisia kokemuksia - ei tule ihan niin paljon sellainen olo, ettei osaa mitään.
VastaaPoistaParkkihalli oli kyllä yksi tähän asuntoon muuttamisen kriteeri - sen lisäksi, että auto on talven yli lämpimässä eikä sitä tarvitse kaapia lumikinoksesta, treeni-/juoksutuslääniä löytyy. :-D