keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lomailua, paukkuarkuutta ja vetopuuhia


Joulu takana, mikäs tässä. Kaikki treenit tosiaan tauolla, näillä näkymin vielä ainakin tammikuun ajan. Aatto vietettiin sateisessa Helsingissä, pyöräiltiin kahden pyörän ja kahden koiran voimin 7km lenkki Marjaniemeen ja takaisin. Niin vaan holsku vetää pää punaisena, kun vähän kannustaa ja toinen menee edellä. Jarrua vaan sai painaa vastukseksi. Ensimmäisenä joulupäivänä junailtiin mökille, ja siellä olikin jopa vähän lunta. Rälläystä ja rehaamista, ressitöntä lenkkeilyä kun ei tartte ottaa edes hihnaa mukaan lenkille. Ja koiran voi päästää aitaamattomalle pihalle yksin, eikä se siitä mihinkään lähde. Tyytyväisenä nuuskutteli menemään aivan tolkuttomassa myrskytuulessakin. Välillä vaan pitää muistaa tsekata, että kuikuileeko pikkuholsku oven takana sisäänpääsyä - ei nimittäin yhtään tajua että kannattaisi kiinnittää huomio haukkumalla. Seisoksii vaan ja tuijottaa, ja jos ei pääse sisään, kohauttaa olkiaan ja jatkaa ulkona mylläämistä.


Tapaninpäivänä Kouvolan laitamille niinikään sukuloimaan, ja sielläkin sai viilettää miten mieli. Valoisan aikaan tuuli järjettömästi, mutta kierrettiin silti Karhulanjärvi, kun koiralla oli taas energiaa kuin pienessä kylässä. Pari tuntia siinä touhussa meni, kun piti lähteä johonkin metsäänkin rämpimään ettei tarvitsisi tienviertä kulkea. Koira toki vapaana koko ajan. Niin se vaan hollantilainen sopii hyvin maalaismaisemaan, ei voi muuta sanoa.


Eilen palattiin Helsinkilään, ja tulipa taas todettua, että Ykä on paukkuarka. Meni jotenkin taas ihan lukkoon illalla yhdestä pamauksesta, että ei toennut sitten millään. Ihan lytyssä koko koira. Leffoihin ym. feikkiääniin ei reagoi, ja kaupungissa voi liikkua ilman ongelmia. Jotkut kovat äänet vain laukaisevat lyttääntymisen. No, pitää katsoa miten uusivuosi menee, otetaanko rohdokset käyttöön vai mitä. Jos ei mikään muu auta, niin tehdään kuten viime vuonna, eli päivällä väsytyksen lisäksi mennään illalla vetämään pyörää. Se toimi viimeksikin, kun oli pakko keskittyä työntekoon eikä pelkäämiseen. Loppuyö ja seuraava päivä meni tosi hyvin pamahduksista huolimatta.
Tänään oli niin nätti sää että piti heittää taas pyörälenkki. Tai oikeammin Ykä oli älytön sika koko lyhyen aamuhihnalenkin ajan, joten päätin antaa sen sitten vetää oikein luvan kanssa hiki hatussa niin paljon kuin lystää. Siispä kirosanoja puhisten nokka kohti pyöräkellaria, koirille vetovermeet niskaan ja baanalle. Ja oho, mentiin yli 10km kolmessa vartissa. Nika on kyllä niin ihana, kun se on niin täysillä mukana touhussa, eikä jää yhtään jalkoihin. Vetääkin ajoittain jopa paremmin kuin pikkuveljensä. Ja kun lenkin jälkeen Ykä läähättää kieli pitkällä, Nikalla ei ole edes suu auki. Lisäksi tietty herätetään yleistä hilpeyttä vastaantulijoissa, kun on kaksi noin eri näköistä hurttaa ja lisänä minä, joka hihkun pyörän selässä "PAINA PAINA, MENE MENE, YLÄMÄKEEN NYT HIPPULAT VINKUU JAKSAA JAKSAA".

Koska oon just niin tyhmä että otan kuvia kun koirat vetää pyörää

Lenkin jälkeen muonatäydennystä ja jopa oikeiden huskyvaljaiden ostoa, sellaisten, joissa hihnankiinnitys on hännäntyven kohdalla. Tästä mitä luultavammin lisää myöhemmin. Illan edellä mennäänkin sitten katsomaan yhtä potentiaalista lisähauvaa.

2 kommenttia:

  1. Hieno kuva! Ja taidokas on kyllä ollut kuvaajakin. :D

    VastaaPoista
  2. Toiset on nääs vaan niin idiootteja, etteivät tajua turvallisuuden päälle.:D mutta kiitos!

    VastaaPoista