Nyt on tainnut viimein löytyä se oikea tapa ohittaa muita koirakoita. Eilen oli auto lainassa, joten ajeltiin Luukkiin. Ensin vähän pahimpien höyryjen päästelyä yksin koirapuistossa, sitten 2,5km pikkupätkä. Tämän jälkeen törmättiin ja tutustuttiin Harmi-snautseriin, jonka kanssa kierrettiin sitten vielä vajaa kuutisen kilometriä metsälenkkiä. Ykä on selkeästi huomannut, etten viitsi muiden läsnäollessa sitä sen kamalammin pyöritellä, joten sehän persehti ja veti koko matkan niin että höyry vain nousi korvista. Harmia ei tarvinnut noteerata, mutta vastaantulevat koirakot saivat asianmukaiset pörhistelyt. Huutamista sentään ei.
Kun Harmi lähti kotiin, päätin sen viimeisen kerran, että nyt loppui remmin riuhtominen, karjuminen ja kiskominen. Samoin loppuu namien kaivelu taskusta, kun koiria tulee näkyviin, kuin myös kaikki muu huomion kiinnittäminen. Ennen LÄHELLÄ-käskyllä (Yksä kävelee löysällä remmillä/vapaana vierellä tai takana, ei ohita minua) ei ollut ohitettaessa mitään painoarvoa, vaikka muuten toimikin oikein mallikkaasti. Tämä siksi, etten osannut tarpeeksi selvästi näyttää, että käsky muuten on sama vaikka kiihtymystila on mikä. Nyt sanon koirakoita nähdessäni tavallisella äänellä "lähellä", ja jos Ykä yhtään yrittää edistää, räppäisen hihnalla naamaan. Sitten uusi käsky yhtä neutraalilla äänellä ja kehuja, kun menee hyvin. Tuijotteluun ja karvojen nosteluun en puutu, mutta mun ohitseni ei mennä, tai tulee remmistä. Eikä mitenkään olan takaa, tietenkään, kunhan vain sen verran että menee perille. Heti ohituksen jälkeen vuolaasti kehuja ja paljon nakkia naamaan. Mutta vasta (onnistuneen) ohituksen jälkeen. Itse kävelen normaalisti hidastelematta, saatan kyllä kiertää vähän kauempaa jos on mahdollisuus.
Mitä tästä sitten on seurannut? Minä olen paljon rauhallisempi ja varmempi, vaikka ohituskohta olisikin kapea ja tilaa vähän. Tiedän, että saan pölhöilyt loppumaan välittömästi ilman turhia pyörittelyjä, tukisteluja ja puhutteluja. Se tieto tuo varmuutta, ja se varmuus välittyy koiraankin. Tänään mentiin todella monen koirakon ohi ko. menetelmällä, eikä tarvinnut kertaakaan edes muistuttaa, miten homma toimii. Koirapuistossa oli paljon aidan viertä juoksevia, räkyttäviä koiria, ja mentiin ohi ihan vierestä kuin vettä vaan.
Paljon ollaan myös oltu "lähellä"-käskyn alla vapaana tässä lähiostarin nurkilla. Pysyy hyvin mukana eikä häiriinny ihmisistä. Kantaa myös hienosti pieniä ostoksia, ja vastaantulijat hymyilevät. Tarkoitus paljossa vapaana olemisessa on se, että remmittä ulkoilu ei ole mikään sen ihmeellisempi juttu, eikä vapaaksi päästyä siksi tarvitse samantien vetää pää kolmantena jalkana horisonttiin. Koiria ei olla vapaana ohitettu, mitä nyt tänään kaupan seinässä kiinni ollut. Ekalla kerralla Ykä yritti vähän nostaa kierroksia siitä, tokalla kerralla ei edes huomannut.
Ykä on myös vissiin laihiksella. Olen nyt kolmena ruokailukertana tarjonnut sille poroa, eikä arvon herralle kelpaa. Nappulat kyllä kelpaisivat. Olkoot sitten syömättä, eihän se minulta ole pois. Sama ruoka tulee eteen kyllä seuraavallakin kerralla.
Kun Harmi lähti kotiin, päätin sen viimeisen kerran, että nyt loppui remmin riuhtominen, karjuminen ja kiskominen. Samoin loppuu namien kaivelu taskusta, kun koiria tulee näkyviin, kuin myös kaikki muu huomion kiinnittäminen. Ennen LÄHELLÄ-käskyllä (Yksä kävelee löysällä remmillä/vapaana vierellä tai takana, ei ohita minua) ei ollut ohitettaessa mitään painoarvoa, vaikka muuten toimikin oikein mallikkaasti. Tämä siksi, etten osannut tarpeeksi selvästi näyttää, että käsky muuten on sama vaikka kiihtymystila on mikä. Nyt sanon koirakoita nähdessäni tavallisella äänellä "lähellä", ja jos Ykä yhtään yrittää edistää, räppäisen hihnalla naamaan. Sitten uusi käsky yhtä neutraalilla äänellä ja kehuja, kun menee hyvin. Tuijotteluun ja karvojen nosteluun en puutu, mutta mun ohitseni ei mennä, tai tulee remmistä. Eikä mitenkään olan takaa, tietenkään, kunhan vain sen verran että menee perille. Heti ohituksen jälkeen vuolaasti kehuja ja paljon nakkia naamaan. Mutta vasta (onnistuneen) ohituksen jälkeen. Itse kävelen normaalisti hidastelematta, saatan kyllä kiertää vähän kauempaa jos on mahdollisuus.
Mitä tästä sitten on seurannut? Minä olen paljon rauhallisempi ja varmempi, vaikka ohituskohta olisikin kapea ja tilaa vähän. Tiedän, että saan pölhöilyt loppumaan välittömästi ilman turhia pyörittelyjä, tukisteluja ja puhutteluja. Se tieto tuo varmuutta, ja se varmuus välittyy koiraankin. Tänään mentiin todella monen koirakon ohi ko. menetelmällä, eikä tarvinnut kertaakaan edes muistuttaa, miten homma toimii. Koirapuistossa oli paljon aidan viertä juoksevia, räkyttäviä koiria, ja mentiin ohi ihan vierestä kuin vettä vaan.
Paljon ollaan myös oltu "lähellä"-käskyn alla vapaana tässä lähiostarin nurkilla. Pysyy hyvin mukana eikä häiriinny ihmisistä. Kantaa myös hienosti pieniä ostoksia, ja vastaantulijat hymyilevät. Tarkoitus paljossa vapaana olemisessa on se, että remmittä ulkoilu ei ole mikään sen ihmeellisempi juttu, eikä vapaaksi päästyä siksi tarvitse samantien vetää pää kolmantena jalkana horisonttiin. Koiria ei olla vapaana ohitettu, mitä nyt tänään kaupan seinässä kiinni ollut. Ekalla kerralla Ykä yritti vähän nostaa kierroksia siitä, tokalla kerralla ei edes huomannut.
Ykä on myös vissiin laihiksella. Olen nyt kolmena ruokailukertana tarjonnut sille poroa, eikä arvon herralle kelpaa. Nappulat kyllä kelpaisivat. Olkoot sitten syömättä, eihän se minulta ole pois. Sama ruoka tulee eteen kyllä seuraavallakin kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti