keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Joka kevät tuntuu siltä, että vuodet pimenee



Ykä lähtee lopetettavaksi marraskuun alussa.

Se on nyt päätetty ja se päätös pitää. Sitä on turha enää pitkittää ja sysätä. Se saa vielä viettää 8v-synttärinsä, ja minun lahjani sille on kipujen loppuminen. 

Sunnuntaina käytiin hiekkakuopilla koko lauman voimin, Ykä jaksoi hyvin menossa mukana, mutta rasitus oli selvästi sille liikaa.

Oman ilmoitin AVO-kisoihin, suurimmaksi osaksi siitä syystä, että saisin jotain tekemistä. On ollut jotenkin tyhjä olo, kun ei ole treenannut koiria; lenkkeilykin on kivaa, mutta eihän se ole sama asia. Siispä olen keskittynyt Omaan, joka tekee kovaa ja korkealla, mutta usein vailla älyn hiventäkään. Oma ja Ykä ovat samanikäisiä, mutta silti niin eri asteella. Oma ei ole juuri koskaan oirehtinut mitään, ei edes ontunut, ainoa säikäytys oli silloin joskus vuosi sitten, kun sen takapää petti, mutta se hoitui tiputuksella eikä ole toistunut. Ykä taas on ollut saikulla katkonaisesti viisivuotiaasta eteenpäin, ja seitsemänvuotiaasta kokonaan. Sille nyt ei vain mahda mitään, että se on mäsä.

Oman kisat ovat sunnuntaina, ja jos sille nyt tulee joku aivopieru ja se tekee sen mitä oikeasti osaa, jokin tulos on ihan mahdollinen. Jos sen näkökentässä taas on esim. merkinkierron tai ruutuunlähetyksen aikana jokin ylimääräinen tötsä tai roska, se todennäköisesti unohtaa, mitä se oli tekemässä. Mutta aika rennoin rantein mennään, tulta päin vaan.

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Vaikka päätös on raskas, se on varmasti oikea.

    VastaaPoista
  2. Sydäntä kylmää kun jotenkin vähän eri vaivasta huolimatta voin niin samaistua teidän tilanteeseen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin lueskellut teidän tilanteesta ja toivon kovasti, että teillä on vielä paljon terveitä vuosia jäljellä. Kiitos tsempityksistä.

      Poista
  3. Tosi kurjaa, mutta päätös on varmasti oikea. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä tälle oikein voi mitään, kun kaikki keinot on jo käyty läpi. Kiitos ♥

      Poista
  4. Voimia koko porukalle, raskas päätös! Surulliseksi pistää lukijankin mielen, oon kuitenkin lukenut teidän juttuja jo vuosia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei tämä helppoa ole, mutta on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, että päätös on jossain vaiheessa tehtävä. Koira itse ei onneksi tajua näistä jutuista mitään.

      Mutta ei auta, kohti uusia seikkailuja. Hyvin iloinen olen kuitenkin edes näistä kahdeksasta vuodesta, jotka Yrjänä on elämässäni ollut.

      Poista