Ollaan käyty parkkihallissa omatoimitreenaamassa, hirveät virrat on koirassa kun se joutuu hetken odottamaan autossa shelttien vuoron ajan. Pysyy kuitenkin hanskassa, otan sen aina vapaana ulos autosta. Ei olla tehty mitään erikoista, lähinnä vahvistettu oikeaoppista (= ei armottomalla loikalla siivitettyä) siirtymistä edestä perusasentoon ja kaukoja. Mm. kaukoja tehtiin myös maanantain tokotunnilla - keskitytään nyt ihan alusta pitäen oikeanlaiseen siirtymiseen, kun tuo näköjään on oppinut tulemaan aina vähän eteenpäin liikkeiden (varsinkin sei-maa) vaihdoissa. Neuvoksi saatiin, että pallo näkyviin ja ihan läheltä, etuviistosta, vain suulliset käskyt. Näitä tehtiin jonkin verran ja kyllä oli täpäkän näköistä. Kunhan onnistuu läheltä, otetaan vähän etäisyyttä. Palkkana pallo koiran selän taakse, ei suuhun.
Lisäksi saatiin hyviä vinkkejä siihen, että koira oppisi olemaan perusasennossa lungisti JA skarpisti. Lungisti otetaan kun tuomari pölöttelee jotain tai pitää muuten odotella, skarppiutuminen on tärkeää heti kun liikkeet alkavat. Lungi odottelu niin, että jalat ovat vähän harallaan ja (vasen) käsi koskettaa kylkeä, skarppi niin että jalat laitetaan yhdeen ja (vasen) käsi nostetaan irti kehosta. Tämä tarvitsee paljon treeniä, Ykä kun perusasennossa monesti tuijottaa minua ja kuluttaa siten turhaan energiaa. Lisäksi seuruutuksissa semmoinen muutos, että ohjaaja pitää seuruutuksen ajan vasenta kättä koiran ulkopuolella. Tämä on minulle tosi vaikeaa, koska olen tottunut kävelemään ns. normaalisti Koira seurasi älyttömän pätevästi uutta asentoa kokeiltaessa, koska nyt sille jää paremmin tilaa olla ja pysyä oikeassa asennossa. Lisäksi seuruutusvinkuminen saatiin pois, kun siirrettiin magneettipallon paikkaa selkäpuolelta vasempaan kainaloon. Että voi olla asiat yksinkertaisia välillä...
Ja luoksetulot. Ihmettelin kouluttajalle, että miksi Ykä himmailee luoksetulossa. Toki se voi ennakoida pysähtymiskäskyjä, mutta se himmaili myös kun tehtiin monta läpijuoksua peräkkäin ja heitin palkaksi pallon suoraan oman selkäni taakse. No, kouluttaja kokeili pari kertaa, ja Ykä juoksee tuhatta ja sataa. Ilmeisesti luoksetulokäskyni ei ole tarpeeksi iloinen. Ei minusta lähde sellaisia ääniä! Koira vietillä aloituspaikalle, iloinen MAA-käsky ja koira saa jäädä siihen kohtaan missä nyt sattui lätsähtämään makuulle. Siinä sitä sitten koetettiin hihkua, ja kyllä eläimeen vähän vauhtia tuli. Mutta ei tarpeeksi, eli opetteluun!
Luoksetulomuistiinpanoja:
- viettiä lisää!
- iloinen TULE-hihkaisu (siis ei iloinen, vaan ILOINEN!:---DD )
- koiraan EI SAA KATSOA!
Lisäksi saatiin hyviä vinkkejä siihen, että koira oppisi olemaan perusasennossa lungisti JA skarpisti. Lungisti otetaan kun tuomari pölöttelee jotain tai pitää muuten odotella, skarppiutuminen on tärkeää heti kun liikkeet alkavat. Lungi odottelu niin, että jalat ovat vähän harallaan ja (vasen) käsi koskettaa kylkeä, skarppi niin että jalat laitetaan yhdeen ja (vasen) käsi nostetaan irti kehosta. Tämä tarvitsee paljon treeniä, Ykä kun perusasennossa monesti tuijottaa minua ja kuluttaa siten turhaan energiaa. Lisäksi seuruutuksissa semmoinen muutos, että ohjaaja pitää seuruutuksen ajan vasenta kättä koiran ulkopuolella. Tämä on minulle tosi vaikeaa, koska olen tottunut kävelemään ns. normaalisti Koira seurasi älyttömän pätevästi uutta asentoa kokeiltaessa, koska nyt sille jää paremmin tilaa olla ja pysyä oikeassa asennossa. Lisäksi seuruutusvinkuminen saatiin pois, kun siirrettiin magneettipallon paikkaa selkäpuolelta vasempaan kainaloon. Että voi olla asiat yksinkertaisia välillä...
Ja luoksetulot. Ihmettelin kouluttajalle, että miksi Ykä himmailee luoksetulossa. Toki se voi ennakoida pysähtymiskäskyjä, mutta se himmaili myös kun tehtiin monta läpijuoksua peräkkäin ja heitin palkaksi pallon suoraan oman selkäni taakse. No, kouluttaja kokeili pari kertaa, ja Ykä juoksee tuhatta ja sataa. Ilmeisesti luoksetulokäskyni ei ole tarpeeksi iloinen. Ei minusta lähde sellaisia ääniä! Koira vietillä aloituspaikalle, iloinen MAA-käsky ja koira saa jäädä siihen kohtaan missä nyt sattui lätsähtämään makuulle. Siinä sitä sitten koetettiin hihkua, ja kyllä eläimeen vähän vauhtia tuli. Mutta ei tarpeeksi, eli opetteluun!
Luoksetulomuistiinpanoja:
- viettiä lisää!
- iloinen TULE-hihkaisu (siis ei iloinen, vaan ILOINEN!:---DD )
- koiraan EI SAA KATSOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti