Malaria

Viime keskiviikon tokotreeneissä jätkä muistutti taas olevansa murrosikäinen uroksenketku, eli luoksetulossa porhalsi ohi vetämään jotain ihan omaa rinkiä ympäri kenttää. Karjaisin ja heitin hihnan maahan, jonka jälkeen tuli kiltisti takaisin, sai paljon kehuja ja otettiin uusiksi. Ja että meni hyvin. Muuten onkin mennyt kaikki aika priimasti, treeneistä jää aina hyvä mieli sekä itselle että eläimelle.
Otettiinpa keskiviikkona koirain hauskuutukseksi vähän BH-asioitakin, eli koiran piti seurata vierellä, kun muut ryhmäläiset hölkkäsivät ilman koiria ihan vierestä ohi. Ykä on niin tottunut kaiken maailman ihmisliikenteeseen, ettei tuottanut mitään vaikeuksia. Lihapullaa sai tietysti. Toisekseen sidoimme koiran penkkiin ja lähdimme itse näkösuojaan, jonka jälkeen yksi ryhmäläisistä meni koiransa kanssa ohi. Ykä oli kuulemma vähän nykinyt minun perääni ja sijaistoimintona väistänyt penkin taakse haistelemaan ohitustilanteessa. Ohittajana siis iso urosmalikka. Näitä olisi hyvä saada enemmänkin. Vaikka ohittaja olikin treeneistä tuttu koira, oli kiva nähdä, ettei jätkä lähde rähisemään yksin kiinni ollessaan.

Nyt minä sairastan jonkin sortin malariaa eli jotain H1N1:n kaltaista, eli Yrjänä saa pärjätä pari päivää melko vähäisellä aktiviteetilla. Maanantain toko piti jättää väliin jo ihan sen takia, että olisin luultavasti kuollut matkalla kentälle. Ilman ääntä olisi ollut myös vähän hankala käskyttää koiraa. Toivotaan, että huomenna olen jo sellaisessa kuosissa, että voisin jotain pientä käydä tekemässä. Viikonlopuksi Ykä pääsee taas mökille juoksemaan, porukat ovat intoutuneet kävelemään sen kanssa kymmenen kilometrin metsälenkkejä, eli hyviin käsiin jätkä pääsee.

Tänään mentiin muuten yhden haalariin puetun kääpiösnautserin ohi kahdesti kuin vettä vaan. Ykä ei vissiin edes tajunnut, että se oli koira.