Rochallor Phantom

Vaatimuskysymys

2012-02-06T21:45:00.006+02:00

Kun ulkona on -20 astetta pakkasta, meillä on tosielämän cheatcode vain hissimatkan päässä. Parkkihalli on tyhjillään öisin, ja siellä on hyvää tilaa juoksuttaa koiria niin paljon kuin lystää. Välillä myös tokoillaan, mutta useimmiten vain lähetellään hurttia kahden ihmisen välillä ja piiloudutaan pylväiden ja autojen taakse. Loistava järjestely, eikä kellään jäädy varpaat. Vaikka kyllä me ollaan lumessakin käyty tarpomassa, siten että delfiininä hyppinyt holsku on saanut toimia lumiaurana.
3min piilopaikkamakuu tehtiin muuten parkkihallissa, ensimmäistä kertaa varmaan kuukausiin. T häiriköi ja käskytti shelttejä samalla. Ykä pysyi hienosti, jee! Pakko kai kohta ilmoittaa se kokeisiin, että tulee treenattua...

Mitä nyt noin holskun sielunelämästä voi muuten tässä pohtia - ainakin sitä, että Ykä kiihtyy nollasta sataan niin hyvässä kuin pahassakin. Yhteislenkillä (sheltit + T mukana) se on koiria ohittaessa hirveä ääliö, eikä siihen saa oikein mitään tolkkua. Kun aamuisin käytän kaikkia kolmea yksin, saan ne useimmiten ohittamaan muut suht nätisti. Tosin silloinkin Ykä kyllä kuumuu, mutta namien etsiminen maasta saa sen sentään pitämään päänsä kiinni. Nyt oli pakko yhteislenkin jälkeen mennä Ykän kanssa kahdestaan ohitustreeneihin, kun jäi niin paha maku suuhun kaikesta siitä riekunnasta. Ja katso: kyllä holsku osaa kun holskulta vaatii. Ei tarvinnut kertaakaan korottaa ääntään, ja koirien ohi päästiin imuuttamalla täysin kiihtymättä. Joku setä sanoi omille haukkuville koirilleenkin, että "katsokaa nyt miten nätisti toinen menee ohi, olkaa hiljaa". Joo, olisit nähnyt tämän 10min sitten... mutta kyllä se vain on se lauma, jossa tyhmyys tiivistyy. Kun yksi keksii aloittaa jotain, muut tulevat herkästi perässä. Ja montaa koiraa on hankalampi namittaa kuin yhtä.

Nättien imutusohitusten lisäksi vaadin Ykää kävelemään takanani, eli korjasin aina kun se koetti ohittaa. Pitkät pätkät käveli todella hienosti remmi aivan löysällä. Tällaista lenkkeilyn pitää olla, rentoa ja kivaa! Oli kuin ei olisi koiraa ollutkaan, piti välillä ihan tarkistaa että olenko jättänyt sen vahingossa johonkin. Siellä se kuitenkin aina kipitteli.

Mitä on tämä!

2012-01-26T18:24:00.008+02:00

Keskiviikkona nelisen kilometriä kickspark-rytinää. Osa matkasta mentiin todella mallikkaasti ja kunnon vedolla, mutta välillä piti koko idioottijoukon huutaa ja tehdä ihan mitä sattuu... no. Vielä kun minä jaksaisin juosta niin lujaa, etteivät vetohurtat saisi kiinni.

Tämän postauksen tarkoitus oli kuitenkin näyttää todeksi sellainen mahtava juttu, että Oma ja Ykä leikkivät keskenään. Ykällä kesti hetki tajuta, että joku oikeasti halusi leikkiä sen kanssa, kun ei Myra tai Nika koskaan halunnut. Aivan tolkuttoman söpöä.

Rämmintää

2012-01-22T23:46:00.003+02:00

Käytiin sekä la että su pellolla rämpimässä lumessa. Tänään pääsi kamerakin mukaan, joten yllä todistusaineistoa. Vikassa kuvassa näkyy läheltä Oman kaksivärinen silmä.

Tehotemppuilut:

Renkaan läpi hyppääminen ("RENGAS)

Vielä toistaiseksi rengas on joko maassa kiinni tai max. kymmenen sentin korkeudella.

Temppuilua ja vetohommia

2012-01-19T18:49:00.004+02:00

Kimppu

Uudet tehotemput lyhyesti:

Istuminen etujalat ilmassa ("KURRE")

Ykälle hankalaa, koska ollaan opeteltu niin paljon peruuttamista. Lopulta, nurkkaan peruuttaneena, alkoi tavoitella namia istuen, jolloin etujalatkin irtautuivat maasta.

Nenän koskeminen tassulla ("NENÄ")

Teippi nenään ja menoksi. Pari toistoa tarjoaa myös ilman teippiä, mutta ei tajua vielä yhteyttä.

Ryömiminen

Namilla houkutellen. Hirveä neliveto - ryömien.

--

Äsken tultiin just 4,5km kickspark-reissulta. Valjakko toimii melko hyvin silloin, kun minä juoksen etunenässä. Kivaa hommaa! Ohessa huonolaatuinen kännykkäkamerakuva:

Tehotemppuilua, osa 1

2012-01-17T18:27:00.006+02:00

Voisi melkeinpä ottaa tavaksi 15min tehotemppuilut, niin saisi vähän tätä treenilaiskuutta karisteltua. Sen siitä saa kun on kolme koiraa eikä ryhmätreenejä, tulee treenailtua yksinkin paljon harvemmin kuin silloin kun oli vain yksi koira. Vaikka on se lenkkeilykin kivaa.

Muutoinhan olen epähuomiossa opettanut Ykälle mm. ruokakupin noutamisen. Mutta kun se on ainakin kahden metrin päässä ulko-oven luona, ei sitä jaksa itse könytä hakemaan!

Tehotemppuilua, osa 1
(17.1.2012)

Tunnari ("OMA")

Parvekkeella (kun en jaksanut lähteä erikseen pihalle...) tunnaria ekaa kertaa varmaan kuukausiin. Yht. viisi kapulaa, oma hajustui käsissä n. 7s ennen viemistä. "OMA"-käsky on yhä hanskassa, kyllä Yksä selkeästi erottaa milloin se on tunnarikäsky, vaikka muutoin lässytelläänkin samaa sanaa uudelle shelttitulokkaalle. Eka kerta oli vähän sähläystä, siirteli vääriä nenällä kun oli niin tohkeissaan. Ei kuitenkaan lähminyt niitä suulla. Kehuin heti kun nosti oman, ja koira kiikuttui nätisti eteen istumaan palikan kanssa.
Toka kerta samoilla palikoilla meni paljon nätimmin ja vähemmillä siirtelyillä. Jes!

Jalkojen välissä istuminen kontaktissa ("VÄLI")

Selvää kauraa, mutta Ykän mielestä ihan mahtavan ihanaa. Nyt otettiin vain oikeinpäin istumista.

Jalkojen välistä pujottelu ("KASI" ja "LÄPI")

Holskuhan kiemurtelee, ja vietikkäästi kiemurteleekin. Mennään vielä käsi- ym. avuilla, mutta saanpahan minäkin lihastreeniä. "KASI"-käskyllä aloitetaan jalkojen välistä pujottelu takaa, "LÄPI"-käskyllä edestä.

Väärinpäin olevan kipon koskeminen tassulla

No piti sitä nyt vähän keksiä jotain uutta! Ensin namia lensi siitä, kun Ykä töni kippoa kuonolla, sitten siitä, kun se alkoi läimiä sitä tassulla. Tarvitsi ensialkuun vähän avustusta (taputtelin kippoa pari kertaa kädellä tai jalalla), mutta sitten tarjosi liikettä omatoimisesti.

Hurrr

2012-01-14T21:37:00.004+02:00

Yöllä tokoiltiin kevyesti kellarissa. Eipä juuri muuta kuin luoksetuloa ja sen pysäytyksiä. Täpäkät pysähdykset, mitä nyt tassut liukuivat kun piti betonilla tehdä äkkijarrutuksia. Keskityttiinkin enemmän eteentulon rauhoitukseen, eli "SIVU"-käskyä ei tule ennen kuin molemmat etujalat ovat maassa.
Lisäksi tietty kaikkea tyhmää kuten jalkojen välissä seuraamista, itsen ympäri pyörimistä, peruuttamista ym. Pitää jossain vaiheessa tsekata, miten Ykä tajuaa enää tunnareiden "OMA"-käskyä, kun laumassa on käskyn niminen koira.

Tänään oli tarkoitus leikkiä sotaa eli mennä ampumaradalle totuttelemaan ääniin, mutta portit olivatkin kiinni. Höh. No, Ykä pääsi silti leikkimään tutun Manteli-holskun kanssa, ja Ykä oli NIIN ILOINEN. Se on niin roturasisti, tulee kaikkein parhaiten toimeen muiden holskujen kanssa. Luikerteli vain häntä vispaten joka puolelle, korvat niskassa ja hymy korvissa. Ihanaa katsottavaa.

Oma alkaa jopa tajuta jotain! Tullessaan se ei osannut istua, ei sitten millään. Ei tajunnut namilla ohjaamisia, ei yhtään mitään. Näyttelykoira osaa vain seistä... no, nyt kun on jokusen kerran painettu pylly maahan, kehuttu paikallaolosta ja kielletty liikkumasta, pylly lätsähtää maahan jo aika pätevästi. Varsinkin hississä, jossa koirien tehtävä on istua perse takaseinään päin, Oma on oikein nohevana. Seuraava asento onkin sitten maahanmeno. Oma on siitä haastava opetettava, ettei se tarjoa itse yhtään mitään. On vain ja möllöttää. Oli entisessä elämässään oppinut että ruokaa tulee naaman eteen joka tapauksessa, joten ihan ekaksi laitettiin koira paastolle. Parin päivän jälkeen alkoi jo näkyä jotain järkevyyttäkin päässä.

Lumihauvat

2012-01-11T22:56:00.008+02:00

Kyllä, tännekin satoi lunta! Tosin nyt se on jo räntää ja keli plussan puolella. Mutta päästiin silti pellolle, ja koirat olivat ratketa riemusta. Lumi, se on parasta.

Muuten ollaan mm. kicksparkkailtu ja Ykä vetää siitä hirveät kierrokset (paitsi jos tullaan kaukaa T:tä kohti, silloin vetää kuin juna), mutta nyt kamala kasa kuvia:

Tavoitteiden pohdiskelua vuodelle

2012-01-04T00:05:00.004+02:00

Sikaniska

Laitetaanpa tälle ihan oma merkintänsä.

Vuoden 2011 tavoitteita olivat:
- AVO1
- mahdollisesti syksyllä VOI:n korkkaus, kesän Ykähän on hoidossa
- luonnetesti loppuvuodesta
- lisää pk-lajien treenausta (viesti, jälki) ja tottishommia, jos sitä vaikka joskus eksyisi pk-puolellekin kisaamaan

Joista hei kaikki saatiin purkkiin! Ehkä jotain tottishommia lukuunottamatta, mutta kyllä minä jokusen kerran tein vinoestehommiakin. Still counts. Tokon VOI korkattiin holskujen tokorotumestiksissä Kajaanissa alkusyksystä, ja vaikka sieltä se nolla tulikin, ei haittaa. Eespäin. Luonnetestiin osallistuttiin lokakuussa, hakua treenattiin ihan ryhmässä ja jälkeä omin nokkinemme. Esineruutuakin aina silloin tällöin.

Vuoden 2012 tavoitteita:
- VOI1
- EVL:n korkkaus, TK4?
- yrittivät yllyttää hakukisoihin, mutta saa nähdä meneekö pupu pöksyyn
-> paukkuihin siedättäminen
-> tottistelua lisää, nyt kun on kenttäkin melkein naapurissa
- lisää vetopuuhia (canicross, pyöräily, kickspark)
- lisää jälkihommia
- lisää esineruutuilua
- hajuerottelu?
- lisää tyhmien temppujen opettelua

Sekalaista

2012-01-03T23:39:00.007+02:00

Uusivuosi oli ja meni, päivällä canicrossattiin pahimpia höyryjä pois. Räjähteli vähän silloinkin, koira meni vähän lyttyyn mutta vetämiseen kannustaminen selvästi auttoi. Viiden tienoilla vikan kerran pihalle, sitten sisällä verhot kiinni, tv täysille ja pesukone linkoamaan. Ykä rauhoittuu hyvin eteisessä portin takana, ja sinne se aina vietiinkin jos meinasi liikaa läähätellä. Keskiyön aikaan vain nukkui kyljellään olkkarissa, ihan tyytyväisenä.

Oman kanssa on mennyt myös hienosti. Koska se on ollut aiemmin paljon tarhassa, se innostuessaan/ahdistuessaan/tylsyyksissään alkaa helposti pyöriä itsensä ympäri. Tähän ollaan kiinnitetty huomiota, eli kielletty aina. Nyt pyörii paljon vähemmän kuin tullessa. Yksinolon opettelu on vielä vaiheessa, koska tyttö alkaa silloinkin kiertää kehää. Nika ei tästä välitä, mutta Ykä komentaa. Laitettiin webkamera nauhoittamaan koirien käyttäytymistä, ja olin ensin vähän ärtynyt Ykän käytöksestä. Mutta kyllä se ihan oikeasti on fiksu koira, sen näki tokasta yksinolovideosta. Ei se jää Omaa kurmuuttamaan, eikä turhaan lähde pahaa tekemään. Kunhan sanoo että nyt loppui pyöriminen, ja sen jälkeen häntä laskee ja Ykä lähtee nukkumaan. Pitää vain luottaa omaan koiraan ja osata lukea sen käytöstä.

Kun ihmiset ovat kotona, Ykä luottaa siihen että ihmiset handlaavat tilanteen. Sheltit nyt saavat muutenkin vaikka kävellä Ykän ali, ei haittaa. Selkään ei sentään tartte nousta, ellei se ole osa jotain temppua. Oma on myös nopeasti oppinut kävelemään hihnassa sillä puolella minne se on laitettu, johtuisiko siitä että jäi useammankin kerran kunnolla alle kun tuli seilaamaan ihmisten eteen...

Eilen naksuttelin Ykälle pitkästä aikaa, opeteltiin käskyä "NENÄ" eli ns. häpeämisliikettä. Vähän on pitkät piuhat raitapaidalla, mutta kyllä se siitä!

Hauvakokelas

2011-12-29T16:12:00.005+02:00

Ohopsistaheijaa, eiliseltä reissulta tarttui mukaan pieni Oma-tyttö. Nelivuotias narttu tuli laumaan kokeeksi, jotta nähdään, miten hommat alkavat sujua. Yksä ja Nika ottivat Oman hyvin vastaan; ensin käytiin hihnalenkillä ja sitten tutustuttiin sisätiloihin. Ykä nyt on niin paljon ollut shelttien kanssa tekemisissä, että se ei ollut moksiskaan. Ja kun vielä oli narttu kyseessä, sitä parempi.
Vähän on vielä tyttösellä totuttelemista, mutta hyvältä alulta näyttää! Autossa reissaa hyvin, lauma toimi pellolla vapaana riekkuessa mahtavasti ym. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Lomailua, paukkuarkuutta ja vetopuuhia

2011-12-28T13:33:00.008+02:00

Joulu takana, mikäs tässä. Kaikki treenit tosiaan tauolla, näillä näkymin vielä ainakin tammikuun ajan. Aatto vietettiin sateisessa Helsingissä, pyöräiltiin kahden pyörän ja kahden koiran voimin 7km lenkki Marjaniemeen ja takaisin. Niin vaan holsku vetää pää punaisena, kun vähän kannustaa ja toinen menee edellä. Jarrua vaan sai painaa vastukseksi. Ensimmäisenä joulupäivänä junailtiin mökille, ja siellä olikin jopa vähän lunta. Rälläystä ja rehaamista, ressitöntä lenkkeilyä kun ei tartte ottaa edes hihnaa mukaan lenkille. Ja koiran voi päästää aitaamattomalle pihalle yksin, eikä se siitä mihinkään lähde. Tyytyväisenä nuuskutteli menemään aivan tolkuttomassa myrskytuulessakin. Välillä vaan pitää muistaa tsekata, että kuikuileeko pikkuholsku oven takana sisäänpääsyä - ei nimittäin yhtään tajua että kannattaisi kiinnittää huomio haukkumalla. Seisoksii vaan ja tuijottaa, ja jos ei pääse sisään, kohauttaa olkiaan ja jatkaa ulkona mylläämistä.

Tapaninpäivänä Kouvolan laitamille niinikään sukuloimaan, ja sielläkin sai viilettää miten mieli. Valoisan aikaan tuuli järjettömästi, mutta kierrettiin silti Karhulanjärvi, kun koiralla oli taas energiaa kuin pienessä kylässä. Pari tuntia siinä touhussa meni, kun piti lähteä johonkin metsäänkin rämpimään ettei tarvitsisi tienviertä kulkea. Koira toki vapaana koko ajan. Niin se vaan hollantilainen sopii hyvin maalaismaisemaan, ei voi muuta sanoa.

Eilen palattiin Helsinkilään, ja tulipa taas todettua, että Ykä on paukkuarka. Meni jotenkin taas ihan lukkoon illalla yhdestä pamauksesta, että ei toennut sitten millään. Ihan lytyssä koko koira. Leffoihin ym. feikkiääniin ei reagoi, ja kaupungissa voi liikkua ilman ongelmia. Jotkut kovat äänet vain laukaisevat lyttääntymisen. No, pitää katsoa miten uusivuosi menee, otetaanko rohdokset käyttöön vai mitä. Jos ei mikään muu auta, niin tehdään kuten viime vuonna, eli päivällä väsytyksen lisäksi mennään illalla vetämään pyörää. Se toimi viimeksikin, kun oli pakko keskittyä työntekoon eikä pelkäämiseen. Loppuyö ja seuraava päivä meni tosi hyvin pamahduksista huolimatta.
Tänään oli niin nätti sää että piti heittää taas pyörälenkki. Tai oikeammin Ykä oli älytön sika koko lyhyen aamuhihnalenkin ajan, joten päätin antaa sen sitten vetää oikein luvan kanssa hiki hatussa niin paljon kuin lystää. Siispä kirosanoja puhisten nokka kohti pyöräkellaria, koirille vetovermeet niskaan ja baanalle. Ja oho, mentiin yli 10km kolmessa vartissa. Nika on kyllä niin ihana, kun se on niin täysillä mukana touhussa, eikä jää yhtään jalkoihin. Vetääkin ajoittain jopa paremmin kuin pikkuveljensä. Ja kun lenkin jälkeen Ykä läähättää kieli pitkällä, Nikalla ei ole edes suu auki. Lisäksi tietty herätetään yleistä hilpeyttä vastaantulijoissa, kun on kaksi noin eri näköistä hurttaa ja lisänä minä, joka hihkun pyörän selässä "PAINA PAINA, MENE MENE, YLÄMÄKEEN NYT HIPPULAT VINKUU JAKSAA JAKSAA".

Koska oon just niin tyhmä että otan kuvia kun koirat vetää pyörää

Lenkin jälkeen muonatäydennystä ja jopa oikeiden huskyvaljaiden ostoa, sellaisten, joissa hihnankiinnitys on hännäntyven kohdalla. Tästä mitä luultavammin lisää myöhemmin. Illan edellä mennäänkin sitten katsomaan yhtä potentiaalista lisähauvaa.

Hakuhurtta

2011-12-18T21:16:00.003+02:00

Kauden viimeinen haku eilen; toivottavasti päästään joskus taas jatkamaan. Sen verran hauskaa hommaa on ollut, ja Ypsylä on kehittynyt hirveästi. Ei enää tietoakaan rullan sylkemisestä, nyt voi rullaa palauttaessa hihkua kunnolla ja leikkiä rullalla hetken ennen namien antamista. Aivan mahtavaa.
Eilen ei tehty rataa, vaan keskityttiin hetsaukseen, vauhtiin, intoon - ja ennen kaikkea rullan nostamiseen maasta. Jossain vaiheessa oli se ongelma, että maalimiehen piti tunkemalla tunkea rulla Ykän suuhun ja vieläpä kehottaa viemään. Nyt hetsauksen jälkeen (ja Ykähän kyllä kuumuu, kun pyydetään... tottelee "ISTU"-käskyä onneksi senkin jälkeen) maalimies luikki umpipiiloon pieneen tönöön. Ovet olivat siis kiinni, rulla pilkisti oven alta ja oli tässä vaiheessa vielä maalimiehellä kädessä. Ykä ei yhtään epäröinyt, mutta itse olin taas ihan kujalla siitä, mitä minun pitää tehdä umpipiilolle tultaessa. No, onneksi se ei paljoa haitannut, Ykä pörräsi ovien edessä ja hirveiden kehujen kautta saatiin ovet auki ja siellähän se ukko oli.

Toka ukko samaan piiloon samalla hetsauskaavalla, nyt lähetys toiselta puolelta. Se vähän sekoitti Ykää, joka kävi tsekkaamassa tönön katonkin ennen oville saapumista. Nyt rulla lojui vain ovien edessä, eikä sen nostamisessa ja äidille tuomisessa ollut mitään ongelmaa. Näyttö hyvä, maalimies käski istumaan niin saatiin Ykä jäämään mahdollisimman lähelle ovia.

Kolmas puoliumppariin vähän kauemmas, hetsauksella. Hyvin haravoi ja löysi.

Lepotauon jälkeen vielä esineruutu, joka olikin astetta haastavampi. Vain yksi esine, aikalailla takarajalla 50m päässä, nahkainen säärystin. Nyt oli niin iso ja lerpattava esine kyseessä, että polskunpentele pisti leikiksi. Hyvin se sen löysi, mutta auta armias sitä heittelyä ja hölmöilyä. Seuraava kerta niin, että esine heitettiin hetsaten ruutuun Ykän nähden. Yritti aloittaa lällällierua, mutta ärähdyksestä lopetti. "TUO"-käsky on onneksi jo takaraivossa. Kolmannella kerralla kouluttaja jäi ruutuun seisomaan, eikä Ykällä ollut pienintäkään aietta alkaa pieruilla kun joku on siinä vieressä. Lisää treeniä isoilla esineillä! Kumisaappailla! Vesileluilla! Autonrenkailla!

Peltojälki

2011-12-14T21:00:00.005+02:00

Eilen käytiin tekemässä peltojälki. Salamanmuotoinen suorilla kulmilla, jokainen sivu 75 askelta. Märkä multa, vanheni n. 10-15min. Alkuun namia joka askeleella, lopussa joka toisella. Kristus mikä into, ei ollut koira nahoissaan pysyä... onneksi jäljen alkuosasta ei ole kuvia, hirveää riehumista. 15m jälkiliinan kanssa pääsee solmuun aika äkkiä, kun oikein haluaa. Viiden metrin pelleilyn jälkeen oli pakko vaihtaa liinan paikka valjaista pantaan, ja laittaa liina menemään jalkojen välistä. Sen jälkeen alkoi touhuun tulla jotain tolkkua, puolenvälin jälkeen oli tosi pätevän näköistä touhua. Nenä pysyi maassa hyvin, molemmat kulmat tarkisti, nameja ei juurikaan syönyt. Selvästi jäljestää enemmän ihmistä eikä nameja, vaikka kyllä nekin maistuivat kun suuhun osuivat.

Nikakin oli pätevä

Elämä jatkuu

2011-12-10T12:56:00.007+02:00

Kiitos kaikille edelliseen merkintään kommentoineille. Myran kuolemasta tuntuu olevan jo todella pitkä aika, vaikka eihän siitä ole. Ei tapahtunutta oikein käsitä. Yliajajaa ei ole saatu kiinni, jatkoi siis vain matkaa ja silminnäkijä meni koiran avuksi ja soitti poliisit. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei omatunto taida kolkuttaa.

Nika tarkistaa aina lenkiltä palattua paikat, olihan se elänyt Myran kanssa koko ikänsä. Joskus saattaa erehdyksessä tapahtua sellaistakin, että Nika menee oma-aloitteisesti, puruluun kanssa Ykän viereen. Tämä siis koiralta, joka aina sanoo Ykälle kaapin paikan ja tietää hyvin, että Ykä kyllä syö jos luut jätetään johonkin vartioimatta.

Todistusaineistoa

Toko jäi talvitauolle, joten ollaan lähinnä lenkkeilty. Tänään käytiin pyöräilemässä, kun oli niin märkä sää ettei maa ollut liukas. Itsenäisyyspäivänä hakuiltiin Ojangossa, ja aluetta tallaillessa jouduttiin mm. pelastamaan pari ääliöbullia kaivosta. Tietysti toinen hyppäsi heti perään kun huomasi, että toinenkin meni... no, onneksi ei ollut syvä kaivo. Bultsit piti sitten käydä viemässä kotiin, etteivät jäädy autoon. Päästiin sitä lopulta treenaamaankin, eka maalimies alueen eturajalla, ehkä 25m päässä. Ykä juoksi aika paljon turhia rinkejä, taisi tulla tyhjin suin takaisinkin kerran. Nenä ihan tukossa. Tokalla lähetyksellä löytyi, nyt ei sylkenyt heti rullaa käsiin namien toivossa, vaan päästiin rehaamaankin! Jess. Kunhan ohjaaja vaan muistaa, että pitää ensin kehua hirveästi rullasta, ei vain työntää nakkia naamaan.

Toka lähetys oli siten, että maalimies oli piilossa keskiviivan vasemmalla puolella ja minun piti lähettää koira tyhjään oikealle. Nyt alkoi nenäkin pelittää, kun Ykä ei edes edennyt kuin pari metriä ennen kuin alkoi ilmavainulla painaa takaisinpäin. Siirryttiin seuraavalle lähetyspisteelle, ja nyt löytyi maalimies jo hyvin.

Kolmas 50m päässä. Ykä lähti nenä maassa jäljestämään, kiersi aina jostain syystä oikealle vaikka piti mennä vasemmalle. Palasi, joten maalimies antoi ääniavun. Ja koirahan yritti varastaa äänen suuntaan, joten piti karjaista takaisin. Seuraavasta lähetyksestä polsku pinkoi takaisin rulla suussa. Näyttö loistava, jes!

Lopuksi pari hetsauslähtöä, eli Ykälle kierrokset kattoon ja kouluttaja melko lähelle piiloon. Ykä otti irtorullat maastakin! Ei jälkeäkään siitä aikaisemmasta ongelmasta, että koira jäisi maalimiehelle vonkumaan nameja. Ihan mahtavaa.

Tauon jälkeen esineruutu, 50m x 50m. Ruudussa kolme esinettä (hanska, kukkaro ja hihnakerä), joista hanska oli oma. Lähti hyvin, mutta loikki paljon tyhjiä rinkejä eestaas. Taisi tulla takaisin, jolloin siirryttiin vähän oikealle ja otettiin uusi lähetys. Taas paljon juoksemista - kyllä se sentään etsimiseltä näytti eikä vain rälläämiseltä. Sitten löytyi vieras esine, eli kukkaro, ja toi hienosti. Tähän lopetettiin, hyvään mieleen.

Ykän uudet releet ja vehkeet, BOT-mantteli ja pallonheitin

Nikallekin piti tehdä mantteli ettei kateus iske. Suoraan Stockmannilta.

Tällaisiakin meillä tätä nykyä on, eli Konotei ja Pingo.

Hiljainen talo

2011-11-30T10:36:00.002+02:00

Myra-sheltti menehtyi eilen aamulla onnettomuudessa. Hyvää matkaa, muru.

Sika

2011-11-28T11:19:00.004+02:00

Puuhailua ja sikailua, siitä on pienen holskun elämä tehty. "VÄLI"-käsky on jo todella hyvin hanskassa, sähäkkää ja vallan mahdottoman nopeaa toimintaa. Onnistuu jopa hölkkäily ja täyskäännökset niin, että koira on oikeinpäin jalkojeni välissä, kontaktissa. Tämä siis myös siten, että peruutamme molemmat. Hankalampaa on siten, että koira on jalkojen välissä väärinpäin ja siten peruuttaa, kun minä menen eteenpäin. Meinaa takapää lähteä sivuun. Mutta hyvällä alulla sekin!

Maanantain treeneissä onnistuin paineistamaan Ykää vähän liikaa, kun se seuruutuksen lomassa teki jotain omiaan ja asiasta huomautin. Jonkin matkaa seurasi sitten oikealla paikalla, mutta korvat luimussa ja häntä alhaalla. Hohhoi. Tätä korjailtiin sitten ylenmääräisellä hihkumisella ja riekunnalla. Temppujen tekeminen auttoikin sitten. Varsinkin "MAA" + "PYÖRI" + "MAA" + "PYÖRI" -kombo saa hännän viuhtomaan ja silmät kiiltämään namin toivossa. Se tuossa koirassa on niin mahtavaa, että sen saa paineistumisen jälkeen hyvin pian taas ajattelemaan, että "MINÄ OSAAN, MINÄ OLEN PARAS JEE JEE ANNA NAKKI". Ei jää muhimaan mihinkään.

Lauantaina käytiin kynnetyllä pellolla riehumassa, jo oli Ykän raskasta juosta pallon perässä niin pehmeällä alustalla. Kieli oli pitkällä hyvin äkkiä, todella hyvää lihastreeniä tämmöinen. Muuten ollaankin mm. pyöräilty, että saisi koiralle vähän kuntoa lisää. Eilen päätti sitten sikailla oikein kunnolla, yritti mm. syödä etupyörää ja rähistä koirille. Ärsyttää, mutta eteenpäin mennään. Vastaehdollistaminen alkaa joka tapauksessa tuottaa tulosta tavan hihnalenkeissä, joten eiköhän tämä taas tästä.

Niin ja korvatulehduskin parantui kotikonstein.

Tangon alkeita osa 2

2011-11-17T10:52:00.008+02:00

Eilen lisää temppuopetteluja ennen varsinaisen hinkkaamisen aloittamista. Mahtavaa! Nyt onnistuu imuttamalla sekin, että koira tulee ns. väärinpäin jalkojen väliin (vähän niin kuin eteentuloasento, mutta pää haarojen toisella puolella) ja liikkuu siinä mukana. Normikävelyssä (minä kävelen eteenpäin, koira peruuttaa) meinaa vielä takapää lähteä sivuun, mutta muuten pysyy namin avulla käännöksissäkin hyvin mukana. Todella viisaan näköistä touhua, mutta myös hiton hauskaa. Tästä huvituksesta on kyllä pakko saada joskus videomateriaalia näytille.

Merkille lähettely oli hyvin muistissa, mutta polla tyhjeni heti kun otettiin kannet mukaan. Jäi aina rintamasuunta siihen suuntaan, missä namikansi oli. Tai koetti lähteä suoraan "MERKKI"-käskystä kannelle... ärjäisystä kyllä pysähtyi salamana. Sitten uusi käsky merkille, ja kun koira on oikeassa kohdassa, namia naamaan ja pois. Eli namikannen luo ei pääse jos sinne yrittää varastaa, mutta namia saa jos menee oikeinpäin sinne minne, prkl, käsketään. "VASEN" ja "OIKEA" hyvin hallussa.
Metallinoutoja hetsaamisella, hillitön kiitolaukka kapulalle. Lähdin taas pinkomaan hulluna toiseen suuntaan, kun Ykä otti kapulan suuhunsa. Pysähdyin kun toi innokkaasti laukalla, kapula pois ja tennispallo palkaksi. Alkaa nopeutta löytyä! Hyppynoudot olivatkin sitten vähän haastava juttu, ekalla kiersi esteen palatessa. Aha? No, uusiksi ja takaisin tullessa kannustus. Seuraava ongelma oli koiran irtoaminen odottamaan pallopalkkaa heti, kun on luovuttanut kapulan. Eipä tipu palloa sikailusta. Pitää ottaa luovutuskäskyksi "ISTU" kiitoksen sijaan, sitten pysyy.

Liikkeestä seisominen ja istuminen jee, loistavaa.

Eteentulon paikan siirtymisiä pitää treenailla, eli koiran pitää pysyä oikeassa paikassa vaikka minä otan askelia sivuille tai pyöriskelen. Peruuttaessa tämä onnistuu jo.

Tilasin kuonopannan, jos kokeillaan sillä päästä hihnakäyttäytymisessä eteenpäin. Nyt meinaa melkein järjestään kiihtyä vastaantulevista koirista niin paljon, että ääntä lähtee tai vähintäänkin on neliveto päällä. Treeneihin mennessä on kuin eri koira, kotikulmilla välillä aika hirveä. Välillä taas mennään muista ohi nätisti tienviertä haistellen. Ota sitten hollannikkaan aivoituksista selvää. Aamulenkillä mentiin hetki vapaana metsänlaitaa, ja äkkiä nousi koiralta nenä pystyyn. Sinkosi metsään ja jalkapallohan sieltä löytyi 15m päästä. Sai rällätä löytönsä kanssa ihan olan takaa, kunhan oli ensin käynyt näyttämässä sitä minulle. Pätevä löytöeläin.

Viikonloppuna mökille, siellä saa paahtaa niin lujaa pitkin metsiä kuin ikinä mielii.

Tangon alkeita

2011-11-15T11:17:00.005+02:00

Eilen tokotreeneissä. Viime viikon treenilomailun ansiosta Yksä oli aivan täpinöissään, ja hommien teko oli superkivaa. Tunti aloitettiin koiratanssitemppujen opettelulla, olipahan vähän pähkäiltävää sekä ohjaajalle että ohjattavalle. "VÄLI"-käskyllä opetettiin koiraa tulemaan istumaan jalkojen väliin + pysymään siinä myös liikuttaessa eteen ja taaksepäin. Ykän mielestä tämä oli ihan mahtavaa, ja se oppi homman jujun nopeasti. Vaikeampaa olikin sitten seurauttaa koiraa siten, että itse peruutti ja koira käveli oikeinpäin lapa vasemman/oikean ihmisjalan kohdalla. Nyt aletaan tehdä näitä "hassuttelujakin" enemmän, hyvää vaihtelua tiukan tokottelun lomaan.

Kolmas uusi asia oli ohjatun noudon alkeet. Kapulathan meillä on joo, kotona pölyttymässä... aloitettiin ensin setillä 1 x merkki ja 2 x alusta. Merkille lähettely oli muistissa, paitsi sitten kun jommallakummalla alustalla oli nakkia. Jäi merkille hyvinkin vinoon, sitä korjailtiin aikamme. Pari kertaa varasti nakkialustalle, mutta karjuin niin että jätti namit rauhaan. Kun nameille ohjaus alkoi sujua, otettiin pari kertaa kilon noutokapulalla samaa käskyillä "OIKEATUO" ja "VASENTUO". Hyvin älysi. Hihkumista ja juoksemista ja rehaamista palkaksi, koira pyörii ympyrää kun on niin kivaa ja häntä vispaa.
Menneisyydestä palasi mukaan myös kaukojen opettelu selin koiraan. Kolmen metrin päästä ei toivoakaan, mutta homma alkoi pelittää kun jäin metrin päähän. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Treeneistä jäi hyvä mieli siitäkin huolimatta, että Ykällä on näköjään toisessa korvassa aika törkeä tulehdus. Kummakos kun läpsyttelee korviaan niin paljon. No, huuhteluaineet ostettu, eiköhän se siitä.

Ööää

2011-11-08T19:58:00.004+02:00

Eilen käytiin pellolla riekkumassa, jo on varsinainen älynväläys tuo koira. Parimetristä keppiä kantaa ja juoksee päättömänä ympyrää. Ja murisee. Ja suuttuu kepille kun se tappelee vastaan. Ei ole helppoa.

Tänään ainakin jätettiin treenit väliin, luultavasti huomennakin. Perjantaisesta hausta en vielä tiedä. Otetaan kuitenkin rennosti nyt. Koetan parannella Yppylän kummaa käytöstä lisäämällä lenkkeilyä. Ollaan oltu aika vähillä lenkkieväillä viime aikoina milloin mistäkin syystä johtuen, ja voi olla, että osa Ykän oireilusta johtuu siitäkin. Nyt pyritään liikkumaan tavalla tai toisella 10km päivässä. Enimmäkseen leppoisaa hihnalenkkeilyä haistelemisineen, mutta tänään käytiin päälle kuuden kilsan juoksulenkillä koko poppoon kanssa. Minulla Nika-sheltti ja Ykä vetovyössä ja T:llä Myra-sheltti pyörän vieressä. Siinä kyllä välillä mentiin aivan tolkutonta vauhtia! Tasaista vetoa molemmilta, tosi hienoa. Ilolla sitä raahautui perässä.

--

KAHDEKSAN SATUNNAISTA ASIAA

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus ~~kahdeksalle~~ kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille ~~kahdeksalle~~ tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Jos ootte jo tehnyt, tehkää uudestaan!

Hukka ja Poksu
Bailey ja Karma
Nono, Moore, Romeo
Sinna
Valtti ja Ässä
Neri

1. Ykä ei osaa hypätä paikallaan. Tai osaa, jos sen pitää hypätä a) jonkin objektin päälle, b) jonkin objektin yli tai c) jotain objektia vasten, mutta pelkkä ylöspäin pomppaaminen ei onnistu. Haluaisin opettaa Ykän hyppimään hyppynarua, mutta se on vähän hasardia kun koira kolauttaa päänsä allekirjoittaneen leukaan. Nika-sheltti sen sijaan loikkii kuin vieteri ilman mitään ongelmia. Hypin sit sen kanssa.

2. Sain ensimmäisen koirani 11-vuotiaana. Norwichinterrieri Emman kanssa elettiin tavallista elämää, kunnes sen ollessa 8v löysin tokon ihmeellisen maailman. Sehän olikin sitten niin hauskaa, että puolentoista vuoden harrastamisen jälkeen hankin itselleni oman treenihauvan. Tämä siis sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni. Emma porskuttaa vieläkin, täyttää kohta 12v. Pikkumakkara.

3. Ykä on asunut neljässä asunnossa, kaikki kerrostalokämppiä. Nyt asutaan päälle 70 neliön kolmiossa, ja lauman muodostaa me ihmiset, Ykä, sheltit ja kaksi viljakäärmettä.

4. Minua ei yhtään haittaa, että Ykä on pallipuoli (tai palliton nykyään...), ja että siitä ei koskaan tule valiota. Mennään niin pitkälle kuin päästään, ja se on hyvä. En ole niinkään näyttelyihmisiä, tykkään rymytä metsässä ja kuulostaa tyhmältä tokokentällä.

5. Ykästä piti alunperin tulla pelkkä harrastelukoira, mutta nyt se on kyllä saanut minut hurahtamaan vaikka minkämoisiin harrastuskokeiluihin. Vain tokossa ollaan kisattu, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minusta on joka tapauksessa tullut koiraharrastaja henkeen ja vereen. Lisäksi ollaan käyty ihan mielenkiinnon vuoksi sekä MH-kuvauksissa että luonnetestissä.

6. Ykä on ensimmäinen ns. oma koirani, joten olen yllättäen välillä vähän hysteerinen sen suhteen. Kun se nyt on tässä kipuoireillut, olen ollut ihan varma että olen treenannut sen pilalle tai että sillä on borrelioosi ja se kuolee tai tai. Aika pitkään yritin myös jättää koko homman huomiotta, mutta sehän nyt on ihan älytöntä. Äly hoi älä jätä.

7. Leikkauksen jälkeen Ylpyrä on alkanut KUOLATA. Se on ihan tolkutonta. Ruokaa odottaessa löytyy aina lammikko lattialta. Kuolajojoja roikkuu aina suupielistä, kun on ruokaa tarjolla. Onneksi en hankkinut mastiffia.

8. Ykä on nyt jonkin aikaa ruokittu eteisessä siten, että sidon sen aamu- ja päivälenkin jälkeen ovenkahvaan ja jätän siihen killittämään. Tämä siksi, että se oli oppinut rynnimään hihnasta irti päästyään sisälle ja telonut siinä samalla pikkukoirat mennessään. Nyt Ykä menee välillä ihan oma-aloitteisesti eteiseen makoilemaan, ja ruokaakin odottelee kiltisti häsläämättä.

Outoa käytöstä

2011-11-06T19:10:00.003+02:00

Tokoilua maanantaina ja keskiviikkona, hakua perjantaina. Jo on ohjelmat. Haussa maalimiesten hakua ilman haamuilua tai muuta innostusta, ekaa kertaa. Kyllä huomasi että oli sialla vain namit mielessä... lähetyksissä eteni hyvin suoraan, mutta kun eka maalimies löytyi, meni pasmat sekaisin. Otti irtorullan suuhunsa, mutta nakkasi sen samantien menemään ja alkoi ulista maalimieheltä nakkia. Kuunneltiin keskilinjalla, että voi jösses. Siellä se vinkui ja haukkui turhautuneena. Maalimies ei tietenkään reagoinut mitenkään. No, koira sai ihan ite selvittää tilanteen, ja kun pyörimisenkään jälkeen ei nakkia kuulunut, otti rullan ja toi. Näyttö ok.
Nyt maalimiehiltä saa nakkia vasta, kun minäkin olen ryskännyt metsien läpi näytölle asti, pyytänyt ukkoa nousemaan ylös ja ukko on lähtenyt liikkeelle.

Loput, öö, kolme, menikin ihan kivasti, vaikka hämärä alkoikin jo laskeutua. Minäkään en sotkeentunut näyttönaruun! Ja kun olin itse maalimiehenä, löysin kaikki piilot! Pimeässäkin! Voittaja.

Nyt Ykä on viikon Rimadyl-kuurilla, joten kuun loppuun suunniteltu VOI-kisa jää väliin. Hierojalla paljastui jumi toisessa takajalassa, ja koira on muutenkin käyttäytynyt todella ei-ykämäisesti. Siispä katsotaan kuuriluontoisesti että auttaako kipulääke kipuoireisiin (oudot, äkilliset rähähtelyt; levottomuus etc). Katsellaan huomenna myös että jätetäänkö suosiolla kaikki ensi viikon treenit pois ja keskitytään parantuiluun ja oleiluun. Ja lenkkeilyyn tiätty.

Nooran haasteeseen vastaan jahka kerkiän, on kyllä korvan takana!

Hakuilua enimmäkseen

2011-10-31T11:44:00.004+02:00

Hakuhommia on tehty urakalla; männäviikonloppunakin treenit sekä la että su. Pitää saada treenikerrat käytettyä ennen lumien tuloa. Ykällä on aika vähän motivaatiota maalimiehiin, alkuun saattoi vain juosta ohi että sielläpä olet, ei kiinnosta. Nyt ollaan rakennettu motivaatiota rullaan - aluksi maalimiehen piti käskeä viemään rulla, nyt ottaa jo ihan hyvin itsekin. Pallo ei ole yhtään hyvä palkka metsässä, joten otettiin nakit takaisin peliin. Toimii.
Yleensä ollaan nostatettu viettejä ylös ja annettu koiran nähdä, kun maalimies juoksee mettään. Viikonloppuna otettiin mukaan haamuilut, eli maalimiehet hyppäävät puolivälistä ölisten näkyviin ja pinkovat sitten piiloon. Hyvin jätkä sinkoaa etsimään ja käyttää nenäänsä.

Näytöillä haetaan vauhtia, joten turha siinä on edes yrittää pysyä holskun perässä umpimaastossa... on mulla 15m näyttöliina, mutta eihän se riitä mihinkään tuollaisen salaman perässä. Ongelmaksi on muodostunut Yksän viestikoulutus. Se on oppinut juoksemaan omia jälkiään pitkin, joten näytöt eivät suinkaan aina ole kovinkaan suoria. Eilen se jopa lähti johonkin ihan kuuseen ennen kuin kääntyi ja vei maalimiehen luo. Siihen paneudutaan seuraavaksi - nyt olen vain todella tyytyväinen siihen, että rullailu toimii ja intoa piisaa.

Mitähän me tokossa tehtiin viime viikolla, ei voi muistaa. Sen muistan sentään, että ohjaajan pitää olla jännittyneempi. Eihän koira voi tehdä sähäkäksi jos ohjaaja on veltto lahna.

Ykä on kyllä niin kiva tokokoira, jotenkin niin hirveän töpäkkä ja innokas.

Tehty on

2011-10-18T17:10:00.003+03:00

Jopa on taas tullut treenailtua. Ei enää muista mitä kaikkea, mutta kivaa on ollut. Seuruutus on kivaa, ruutu on kivaa, hyppynouto on kivaa, metallinouto on kivaa, luoksetulo pysäytyksineen on kivaa, tunnarissa alkaa asiat loksahdella kohdilleen kun ohjaaja ei enää käytä vanhoja palikoita, liikkeestä istuminen on kivaa, kaukot on kivoja... pitäisi varmaan koettaa päästä kokeisiin vielä tämän vuoden puolella, kun on näin hyvä draivi päällä.

Ja niin! Tehtiin ensimmäinen (pelto)jälki sitten, no, blogin mukaan viime vuoden heinäkuun. Eka oli selkeästi liian vaikea (salaman muotoinen suorilla kulmilla, 50+20+50 askelta, namia n. joka kymmenennellä askelmalla, vanheni 30min), ja Ykä kaahotti sen läpi ihan hirveällä höngällä. Loppuun päästiin, mutta ei mitenkään erityisen tyylipuhtaasti. Tehtiin toka, joka oli 100 askelta pitkä suora, joka askeleella nami. Vanheni 5min. Nyt Ykän nenä teki kunnolla töitä, eteneminen oli hidasta ja varmaa. Pitää koettaa ehtiä vielä jälkeillä ennen lumien tuloa.

Viilarin kentällä tehtiin omatoimisesti vinoestenoutoja kepillä, kun sinne piti ex tempore mennä ilman treenikamoja. Ensin matalammalla esteellä juoksutukset läpi molempiin suuntiin, sitten kepin heitto ja kun koira oli ylittänyt esteen, hyppäsin esteen päälle kannustamaan takaisin. Seuraava kerta sitten ilman kannustuksia, ja vau - jätkähän toi pätevästi omin avuin! Riekkupalkka ilman loppuasentoja. Sitten kisakorkuiselle esteelle, josta myös parit ylijuoksutukset. Ja holskuhan kiipeää. Ekalla varsinaisella lähetyksellä Ykä kiipesi yli, muttei löytänyt keppiä (...). Tokalla koetti juosta ohi, sain karjaistua pysähdyksiin. Kolmas olikin sitten aivan mahtava, niin se vaan tuli sieltä keppi suussa yli.

Luonnetestivideoita

2011-10-11T21:24:00.005+03:00

Videot on kuvattu ilman ääntä, mutta sitä kyllä löytyi.

Leikki 1/2: http://youtu.be/opNcU1noS-I
Leikki 2/2: http://youtu.be/0KNn0TQtWqc
Kelkka: http://youtu.be/1ISOtw41FK4
Puolustus: http://youtu.be/6R8Z77i7-hw
Haalari ja tynnyri 1/2: http://youtu.be/IkTGFUZm9pc
Haalari ja tynnyri 2/2: http://youtu.be/7-w_EywR9GI

Luonnetesti

2011-10-09T14:40:00.007+03:00

Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon
+169p

Luonnetesti takana, tuomareina Pirjo Ojala-Laine ja Anu Hatunpää. Meni kyllä hyvin pitkälti ihan niin kuin odotinkin. Osa liikkeistä videoitiin, koetan saada videoita nettiin myöhemmin. Nika-sheltti oli kuulemma "tömäkkä täti" ja "hauska neiti" - puolusti omistajaansa pää punaisena, niin tosissaan kuin olla ja voi. "Jos se olisi ollut 20kg isompi, silloin pelottaisi. Pelotti kyllä nytkin."

Alun paikallaan seisomisessa oli tylsää, koira olisi halunnut mennä jo moikkaamaan tuomaria. Käsittelyssä häntä heilui ja kivaa oli. Tuomarin kanssa leikki raivopäänä, murisi ja piti kiinni kaikin hampain. Ei haittanut läimiminen eikä mikään, ja kepin voittaessaan meni tarjoamaan sitä heti takaisin tuomarille.
Kelkka oli ihan mahtava; Ykä meni heti hihnanpäähän eteen ja haukkui että mikä toi on, se ei muuten ole tulossa tänne. Kun kelkka tuli kosketusetäisyydelle, Ykä meni välittömästi korvat ja häntä pystyssä haistelemaan. Takaisintullessa kävi myös haistelemassa, muuten ei mitään. Sitten testattiin, että puolustaako Ykä minua - ja ihan samanlaisen metakan se pisti päälle. Ei väistänyt, oli edessä hihnanmitan päässä roiskuen että et tule, hullu. Tämä oli todella mielenkiintoista nähdä, koska Ykä ei ole aiemmin (onneksi) joutunut vastaaviin tilanteisiin. Yksä otti aseen pois heittäneen uhkaajan vastaan häntä heiluen, lähti mukaankin ihan kiltisti. Kun kutsuin luokse, Ykä juoksi ohi ja kävi moikkaamassa kelkkaa.
Sitten haalari ja räminä. Ykä sinkosi pois tieltä molemmilla kerroilla, alkoi vaikuttaa muutenkin vähän paineistuneelta. Toisella kerralla ohikulkiessa kävi haistelemassa itsekseen molempia, ei muuta. Tässä vaiheessa taisi tulla pimeä huone, joka tehtiin Ykälle vähän haastavammaksi. Eli lauta heitettiin lattialle, kun koira oli päästetty minua etsimään. Kovasti se pyöri, löysi kyllä kaikki muut ihmiset muttei minua. Ei tajunnut nenäänsä käyttää. Parin ääniavun jälkeen löysi ja voi sitä riemua.
Seinään sitomisessa Ykä jäi ihan ilman mitään odottelemaan. Kun uhkaava tuomari tuli ölisten konttien takaa, ei Ykä virkannut mitään. Ei edes paineistunut, töllisteli vain. Päästi melkein iholle asti ennen kuin tajusi että kyllä se pöpipää on tosissaan. Sitten pisti älämölön pystyyn. Antoi kepin pois heittäneen tuomarin tulla ihan hyvin lähelle.
Laukauksissa Ykä oli jo selkeästi paineistuneempi. Ensimmäinen laukaus (kävelyn yhteydessä) sai koiran hypähtämään. Toinen (pysähtyneenä) meni pienemmillä reaktioilla, mutta eipä se silti mukava ollut.

Tässä tuomarin kommentit nauhoituksesta ylöskirjoitettuna:
"Yleisesti ottaen tästä koirasta voi sanoa, että sillä on hirveän paljon vahvuuksia ja sitten siellä on yks heikko kohta, joka vaikuttaa tekemiseen. Se kannattaa ottaa huomioon harrastamisessa, jalostusjutuissa ja vastaavassa, ettei ainakaan samanlaisia koiria sitten yhdistellä. Sillä (koiralla) on valtavasti vahvuuksia.
Eli jos lähdetään liikkeelle alusta, ensimmäisessä kohdassa mitataan koiran toimintakykyä (+2, hyvä). Koealueina kelkka ja pimeä huone. Se on ehkä siviilitermein kuvattuna koiran rohkeutta. Miten se kokee uusia, ihmeellisiä asioita - ja niitä kuviteltuja tai todellisia pelkoja selvittää. Koiran toimintakyky on +2, eli sillä riittää kykyä selvittää asioita. Kelkka oli aivan upea, eli ei tuumaakaan antanut siinä asiassa periksi ja ihan itse selvitti asian saman tien. Toimintakyky on myös tärkeä asia, siksi siinä on iso kerroin. Sitä ei voi harjoitella, sitä joko on tai ei ole, sitä ei mistään taiota.

Sitten puhutaan koiran terävyydestä (+3, kohtuullinen ilman järjelle jäävää hyökkäysalua), miten se itseään puolustaa. Erikoiskokeena tuo seinä (yksin jättäminen) ja monesti koira muuttuu siitä verrattuna mitä se tekee lauman kanssa tai yksin. Tämä ei kauheesti muuttunut. Sillä on pieni reviiri, joka tarkoittaa sitä, että sillä on malttia odottaa ja katsoa onko toi ihminen tosissaan. Sitten kun se totesi, että on se, niin sitten reagoi. Ja reagoi kohtuullisella tavalla, eli sillä ei ole jäljellejäävää hyökkäyshalua. Kyllä näytti koko kalustonsa mulle, kun vihdoin uskoi, että ”toi täti on hullu ja on tulossa mun päälle”. Eli ihan selvästi, että ”ei tarvii tulla”, mutta sitten kun mä lopetin niin totes, että ”okei, nyt se on tullut järkiinsä taas”. Kyllä se vähän kattoi edelleen, että ihan hyvä omalla tavallaan.
Puolustushalu (+3, kohtuullinen, hillitty) eli miten koira puolustaa laumana, tapahtui ihan sama juttu: ensin vähän ihmetellään ja sitten tehdään selväksi, että tänne ei ole tulemista. Mutta sitten taas kun täti tuli järkiinsä, niin antoi olla. Se kannattaa ottaa huomioon, tällä koiralla on kanttia, sun päälle ei tulla nakkikioskilla. Jos se oikeesti on sitä mieltä, että joku on tulossa sun päälle, se puolustaa.
Sitten on taisteluhalu (+3, suuri), pitkälti koiran moottori, miten se käyttää leukojaan leikkiessä. Se myös sillä taisteluhalullaan tsemppaa, eli kun tulee uusia asioita, se ottaa sen käyttöön. Ja se on tällä koiralla paras mahdollinen, +3. Se käyttää sitä hyvin äkkiä, oikeassa paikassa. Varmasti oot kouluttaessa huomannut, että kaikki lelut käy ja kaikki on kivaa (jep, huomattu on...).
Sitten päästään niihin tän koiran heikkouksiin, puhutaan hermorakenteesta (+1, hieman rauhaton). Se näkyy tän koko testin ajan, miten se kuormittuu. Ja lopuksi se näkyi näissä ampumisissakin. Eli +1, hieman rauhaton, mutta siinä ja siinä plussan puolella. Se on selkeesti tän koiran heikkous, eli se paineistuu ja kun tulee vaikeita asioita, niin koko persoonallisuus voi muuttua. Se on semmoinen asia mikä kannattaa ottaa huomioon. Jos on hirveän rankkaa, se koira saattaa käyttäytyä epätyypillisellä tavalla ihan vain sen takia. Mutta sillä on vahvuuksia niin paljon, että varmaan monilla niillä päästään yli (todella tutun kuuloista tämäkin).
Sitten toinen asia mitä ei äkkiä ajatella koiran heikkoudeksi, mutta joka voi vaikuttaa tietyissä tilanteissa toimimiseen ja sen kanssa elämiseen on temperamentti (+1, erittäin vilkas). Reagoi hyvin nopeasti ja välillä reagoi vähän ylimääräisiäkin. Eli ehditään huomata vähän sellaisiakin mitkä ei ole siinä tilanteessa niin järkeviä huomata. Sit toisaalta taas se on ihan plussan puolella ja sen tapa toimia on kuitenkin vielä ihan järkevä, ettei mitään ihan perhosia kattele. Kyllä vain vähän ylimääräistä huomaa.
Sitten kovuus (+1, hieman pehmeä), miten se koira muistaa asioita. Mitä kovempi koira, niin sitä enemmän sillä joudutaan asioita toistamaan, että jää sinne kaaliin. Tää koira on +1, hieman pehmeä. Täällä testissä se näkyi ehkä eniten tuolla pimeässä huoneessa, jossa sitä vähän säikäytettiin. Se pysäytti, vaikka koira onkin rohkea. Ei se siellä mitenkään pelännyt, mutta se miten se siellä reagoi, oli pikkaisen sitä pehmeyttä. Me tehtiin vähän erityissäikäytystä sille, siellä ei yleensä laudat lentele. Se oli lähinnä koska koira oli niin vahva kelkalla, niin me vähän jouduttiin pysäyttämään. Muuten se olisi vain juossut sinne ja se olis ollut sillä selvä, eikä se olis mitään testannut. Siksi Pirjo heitti pikkasen lautaa sinne, niin saatiin se pysähtymään ja vaikuttikin sitten selvästi. Sen sit huomaa, ettei se ole niin puupää kuin mitä kelkalla antoi ymmärtää. Ole onnellinen siitä, että näillä muilla ominaisuuksilla jos se olis kova vielä, niin—
Sitten tullaan myös koiran isoon vahvuuteen, eli luoksepäästävyyteen (+3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin). Se ottaa sen käyttöön myös näissä tässä koetilanteessa kun tädit ovat olleet hulluja. Se on vahvuus, että koira hyväksyy sitten kun ne on tullut järkiinsä. Vaikka niin vahvasti puolustaakin, niin hirmu nopeesti pääsee yli ja ei oo ihmisen kanssa mitään ongelmaa.
Ja sitten koiran toiseen heikkouteen, joka on osin tätä hermorakenneongelmaa, on tää laukauspelottomuus (++laukauskokematon). Se on vielä plussan puolella, koska se pieneni se reaktio, mutta ne laukaukset vaikutti. Se oli myös sitä, että se oli kuormittunut, osin se oli ihan ääniherkkyyttä. Eli se on asia, joka kannattaa ottaa huomioon – no ehkä se ei teidän elämässä, jos normielämä sujuu, mutta jalostuksessa.
Joka tapauksessa tänään koira ei saanut mitään muuta kuin plusmerkkisiä arvioita, eli ei miinuksia yhtään. Tästä saatiin 169p, se on hyvä tulos ja kun kyseessä on hollanninpaimenkoira, niin silloin luonnetesti on hyväksytty."

Suuri ja mahtava Neuvostoliitto

2011-10-06T16:24:00.003+03:00

Ja taas tuli lisää mietittävää ohjaajalle keskiviikon tokotunnilta. Koira jäi taas liikkeestä istumisessa seisomaan, ja vieläpä useampaan otteeseen. Nyt erityishuomio sille, miten ISTU-käsky tulee ja millä jalalla paino on silloin. Koska kyllä Ykä sen osaa, minä vain selkeästi teen jotain pöllöä joka sekoittaa.

Toinen "olen ääliö" -kohtaus oli kun tehtiin tunnaria. Ykä taas haisteli kaikki kunnolla läpi, nosti oman, pudotti, haisteli uudelleen kaikki läpi, nosti oman, toi. Ja olen monesti miettinyt, että miksi se tekee sitä, miksi sen tarvitsee tarkistaa väärät vielä toistamiseen. Nyt se syy sitten selvisi: olen käyttänyt liian pitkään samaa oma-kapulaa. Se pitäisi AINA vaihtaa, joka treenikerralla. Kun ollaan tehty liian paljon tunnaria vanhalla oma-palikalla, Ykä etsii aina sitä väärien joukosta. Siksi se ei suostu uskomaan, että oma on ihan oikeasti oma, vaikka se haisisikin oikealta.

Treeniä vaan ja HYVÄ! aina, kun koira ottaa oikean palikan suuhunsa. Että saisi heti, ennen pudottamista, varmistuksen siitä, että oikein meni, tuo tänne.

2min piilopaikkaistuminen ja venynyt, olikohan nyt jopa 7min piilopaikkamakuu ei ongelmaa, paikkamakuussa heitti lonkalle mutta muuten ei yhtään mitään merkkiä hermoilusta. Muut sähläsivät jotain vieressä, Ykä vaan makoili tyylikkäänä.

Hyppynoutoja jouduttiin tekemään kaksi kappaletta. Ekalla kerralla Yrjänä kyllä hyppäsi ja toi todella pätevästi, mutta sivullesiirtyminen kävi taas törkeän hypyn kautta. Tai olisi käynyt, jollen olisi ärähtänyt ja nostanut polvea ylös. Samantien perusasento, kapulanheitto ja koiranlähetys, jonka jälkeen tuli ihan kympin arvoinen suoritus nätteine sivullesiirtymisineen kaikkineen.

Metallinoutoihin tarvitaan lisää vauhtia. Lähtee hyvin, mutta jolkottelee takaisin. Siispä vähän juoksuliikettä taaksepäin minun osaltani heti, kun kapula on suusssa, ja palkkaus vain laukasta.

Ruuduissa keskitytään nopeaan maahanmenemiseen, eli pallo+vapautus heti kun koira makaa. Tuli vähän härdelliä tähän, kun vierestä karkasi malikka Ykän pallon perään, mutta paineistumiset saatiin aika äkkiä pois kun vaan toistettiin tarpeeksi monta kertaa.

Kuvat © Antti Ahtiluoto

Sunnuntaina on luonnetesti, vähän hirvittää mutta ei pahasti. Oikeastaan se ja sama mitä pisteitä sieltä tulee, itsehän tunnen koiran parhaiten. Nytkin se on ekaa kertaa töissä mukana, ja eipä se muuta tee kuin köllii keskellä lattiaa ja tarjoaa mahaa rapsutettavaksi, jos joku tulee lähelle. Samassa huoneessa työskentelevä freelance-valokuvaaja innostui ja halusi napsaista pari fotoa, ja kuka minä olen kieltämään.

Ohjaajalla opeteltavaa

2011-10-05T10:41:00.003+03:00

Ollaan käyty parkkihallissa omatoimitreenaamassa, hirveät virrat on koirassa kun se joutuu hetken odottamaan autossa shelttien vuoron ajan. Pysyy kuitenkin hanskassa, otan sen aina vapaana ulos autosta. Ei olla tehty mitään erikoista, lähinnä vahvistettu oikeaoppista (= ei armottomalla loikalla siivitettyä) siirtymistä edestä perusasentoon ja kaukoja. Mm. kaukoja tehtiin myös maanantain tokotunnilla - keskitytään nyt ihan alusta pitäen oikeanlaiseen siirtymiseen, kun tuo näköjään on oppinut tulemaan aina vähän eteenpäin liikkeiden (varsinkin sei-maa) vaihdoissa. Neuvoksi saatiin, että pallo näkyviin ja ihan läheltä, etuviistosta, vain suulliset käskyt. Näitä tehtiin jonkin verran ja kyllä oli täpäkän näköistä. Kunhan onnistuu läheltä, otetaan vähän etäisyyttä. Palkkana pallo koiran selän taakse, ei suuhun.

Lisäksi saatiin hyviä vinkkejä siihen, että koira oppisi olemaan perusasennossa lungisti JA skarpisti. Lungisti otetaan kun tuomari pölöttelee jotain tai pitää muuten odotella, skarppiutuminen on tärkeää heti kun liikkeet alkavat. Lungi odottelu niin, että jalat ovat vähän harallaan ja (vasen) käsi koskettaa kylkeä, skarppi niin että jalat laitetaan yhdeen ja (vasen) käsi nostetaan irti kehosta. Tämä tarvitsee paljon treeniä, Ykä kun perusasennossa monesti tuijottaa minua ja kuluttaa siten turhaan energiaa. Lisäksi seuruutuksissa semmoinen muutos, että ohjaaja pitää seuruutuksen ajan vasenta kättä koiran ulkopuolella. Tämä on minulle tosi vaikeaa, koska olen tottunut kävelemään ns. normaalisti Koira seurasi älyttömän pätevästi uutta asentoa kokeiltaessa, koska nyt sille jää paremmin tilaa olla ja pysyä oikeassa asennossa. Lisäksi seuruutusvinkuminen saatiin pois, kun siirrettiin magneettipallon paikkaa selkäpuolelta vasempaan kainaloon. Että voi olla asiat yksinkertaisia välillä...

Ja luoksetulot. Ihmettelin kouluttajalle, että miksi Ykä himmailee luoksetulossa. Toki se voi ennakoida pysähtymiskäskyjä, mutta se himmaili myös kun tehtiin monta läpijuoksua peräkkäin ja heitin palkaksi pallon suoraan oman selkäni taakse. No, kouluttaja kokeili pari kertaa, ja Ykä juoksee tuhatta ja sataa. Ilmeisesti luoksetulokäskyni ei ole tarpeeksi iloinen. Ei minusta lähde sellaisia ääniä! Koira vietillä aloituspaikalle, iloinen MAA-käsky ja koira saa jäädä siihen kohtaan missä nyt sattui lätsähtämään makuulle. Siinä sitä sitten koetettiin hihkua, ja kyllä eläimeen vähän vauhtia tuli. Mutta ei tarpeeksi, eli opetteluun!

Luoksetulomuistiinpanoja:
- viettiä lisää!
- iloinen TULE-hihkaisu (siis ei iloinen, vaan ILOINEN!:---DD )
- koiraan EI SAA KATSOA!

VOI korkattu!

2011-09-26T20:48:00.014+03:00

"Hyi äiti se koski mun palleihin"

"Ei sulla oo palleja"

Kokeet oli ja meni, 178pts eli tuloksitta jäätiin. Saatiin kuitenkin paljon hyvää kokemusta uudesta koeluokasta, ja mikä parasta - tokokärpänen puri taas oikein olan takaa. Tsekkailen jo seuraavia VOI-kokeita, tosin nyt ei tasan lähdetä ihan Kajaaniin asti. Lähdimme klo 2:00 ajamaan, jotta olisimme aamulla perillä koepaikalla. Tietysti matkanteko yötä myöten vaikutti ohjaajan ja koiran suoritukseen (kesän treenitauosta puhumattakaan), mutta kyllä sitä treeniä tarvitaan muutenkin. Kumma kyllä, jännitys laantui taas heti paikallamakuun jälkeen.

Hilipatihippan

Onnistuu myös hidastetusti

Sää oli kylmä ja tihkusateinen, tuomarina Katja Rautiainen. Kilpakumppanina mm. Rochallor Cyber Sonic eli kennelkaveri Sonja, joka nappasi vuoden tokoholskun tittelin VOI-luokasta. AVO:ssa oli Ykän sisko, jolla puolestaan meni ykköstuloksen arvoisesti. Onnea vielä molemmille!

Niin siis siitä tiiviydestä...

Paikallamakuu, 7½. Pysyi, mutta oli levoton ja haisteli nenä pitkällä ilmaa. Takapää liikahteli, mutta ei vetänyt lonkalle. 4min tuntui aivan törkeän pitkältä ajalta...
Seuraaminen, 8½. Ihan ok, paikka oli todella hyvä ja kontaktiakin löytyi. Jätätti käännöksissä ja perusasennot hitaita + vinoja.
Liikkeestä istuminen, 0. Hei anteeksi mitä? Tätä tehtiin ennen kehään menoa ja sen jälkeen, ei mitään ongelmaa. Nyt jäi seisomaan. Olisi vain pitänyt varmistaa ja antaa se tuplakäsky, nyt vaan tohotin menemään kun olin ihan varma, että kyllä se istuu.
Luoksetulo, 5. Jäi hyvin, kutsusta lähti sen verran räjähtävällä vauhdilla että epäilin, totteleeko SEIS-käskyä. No, totteli, mutta hitaasti ja valui pitkälle. Siitä lähti vähän hitaammin kohti, maahan meni paremmin. Seuraavasta kutsusta tuli todella innokkaasti eteen (= törmäsi) ja siitä sivulle hyvinkin lennokkaasti (= pirun sika, melkein osui minua leukaan. Tätä sitten tapahtui joka sivullesiirtymisessä. Mitäs tämä nyt on?)
Ruutu, 8. Jätkät hei, kahdeksan pistettä! Ja minä pelkäsin, että koira ei tajua SEIS-käskyä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Kuten kaksi muuta koiraa, myös Ykä kävi ensin tarkistamassa viereisen roskapöntön. En antanut uutta käskyä, mikä olikin hyvä, koska sitten Yksä näki merkkitötsät ja kirmasi ruutuun tuhatta ja sataa. SEIS + MAAHAN, ja koirahan tekee kuten käsketään, nätisti keskelle ruutua. Vähän kuulemma varasti ennen SEURAA-käskyä, ja juoksi hieman ohi ennen kuin asettui oikealle kohdalle seuraamaan, muuten oikein hyvä! Jess!
Hyppynouto, 7½. Joku ois voinut kertoa mulle, ettei ennen heittoa saa sanoa "istu". Hups. No, Ykä haki hienosti, eikä yhtään epäröinyt estettä. Sivulletulo oli taas aika, no, lennokas.

Ilmaa on

Metallinouto, 7. Vähän arpoi kylmää kapulaa, rennolla ravilla takaisin. Nätti luovutus, mutta voi jeesus tota sivullehyppäystä.
Tunnistusnouto, 6. Voi rähmä, meinasi tulla todella puhdas suoritus, mutta eipä tullut. True story, bro. Hyvin haisteli kaikki kapulat, nosti oman, pudotti, tarkisti muut (haisteli, ei lähminyt!), toi oman.
Kauko-ohjaus, 0. Jätti yhden liikkeen suorittamatta (taisi olla maa-istu), tuli eteenpäin joka liikkeessä. Tarvitsi kaksi käskyä perusasentoon (!!). Ennenkuulumatonta, varsinkin kokeen muut sivulletulot huomioonottaen.
Kokonaisvaikutus, 9. Koira tykkäsi tehdä ja kaikki oli kivaa jee. Näitä pisteitä on aina kiva saada.

Yht. 178pts, AVO0, sijoitus 3./4.

Ruutuharpontaa

Tämä on aina jokseenkin viisaan näköistä touhua

Kokeiden jälkeen ajoimme edelleen Kuusamoon, jossa vietimme pari päivää olla möllötellen. Kyllä lähti holskustakin harjaamalla aika penteleesti irtonaista pohjavillaa.

"No leikkaa nyt sit"

Älykkäät eläimet

Rauha maassa

2011-09-23T14:00:00.004+03:00

Ei kiesus, meillähän on kokeet huomenna eikä olla tehty yhtikäs mitään... lähinnä keskitytty tavan elämän rauhoittamiseen ja ylimääräisen häsläyksen poistamiseen huomioimattomuudella ja rauhallisuudella. Ykä on ollut työkiireistä johtuen vähän vähemmällä liikunnalla, mutta eipä polskun pää siitä ole mitenkään pipiksi mennyt. Varmasti suuri osuus on myös sillä, ettei lenkille lähdetä eikä siellä liikuta, jos koira läähättelee omiaan tai höslää muuten vain jotain. Ruoka tulee lenkin jälkeen siten, että Ykä joko jätetään a) eteiseen koiraportin taa tai b) hihnassa eteisoven kahvaan sidottuna pohdiskelemaan syntyjä syviä. Ruoka tulloo naaman eteen vasta, kun koira menee makoilemaan tai muuten rentoutuu. Eli ei enää ruokakupilla tokoilua tai muuta virettä nostattavaa sisätiloissa. Eikä varsinkaan rynnimistä niin että parketti rapisee.

Ja katsos - koira läähättelee vähemmän, liikkuu sisällä rauhallisemmin ja kävelee lenkillä paremmin mukana hidastakin käveleskelyvauhtia. Eniten taitaa olla omistajalla opettelemista - kärsivällisyys kun ei ole ihan allekirjoittaneen perushyve.

No, joka tapauksessa, voisi toivoa että rauhallisuuksien opettelu auttaa tokokeskittymiseen ja -intoon. Ehkä sitä tänään voisi ottaa jotain kivaa; sellaista, jota koira varmasti osaa jotta tulee molemmille hyvä fiilis. Alkoi nimittäin tuossa äsken iskeä taas se tuttu hirvitys siitä, että mihin hittoon sitä on taas tullut itsensä tyrkättyä.

Tokoilua ja sikailua

2011-09-14T09:44:00.003+03:00

Pari tokoilukertaa takana. Nyt pitäisi selvitä pari viikkoa ilman ohjattuja treenejä, ja rysäyttää sitten kylmiltään VOI-kokeeseen. Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan, että mitä siellä tapahtuu.

Paikkamakuut ilman mitään ongelmaa, pysyi suorassa vaikka lähdinkin sivulle hakemaan kamoja autosta. Liikkeestä istuminen sujui hyvin. Kaukoissa ihmeellistä läähättelyä, mutta kun sai pallopalkan selän taakse heti suorituksesta, toimi kyllä. Saattaa kyllä vähän tulla eteenpäin seiso-maahan -vaihdossa, mutta menkööt nyt. Läheltä ohjattuna liikkeenvaihdot puhtaat. Seuraamisessa hininää, mutta suurimman osan ajasta seuraa tiiviisti ja tarkasti. Pari kertaa piti nyppäistä, kun näytti menevän sunnuntaikävelylinjalle. Peruutukset + paikallaan kääntyilyt lemppareita. Sivu-tule-sivu -ketju kans tosi nastaa. Luoksetuloissa ei niinkään treenailla maahanmenemistä, koska tuo kuuntelee sitä käskyä vapaana juostessakin hyvin. Seisomaan pysäytyksiä enemmän. Alkoi ennakoida ja hidastella, joten otettiin lähinnä läpijuoksuja. Vielä kun ohjaajalla jotenkin syvyysnäkö pelaisi niin, että osaisin pysäyttää koiran tötsän kohdalle... ei oo koiran vika kun ohjaaja huutelee käskyjä milloin sattuu.
Ruuduissa jälleen aluksi jotain ihmesähläystä, kun ohjaaja ei käsitä, että käskyt pitää huutaa kovempaa jos tuulee. Maanantaina siis treenattiin syysmyrskyssä. Nähtäväksi jää, miten hyvin Ykä pysähtyy "SEIS"-käskystä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Voi olla että se jää etsimään sitä ja haahuilee ulos ruudusta. Muuten ruutu meneekin täpäkästi.

Tunnareita tehtiin myös maanantaina. Eka meni ihan plörinäksi, tokalla kouluttaja tuli viemään palikat ja käskyttämään. Silloin Ykä teki töitä tarkasti, ei klähminyt vääriä ja toi oman. Vähän kyllä mälväsi sitä, sen kitkeminen onkin nyt treenin alla.

Metallinouto ok, voisi olla vauhdikkaampi. Jotenkin oli kai taas tosi inhaa ottaa kylmää metallia suuhun. Hyppynoudossa on nyt vähän ongelmia, kun jätkä meni pari tokokertaa sitten tavallisessa hypyssä rysäyttämään estettä päin. Ei viitsinyt yhtään katsoa kuinka korkean esteen yli oli hyppäämässä, joten takapää jäi kiinni ja veti esteen kumoon. Nyt sitten koira välillä vähän aristelee (matalaakin) estettä. No, hyppynoutoja pallolla, ja niiden mennessä hyvin kapulalla.

Elävässä elämässä Ykästä on kyllä kuoriutunut hirveä sika. Se ei yhtään katsele, missä sheltit ovat ja saattaa innostuessaan kävellä suoraan niitä päin. Eilen palloa heitellessä taklasi rähisten Nikan kumoon, kun Nika oli ehtinyt saada pallon suuhunsa ensin. Sitten tulikin vähän sakinhivutusta ja olipa kumman hienoa, itse tarjottua sivullaoloa ja katsekontaktia sen jälkeen. Seuraavalla kerralla teen koirasta jauhelihaa, jos se yhtään edes näyttää tuommoisen ääliöilyn merkkejä.

Muuttohommia ja muita

2011-09-07T13:54:00.005+03:00

Viime viestistä onkin jo aikaa. Tässä on muutettu toiselle puolen kaupunkia ja allekirjoittanut on aloittanut työharjoittelun, joten vipinää ja vilskettä on riittänyt. Yksä stressasi itse muutosta jonkin verran, mutta uuteen kämppään asettui hyvin. Lenkkimaastotkin vaikuttavat huikeilta, mitä nyt kovinkaan pitkiä lenkkejä ei olla ehditty heittelemään.

Ilmoittauduin tosiaan holskujen tokorotumestaruuksiin VOI-luokkaan. Mennään ihan leikillään testaamaan miten koira toimii, ja muutenkin maistelemaan vaikeampien luokkien menoa. Maanantaina oli yksi tokon ryhmätunti ja ennen koetta on vielä kaksi, joten hiontoja ehtii vielä tehdä. Lokakuun alussa mennään luonnetestiin, sekä holsku- että shelttivoimin. Kiinnostaa kyllä molempien käyttäytymiset, toivoakseni niistä saadaan videomatskuakin näytille.

Ykästä on tullut ällöttävä söpönaama, koko ajan kerjää huomiota. Stressaa selkeästi koiraa itseäänkin. Huomioimattomuudella paranee.

Maanantaina tokossa pitkää, ohjattua seuruutusta käännöksineen ja siirtyilyineen. Välillä vähän poikitusta, mutta eniten yllätti hininä. Palkan viipyessä jätkä alkoi tehdä vain entistä suuremmalla raivolla hommia, ja pillinenästä alkoi kuulua ääniä. 3min piilopaikkamakuu suorassa asennossa ja ilmeisen skarppina, jee! Ihan hyvin näin kylmiltään. 2min piilopaikkaistuminen heti perään, myös tosi hieno. Kaukkareissa tuppaa seiso-maahan tai seiso-istu vähän edistää, mutta seisomaan nousee joka asennosta näppärästi. Jättöistumisessa läsähtää hyvin istumaan kesken askeleen, kunhan vain sanon käskyn tarpeeksi varmasti ja päätän, että kyllä se sinne istuu. Ruutua piti pari kertaa hinkata, kun ensin palkka-alusta oli liian lähellä takareunaa ja koira jäi puolittain ruudun ulkopuolelle. Kerran varasti perään makuulta, kun kävelin koekolmion. Hinku ruutuun on kyllä törkeä, käskystä lähtee niin että hippulat vinkuu. Hyppynouto kilon kapulalla 75cm esteen yli tokalla kerralla ok, ekalla kiersi palatessa. Metallinouto vieraalla kapulalla, ekalla kerralla ihmetteli kapulaa ennen kuin toi. Otettiin pari hetsaten, ei enää epäröinyt.

Magneettipallo on muuten enemmän kuin sata jänistä, mahtava peli.

Könejä, taas

2011-08-27T22:25:00.004+03:00

Oltiinpa tuossa Ahvenanmaalla käymässä, siellä nähtiin taas kuinka pöljä eläin tuo holsku on. Siellä oli kaksi narttukoiraa, flätti ja suomenajokoira. Flätti oli vähän päällepäsmäri, ja tietty Ykän piti heti ekana, tapansa mukaan, mennä pöristen suoraan luo. Äkkilähtöhän sieltä tuli, oikein olan takaa, ja Ykä kiljuen karkuun. Sehän draamaa heti kun edes meinaa tulla turpaan, eli alkaa huutaa kuin syötävä samantien. Joka sitten johtaa siihen, että kaikki tulevat sen kimppuun. Luonnon lait.

No, sitten oli Ykä ihan nöyrää poikaa sisätiloissa, ei uskaltanut oikein kävelläkään missään ja häntä koipien välissä vain luimisteli menemään. Välillä nukkui toisessa huoneessa ja tuli sieltä aina välillä tsekkaamaan, että lähdettäiskö jo. Suomenajokoira oli semmoinen söpö luimupötkylä, mutta sitäkin Ykä alkuun pelkäsi kun oli lähtenyt kiljuvan Ykän perään flätin kanssa... loppuvaiheessa ajokoira oli jo ihan okei. Monta kertaa makoiteltiin flättistä ja Yksää vierekkäin kyljellään, olivat siinä kyllä tosi nätisti. Muutenkin katsottiin ettei narttu aja holskua nurkkaan. Mutta joo, on tuo vaan typerä eläin, kun pitää eka hirveällä älämölöllä mennä kohti että MINÄ MUUTEN OLEN TÄN PAIKAN KINGI ja sitten kun tulee sanomista, lähteä kiljuen vastakkaiseen suuntaan että AI AI AI AI ÄLÄ TAPA APUA MÄ KUOLEN.

Minisnaku-uroksen kanssa oli sen sijaan tosi nätisti. Kai nyt kun oli aiemmin tullut flätiltä niin pahasti köniin... kyllä minäkin olisin tosi hiljaa sen jälkeen.

Poika on saanut vähän lihaa luiden päälle, joskus kilon tai puolentoista päästä taas normitilanteessa. Eilen kävin pyöräilemässä Ykän ja Nika-sheltin kanssa, oli kyllä tosi leveät hymyt molemmilla.

Mitään sen kummempaa ei olla (kai?) tehty. Sivulletuloja ja peruutusseuruutuksia. Mikäs tässä, ritari Ässä.

Haku, osa II

2011-08-19T20:29:00.005+03:00

Autossa Yksä joutui olemaan vieretysten 7kk Oikku-malikan kanssa. Oikku oli häkissä ja Yksä penkillä. Hyvin meni poikien yhteiselo, paluumatkalla nukkuivat selät vastatusten.

Ykälle olin ostanut 15m jälkiliinan, joka nyt sai toimia näyttöliinana. Liivit niskaan ja menoksi. Ensin Ykä näki kun maalimies lähti pöpelikköön, sitten vein sen hetkeksi näkösuojaan ja maalimies eteni syvemmälle. Into piukeana lähti lähetyksestä täsmälleen oikeaan suuntaan, löysi maalimiehen ja kirmasi irtorulla suussa kovaa vauhtia takaisin. Ensin riekutusta rullalla, sitten koira liinaan kiinni ja "NÄYTÄ!". Koira lähti hyvin, mutta minä kämmäilin jotain ja yritin kiertää puuta väärältä puolelta... pitää tajuta se, että enhän minä tiedä missä maalimies on. Seuraa koiraa, ihan sama mihin se vie! Lähetin uudestaan keskilinjalta näyttämään, ja juoksi mokailustani huolimatta suoraan maalimiehen luo. Maalimies käski istumaan ja siitä heti riekkupalkka.

Tokan maalimiehen lähdön Yksä näki kokonaan. Juoksi täyttä höyryä, ja kohta kiikutti irtorullan takaisin. Nyt osasin antaa koiran johdattaa. Maalimies käski istumaan, tällä kertaa vain kehu- ja taputuspalkkaus. Iloinen koira.

Kolmannen maalimiehen Ykä näki myös, mutta maalimiehen piiloutumisen jälkeen seuruutin Ykää vähän keskiviivaa eteenpäin. Nyt oli vähän vaikeampaa maastoa - Ykä mieluummin vetäisi polkuja pitkin eikä siitä ryteiköstä sellaista löytynyt. Maalimies kuitenkin löytyi, ja irtorullakin kiikuttui nätisti takaisin. Ykällä alkoi olla vähän puhti poissa, mm. sylkäisi rullan minulle käteen. Leikittiin vähän hillitymmin. Liina kiinni ja koira matkaan. Alussa lähti hyvin ja törkeää vauhtia, mutta kaarsi kummallisesti oikealle. Seurasin kuitenkin koiraa, ja maalimiehen ääniavun avulla päästiin piilolle asti. Koira istumaan ja reilu palkkaus. Keskiviivalla kaikki taputtelivat Ykää ja häntä viuhui koko ajan jee.

Nyt omia huomioita:
- ei mitään kehuhihkumisia, kun koira ottaa irtorullan suuhunsa: kyllä se tuo sen joka tapauksessa
- muista antaa koiran johdattaa näytölle!

Kyllä saa aika haipakkaa juosta Ykän perässä näytölle, toivottavasti en kamalasti kaadu turvalleni ryteikössä jatkossakaan. Tulevana maanantaina risteilyharjoituksia kentällä, syyskuussa alkaa taas tokoilu.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-ÄÄÄÄÄ

2011-08-18T13:02:00.003+03:00

"Äiti, mulla on heinä päässä."

Kiljukaulan pentele on oppinut huutamaan oikein tosissaan, jos se raukkaparka joutuu puuhun kiinni muiden treenaamisen ajaksi. Siis kamalaa, joku muu tekee jotain ja holsku ei! Eihän sitä kestä. Mökilläkin se kyllä huusi, kun sitä pidettiin pannasta kiinni, mutta että puuhunkin sidottuna pitää. Hyvä, että intoa piisaa, mutta volyymit kyllä nyt alas ja sassiin. Ei tasan aleta opettamaan haukkumista, jos koira alkaa turhautuneena tarjota sitä.

Porolahden kentällä oli metrinen este, joten se hypättiin kerran yhteen suuntaan vauhdista. Muuten tehtiin lähinnä seuruutuksia ja siirtyilyjä namipalkalla. Höyryä oli sen verran, että oli parempi jättää pallo taskuun. Minä kun en halua pienimpiäkään hininöitä mukaan tokohommiin, ettäs koira tiedät. Hiljaisuus + innokas tekeminen -yhdistelmästä palkkaa.

Männäpäivinä tehtiin kokonainen laatikollinen yrjölänpuuroa, jotta saadaan Ykälle vähän hiilareita napaan. Pelkkä energiaruoka kun ei tuota viripäätä lihota.

Haku, osa I

2011-08-16T19:13:00.005+03:00

Ekat hakutreenit takana, jo on tällaisella tokoihmisellä opittavaa! Ensin toimin maalimiehenä Ramu-malikalle ja Dana-sakulle, sitten sytyteltiin Ykää. Tosi siististi lähti aina osoittamaani suuntaan, ja kun sai lähtökäskyn vasta, kun tuijotti tiiviisti eteenpäin eikä minuun, oppi ettei kontaktia tarvita. Namipalkkaus sai ahneen sian sylkemään rullaa maahan, eikä se tokalla kerralla oikein edes halunnut leikkiä rullaa palauttaessaan. Siispä namit jätetään himaan ja palkkaus narupallolla tästedes. Ja minun pitää tajuta, että MAALIMIES palkkaa, en minä. Maalimiehen pitää olla minua kiinnostavampi.

Lopuksi kouluttaja opetti Ykää haukkumaan. Kaupungissa kun asutaan, ei ole tullut koskaan opetettua sitä - yleensä pitää olla vain hiljaa. Kiljukaulaholsku tarjosi kaikkea pallon saadakseen, tosi näyttäviä sivulletulojakin. Lopulta haukkui silkkaa turhautumistaan. Jossain välissä saatiin kyllä pari ihan kunnon haukkuakin peräkkäin. Kuulemma haukun opittuaan koira kyllä olisi sellainen, että paukuttaisi ihan kunnolla. Silti rullailmaisu sopisi kouluttajan mukaan paremmin, koska a) Ykä on niin pirun nopea, b) rullakoiran ei tarvitse jäädä maalimiesten luokse ja c) haukkua opetellessaan Ykä tunki kyllä niin lähelle, että siitä tulisi sanomista. Haukkuminen kyllä varmasti opetellaan ihan vaikka vain huvin vuoksi, mutta eiköhän rulla sovi Ykälle paremmin.

Perjantaina uusiksi!

Poika on tullut kotiin

2011-08-15T16:14:00.004+03:00

Nyt alkaa taas koirallinen arki - mutta eipä se muunlainen oikeaa arkea olekaan. Tyhjää oli elämä ilman omaa raitapaitaa, vaikka onneksi talon shelttivahvistukset pitivätkin seuraa. Niiden kanssa tuli itsekin opeteltua sheippausta, joka sopi Myra 7v:lle kuin nenä päähän. Kivaa oli kaikilla, Myra tykkäsi erityisesti ryömiä takaperin ja purista.

Perjantai-iltana napattiin Ykä Artolta ja Tiialta Heinolasta mukaan. Jo oli poika yhtä väkkärää ja iloista ininää, kun tunnisti vastaanottajat. Siinä sitten pusuteltiin ja kiemurreltiin kaikki pitkin ja poikin. Ihana eläin. Artolle ja Tiialle vielä oikein mahtavankokoiset kiitokset kesähoidosta!
Jatkettiin siitä mökille, jossa vietettiin pitkä viikonloppu. Tuli vähän kokeiltua treenailujakin - aluksi oli vähän tottishommat hakusessa, mutta odotas kun nappasin liiteristä palkaksi HALON. Halko oli sitten enemmän kuin sata jänistä ja koira teki töitä sellaisella vireellä, että huhhuh. Aivan mahtavaa! Otettiin enemmän innostuspätkiä kuin koemaisia hommia, ja johan oli Ykä tulessa. Ykän mielestä oli myös ihan kamalaa, kun treenasin Nika-sheltin kanssa välillä. Jätkä kiljui kuin syötävä.
Magneettipalloa ei kokeiltu vielä, sen ehtii.

Yhtenä päivänä kokeilin esineruutua, eli tallasin pikaisesti jonkun 10m x 25m alueen metikköön ja jätin sinne kaksi esinettä: hatun ja tennispallon. Hattu oli takarajalla, pallo aika lähellä edessä. Törkeää vauhtia Ykä sinkosi metsään, mutta hyppi vain omiaan eikä käyttänyt nenäänsä. No, kai sitä olisi voinut alueen talloa vähän paremmin. Tokalla lähetyksellä löytyi hattu, neljännellä pallo. Myöhemmin muistuttelin esine-etsintää hiekkatiellä avainnipulla: Ykä luuli että treenattiin viestiä, ja lähti lähetyksestä kiitämään tietä pitkin aivan tolkutonta laukkaa. Seuraavaksi luuli, että etsittiin ukkoja. Löytyipä avainkin sitten. Tämän jälkeen tehtiin vähän helpompia harjoituksia, mm. niin että hetsasin Ykää ja heitin avaimen sen nähden vähän sivuun tiestä. Jäi puuhun kiinni n. metrin korkeuteen, ja koska koira ei osannut katsoa silmällä, etsi sen hienosti nenällä.

Jätkä on päässyt vähän laihtumaan kesän aikana; johtuneeko siitä, että vietti kesän ihanan holskunaisen kanssa vai siitä, että treenasi pk-lajeja niin ahkerasti. Yhtä kaikki, nyt ollaan lihotuskuurilla, ja siitähän Ykä tykkää. Käydään huomenna ostamassa naudanmahaa ja muuta nannaa. Nyt myös opetellaan uudestaan talon tavoille - kerran sai jalasta naamaan, kun säntäsi omin luvin hakemaan keittiönlattialle pudonnutta mustikkaa. Mutta eiköhän tässä taas kohta muisteta mistä kana pissii.

Blogi heräilee eloon

2011-08-04T22:51:00.008+03:00

Koira tosin on edelleen hoidossa ja palaa kotiin vasta viikon kuluttua, tai tarkemmin ottaen nappaan sen kyytiini ja vietämme riemukasta yhteiseloa mökillä. Mutta sepä ei estä kirjoittamasta suunnitelmia.

Olen alustavasti katsellut luonnetestiä loka- tai joulukuulle. Eiköhän me jompaankumpaan saada itsemme survottua. Talon toinen koira, sheltti, tulisi myös tsekkailemaan menoja. Toivottavasti saadaan videomatskua kummastakin.

Holskujen rotumestikset ovat Kajaanissa syyskuun lopussa - pitäähän sinne varmaan tänäkin vuonna tähdätä. Tosin nyt nihkuttelen AVO:n ja VOI:n välillä. Olisihan tässä kyllä yli kuukausi aikaa hoitaa liikkeestä istuminen (onnistui se BH:ssakin!), luoksetulon maahanmeno ja tunnari kuntoon. Ja toki tarkistaa ruutu, joka oli kyllä muistaakseni suht hyvässä kuosissa. Treeni-into ainakin on hurja, kun on viettänyt kolmisen kuukautta koiratonta elämää.
Joten voi hyvin olla, että tässä mennään korkkaamaan uusi tokoluokka mestaruuskisoilla. Koska hei - siellä me korkattiin AVO:kin.
Koska ollaan just niin tyhmiä.

Kesäloma!

2011-05-23T00:33:00.001+03:00

Ykän toilailuja voi kesän ajan lukea täältä! Minun puolestani oikein hyvää kesää kaikille.

AVO1 + KP

2011-05-15T22:25:00.010+03:00

Vakavaa hommaa

Nyt voikin hyvillä mielin pakata tokokamppeet kasaan ja kaivaa ne naftaliinista sitten joskus syksyllä. Aika löysä esitys ja löysä arvostelu, mutta mitäpä me valittamaan. Seuraavalla kerralla pitää herätellä Ykää paremmin.

Kokeet lyhyellä nurmella ulkona, tuomarina Marita Packalén. Kuvat otti Tyrni Särkkä.

Paikkamakuu

Paikalla makaaminen, 10. Jäi hyvin, näin pakun takaa jostain reiästä että haisteli kaula pitkällä molempiin suuntiin. Toko-ohjaaja, joka oli katsomassa kokeita, vähän rykäisi kurkkuaan kehän laidalla ja johan oli Ykä nätisti ja pää pystyssä loppuun asti. Minkä sille voi jos yskittää.
Seuraaminen taluttimetta, 9½. Sunnuntaikävelyä. Kontaktista ei tietoakaan.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Sanoin ekan käskyn jotenkin tosi hiljaa, piti sanoa toinenkin "MAA".
Luoksetulo, 9. Vautsi mikä pysähdys! Aivan loistava. Törmäsi tosi pahasti eteentulossa, siitä pisteenmenetys.

"Seuraaminen"

No ei ole ainakaan tiiviydestä kiinni...

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10. Eipä huomautettavaa.
Noutaminen, 10. Laukkasi molempiin suuntiin! Eteentulo vino, mutta ei siitä näköjään rokotettu.
Kauko-ohjaus, 10. Jess!
Estehyppy, 8. Tosi hieno, istuikin jopa ekasta käskystä. Mutta törmäsi eteentulossa ja varasti perusasentoon ilman eri käskyä.
Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 187pts, AVO1 + KP. 4/10.

Tasamaanoudon palautus

Takaisinhyppy

Kohti VOI-luokkaa!

Kuvapostaus

2011-05-08T18:42:00.003+03:00

Meinasin jo pakata tokokamppeet pois, mutta meillähän on nuo kokeetkin viikon päästä... no, ei voi muistaa kaikkea!

Holsku häärää, sheltti määrää

Nika

Ja viime joululta:

Toko jää tauolle

2011-05-06T22:50:00.004+03:00

Keskiviikkona oli viimeinen toko ennen kesälomaa. Syksyllä taas, kunhan kursseja järjestetään. Ehtiipähän elukka kerätä motivaatiota. Oli se kyllä keskiviikkonakin tosi hyvässä vireessä, eli hyvän mieli jäi. Jes!

Paikkaistumisia ja -makuita aluksi, matalalla vireellä. Jäätiin lähelle, jotta voitiin kehua koiraa katsekontaktista ja puuttua heti haisteluihin ja levottomuuteen. Ykän tekemisiin ei nyt kamalasti tarvinnut edes puuttua, rauhallisesti se makoili ja katseli hyvin minuun häiriössäkin. Seuraamisia lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä ja pysähdyksiä. Teemana se, että on kivaa ja koira haluaa tehdä hommia. Ja Ykä halusi.

Tasamaanoutoja hetsaamalla, eli pidin Ykää pannasta, kuumutin kapulalla ja heitin. Johan tuli nopeutta menoon ja tuloon! AVO-hyppyjä tavan, parikymmentäsenttisen aidan yli. Nakkipalkka istumisesta, ja riehumispalkka eteentulosta.

Yksi luoksetulon pysäytys, oli niin hieno että tehtiin loput läpijuoksuina. Näistä loppuasennoitta pallopalkka selkäni taakse.

Lopuksi irroteltiin ja tehtiin kaikkea kivaa, kun kierrettiin koirakoita, puita ja patsaita ja pyörittiin ympyrää molempiin suuntiin. Myös jalkojen välistä pujottelua.

Polsku rällää ja tokoilee

2011-05-02T22:26:00.004+03:00

Koiran elämää
Vappu rällättiin mökillä Nika-sheltin kanssa. Koirat vapaana koko ajan, ja aina joku heittämässä palloa. Ykä odottelee jo kiltisti käskyn alla, kun Nikalle heitetään palloa. Uitiin ja rämmittiin pitkin peltoja. Lähtipä Yrjänä itsensä kokoisen rusakonkin perään, annoin mennä kun ei se olisi karjumalla kuitenkaan pysähtynyt. Palasi hetken kuluttua kieli pitkällä, ja kehuin kovasti palaamisesta. Mitään ihmeempiä ei tehty, peruuttamisia, asioiden kiertelyä ja itsen ympäri pyörimistä hauskuutukseksi. Kuvia myöhemmin.

Tokavika toko
Piilopaikkamakuu 3min ja piilopaikkaistuminen 2min heti alkuun, jeejee. Seuruutusta sen jälkeen, ihmeellistä poikitusta aina välillä. Jos suoraan juoksusta otti pysähdyksen, Ykä yritti lähteä saksalaiseen täyskäännökseen. Hitaat pätkät aika kivoja. Tasamaanoutojen paluu ravaten, kammottavan löysän näköistä. Näihin lisää vauhtia sillä, että lähden itse juoksemaan karkuun, ja että palkkapallo lentää minun taakseni. Hyppynouto jo kivempi. Kaukot (istu-maa, maa-istu) ok, näitä tehtiin myös peruuttelujen yhteydessä. Ekassa ruudussa lähti haistelemaan jotain, vaikka karjuin "SEISO"... otettiin uudelleen, nopea ja hieno! Seisahtui, käskin maahan, meni ekasta käskystä. Koekaavio ja "SEURAA"-käskyllä koira seuraamaan suoraan ruudusta. Hieno!

Merkille lähetys ok - pitää vaan muistaa, ettei koiraa ikinä kutsuta takaisin väärän asennon jälkeen. Koiran pitää itse selvittää oikea asento, tai se pitää auttaa siihen. AVO-hypyssä kokeili taas ekalla kerralla seisomaanjäämistä. Astuin taaksepäin ja käskin uudelleen, palkka heti istumisesta. Tokalla kerralla istui ekasta käskystä. Palkka heti.

Vikaksi kokeiltiin tunnaria. Hirveällä innolla lähti, haisteli tarkasti. Sitten erkaantui jonnekin puskaan, ja tässä vaiheessa sabotoin koiraa kieltämällä. Olisi vain pitänyt antaa tarkastaa. Kieltämisen jälkeen nappasi ekan näkemänsä, alkoi tuoda sitä, pudotti, lähti takaisin ja lähmi kaikkia ennen kuin toi oikean. Tästä suurjuhlat. Oma kämmi, ei voi mitään.

Muistelen niitä aikoja, kun en voinut käsittää, miten muiden koirat tottelivat niin hyvin ja pysyivät lähellä, vaikka eivät olleetkaan hihnassa. Saatikaan että joku piilopaikkamakuu onnistuisi mitenkään päin. Nyt oma koira on sillä tasolla, ja että on hyvä mieli. Paljon on vielä edessä, mutta paljon on kyllä tähänkin mennessä saavutettu.

Toks

2011-04-25T21:02:00.004+03:00

Kotiläksyjä
Olipa varsin valaiseva "kuinka hyvin koirasi on koulutettu" -testi tämänpäiväisissä treeneissä... koira piti jättää makuulle ja siirtyä itse metrin päähän sen eteen. Siitä piti selin käskeä koira istumaan. Tällä testattiin kuunteleeko eläin käskyä vai tarvitseeko se vartaloapuja yms. Ykä ei hievahtanutkaan edes seitsemän käskyn jälkeen. Istu-maahan meni jo vähän paremmin, vaikka ihan tolkuttomasti käskyjä siihenkin tarvittiin. Tämä tehotreeniin. Otettiin jo iltaruoan yhteydessä, Ykä oli niin kierroksilla että parilla ekalla "ISTU"-käskyllä tuli perusasentoon. Palautin aina takaisin. Lopuksi saatiin pari onnistunutta sekä istumisissa että maahanmenoissa.

Peruuttamisia
Jättöjä treenattiin siten, että itse peruutettiin ja koira tuli oikeinpäin perässä. Näin nähtiin kuinka monta askelta koira ottaa "SEISO"-käskyn jälkeen, ja kuinka nopeasti se ylipäätään istuutuu tai menee maahan. Kun pysähtyi hienosti, vapautus ja nami koiran taakse.

Ykä on myös "PERUUTA"-käskyn oppinut tosi hyvin, ja peruuttelee ihan into piukeana kolmenkin metrin päähän. Siinä on tässä vaiheessa raja, jota lähdetään askel askeleelta pidentämään. Peruuttelujen yhteydessä myös kaukoja.

Muuta
Rauhallinen piilopaikkamakuu ja rauhallinen piilopaikkaistuminen. Paluu koiran vierelle, uusi paikallapysymiskäsky ja poistuminen. Näitä useita ennen seuraamisen kautta vapautusta. Piilopaikkaistumisen aikana jostain kuului laukaus - en nähnyt koiraa mutta lungisti se näkyi istuskelevan kun palasin. Riekkui lelulla tuttuun tapaan. Seuruutukset myös ok!

Perusasennoissa tarkkana siitä, että koiran varpaat eivät mene kengänkärkien yli.

Tahtojen taisto

2011-04-18T17:13:00.005+03:00

Tokot
Mitäpä, treeneissä ollaan käyty. Kokopitkää, 3min piilopaikkamakuuta väännetty jokaisella kerralla aina yksi, pysyi ventovieraidenkin koirien välissä kivasti. Piilopaikkaistumisia pari, lyhyemmällä ajalla tosin. Takapään käyttö seuraamisessa on muuttunut paremmaksi, kun ollaan tehty paljon käännöksiä vasemmalle. Myös saksalainen täyskäännös muistissa.

Ainoa mainittavan arvoinen seikka, joka muistuu mieleen, on viime tunnin hyppytreenit. Treenikentän laitamille tuli pari skeittaripoikaa meluamaan ja kolisuttelemaan lautojaan, ja siis ihan tahallaan. Ykä siitä vähän paineistui, joten AVO-hypyt menivät vähän plörinäksi. Hyppäsi kyllä ekasta käskystä, mutta jäi seisomaan toiselle puolelle "ISTU"-käskystä huolimatta ja pälyili epäluuloisesti skeittareita. Heti namia naamaan kun istui. Mutta kun pyysin hyppäämään takaisinpäin, kiersi. No, koira takaisin ja uudestaan ilman sen kummempia lässytyksiä. Alkoivat sujua paremmin, kun skeittarit lähtivät.

Lopputunnista otettiin vielä lisää AVO-hyppyä. Ja Ykähän oli päättänyt, että ei käskystä tartte istua. Jäi vain reteesti seisomaan, että mikä istu, ikinä kuullutkaan. No, siinä seistiin pari minuuttia odotellen, että koira tarjoaisi istumista. Ja mitä vielä: ei se edes hermostunut tai alkanut tehdä sijaistoimintoja. Seisoskeli vain muina miehinä. Sanoin uudestaan "ISTU", eikä Ykä korvaansa lotkauttanut. Taas vähän aikaa odottelua, ja uusi käsky. Ei mitään. Vasta, kun astuin askeleen taakse ja käskin uudelleen, alkoi koiran aivot raksuttaa ja se laski takamuksensa maahan. Samantien pallo lensi palkaksi.

Näitä sitten tehtiinkin varmaan kymmenen, kun Ykä ei voinut ekasta käskystä istua. Jäi vaan kuurona seisomaan ja istui vasta, kun astuin taaksepäin ja käskin toisen kerran istumaan. Ja lentävä pallopalkka, kun istui. Jossain kahdeksannen hypyn jälkeen alkoi Ykästäkin näkyä, että ei nyt ole todellista, vieläkö tässä pitää hyppiä, mutta niin se vaan loikkasi esteen yli. Kun lopulta istui ekasta käskystä, alkoi sellaiset juhlinnat ettei tosikaan. Jo oli tahtojen taisto.

Tallilla
Eilen käytiin Ykän kanssa taas tallilla. Alkuun juoksentelua pellolla ja hiekkatiellä, ja saapuminen tallialueelle vapaana. Ei mitään ongelmaa. Otin Ykän kiinni vasta, kun lähdimme tielle kävelemään hevosen vierellä. Ja kun sekin näytti menevän hyvin, päästin Ykän vapaaksi ja käskin pysymään toisessa reunassa kuin missä hevonen oli. Laitoin hihnaan, kun hevonen alkoi ravata ja hölkkäsimme/juoksimme Ykän kanssa siinä vierellä. Täytyykin seuraavalla kerralla ottaa canicrossvermeet mukaan, sen verran kivaa oli.

Maneesissa laukkaava hevonen aiheutti taas kuumumista, vaikka oltiinkin vain katsomossa. No, ehkä se siitä. Tyhjä maneesi on kyllä ihmeellinen paikka, kun siellä pitää vetää aivan hillittömiä ralleja pitkän aikaa, vaikkei mitään palloja heiteltäisikään.

Tuleva pelastuskoira?

2011-04-04T16:19:00.008+03:00

Sinnan luona vierailulla

Viikonloppuna käväistiin Joensuun liepeillä Arton ja Tiian luona. Ykä on menossa sinne hoitoon kesäksi, joten piti tsekata huudit ja katsoa, ettei Ykä syö kissaa. Jätkä jaksoi hienosti pitkät automatkan molempiin suuntiin, mutta eipä sillä nyt ole niissä ennenkään ongelmaa ollut. Ihan ensialkuun kävimme juoksuttamassa koiria jäällä, ja meno oli kyllä hyvin holskumaisen riehakasta. Sisällä Ykä ei syönyt kissaa, ja riehuminen jatkui.

Haku - uusi tuttavuus
Sunnuntaina päästiin vierailemaan Popekon varikkotreeneihin. Ykä oli juossut ja paininut koko viikonlopun, joten ajattelin ettei se varmaan kamalasti jaksa. Väärin. Liivit niskaan ja baanalle. Ykä veti koko matkan autolta aloituspaikan luo; annoin surutta vetää, koska se viritti koiraa oikeaan vireeseen. Vieraiden ihmisten, ison miehenkään, kanssa ei mitään ongelmaa, heti vaan kaikkien syliin. Kolme maalimiestä, kaikilla palkkana nakkia sekä patukka. Ei otettu mitään ilmaisuja vielä, vaan palkka tulisi maalimiehiltä heti, kun koira ne löytäisi. Saa nähdä tuleeko Ykästä rulla- vai haukkukoira, kuulemma on potentiaalia myös jälkimmäiseen.

Ensimmäinen maalimies niin, että Ykä näki lähdön ja maalimies kävi näyttäytymässä vielä piilosta. Jätkä vinkui ja haukkui, että mihis sä ne palkat nyt viet hei. Lähetyksestä Ykä pinkoi suoraan avohallissa olevasta piilosta ohi, mutta veti sitten jarrut pohjaan hajun saatuaan ja löysi ukon heti. Nakkipalkka ja riekutus patukalla, tosi hyvin leikki vieraan kanssa ja tarjosi patukkaa takaisin! Toinen maalimies oli seuraavassa avohallissa, Ykä vain juoksi suoraan sen luokse. Sama homma, nakki ja patukka. Vika oli vähän vaikeampi, piti pariin otteeseen lähettää eri suuntiin. Voi sitä onnea, kun löytyi.

Kaiken kaikkiaan todella hyvä fiilis jäi hakuhommista, koira tykkäsi ja palkkaantui hyvin. Tajusi erittäin hyvin, että täällähän on jotain tyyppejä piilossa ja kun ne löytää, se on tosi kivaa. Ykä pääsee Arton ja Tiian ohjastamana samaan porukkaan hakuilemaan kesällä, ja se se vasta mahtavaa onkin!

Kissanpäivät ja reenailut

2011-03-28T20:59:00.006+03:00

Juoksentelut
Eilen käytiin aamulla Rajasaaressa juoksemassa suurimmat höyryt pois. Ykä tulee siellä parhaiten toimeen silloin, kun koiria on paljon. Nytkin siellä oli kai joku rhodetapaaminen, koska rhodeja oli rutkasti. Monesti on tullut vähän kähinää niiden kanssa aiemmin, nyt oli niin paljon ettei holsku viitsinyt lähteä uhittelemaan. Leikki nätisti kaikkien kanssa, narttujen ja urosten. Jossain välissä löytyi ihana sekarotuinen narttu, joka olikin aivan tajuttoman nopea. Ykälläkin alkoi puhti loppua jossain vaiheessa, ennenkuulumatonta.

Illalla käytiin shelttien ja Hukan kanssa jäällä. Ykällä oli kissanpäivät, kun oli kolme narttua talossa.

Treenailut
Keskiviikon tokoilut menivät vähän huonosti, koska en ollut itse kovinkaan hyvällä tuulella. Tänään tilanne oli aivan päinvastainen, ja oltiin molemmat, minä ja koira, täydessä vireessä. Hauskaa oli molemmilla, oikein hyvän mielen treenit.

Aluksi lämmittelyä, eli pyörimistä molempiin suuntiin. Helppo nakki ja superkivaa. Sitten seuraamista hyvällä vireellä, kunnes kentän laidalla näkyi pienenpieni raitapaita... oli pakko jättää Ykä maahan ja käydä moikkaamassa. Hevossaaren kennelin A-pentueen mukuloita kuulemma. Ihana ja hyvin hampaikas tapaus! Ykällä oli vaikeuksia pysyä paikallaan kun lässytin pennulle, ja kaksi kertaa se piti viedä takaisin. Pienen muistuttelun jälkeen pysyikin paluuseeni asti tosi hyvin. Ei ainakaan auttanut pentukuumeeseen tuollaisten sisukkaiden pikkupolskujen paijaaminen.
Sitten pari piilopaikkamakuuta. Ensimmäinen niin, että lähdettiinkin piiloon koirien taakse. N. 1min. Pysyi, mutta nousi perusasentoon ennen käskyä. Käsky takaisin ja seuraamisen kautta riekutuspalkka. Tokana toinen päälle minuutin pätkä normaalisti. Skarppi asento eikä noussut mihinkään. Taas pallopalkka seuraamisesta. Tässä vaiheessa meni tieskuinkamones narupallo hajalle. Heti perään piilopaikkaistuminen 1min, hieno.

AVO-hyppy hyvä, mutta eteentulossa etutassut olivat kenkieni päällä. Odotin niin kauan, että laski ne maahan, siitä heti pallopalkka koiran taakse. Tokalla kerralla jäi tassut sievästi maahan. Hyppynouto vieraalla kapulalla. Ykällä oli aivan järjetön hinku kapulalle. Nyki perusasennossa koko ajan ja odotti käskyä. Jätin paikalleen ja hain kapulan itse. Heitin uudestaan, nyt koira odotti nätimmin. Hyvän näköinen hyppynouto. Samalla kapulalla tasamaanoutoja, ja nekin oikein kivoja. Reilut palkkaukset.

Uusi zetan muotoinen idari, järjestyksellä istu-seiso-maahan. Istumisessa hidastin vauhtia, muut menivät vauhdista. Maassaollessaan pyöri jotain omiaan, joten se uusiksi. Riehumispalkkaus pallolla. Myöhemmin koko kaavio uusiksi ja ei ongelmaa.

Luoksetulon pysäytys toimi kuin unelma! Jätin tötsän viereen kannelle namia ja pysäytin siihen. Pysähtymisestä vapautus palkalle. Tämän jälkeen läpijuoksu. En tajunnut jättää tähän, seuraavissa yrityksissä löntysteli. Loppuun parit läpijuoksut suoralla palkkauksella ilman loppuasentoja, johan löytyi vauhtia.

Merkille lähetys toimi tosi hyvin sekin. Jätkä on tajunnut jutun juonen hyvin. Namipalkka suoraan suuhun.

Oikein lehdessä asti

2011-03-24T20:03:00.004+02:00

Vuoden tokoholsku '10, vasemmalla ylhäällä myös Akseli-veli

Miksei me olla ennen otettu jalkojen välistä pujottelua? Ykä tykkää kuin hullu puurosta. Välillä perusasento tai seuraamista suoraan pujottelusta, välillä pallopalkka samantien. Törkeän kivaa. Sen sijaan lätäköiden kohdalla istuminen tai maahanmeno ei ollut. No en mä nyt viitti ottaa perusasentoa kun tässä on hei märkää ja kaikkea. Kyllä Ykä hetken päästä suvaitsi makoilla myös lätäkössä, kun palkka lensi vasta oikeasta asennosta.

I'm a snake, that's what I do

2011-03-22T18:31:00.008+02:00

Koemietintää

Huhtikuussa olisi parikin koetta Porvoossa, tosin peräkkäisinä päivinä. Taidetaan ilmoittautua vain toiseen. Toukokuussa on Padasjoella Packalénin koe, jonne tokoryhmäläisistä on vissiin muitakin pyrkimässä. Täytyy soitella, jahka ilmot alkavat. Jos sen AVO1:sen saisi ennen kesää, voisi miettiä muita juttuja sitten syksyllä.

Vuoden tokoholsku 2010!

2011-03-19T21:25:00.008+02:00

Vuoden tokoholsku 2010!

Itse en ole Holskuliiton lehteä vielä saanut, mutta kuulemma Yksä oli vuoden 2010 tokokoira! Pisteitä taisi olla 28p. Aivan mahtavaa kyllä.

Tokotreenit

Maanantain tokosta en muista muuta kuin että tunnari oli huono. Lähmi kaikkia palikoita ja toi väärän. Lopetettiin kun toi oikean. Keskiviikkona keskityttiin korkeammassa viettitilassa työskentelyyn. Toisin sanoen tavan pallon lisäksi palkkasin pitkästä aikaa paljon myös narupallolla. Etenkin seuruutuksessa enemmän kannustamista ja vähemmän koemaista pönötystä. Sitten aina reilu riekutuspalkkaus. Koira oli selkeästi innokkaampi ja kontakti parempaa. Näitä lisää! Kunhan muistaa pitää sen pallon kaukana oikeasta kädestä, niin ei ole poikitusongelmaa

Liikkeestä istuminen menee vahvoilla avuilla, liikkeestä seisominen ja maahanmeno siististi ilman apuja.

Hyppynoutokin tehtiin sellaisella intensiteetillä, että meni kapula hajalle. Johtui tosin kovasta maasta. Ykä teki täydellisen suorituksen ja kun olin riehumassa sen kanssa palkaksi, kapulasta putosi toinen pää irti. No, olihan se kyllä hyvin palvellutkin, kapula.

Merkille lähetys kiva, etäisyyttä varmaan 10m tällä hetkellä. Hakeutuu melko hyvin seisomaan tötsän taakse kuono minuun päin. Ruutuun juoksee täysillä, ekalla kerralla haahuili kyllä namien syömisen jälkeen omiaan. Tarvitsee melko railakkaan "SEIS"-käskyn, että pysähtyy. Heti pysähtymisen jälkeen paljon kehuja ja käsky "MAAHAN". Kävelin koekolmion, mutten kutsunut koiraa luokse. Vein namipalkan ruutuun ja vapautin. Toka kerta koemaisesti kutsuineen. Kolmas samanlainen kuin eka, ettei oppisi ennakoimaan.

Luoksetulon pysäytykset vähän tökkivät, lopetettiin hyvään suoritukseen.

Roturasisti

Eilen tavattiin Rajasaaressa Ykää pari vuotta vanhempi, leikattu lk holsku-uros Olli. Rochallor sattumoisin sekin. Oli aivan ihanaa nähdä kahden holskun tapaaminen. Tätä ennen Ykä oli kyllä leikkinyt muiden kanssa, mutta myös ärhennellyt urosrhodelle joka piti Ykää narttuna. Heti, kun Ykä näki Ollin, oli ihan toinen ääni kellossa. Ykä oli ihan solmussa ja luikerteli häntä heiluen mielistelemään. Samalla tavalla kuin Akseli-veljenkin kanssa. Niin se vain on, että vain holsku (tai holskun kanssa eläneet muut koirat, tässä tapauksessa kaksi valkkaria) osaa lukea toista holskua. Muiden kanssa tulee herkästi kärhämää, vaikka holskun tarkoitus olisi ollut hyvä.

Ykä sulautui yhden holskun ja kahden valkkarin laumaan täysin ja käyttäytyi hyvin myös muita koiria kohtaan sen jälkeen. Enimmäkseen kuitenkin paini ja rellesti Ollin kanssa. Todella mahtavan näköistä menoa! Ykä ei myöskään ominut yhtäkään keppiä, kun urosvalkkari oli kerran sanonut ettei tartte.

Toivottavasti törmäillään toistekin.

Helsinki - Shangri-La

2011-03-13T12:46:00.007+02:00

Vanhoja kuvia uusien puuttuessa

Tallilla
Eilen taas samalla tallilla kuin viimeksi. Nyt juoksuttelin Ykää ensin pitkällä tallille johtavalla tiellä ja saavuttiin tallialueelle vapaana. Ei edes ajatellut hevosista kuumumista. Ei ollut käskyn alla paljoakaan, kunhan katselin sivusilmällä ja kutsuin luokse jos näytti siltä että piti. Hirmuisen nätisti Ykä oli, eli sai syödä päivän aikana varmaan puoli kiloa nakkeja. Vähän piti riehua kun iso tallikoiranarttu tuli haistelemaan, mutta käskin lopettamaan ja lopetti.

Maneesiin mentiin kahden ponin välistä, eikä mitään ongelmaa. Katsomossa pidin koiran hihnassa, ettei lähtisi laukkaavien heposten perään. Ja kyllähän ne kiinnostivatkin, mutta eivät aiheuttaneet samanlaista hininää kuin viimeksi. Sitten olikin jännät paikat, kun tallikissa tuli huudeille hengailemaan. Annoin Ykälle nakkia katselusta, ja paikallaan oleva kissa olikin ihan ok. Kerran Ykä putosi maneesin lauteilta kun liikaa kyyläsi. Siitäs sai.
Sitten Ykä alkoikin inistä, joten otettiin rauhoittumisen kautta tapahtuva poistuminen. Jyrkiltä lauteilta ei rynnitty alas, vaan mentiin yksi kerrallaan. Pihalla vähän yleistä olemista ja vähän tokohommia (joista alla), sitten takaisin.

Lopuksi oleskeltiin pihalla ja syötiin nakkia kissan kanssa, ensin hihnassa ja sitten vapaana. Oltiin ihan kissan vieressä ja ohiteltiin. Ei ongelmaa. Liikkuva kissa olikin sitten vaikeampi pala, mutta vaikka Yrskä singahti, tuli samantien kutsusta takaisin.

Toko
Tallille johtavalla pihatiellä otettiin vähän tokojuttuja tennispallolla. Ensin luoksetulon pysäytys, koska halusin nähdä miten toimii ilman tötsiä ja kansia. Ja koirahan jarrutti käskystä niin että lumi lensi. Vapautus ilman loppuasentoa ja namia naamaan. Seuraavaksi läpijuoksu ilman loppuasentoa. Kun koira juoksi täysiä kohti, heitin pallon itseni taakse. Sitten vähän liikkeestä maahanmenoja, ja toimivat nekin tosi hyvin iloisemmalla käskyllä.

Pyöräilykausi avattu
Äsken käväistiin pyöräilemässä, koska autotiet ovat jo sulia. Jalkakäytävät sen sijaan ovat ihan jäässä. Ykää se ei haitannut, joten se juoksi valjaissa jalkakäytävällä ja minä sen vasemmalla puolella tiellä. Lopuksi riehumista taloyhtiön pihalla.

A+

2011-03-10T19:53:00.006+02:00

Maanantain ja keskiviikon tottiksista pitäisi kirjoittaa, jos olisi vain jotain jäänyt mieleen.

Muutama positiivinen huomio sentään:

- liikkeestä maahanmeno nopeutui huomattavasti, kun vaihdoin käskyn hitaasta ja matalasta "MMAA":sta iloiseen ja nopeaan "MAA!":han. Jotenkin sitä oli olettanut, että matala ääni ikäänkuin "painaisi" koiran maihin, mutta nyt lätsähdetään alas niin että rytinä vaan käy. Bueno!

- luoksetulon pysäytys aivan loistava, tosin ollaan tehty vasta lyhyellä matkalla. Tässä liikkeessä jumitettiin niin pitkään, että nyt vain biletetään ja hihhuloidaan vartti kun koira seisahtuu käskystä.

- "MERKKI"-käskystä Ykä hakeutuu tötsälle pitkänkin matkan päästä. Jess!

- perusasennosta "TULE"-käskyllä eteenkiepsahtamiseen ei tarvita enää käsimerkkejä. Ykä oppi tämän ihan tajuttoman nopeasti ja tykkää hirveästi.

Ja lisäksi lenkkeilystä:

Viime aikoina on alkanut mennä hermo siihen, että koiria ohitettaessa Ykä vetää kuin höyryveturi ja jos ohitettava kehtaa sanoa mitään, sille pitää haukkua tai murista. Ja se, että minulla menee kuppi nurin ei ainakaan edesauta ongelman poistumista. No, nyt palattiin takaisin ihan alkuun eli koiran paikalla lenkkeiltäessä ei ole väliä. Ennen halusin, ettei koira ohita minua tai haistele kaikkea, mutta nyt menee paljon rennommin kun ei tarvitse siihen asiaan kiinnittää niinkään huomiota. Saa kävellä edellä, saa haistella, kunhan remmi pysyy löysänä ja koira reunassa. Kastrointi myös selkeästi auttoi pissojen lipittelyyn, eli nyt Ykä ei myöskään jumittele tienpenkkoihin tai vedä hajujen luo. Jos remmi kiristyy, pysähdyn. En sano mitään, lähden vain palkaksi liikkeelle kun remmi on taas löysä.

Toisekseen taskut nakinpaloja täyteen. Heti, kun Ykä näkee koiran, "HYVÄ!" ja nakki lentää tienreunaan. Tätä jatketaan kunnes ohitus on ohi, eli jokaisesta vastaantulijan vilkaisusta kehu ja nakki maahan. Jos on todella ahdasta niin imuutus. Ja jopa toimi ainakin nälkäisen koiran kanssa, ja milloinpa leikattu koira ei nälkäinen olisi. Päästiin monen haukkuvankin koiran ohi (ja yhden ison koiralauman läpi!) pöhinöittä ja remmi löysällä. Tätä jatketaan: rentoutta, selkeyttä, ei turhaa häsläämistä ja nakkia saa ainoastaan silloin, kun koiria näkyy. Näköjään sitä pitää kokeilla kaikkea ennen kuin tajuaa taas palata takaisin hyviksi todettuihin keinoihin.

Hoitaja löydetty!

2011-03-07T16:45:00.004+02:00

Vautsi, nyt meni kyllä hommat niin hyvin putkeen ettei mitään rotia. Arto ja Tiia lupasivat majoittaa Ykän kesäksi, eli Yrskä pääsee äärimmäisen hyvään hoitoon iki-ihanan pk holsku Sinnan kaveriksi! Aivan älyttömän suuret kiitokset vielä tätäkin kautta, en voi uskoa että tämä meni näin hyvin!

Kenneltreffit
Lauantaina käytiin Rochalloreiden kenneltapaamisessa Orimattilan Hurttahallissa. Ykä käyttäytyi hyvin ja heilutti häntää kaikille koko ajan. Häntä vispasi silloinkin kun koira vain seisoi paikallaan kiinni seinässä eikä tehnyt mitään. Pääsipä valloittamaan myös rotua harkitsevien sydämiä. Oli todella mukavaa nähdä niin monta holskua samassa paikassa, ja vieläpä niin montaa sukupolvea. Ykän sisaruksista oli paikalla Kerttu-sisko ja Akseli-veli. Narttuholskut ovat kyllä niin pieniä ja siroja kuikelokauloja näihin sikaniskauroksiin verrattuna.

Pieni tottispätkä siinä otettiin kasvattajan ohjaamana. Päätin ottaa vinoestenoutoja, koska niitä en pääse usein treenaamaan. Kapulan sijaan käytettiin palloa. Ekalla kerralla Ykä ei tajunnut lähetystä vaan juoksi ohi, joten otettiin sitten ihan vain agilitymaisia juoksutuksia täysjyrkän esteen yli. Ja koirahan kiipesi. Sitten samanlainen niin, että toisella puolella viskasin pallon palkaksi ja käskin palaamaan pallo suussa toiseen suuntaan. Ei ongelmaa. Lopuksi vielä niin, että jätin Ykän istumaan toiselle puolelle, laitoin pallon sen eteen, ja kiersin esteen toiselle puolelle. Sitten kannustin Ykän esteen yli. Holskuhan kiipeää.

Pari tasamaanoutoa tehtiin myös, aika surkean näköistä touhua. Teki kyllä, mutta mälväsi kapulaa eikä ollut yhtään vire kohdallaan. Myöhemmin otettiin pihalla samoja, ja sillä kertaa toimi hyvin.

Pihalla kasvattaja myös leikki Ykän kanssa narulelulla. Jätkä murisi ja taisteli kunnolla, mutta lähti viilettämään kunniakierrosta ympäri pihaa heti, kun voitti lelun. Pari kertaa jopa unohti lelun johonkin kun piti käydä tarkistamassa tuttuja ihmisiä. Hohhoi.

Hoitajaa etsitään!

2011-03-06T23:09:00.004+02:00

Tuli vähän mutkia reppureissusuunnitelmiin, ja nyt Ykä kaipailisi kesäksi hoitajaa. Mikäli jollakulla riittäisi aikaa ja tilaa yhdelle kivalle, leikatulle urosholskulle toukokuun lopusta elokuun loppuun, ottakaa yhteyttä. Maksaisin ruoka- ja mahdolliset eläinlääkärikulut, sekä toki vaivanpalkkaa sovitusti.

Harrastaminen ei ole pakollista, mutta liikuntaa Yrskä kyllä kaipaa. Ja jos jotain haluaakin harrastaa, maksaisin kyllä siihenkin liittyvät kulut.

Mailini on kojotei (at) gmail . com (poista välilyönnit).

Nothing suits me like a suit

2011-03-02T21:36:00.006+02:00

Tokohuomioita luoksetulosta
Jess, viimein saatiin luoksarin pysäytykset toimimaan! Käsimerkki vaihdettiin takaisin SEIS-käskyyn. Tötsän vierelle pahvilautanen ja sille nami. Lyhyeltä matkalta ja SEIS. Kun seisahtui, välittömästi vapautus. Parin toiston jälkeen alkoi tajuta ja pysähtyä todella kivasti. Muutamaan otteeseen kokeiltiin myös ilman kantta - tarkoitushan on saada koira yhdistämään tötsä pysäytykseen. Lopuksi pitkä suora että saatiin vauhti takaisin. Mutta meillä on toivoa!

- Luoksetulon läpijuoksuissa ei katsota koiraa silmiin
- Luoksetulon pysäytyksissä katsotaan

Muista jutuista
- Seuraaminen suorempaa, kiitos oikeassa kulmassa olevan pallopalkkauksen
- Maahanputoaminen perusasennosta tosi nopea, nyt kun vielä saisi saman liikkeestä maahanmenoon
- Perusasennosta TULE-käskyllä eteenkierähtäminen ei toimi ilman vahvoja käsiapuja, toisinpäin toimii
- AVO-hyppy ja hyppynouto hienoja, vaikkei olla treenattukaan
- Huomatkaa blogin hieno uusi ulkoasu!

Tehtävälista

2011-02-28T20:48:00.005+02:00

- Seuraamisessa poikittaa
- Liikkeestä maahanmeno tökkii. Joko jää seisomaan/istumaan tai kyynärpäät nousevat
- Tasamaanoudossa kiertää kapulan taakse ja ottaa vasta paluumatkalla kapulan mukaan
- Pahin on kuitenkin luoksetulon pysäytys, joka on valuva ja löysä ja tarvitsee kaksi käsimerkkiä

Muuten Ykä oli ihan täpinöissään kun pääsi pitkästä aikaa treenaamaan. Edellämainittujen lisäksi tehtiin mm. ruutua, metallinoutoa miniminikapulalla ja liikkeestä seisomista. Samoin yksi pitkänmatkan luoksetulo niin, että piti juosta toiseen suuntaan juoksevan koiran ohi. AVO-jutut tosin nyt erityishinkkauksessa, ymmärrettävistä syistä. Mutta pitäähän sitä muutakin tehdä.

Talja

2011-02-27T22:14:00.007+02:00

Tokoholsku
Yrskän kuvaa pyydettiin Holsku-lehteen, saa nähdä miten sijoituttiin Vuoden tokokoira -kisassa! Aika makealtahan tuollainen titteli maistuisi, etenkin viime vuoden työnteon huomioon ottaen. Tänä vuonna otetaankin vähän letkeämmin, koe tai kaksi ennen kesää ja syksyllä taas uudet tuulet. Luonnetestipaikkaa voisi kai varata jo loppuvuodeksi tai alkuvuodeksi 2012. Eipä kiirettä.

Huomenna tosiaan ryhmätokoihin, joissa käydään tutusti ma ja ke säällä kuin säällä.

Tallikoira
Tänään päästiin pitkästä aikaa turisteilemaan tallille. Ihan uudet ympäristöt, joten vähän oli koiralla jännää. Oli tosin kytkettynä koko ajan tallialueella ollessa, edellisellä tallillahan sai vikoilla kerroilla olla huoletta irti. Ponit haisteltiin ja todettiin ihan mukaviksi, ja hepatkin oli ihan jees. Ainoa kuumumista aiheutuva asia oli se, kun maneesin katsomossa katseltiin kentällä laukkaavia hevosia. Käytiin sitten vähän kurinpalautuksissa ja pallonhakureissulla ulkona, sitten takaisin. Lopuksi lyhyt kävelylenkki hevosen vierellä. Sitten kantamaan tavaroita.

Nyt onkin sitten iltaluun syömisen jälkeen kuollut koira lattialla. Ei holskua juoksemalla väsytetä, mutta annas päälle tekemistä niin johan kuuluu tyytyväistä huokailua.

Vaikka tokihan tuo lenkille lähtisi jos joku vain veisi.

Lauma

2011-02-20T23:34:00.001+02:00

Köni

2011-02-15T19:45:00.000+02:00

Rapatessa roiskuu, Rajasaaresta tuli viime viikolla muistoksi pari vekkiä. Eipä vaikuta liikkumiseen eikä olemiseen, ego sai pahempia kolahduksia. Mikä ei ole yhtään huono juttu, itsepähän se säntäsi isojen narttujen luo kuin euroopan omistaja. Oli oikein nätisti sen jälkeen, ei tarvinnut yhtään häntä pystyssä rynnätä kenenkään takamukseen kiinni. Ja on kyllä muutenkin tykännyt olla ja juosta kaikkien kanssa, vaikka ruuhkaa olisikin.

Pakkaset ovat olleet melkoisia, mutta lähinnä sekin haittaa vain siten että jäällä alkaa välillä palella varpaita. Muuten löytyy virtaa ja vauhtia. Jäällä kiinnostavat toiset koirakot, eritoten jos juoksevat - mutta korvat ovat oikein hyvin kiinni päässä. Koira tulee heti luokse kutsuttaessa, vaikka olisikin juuri ollut kiihdyttämässä toisaalle. Frisbee on myös parasta ikinä, jopa niinkin parasta, että se pistettiin jo palasiksi.
Kickspark ostettiin, se vietäneen ensi viikolla mökille. Jahka keli vähän lauhtuu, pääsee taas vetohommiin.

Puolentoista viikon päästä alkavat taas ryhmätokoilut, huhtikuulle katselin jo kokeita.

Rajasaari

2011-01-30T18:41:00.005+02:00

Melkein hävettää kun tulee treenattua niin vähän, mutta vain melkein. Pitäähän sitä taukoa välillä pitää, eikös? Eilen kotitalon parkkiksella vähän seuruutuksia, jättöjä, kaukoja, luoksetulon pysäytystä sekä 1½min piilopaikkamakuu, olipahan motivaatio kohdillaan vaikka palkkana olikin vain nappulaa. Luoksetulon pysäytys oli ekalla kerralla valuva ja hidas, tokalla kerralla vauhtia oli hölkän verran mutta pysäytys hyvä.
Männäviikolla käväistään eläinlääkärissä tarkistuttamassa virtsa- ja veriarvot, koska jätkä tuntui olevan levoton ja mm. virtsasi alleen eräänä päivänä. Ei sieltä mitään löytynyt, ja nyt koira onkin ollut viime päivät ihan normaali. Vaan onpahan nyt tutkittu.

Ohessa tämänpäiväisiä otoksia Rajasaaresta.

Dynaaminen voimakaksikko

2011-01-22T17:32:00.010+02:00

Tänään lenkkeiltiin uuden hienon mittatilauspannan ja lainasheltin kanssa oikein urakalla. Kymmenen jälkeen lähdettiin ja neljän pintaan oltiin kotona. Lenkkiin sisältyi paljon jäällä juoksentelua, Rajasaarta ja kaupunkipörräilyä. Rajasaaresta löytyi viisivuotias leikattu uroskelpie leikki- ja painikaveriksi. Myöhemmin löytyi taas joku Ykän mielestä tosi ärsyttävä nuori uros, jota piti kurmuuttaa. Siihen puutuin heti. Tokalla saarenkiertämiskerralla ei sillekään tarvinnut sanoa mitään, koska uros pysytteli omistajansa luona paikoillaan.

Tutut nuoret urokset on kivoja, samoin leikatut ja itsevarmat. Toivoakseni iän karttumisen myötä Yksäkin oppii antamaan vieraiden nuorten urosten olla. Eihän niistä tykätä tarvitse, kunhan antaa olla. Saa sanoa jos ei halua niitä selkäänsä, mutta liika on liikaa. Ja useimmiten tosiaan seuraavalla tapaamiskerralla/vähän ajan päästä leikki voikin alkaa ja kaikki on ok.

Ollaan me menneinä päivinä tehty vähän esine-etsintöjäkin. Toisin sanoen sekä etsitty avaimia/lapasia hangesta että lapasia taloyhtiön ullakolta. Koira toimii hyvin vieraassa, kolisevassa sisätilassakin ja uskaltaa mennä pimeisiinkin paikkoihin etsimään.

Uusi päheä panta, jonka seurana on toki valkea hihnakin

Ikinä oo missään ollut

2011-01-17T20:22:00.005+02:00

Paljon on lenkkeilty, eipä muuta. Asennoitumisen vaihdos auttoi hirveästi, nyt kävellään nätisti vierellä hihna löysällä ilman mitään mutinoita. Vähän on kiihtymistä jos pitää koiria ohittaa, mutta useimmiten päästään ohi pelkällä kyyläämisellä. Kunhan en itse höpöttele turhia tai sählää muuta.

Iltapissitysten sijaan on taas otettu iltalenkit käyttöön, eli nyt normaaliin harrastuksettomaan päivärytmiin kuuluu ½h aamulla, 1h koulun jälkeen ja 1h illalla, vaihdellen toki päivän yms. mukaan. Ja meillä lenkit ovat tosiaan ihan kävelyä eikä löllöilyä, eli pikaisella matikalla heitetään sellaiset ~15km päivä. Jos siis vain kävellään eikä esimerkiksi pyöräillä tai juosta. Mahdollisuuksien mukaan erilaisissa maastoissa ja vapaana, mutta kaupungissa kun elellään niin suurin osa hihnassa.

Tässä kuitenkin kuvasaldoa siitä kuinka holsku ei ole siis niin ikinä päässyt yhtään mihinkään ja on tylsää ääääääääää.

Talviuiskenteluja

2011-01-12T19:07:00.004+02:00

Eipä kyllä pääse tosiaankaan holskun kanssa tylsistymään. Joskus vuosi sittenhän se yritti hihnassa ollessaan hypätä kivimuurin päälle, mutta muuri olikin todella kapea ja toisella puolella kolmen metrin pudotus. Tänään se sitten keksi että olisi hyvä idea käydä uimassa avannossa. Monesti aiemminkin menty ko. paikan ohi, laiturin nokkaan on tehty virtaus jotta pysyy jäätymättömänä avantouijia varten. Eikä ole ennen Yrskää yhtään kiinnostanut mennä edes veden lähelle. Tänään molskahti. Hetken odotin josko pääsisi itse ylös, mutta ei päässyt kehujenkaan siivittämänä. Ryömin sitten jäänreunalle ja kiskoin koiran pannasta ylös. Ei siinä sen ihmeempiä hätäilemisiä.

Nyt erityisopettelussa oma rauhallisuus kaikissa tilanteissa, erityisesti muita ohitettaessa. Olen palannut lomalta takaisin arkeen, ja hihnakäyttäytyminen on huonontunut melkoisesti. Häpeä ja kiukku romukoppaan ja uudella asenteella liikenteeseen, sillähän siitä selviää. Mennään vaikka joogaan jos ei muuten kierrokset omistajalla laske.

Lähetin Yksän viime vuoden tokotulokset Holskuliiton Vuoden Tokokoira -kisaan, saa nähdä miten käy! Äkkilaskemalta olisi jotakuinkin 32p tiedossa.

Hallitokoiluja ja Rajasaarta

2011-01-09T20:43:00.007+02:00

Eilen lyhykäiset hallitreenit häiriödobbereiden kanssa. Vähän treenitaukoa takana niin johan oli kivaa! Palkkana kainalopallo ja siankieltä. Alkuun tosi kivan oloista lämmittelyseuraamisia vähän joka suuntaan, myös peruutuksia. Saksalaiset täyskäännökset voisi ottaa takaisin ohjelmistoon, että saisi lisää vaihtelevuutta seuraamisiin. Liikkeestä maahan putosi hyvin, mutta oli vähän nostanut kyynäriä kun käännyin. Käskin takaisin maahan ja kiersin takaa sivulle, pysyi. Liikkeestä seiso ok. Tasamaanouto kiva sekä puu- että metallikapulalla, ehkä vähän hidas palautus. Lyhyt piilopaikkamakuu, vilkuilin välillä. Jossain vaiheessa heitti lonkalle ja haisteli maata aika intensiivisesti, älähdin ja oli sen jälkeen tosi skarpisti korvat pystyssä.

Sen jälkeen tunnistusnoutoa, taas laatikollinen vieraita kapuloita. Ensin toi väärän, käskin takaisin etsimään. Nyt kielsin väärien nostamisesta, ja löytyihän se oikea. Seuraavalla kerralla haisteli kunnolla ja toi oikean.

Tässä välissä koira hetkeksi autoon lepäämään, kun treenailin vähän lainashelttiä. Lopuksi Ykä taas kehiin hyppynoudon merkeissä. Este ~65cm. Hyppäsi, nouti, kiersi esteen. Uudestaan palkatta, nyt kannustin hyppäämään heti kun oli saanut kapulan suuhunsa, ja hyppäsipäs. Sitten este 80cm:iin ja uudestaan, nyt meni niin hyvin että lopetettiin treenit siihen.

Rajasaaressa ollaan käyty nyt aika monena päivänä. Ykällä on mennyt siellä lujaa, mutta alkuriehunnan jälkeen löytyy se oikea vaihe ja joku sopiva paini/juoksukaveri. Sitten ei tarvitse enää haukkuakaan niin paljoa. Nuoret pyrkyriurokset ovat vähän kovempi pala, kun eivät jätä rauhaan ja yrittävät selkään.

Ääniherkkyydestä

2011-01-04T23:29:00.019+02:00

Käytiin uudenvuodenpäivänä neljän aikoihin lenkillä. Jo silloin räjähteli, ja Yrjänähän meni sitten ihan lukkoon. Ei kelvannut nami ei mikään. Ei siinä auttanut muu kuin vaatimalla vaatia ettei rynnimällä edetä vaikka kuinka pelottaisi.
Sisällä sama homma jatkui, vaikka vieraana olleet koirat eivät olleet moksiskaan. Kamala läähätys, tärinä ja pamahdusten tarkkailu. Ei sentään juoksennellut ympäri kämppää.

Aikani sitä katseltuani päätin että ei tästä mitään tule, mennään juoksemaan pahimmat höyryt pois. Seitsemän pintaan heitin koiralle valjaat niskaan ja kaivoin pyörän lumihangesta. Nyt paukkui jo enemmänkin, ja Ykän pää pyöri puolelta toiselle koko ajan. Kerran taisi yhdellä suoralla päättää lähteä armageddonia pakoon ja nykäisi oikein kunnolla eteenpäin. Iskin jarrut pohjaan ja karjaisin pysähtymiskäskyn, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti.

Pointtina tässä se, että Ykä joutui pelon sijaan keskittymään muihin asioihin, tässä tapauksessa juoksemiseen ja oikealla kohdalla pysymiseen. Ja se että sai kulutettua energioitaan pois niin ettei se jaksaisi enää reagoida ääniin.

Huhkimisen jälkeen takaisin sisälle ja syömään. Ruoka katosi hujauksessa. Koira läsähti lattialle kuorsaamaan eikä ollut enää moksiskaan minkään maailman paukkeesta koko loppuiltana, edes puoliltaöin. Yöllä kyllä ei pihalle mentykään. Namit maistuivat ja niiden eteen tehtiin olkkarissa vähän hommiakin. Seuraavana päivänä käytiin vähän pellolla juoksemassa; sielläkin välillä vielä pamahteli, mutta Ykä ei edes huomannut. Kaikki oli tosi kivaa ja nastaa ja häntä heiluu ja jee.

Tämän vuoden lisätavoitteena etsiä esimerkiksi ampumarata ja mennä sinne hyörimään. Eiköhän tässä vielä päästä takaisin siihen pisteeseen, että voidaan treenatakin paukkeessa.

Tavoitteiden pohdiskelua

2010-12-31T11:53:00.004+02:00

Joulupyhät rellestettiin mökillä paukkupakkasissa. Kuvia tulee jahka kuvia tulee. Kova oli meno ja Ykä murisi taas keppiriepotuksissa puolitutuillekin. Hieno eläin. Jossain välissä tehtiin vähän kotipihatokoiluja pitkän tauon jälkeen. Piilopaikkamakoiluja, seuraamisia, luoksetulon pysäytystä + eteen tiivistämistä erikseen, liikkeestä seiso ja maahan. Jätkä oli ihan into piukeana koko ajan, kun kerrankin pääsi töihin.

Tänään syödään nakkia aina kun pamahtaa. Edellisinä vuosina Yksä ei ole ollut tulitteista moksiskaan, mutta pelataan varman päälle tuon orastavan laukausarkuuden takia.

Tämän vuoden saavutetut tavoitteet:
- kyynär-, lonkka- ja selkäkuvat
- TK1
- AVO korkattu (2 x AVO3)
- BH
- MH-luonnekuvaus

Ensi vuosi?
- AVO1
- mahdollisesti syksyllä VOI:n korkkaus, kesän Ykähän on hoidossa
- luonnetesti loppuvuodesta
- lisää pk-lajien treenausta (viesti, jälki) ja tottishommia, jos sitä vaikka joskus eksyisi pk-puolellekin kisaamaan

Some bitches call us dogs

2010-12-18T20:17:00.008+02:00

Keskiviikkona oli vika tokokerta ennen talvilomaa. Kovilla pakkasilla ei pahemmin ulkona treenailla. Tai työrodut treenaa, mutta muut eivät oikein. Uudelleen ryhmiin taas jahka lauhenee, sitä ennen satunnaisesti missä nyt vain treenejä on. Saatiin joululahjaksi edellisessä merkinnässä näkyvä päheä Hurtan heijastinpanta.

Tänään piti lähteä vetämään kelkkaa, mutta iski päälle sellaiset pakkaset että eipä menty. Siispä ex tempore uudelle hallille pikatreeneihin. Jätkä oli ihan kierroksilla (iih viih viih), olihan paikalla Annika eli yksi Yrjänän lempi-ihmisistä. Työmoodi löytyi kun koira tajusi, että mulla on nakkia ja pallo. Ihan älyttömän kivat treenit, myös liikkeestä maahanmeno meni hienosti! 2min piilopaikkamakuu, AVO-hyppy, tasamaanouto ja hyppynouto oikein mainioita.

Hyppynoutoja hierottiin sitten vielä enemmän, kun kerran oli mahdollisuus korottaa estettä. Ensin ~65cm. Meinasi juosta ohi, mutta älähdin. Palasi sivulle, otettiin uudestaan. Kannustuksesta hyppäsi kapula suussa takaisinkin. Otettiin kerta ilman kannustuksia, ja meni niin hyvin, että uskalsin korottaa ~80cm:iin. Ja jätkähän haki kilon kapulan ihan tuosta noin vaan. Sitten juostiin pallon kanssa ympäri hallia ja hihkuttiin.

Lopuksi huomasin, että seinustalla oli laatikollinen tunnareita. Minulla myös sattumoisin oma mukana. Kippasin puolet laatikosta lattialle ja heitin oman sekaan. Ensin Yksä oli ihan kujalla ja toi mitä sattuu. Sitten puutuin väärien nosteluun älähdyksellä. Johan löytyi. Seuraavalla kerralla oli jo erittäin pätevää nenätyöskentelyä. Sitten kaadoin loputkin vääristä tunnareista lattialle, eli niitä oli varmaan kuutisenkymmentä. Nyt oikein näki, että koira oli tajunnut jutun juonen ja haisteli kaikki rauhallisesti läpi ennen kuin nosti ja toi oman. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun hain Yrjänän kotiin. Herranjestas. Myös sadas toko-tag!

Suolistotulehdus ja siitä selviäminen

2010-12-15T15:24:00.008+02:00

Saatiin lahjaksi hieno heijastinpanta

Su-ma -yön jätkä herätteli puolen tunnin välein, että nyt pihalle tai ripuloin lattialle. Sama rundi jatkui ma-ti -yönä. Melkein pelkkää vettä vaan tuli ulos. Tehobacteilla ei mitään vaikutusta. Toko jätettiin suosiolla välistä, vaikka Yksä näytti muuten olevan oma pirteä itsensä. Eilen tuli sitten (kirkasta) vertakin ulosteen mukana, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Suolistotulehdus, saatiin lääkkeet ja jo saman illan aikana alkoi näyttää paremmalta. Riisi-seiti-piimä -seosta (ja tehobactia) ruoaksi vielä pari päivää, jotta vatsa kunnolla asettuu. Viime yönä jopa nukuttiin! Tänään siis ryhmätoko taas kutsuu, onkin viimeinen laatuaan.

Painoa oli muuten jälleen 26,3kg. Näköjään on hyvin hallinnassa tämä leikatun koiran kunnon ja painon ylläpito: runsaasti energiapitoista ruokaa + lisukkeita + luita ja runsaasti erilaista liikuntaa.

Lähijärven jäällä ollaan käyty juoksemassa melkoisesti kun kerran jäätynyt on. Yrjänän mielestä se arvatenkin on parasta ikinä.

Itsenäisyyspäivän kokeet

2010-12-06T21:43:00.007+02:00

Emiel piirsi

Ihan ykköstä ei tullut, mutta eipä se mitään. Koira kuitenkin toimi himppusen paremmin kuin viime kokeissa ja tulihan sieltä vähän enemmän pisteitäkin. On taas enemmän kokemusta AVO:sta.
Kokeet semilämpimässä parkkihallissa, tuomarina Harri Laisi. Tuomari vielä lopuksi kehui että onpa hieno hollantilainen.

Paikalla makaaminen, 5. Jäi maihin kivasti, mutta oli kuulemma noussut istumaan heti kun olin päässyt näkösuojaan. Maassaollessaan oli ollut levoton, istumassa vaan olla möllöttänyt korvat pystyssä.
Seuraaminen taluttimetta, 9. Seuraaminen on kivaa jee!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 0. Jäi seisomaan, vaikka yritin antaa toisenkin käskyn. Katteli vaan että "mitä sä huudat siellä :(". Ollaan liikaa hinkattu seisomista. Kehästä päästyä tein pari kertaa ja koira putosi maahan nopeasti että läts vaan ja häntä heilui.
Luoksetulo, 6. Ekasta käsimerkistä hidasti vauhtia, tokasta pysähtyi. Eli ei kyllä lähellekään merkkitolppaa. Loppuosuus tosi hieno. Mutta hei - pysähtyi!
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10. Että siitäs saitte sitten nii.
Noutaminen, 8½. Hidas, vino?
Kauko-ohjaus, 5. Koira katteli lamppuja. Toka istuminen tökki, siihen tarvittiin lisäkäsky.
Estehyppy, 10. Ykä pysähtyi esteen eteen ennen kuin hyppäsi, mutta ei siitä näköjään rokotettu.
Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 132,5, AVO3.

Äsken hankitreeniä rentoutukseksi, eli koira ja omistaja rämpimään melkein puolimetrisessä umpihangessa. Holsku loikki kuin kauris ja oli iloinen.

Show me the meaning of being lonely

2010-12-01T21:18:00.003+02:00

Vikat ryhmätreenit ennen maanantaisia kokeita. Seuruutukset vietikkäitä mutta vähän vinoja. Pitkästä aikaa täysipitkä piilopaikkamakuu, eli 3min. Pakkasta oli ehkä -5 astetta. Pysyi hienosti ja suorassa!

Tasamaanouto, AVO-hyppy ja kaukot ok. Pitää vaan noudossa ja hypyssä itse muistaa olla pienessä haara-asennossa: koira jää liian kauas jos ei saa etujalkojaan minun jalkojeni väliin. Jätöissä keskityttiin seisomiseen ja maahanmenoon. Seisomisessa tuppaa karkaamaan syrjään, kun palaan. Tätä lähdettiin korjaamaan sillä, että rauhoitan koiran silitellen seisomaan, käyn edessä ja palaan sivulle silittelemään ja kehumaan. Sitten käyn edessä ja takana ennen kuin palaan sivulle, ja siitä seuruutuksen kautta superpalkka. Pysyikin paremmin.
Seisomisia hinkattiin sitten niin kauan, että liikkeestä maahanmenossa jäi aina seisomaan. Tätä korjattiin siten että pallo putosi heti, kun koira meni oikeaan asentoon. Alkoikin vaikuttaa ihan pätevältä.

Toinen kokeita ajatellen hauska juttu oli se, että Ykä oli viime treeneissä ihan unohtanut, mitä luoksetulon stoppi tarkoittaa. Se vaan juoksi läpi ja heilutti häntää että pallo tänne, tai meni maahan edettyään melkein kiinni minuun. Siispä tänään viimeiset avut siihen. Eli valumisista ei palkkaa, haen vain koiran ja vien sen takaisin. Kun pysähtyy käsimerkistä, en heitä palloa taakse vaan kehun rauhallisesti ja siirryn koiran viereen. Silittelen ja kehun paikalla pysymisestä, ja sitten heitän pallon taakse. Tällä konstilla saatiin ainakin lyhyellä matkalla tosi hyviä tuloksia.

Tästähän tämä, itsenäisyyspäivänä sitten ykköstulos taskuun ja takaisin koelomalle.

Uusia juttuja: tunnarit ja ohjattunouto

2010-11-17T22:37:00.003+02:00

Pari uutta tokojuttua! Pitäisi kai pysyä AVO:n liikkeissä, kun on kokeetkin tulossa, mutta sehän olisi ihan tylsää. Eli tänään ohjatunnoudon ja tunnarin alkeita. Merkille lähetystä kokeiltiin jo viime viikolla, joten siltä pohjalta sitten lähdettiin ohjatussanoudossa etenemään. Kaksi tötsää n. viiden metrin etäisyydellä toisistaan, toisen takana namia ja toisen ei. Kävin silti aina molempien luona ennen kuin palasin koiran luo. Lähetys "oikee"/"vasen" + käsimerkki., riippuen kummassa oli namialunen. Alussa meni vähän sekaisin, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tajuta. Vapautus heti namien syönnin jälkeen.

Tunnarit. Koira kauemmas puuhun kiinni, ettei nähnyt, mitä tein. Neljä hajutonta tunnarikapulaa maahan sekalaiseen järjestykseen. Koira lähemmäs istumaan, hajustettu tunnarikapula muiden joukkoon. Koiran luo, kehujen kanssa ohjaus kauemmas (että on hetken selin), käännös, istutus ja lähetys "oma"-käskyllä. Lähti, nappasi väärän, mietti, pudotti, haisteli, toi oikean. Hirveät juhlat, jätkällähän aivosolut törmäilee toisiinsa! Kävin ottamassa Ykän lähmäämän väärän tunnarin pois, vein oman takaisin, ja uudelleen sama ruljanssi. Nyt sama juttu, nappasi väärän, sitten kiinnostui taaempana katselevasta bortsusta. Bortsu sanoi että menes pentele töihin, joten jätkä pudotti väärän kapulan ja toi oikean tosi ylpeänä itsestään. Niin se vaan jatkaa töitä, vaikka muilta tuleekin vähän haukkumista.

Muuten saman vanhan kertaamista. Olipahan vaan kivat treenit, hyvä mieli. Koira toimii ja haluaa tehdä. Hyvä.

Marraskuu

2010-11-13T15:32:00.005+02:00

Joulukuu lähestyy uhkaavasti, mutta vettä vain sataa. Kyllä tähän yksi lumi/räntäpäiväkin tosin mahtui. Ja Yrjänä tykkäsi. Holskuahan ei haittaa vaikka sataisi jääpuikkoja vaakasuoraan suoraan naamalle, ei lenkillä eikä treeneissä.

Tokoiltu on ahkerasti ja koirapuistoissa riehuttu. Tänään meni Rajasaaressa puolitoista tuntia varsin kepeästi, ja Ykäkin oli ihan siivosti, vaikka koiria oli ihan tuhottoman paljon. Kyllähän sen pitää välillä haukkua, mutta haukkukoot. Kunhan lopettaa käskystä, jos menee liiallisuuksiin, ja lopettaahan se.

Pistin kolme ohjatunnoudonkapulaa ja säkillisen tunnareita tilaukseen, päästään itsenäisyyspäivän AVO-kokeen jälkeen mahdollisesti aloittelemaan VOI- ja EVL-luokkien juttuja. Yksi idarihan me jo otettiin muutama viikko sitten, se meni ihan hyvin. Seisomaan jättämisessä kääntyili vähän, mutta en palkannut ja otin neliön seuraavalla sivustalla uusiksi. AVO-puolen jutuista, jätkä on oppinut istumaannousun piilopaikkamakuun aikana. Sitä hinkkaillaan pois palkkailemalla tiheämmin. Jätöt myös vähän niin ja näin, ne myös korkealla treenilistalla. Ruutu on älyttömän hyvällä mallilla, kaukot myös (istu-maahan) sekä luoksetulot + seisomaan pysäytys. Noudon paluuseen vielä lisää vauhtia.

Tokokurssilla käydään siis yhä pari kertaa viikossa, muuten rällätään pitkin maita ja mantuja. Ykän mielestä on myös tosi kivaa etsiä "hukkuneita" avaimia maastosta.

Synttäritottistelut

2010-10-23T23:18:00.005+03:00

2v!

Eilen agihommia ja tokoja hallissa. Aluksi jätkä oli jotenkin tosi stressaantunut eikä keskittynyt kunnolla, mutta jossain välissä sillä naksahti työmoodi päälle ja siinähän sitten mentiin eikä meinattu.

Tänään synttäritottistelua Hyvinkäällä sakujen kentällä. Aivan järkyttävää poikitusta seuraamisessa. Itselle muistutuksena, ettei Yksää koskaan palkata oikeasta kädestä, siitähän tämä poikitus johtuu. Että nakkia mulle nyt sieltä oikeasta taskusta nii.
Liikkeestä istuminen ok käsiavuilla ja pitkilläkin välimatkoilla. Maahanmeno hidas, ja liikutteli muutenkin takapäätään. Luoksetulo siitä nopea, istui eteen vinoon ja palkkasin sitten siitä epähuomiossa. Miksiköhän tulee vinoon, nii. Liikkeestä seisomisessa pysähtyi kivasti, mutta kun jatkoin kävelyä kentän toiseen päähän, oli ottanut pari askelta. Mitä jääviin tulee, tarvitaan lisää jännitettä omaan kehoon, ja ylipäätään lisää virtaa koko touhuun. Ykä osaa tehdä nopeasti ja näyttävästi, minä sitä vaan hidastan.

Tässä välissä vein pallon toiseen päähän kenttää eteenmenoa varten. Laitoin sen alustan päälle, että varmasti erottuu. Sitten noutoja. Tasamaanouto tehtiin poikkeuksellisesti eri suuntaan kuin missä pallo oli, koska Ykä näytti siltä että sinkoaa. Tekikin hienon suorituksen. Hyppynouto myös oikein hieno, este ei tosin ollut ihan metrinen. Vinoestenoutoa ensimmäistä kertaa kilon kapulalla. Ekalla lähetyksellä juoksi esteen ohi, toka oli nappisuoritus. Superbileet siitä hyvästä. Kolmannella vielä tosi hieno onnistuminen ja siirtyminen eteenmenopaikalle. Seuruutuksesta lähetin eteen, ja koira lähti juoksemaan laajoja ympyröitä pitkin kenttää. Ei sillä ollut mitään hajuakaan mistään pallosta. Tokalla kerralla sama juttu, joten jätin sen istumaan ja kävin näyttämässä palloa. Tästä palattiin tekemään yksi hyppynouto ja kokeiltiin uudestaan. Nyt oli näköjään pallon paikka muistissa, lähti rakettina.

Paikallamakuu BH-tyyliin, eli selin 30 askelen päässä kun malikka teki liikkeitä. Nousi kolmen minuutin päästä seisomaan. Kävin laittamassa takaisin, ja sitten olikin hienosti pitkän pätkän loppuun asti.

Lopuksi hengailtiin kentän laidalla, kun sakut ottivat puruja. Yksä oli pätevä eikä sanonut kenellekään mitään. Loistavassa vireessä, joten tehtiin vähän pikkutottisteluja. Huominen jälki peruuntui, mutta eipä se mitään.

Täällä tehdään töitä hei

2010-10-20T21:05:00.005+03:00

Tokotreeneissä aluksi seuruutusta hihnassa. Peruutus on jätkän mielestä ihan superkivaa. Kainalopallo on myös mahtava - koiraa on erittäin helppo palkata oikeasta asennosta ilman turhia rapisteluja tai käsien laittamista taskuun. Senkun vaan nostaa vähän kättä ja pallo putoaa. Piilopaikkamakuu 3min, oli heittänyt lonkalle. Ei haittaa. Paljon oli vieressä häiriötä. Pysyy myös istuen, vaikka kävisin kuinka pitkällä.

Liikkeestä pysähtymiset ovat mielestäni kärsineet vähän inflaatiota. Kai se ihan hyvin pysähtyy, ja oikeaan asentoon, mutta ei ole oikein terävyyttä mukana. Taaksepalaamiset onnistui hyvin. Sen sijaan luoksetulot ja erityisesti luoksetulon pysäytykset - vau! Ei voi muuta sanoa.
Hauska juttu sattui, kun Ykän pallo lensi lehtikasaan ja se sitä sieltä etsi, kun tuli bortsu päälle. Ykä katsoi sitä kerran ja jatkoi muina miehinä pallon etsimistä. Bortsukin häkeltyi ja lähti pois. Aivan älyttömän upea raitaeläin. En olisi uskonut. Ei myöskään lähtenyt mihinkään, kun kaksi pikkukoiraa lähtivät rähisten vetämään rinkiä ympäri kenttää.
AVO-hypyt todella pätevän näköisiä. Lähetän Yksän melko kaukaa telineelle, koska tällöin liike on näyttävämpi ja koira saa otettua kunnolla vauhtia. Sama juttu hyppynoudoissa, jotka muuten meni heti täysin nappiin. Jes! Tasamaanoudotkin tosi nopeita ja iloisia. Osasin heittää suoraan!

Ruudut onnistuivat tänään erinomaisesti. Lähetin Yksää ruutuun eri suunnista vinosti, eikä mitään ongelmaa. Namien syönnin jälkeen seisautuskäsky SEISO, kehuja ja palkka kannelle. Yksi kokonainen liikekin meni hyvin.

Lopuksi menimme rinkiin kouluttajan ympärille, ja seurautimme koirat ihan kiinni ympyrän keskiosaa, jossa perusasento. Ykä oli vähän sitä mieltä, että ei tarttis, ja jäi vähän taaemmas seisomaan. Sai namia heti kun tuli oikeaan asentoon. Tokalla kerralla laitettiin koirat maahan, ja siinä tuli vieressä ollut terrieri päälle. Ykä nousi seisomaan, mutta käskin takaisin maihin ja sai siitä suuret kehut.
Muuten lähinnä söpöä eteentulon tiivistelyä kun koira oli niin ihana ja innokas. Tiivisti ihan oma-aloitteisesti, kun lähdin hyppimään tasajalkaa taaksepäin. Lisäksi perusasentoon hakeutumisen nopeutta treenattiin siten, että heitin pallon välittömästi kun koira oli oikeassa asennossa. Johan alkoi takamus liikkua.

Lauantaina, eli 2v-synttärinä, lähdetään katsomaan sakemannien puruja ja tottistelemaan. Sunnuntaina pitkästä aikaa peltojälkeä. Mukavan koiraisa viikonloppu tulossa.

Tokotoko

2010-10-18T22:08:00.010+03:00

Ollaan pyöriskelty mökeillä ja vaelleltu vapaana metsissä. Käytiin valloittamassa myös Kammiovuori. Mökillä otettiin yksi esineruutu, joka olikin aika vaikea, koska olin yksin tallomassa. Esineitä kolme (lapanen, hattu, pallo) ja maasto vaikeakulkuista hakkuumetsää. Löytyivät kaikki, palloa piti etsiä vähän enemmänkin.

Tänään alkoi tokon ryhmätreenit, eli lomailu on ohi. Sää oli varsin kamala, tuulinen ja sadetta vihmoi, mutta mitä teki koira? Oli niin työvireessä ettei mitään rotia. Palkkana kainalopalloa ja siankieltä, joka kyllä ahneelle sialle maistuu. Aluksi seuruutusta hihnassa, vähän piti muistutella miten homma toimii, mutta johan alkoi sujua hetken päästä. Yritti ensin inistä, mutta ilmoitin että eipä sovi ja sitten työskenneltiin hipihiljaa. Verryttelyn jälkeen piilopaikkamakuu 1½min kahden ventovieraan koiran välissä. Kävin minuutin jälkeen palkkaamassa ja olipa skarppi asento. Paikallaistuminen tosi hieno ja terävä myös.

Tasamaanoudot nopeaa, iloista laukkaa. Ensin päästi irti kapulasta heti kun sain siitä otteen, mutta käskin ottaa uudelleen kiinni ja piti hyvin. Toka oli sitten oikeaoppinen pitämisineen kaikkineen. Hyppynoudoissa vasta kolmas kerta onnistui, kun ensin piti kiertää este kapulan kanssa ja toisella kerralla juosta suorilta esteen ohi ja palauttaa kapula esteen yli. Vika olikin hieno. AVO-hyppy ok, mitä nyt jäi vinoon istumaan esteen toiselle puolelle. Jäävät ok, istumista piti vähän muistella. Seisomisessa lähti taas perään kun kävelin ohi, mutta otin uudelleen ja pysyi. Ei vaan saa katsoa koiraan päinkään taakse palatessa. Luoksetulot räjähtäviä ja tiiviitä, seisomaan pysäytykset käsimerkillä todella hienoja ja sähäköitä.

Suurimman osan ajasta Ykä seurasi minua kuin ajatus ja tauoilla istui vaan ja tuijotti silmiin, että nakkinakkinakkipallopallo. Välillä taas oli vähän liiankin kivaa, kun piti moneenkin otteeseen singota johonkin ihan muualle. Ei edes muiden koirien luo, kunhan piti vain vähän riekkua. Palasi joka kerta yhdellä älähdyksellä. Varsinkin ruutu oli hankala, varasti ekalla kerralla muina miehinä syömään namit... ei mennyt muutenkaan ihan putkeen ruutu tänään. Vauhti älytön ja pari ihan ok pysäytystä kuitenkin. Kaukot oikein hienoja viiden metrin etäisyydeltä. Ainoa hinkattava on seiso-maahan. Se onnistuu läheltä, kun vähän nojaan eteenpäin käsimerkkejä antaessa - silloin siirtymä on puhdas eikä edistä yhtään.

Lopuksi vähän vapaana seuraamista (kivaa ja tiivistä, hyvä kontakti) ja pitkänmatkan luoksetulo. Jätin Ykän istumaan ja menin n. 80m päähän. Jätkällähän on ollut taipumusta juosta ohitseni ja rallatella hetki ennen kuin tulee eteen istumaan, nyt tuli järkyttävää kiitolaukkaa ja siististi oikeaan kohtaan.

Oltiinpa näköjään Holsku-lehdessäkin, mitäs me rotumestarit.

Treenailun aloittelua

2010-10-04T21:30:00.004+03:00

Parina viime päivänä ollaan otettu sisätiloissa alkeellista tunnaria ja noutoa. Tunnarissa lähinnä opetellaan siihen, että vaikka nyt ei noudetakaan kilon kapulaa, pikkupalikkaa ei silti pyöritellä suussa eikä varsinkaan heitellä. Eikä sitä noudeta tassut edellä. Aika hyvin on mennyt oppi perille, ja koira on aivan älyttömän hyvässä vireessä. Nyt ollaan siis tehty yhdellä palikalla, täytyy ostaa hajustamattomia seuraavaa vaihetta varten. Oman kapulan etsiminen onnistuu metsästäkin.

Noutoa vaan vahvisteltiin, 250g:n puukapulalla ja normaalilla metallisella. Hirveän kivan ja iloisen näköistä toimintaa, tiiviit eteentulot.

Olen äärettömän onnellinen, että jätkä on taas oma itsensä.

Taukoilua

2010-09-21T12:06:00.006+03:00

Yksä on ollut mökillä muutamia pätkiä hoidossa ja nauttinut elämästään. On kyllä ollut pelkkää heiluvaa häntää kotiintullessa.

Toisin sanoen ollaan hyvin vähän tehty yhtään mitään. Vähän perusasentoja ja askelsiirtymisiä, eteen tiivistämisiä ja objektien kiertämistä silloin tällöin. Pysäytykset näyttävät toimivan käsimerkillä paljon paremmin kuin äänellisellä käskyllä. Pyöräkin saatiin viimein korjattua, joten Y-valjailla ja vyöhön kiinnitetyllä hihnalla ollaan menty sellaista haipakkaa että heikompia hirvittää. Jätkä vetää ihan tulessa ihan hullua vauhtia ja pysähtyessä hymyilee koko naamallaan kieli maassa roikkuen.

Kolmen viikon päästä takaisin tokotreeneihin, ja josko sinne agihalliinkin pääsisi taas tällä viikolla. Rento taukoilu toimii.

Elävää elämää

2010-09-08T18:02:00.005+03:00

Pikkukoikkelehtija 19vko. Pelkkää jalkaa.

Eipä ole tarvinnut jätkän haukahtaa kuin yhdelle (1!) koiralle, vaikka runsaasti ollaan kaikennäköisiä koirakoita ohiteltu tässä männäpäivien aikana. Huippua! Tämänpäiväinen haukahduskin tuli vain, koska toinen aloitti tuijottamisen ja pörisemisen jo pitkän matkan päästä. Pitihän siihen nyt sanoa vähän jotain. Palasimme molemmat ruotuun hetkessä, ja seuraavasta ohituksesta pääsin jo palkkaamaan ruhtinaallisesti. Paria koirakkoa ohitettaessa kanssa alkoi jo omatoimisesti ottaa kontaktia, että kato kun oon hyvä, namit tänne. Pari ei mennyt ihan niin mallikkaasti, mutta pörinöittä ja vetämisittä silti. Jes!

Ollaan myös lenkkeilty todella paljon, eli keskitytty molemminpuoliseen kävelytreeniin tokojuttujen sijaan. Hyvin vähän perusasentoon hakeutumisia ennen kepin/pallon/muu, mikä, heittoa, muuten ei mitään. Tänään rannalla repi muristen keppiä allekirjoittaneen kanssa ja silmiin syttyy into heti, kun edes näytän siltä että pallo saattaa lentää kohta. Taukoilu tekee hyvää. Koira on niin hyvin kuulolla kaikkialla, että lenkillä on jatkuvasti hyvä mieli. Kyllä minä olen niin ihastunut tähän rotuun, ettei liene hankala arvata, minkä merkkinen elukka tänne on tulossa seuraavaksi, sitten joskus.

Täksi yöksi ja huomiseksi Töölöön pakoon ikkunaremontin tieltä, perjantaina taas agi. Porokin maistuu jo.

Ohitusvoittoja!

2010-09-06T19:18:00.009+03:00

Nyt on tainnut viimein löytyä se oikea tapa ohittaa muita koirakoita. Eilen oli auto lainassa, joten ajeltiin Luukkiin. Ensin vähän pahimpien höyryjen päästelyä yksin koirapuistossa, sitten 2,5km pikkupätkä. Tämän jälkeen törmättiin ja tutustuttiin Harmi-snautseriin, jonka kanssa kierrettiin sitten vielä vajaa kuutisen kilometriä metsälenkkiä. Ykä on selkeästi huomannut, etten viitsi muiden läsnäollessa sitä sen kamalammin pyöritellä, joten sehän persehti ja veti koko matkan niin että höyry vain nousi korvista. Harmia ei tarvinnut noteerata, mutta vastaantulevat koirakot saivat asianmukaiset pörhistelyt. Huutamista sentään ei.

Kun Harmi lähti kotiin, päätin sen viimeisen kerran, että nyt loppui remmin riuhtominen, karjuminen ja kiskominen. Samoin loppuu namien kaivelu taskusta, kun koiria tulee näkyviin, kuin myös kaikki muu huomion kiinnittäminen. Ennen LÄHELLÄ-käskyllä (Yksä kävelee löysällä remmillä/vapaana vierellä tai takana, ei ohita minua) ei ollut ohitettaessa mitään painoarvoa, vaikka muuten toimikin oikein mallikkaasti. Tämä siksi, etten osannut tarpeeksi selvästi näyttää, että käsky muuten on sama vaikka kiihtymystila on mikä. Nyt sanon koirakoita nähdessäni tavallisella äänellä "lähellä", ja jos Ykä yhtään yrittää edistää, räppäisen hihnalla naamaan. Sitten uusi käsky yhtä neutraalilla äänellä ja kehuja, kun menee hyvin. Tuijotteluun ja karvojen nosteluun en puutu, mutta mun ohitseni ei mennä, tai tulee remmistä. Eikä mitenkään olan takaa, tietenkään, kunhan vain sen verran että menee perille. Heti ohituksen jälkeen vuolaasti kehuja ja paljon nakkia naamaan. Mutta vasta (onnistuneen) ohituksen jälkeen. Itse kävelen normaalisti hidastelematta, saatan kyllä kiertää vähän kauempaa jos on mahdollisuus.

Mitä tästä sitten on seurannut? Minä olen paljon rauhallisempi ja varmempi, vaikka ohituskohta olisikin kapea ja tilaa vähän. Tiedän, että saan pölhöilyt loppumaan välittömästi ilman turhia pyörittelyjä, tukisteluja ja puhutteluja. Se tieto tuo varmuutta, ja se varmuus välittyy koiraankin. Tänään mentiin todella monen koirakon ohi ko. menetelmällä, eikä tarvinnut kertaakaan edes muistuttaa, miten homma toimii. Koirapuistossa oli paljon aidan viertä juoksevia, räkyttäviä koiria, ja mentiin ohi ihan vierestä kuin vettä vaan.

Paljon ollaan myös oltu "lähellä"-käskyn alla vapaana tässä lähiostarin nurkilla. Pysyy hyvin mukana eikä häiriinny ihmisistä. Kantaa myös hienosti pieniä ostoksia, ja vastaantulijat hymyilevät. Tarkoitus paljossa vapaana olemisessa on se, että remmittä ulkoilu ei ole mikään sen ihmeellisempi juttu, eikä vapaaksi päästyä siksi tarvitse samantien vetää pää kolmantena jalkana horisonttiin. Koiria ei olla vapaana ohitettu, mitä nyt tänään kaupan seinässä kiinni ollut. Ekalla kerralla Ykä yritti vähän nostaa kierroksia siitä, tokalla kerralla ei edes huomannut.

Ykä on myös vissiin laihiksella. Olen nyt kolmena ruokailukertana tarjonnut sille poroa, eikä arvon herralle kelpaa. Nappulat kyllä kelpaisivat. Olkoot sitten syömättä, eihän se minulta ole pois. Sama ruoka tulee eteen kyllä seuraavallakin kerralla.

MH-kuvaus

2010-09-04T14:51:00.007+03:00

Tältä viikolta kaksi toko- ja yksi agikerta takana. Yksä on ollut ihan into piukeana tekemässä ihan kaikkea. Agilityssäkin oli vielä tutut käskyt hallussa, vaikka ei olla pitkään aikaan päästy treenailemaan. Tauon aikana on muhinut kaikki selväksi pienessä polskun päässä. Hieno eläin!

Tänään sitten MH-kuvaus Mäntsälässä, Tiibetinmastiffit ry:n järjestämänä. Kuvaajina Kai Tarkka ja Riitta Liimatainen.

Ykä oli vetänyt naamaansa jotain tyhmää, koska sillä oli vatsa kuralla. No, ei se menoa haitannut, hirveää nelivetoa vaan rynnistettiin eteenpäin. Tästä tulee nyt ehkä maailmanhistorian pisin blogimerkintä, mutta aina ei voi voittaa.

MH-kuvaus 4.9.2010, BH TK 1 Rochallor Phantom

KONTAKTI:
1a, tervehtiminen: 4
"Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen."
A/N: Jee, kivaa, mitä täällä tapahtuu, jee!

1b, yhteistyö: 3
"Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta."
A/N: Hajuja jee minne me mennään mikä täällä haisee jee!

1c, käsittely: 3
"Hyväksyy käsittelyn."
A/N: Olihan se ihan nätisti, vähän kiemurteli.

LEIKKI 1:
2a, leikkihalu: 5
"Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen."
A/N: Jätkä syttyi välittömästi, kun patukka edes vilahti sen näkökentässä. Ei tarvinnut saalistaa maata pitkin, käskivät heittää samantien. Pari kertaa piti tehdä ennen kuin osasin heittää/saada kopin. Mämmikoura mikä mämmikoura.

2b, tarttuminen: 3
"Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla."
A/N: Mutta annas kun se otti sen sitten suuhunsa... koira lähti sellaista rallia eestaas pellonlaitaa, että jess, patukka, PARASTA IKINÄ!

2c, puruote ja taisteluhalu: 5
"Tarttuu heti koko suulla, vetää, tempoo, ravistaa - kunnes TO irrottaa."
A/N: Jätkähän leikkii vaikka kiven kanssa. Hieno elukka. Ärrinmurrin.

TAKAA-AJO:
3a, 1. kerta: 3
"Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista."
A/N: Sinne läks. Tämän jälkeen viehelaite meni epäkuntoon ja jouduttiin seisoskelemaan tyhjänpantteina varmaan puoli tuntia. No, eipä se meitä haitannut.

3a, 2. kerta: 5
"Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi--."
A/N: Kuten sanottu.

TARTTUMINEN:
3a, 1. kerta: 3
"Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä."
A/N: Vähän se sitä testasi, mutta kukas nyt liikkumatonta viehettä enää tappaisi.

3b, 2. kerta: 1
"Ei kiinnostu saaliista."
A/N: Rikkinäinen viehelaite vaihdettiin juoksijaan, ja Ykähän sitten juoksi vieheen ohi tsekkaamaan, että kukas se täällä kirmaa hei.

AKTIVITEETTITASO:
4: 2
"Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata."
A/N: Mikäs siinä seisoskellessa. Ykä on oppinut bussiakin odottelemaan, joten 3min ei tuntunut missään. Jossain vaiheessa istahti alas ja hengaili siinä tyytyväisenä. Olivat odottaneet näin aktiiviselta koiralta jonninsortin poukkoilua, mutta tällä äijällä on hyvät hermot.

ETÄLEIKKI:
5a, kiinnostus: 3
"Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja."
A/N: Siinähän katseli korvat pystyssä, että mitäs tämä tämmöinen on.

5b, uhka/aggressio: 1
"Ei osoita uhkauselkeitä."
A/N: Juoksi vinhaa vauhtia avustajan ohi, ja samaa vauhtia takaisin. Juokseminen on niin kivaa, ettei avustaja kiinnostanut yhtään.

5c, uteliaisuus: 1
"Ei saavu avustajan luo."
A/N: Ks. edellinen.

5d, leikkihalu: 1
"Ei osoita kiinnostusta."
A/N: Ks. edellinen.

5e, yhteistyö: 1
"Ei osoita kiinnostusta."
A/N: Ks. edellinen.

YLLÄTYS:
6a, pelko: 1
"Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti."
A/N: Haalarin noustessa jätkä lähti välittömästi sitä kohti, haukahti kerran. Haisteli kiinnostuneena, josta kovasti kehuja. Ei pienintäkään aikomusta karata.

6b, puolutus/aggressio: 1
"Ei osoita uhkauseleitä."
A/N: Kukas nyt tyhjälle haalarille uhittelisi.

6c, uteliaisuus: 5
"Menee haalarin luo--."
A/N: Välittömästi.

6d, jäljellejäävä pelko: 1 "Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä."
A/N: Kuten sanottu.

6e, jäljellejäävä kiinnostus: 3
"Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla."
A/N: Se oli ihan kiva haalari se.

ÄÄNIHERKKYYS:
7a, pelko: 5
"Pakenee enemmän kuin 5 metriä."
A/N: Singahti--

7b, uteliaisuus: 5
"Menee räminälaitteen luo ilman apua."
A/N: --mutta kääntyi samantien kannoillaan ja tuli juoksujalkaa takaisin että hei hetkinen.

7c, jäljellejäävä pelko: 1
"Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä."
A/N: Ei siinäkään ollut sitten mitään jännää.

7d, jäljellejäävä kiinnostus: 1
"Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan."
A/N: Ks. edellinen.

AAVEET:
8a, puolustus/aggressio: 1 "Ei osoita uhkauseleitä."
A/N: Kaksi lakanaan pukeutunutta tyyppiähän tuossa vain hiippailee, mikäs siinä nyt niin ihmeellistä on.

8b, tarkkaavaisuus: 3 "Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista."
A/N: Ks. edellinen.

8c, pelko: 1 "On ohjaajan edessä tai sivulla."
A/N: Oli aluksi sivulla, siirtyi sitten eteen ja yritti ottaa ilmavainua aaveista.

8d, uteliaisuus: 3
"Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä."
A/N: Pönttöpää luuli olevansa yhä hihnassa, kun päästin irti. Eli pysyi paikoillaan. Kun menin lähemmäs aavetta, jätkä kai oletti olevansa käskyn alla, koska se istui alas ja jäi siihen pää kallellaan katselemaan että saisinkos mäkin tulla. Tuli heti kun sain ekan sanan sanottua aaveelle, ei tarvinnut yhtään houkutella.

8e, kontaktinotto aaveeseen: 4
"Ottaa itse kontaktia avustajaan."
A/N: Voi että oli kivoja haamuja sitten kun niitä sai tulla moikkaamaan! Heilui koko koira kun häntä viuhui niin paljon. Eikä Ykää edes yhtään ihmetyttänyt, kun haamun hupun alta paljastui ihminen. Tokalle haamulle siirryttäessä jätkä meni iloisesti ja hyppäsikin haamua vasten kun oli niin kivaa.

LEIKKI 2:
9a, leikkihalu: 5
"Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen."
A/N: Yrjänä, leikkiminen, jne.

9b, tarttuminen: 5 "Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista."
A/N: Ja taas lähti raitapaita juoksemaan patukka suussa pitkin maita ja mantuja.

AMPUMINEN:
10: 4 "Keskeyttää leikin/passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen."
A/N: Olihan se kai arvattavissa. Halusin silti nähdä, miten reagoi. Ekan laukauksen kuullessaan vähän hätkähti, mutta jatkoi leikkimistä. Tokasta irrotti, eikä enää suostunut jatkamaan. Passiivisessa osuudessa pyörähti kerran itsensä ympäri, jäi sitten hermostuneesti tuijottelemaan. Tätä ehdottomasti treenataan ennen luonnetestiin menemistä, ja paljon. Uudenvuodenraketit ei haittaa, eikä ampuminen kauempana, mutta noin lähellä oli näköjään liikaa tässä vaiheessa.

AVO3, rotumestari

2010-08-29T17:30:00.006+03:00

Joo, mitähän tähän nyt sanoisi. 118pts, AVO3 ja rotumestaruus. Kakkosella oli 117pts. Eipä kyllä koiralla todellakaan ollut meno päällä. Tuomarina Jaana Tala.

Paikalla makaaminen, 9. Pää kääntyili taas puolelta toiselle ihan väkkäränä. Vino lonkka-asento. Mutta pysyipä.
Seuraaminen taluttimetta, 9. Hyi, kamalaa haahuilua.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8½. Eteni ennen kuin viitsi edes ajatella maahan lakoamista.
Luoksetulo, 0. Oikein vauhdikas, eka liike jossa Yksä edes näytti tekevän töitä - eikä sitten kuunnellut yhtään pysäytyskäskyä. No, eipä olla paljoa harjoiteltukaan, ei sillä. Juoksi suoraan eteen, törmäsi, jäi vinoon.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 0. Seisahtui kivasti, mutta kun ohitin mennäkseni taakse, lähti perään ja tuli sivulle istumaan.
Noutaminen, 8½. Kerrankin sain heitettyä suoraan! Vino palautusasento, muuten aika kiva.
Kauko-ohjaus, 7. Oikein hypähti istumaan. Tokalla istumaannousulla nousi seisomaan... toisella käskyllä istui. Eteni vähän.
Estehyppy, 5. Hyppäsi hienosti ekalla käskyllä, jäi esteen taakse seisomaan. Tokalla käskyllä istui. Palatessaan törmäsi.
Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 118pts, AVO3, rotumestari.

Ei minulla ollut suuriakaan odotuksia tätä ekaa AVO-kisaa varten - hypättiin kuitenkin varsin suoraan kolmen alokaskisan jälkeen seuraavaan luokkaan. Lähinnä halusin vain osallistua rotumestaruuskisoihin ja hankkia kokemusta siitä, miten liikkeet AVO:ssa toimivat. Enkä ensi kerralla hankitaan sama titteli vähän paremmilla pisteillä.

Yksä on viime aikoina ollut vähän ihmeellinen. Välillä normaalin virtaisa ja kiva, välillä flegmaattinen seisoskelija. Ei yhtään sen tapaista, toivotaan, että menee ohi kisatauolla. BH ja TK1 on enemmän kuin tarpeeksi yhdelle vuodelle.

Pohdintoja

2010-08-26T12:06:00.011+03:00

Lauantai lähestyy, treenit ovat menneet hienosti ja kainalopallo on paras asia koskaan. Mitä nyt eilen jätkä unohti, mitä "hyppy" tarkoittaa... no, mennään kokeilemaan, ei ole niin kuolemanvakavaa, vaikka jätkällä ei aina ne kaksi aivosolua törmäisikään.

Toivotaan, etten ole nyt liikaa ahnehtinut näiden kisojen kanssa. Olen kuullut paristakin koirasta, jotka ovat menneet ns. lukkoon hirveän koeputken takia. TK2:sta tuskin tavoitellaan, ja talvi-kevät muutenkin lähinnä vaan sikaillaan, juoksennellaan ja vedetään kelkkaa. Ensi kesäksi hauva menee kasvattajalle hoitoon, joten eipä silloinkaan kisailla (ainakaan minun toimestani). Ehkä tässä jää aikaa palautua tämän elokuisen rääkin jälkeen.

Kaveriporukalla vuokrattiin agilityhalli Vantaankoskelta talvikaudeksi, eli keskitytään tosiaan nyt siihen hauskanpitoon sitten. Tokokin jää tauolle joksikin aikaa, kunhan vielä ensi viikon treenit riehutaan läpi.

BH TK1 Rochallor Phantom

2010-08-21T14:15:00.017+03:00

Ja niin se vain meni läpi että heilahti. Tietysti oltiin vielä ekoina suorittamassa. Tuomarina Jouni Vatanen.

Kytkettynä seuraaminen = erinomainen
Vapaana seuraaminen = erinomainen
Liikkeestä istuminen = erittäin hyvä
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo = hyvä
Paikallaolo häiriön alaisena = erittäin hyvä

Seuruutusta.

Seuruutukset olivat aika sunnuntaikävelymeininkiä pätkien loppuvaiheessa. Tästä tuli myös tuomarilta noottia, vaikka tulikin tosi hyviä arvosanoja. Henkilöryhmissä ei mitään ongelmaa. Käännöksissä voisi olla paremmin mukana, nyt aika löysiä. Liikkeestä istuminen ok, mitä nyt annoin katseavun vahingossa. Pointti oli nyt kuitenkin että istuu ilman että pysähdyn, sama se vaikka tulisi muita apuja. Sama maahan menemisessä, tarpeeton katseapu. Luoksetuloon lähti lujaa, mutta viime hetkellä kaarsi sivuun ja tuli takakautta vinosti eteen istumaan. Ja loppuasentokin oli vino.
Paikallamakuussa heitti lonkalle ja takaisin, vähän haisteli. Ei välittänyt toisesta koirakosta.

Lisää.

Henkilöryhmä.

Istuminen.

Maahanputoaminen.

Kaupunkiosuus Oulunkylän ostarilla, ekoina taas. Vähän piti välillä mennä edellä, mutta oli sopivan välinpitämätön kaikista häiriöistä, myös ohittavasta koirasta. Hauskasti osui, että häiriökoira oli jossain viime viikon tokokokeessa meitä seuraavaksi sijoittunut brasilianterrieri.

Lopuksi mentiin Tuomarinkartanon pelloille juoksemaan ja riekkumaan. Koira on ollut niin hienosti ja tehnyt niin paljon töitä, että nyt ollaan koko viikonloppu tekemättä mitään. Ensi viikolla vielä katsotaan AVO-jutut kuntoon, ja sen kokeen jälkeen relataan oikein kunnolla. Onhan tässä huhkittukin.

Nyt on helppo hymyillä.

Kohti BH:ta

2010-08-18T21:29:00.005+03:00

Ei lepoa jumalattomille. Armotonta paahtamista kohti lauantaista BH-koetta. Maanantaina oli Korrin tunti Järvenpäässä, tiistaina käytiin Annikan kanssa testaamassa Viilarin kenttää, tänään oli tokotunti Hernesaaressa. Huomenna ja ylihuomenna käydään ottamassa Viilarin kentällä vielä paikkamakuita. Heitän kyllä koiran auton alle, jos se lähtee BH:n paikkamakuusta, kun toinen koirakko tekee luoksetuloa. Eilen pysyi muuten hyvin ja pitkään, mutta Annikan luoksetulokutsusta lähti huitelemaan ympäri kenttää. Tänään lähti kerran vaikka olin kasvot koiraan päin, mutta eipä sentään huidellut missään. Sitten pysyi vaikka vieressä malikka teki luoksetuloja, mitä nyt alkuun vähän nytkähteli sanan kuullessaan. Vikassa ei edes reagoinut.

Viilarin kentällä saatiin eilen yksi pätevä vinoestenouto lelulla. Ensin Yrjänä yritti kiertää, mutta otettiin uudelleen ja kapusi hienosti. Hyppäsin esteelle kannustamaan koiraa takaisin, ja sehän tuli. Yksä on kyllä muutenkin ollut oikein ihanan virtaisa tällä viikolla, leluriekuttelu tekee tehtävänsä.

Liikkeestä istuminen on ihan hyvällä mallilla, ottaen huomioon, että sitä on ihan aikuisten oikeasti treenattu aivan älyttömän vähän. Käsiavut huspois ja koira kuuntelemaan käskyä. Tänään tosin tarjosi seisomisessakin istumista. Toki korjasin, mutta en nyt ole ihan niin huolissani vielä. BH:n jälkeen sitten seisomista enemmän.

Ainoat asiat, jotka BH:ssa huolettavat, ovat tosiaan:
- paikkamakuu
- kaupunkiosuuden koirien ohittaminen

TK1 Rochallor Phantom

2010-08-15T13:08:00.020+03:00

Hatunnoutaja

Mökillä tehtiin yksi nopea esineruutu pallolla ja hatulla. Pallo löytyi heti, hattu oli kauempana ja sitä piti vähän etsiäkin. Myös yksi eteenlähetys pihan poikki. Muuten elettiin kuin pellossa.

Tänään koekentällä aivan törkeän kuuma. Yksä oli ihan muissa maailmoissa, läähätti vain. Varmaan tuo parin päivän mökillä riehuminen otti veronsa. Tuomarina Saija Pollari, eli sama tuomari jonka kokeessa viimeksi syötin koiralle pullaa kehässä. Muistutti vielä että eihän nyt ole mitään taskuissa.
Pallien tarkastamisessa ei mitään ongelmaa.

Luoksepäästävyys, 10. Tuomari jopa kyykistyi koiran eteen, Ykä vain istui nätisti ja hymyili.
Paikalla makaaminen, 10. Vieressä ollut labbisnarttu tuoksui ihanalta, välillä oli kaula pitkällä. Lonkka-asento. Ok. Toisella puolella ollut kultsu veti kyljelleen kun oli niin kuuma.
Seuraaminen kytkettynä, 9½. Omasta mielestäni aivan järkyttävän näköistä haahuilua, kontaktista ei tietoakaan ja käännökset ihan kamalia. No, ei kai siinä, en valita.
Seuraaminen taluttimetta, 10. Ks. edellinen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10.
Luoksetulo, 8½. Vähän hitaanpuoleinen lähtö, pikkutörmäys. Peruasentoon hyppääminen kiva.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9. Otti pari askelta, pentele.
Estehyppy, 10.
Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 191½pts, 2. sija, ALO1 + KP, TK1.

Kopelointi

Paikkamakuu, tarkkana

Jos laitan tämän kuvan niiden haahuilukuvien sijaan, voin antaa sen harhavaikutelman että koira oli ihan into piukeana koko ajan.

Oli siellä näköjään edes ajoittain jotain jota voisi erehtyä kutsumaan kontaktiksi.

Pystipaimen

Jänskätti kyllä vähän oikeasti, että tuliko niitä pisteitä ollenkaan, mutta näköjään niitä sitten jostain ropisi. Hyvä niin, sillä nyt on ALO selvitetty ja voidaan hyvillä mielin siirtyä kohti uusia haasteita.

2 x ALO1

2010-08-12T20:50:00.005+03:00

Toinen ALO1 plakkarissa! Dobermanniyhdistyksen koe, tuomarina taas Hannele Pörsti. Piti vähän hätäisesti painella kehään, kun minua edeltävä rotikka myöhästeli, mutta hyvin meni silti. Tuntui kyllä että seuraamisessa kävelin itse miten sattuu, mutta onneksi koira oli innolla mukana.

Luoksepäästävyys, 10.
Paikalla makaaminen, 9. Haisteli ja vaihteli asentoa.
Seuraaminen kytkettynä, 10.
Seuraaminen taluttimetta, 10.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10.
Luoksetulo, 8. Törmäsi, ei kylläkään niin paljoa että olisi pitänyt tukiaskelia ottaa.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 7. Otti vissiin eilisestä riepottelusta vähän nokkiinsa. Pysähtyi hyvin, mutta väisti, kun palasin viereen. Tuli oma-aloitteisesti samantien perusasentoon.
Estehyppy, 9. En kyllä tiedä, asteli kai.
Kokonaisvaikutus, 8. Seisomisessa väistäminen pudotti.

Yht. 181pts, 2. sija ja ALO1.

Nyt pyöriskelemme mökille, sieltä sunnuntaina Porvooseen metsästämään sitä vikaa ykköstä.

Hiekkanenä

2010-08-11T21:19:00.007+03:00

Viikonloppuna tallilla lähinnä riehumassa. Jahtasi heppaa pari kertaa, palasi kyllä kun karjaisin. Kivasti selvisi myös irtiolevista tallikoirista, jotka tulivat yhteislenkillä vastaan. Maneesissa kieli roikkui maassa asti.

Nenä

Kahdet tokotreenit takana tältä viikolta, huomenna koe. Yksä on ollut muuten jotenkin outo, mutta kentällä tekee jutut täysillä. Väliajoilla saattaa unohtua nenä maahan, mutta siihen toki puututaan välittömästi. Maanantaina minuutin piilopaikkamakuu, tänään kahden minuutin. Hyvä eläin. Pitkänmatkan luoksetuloissa palloa ei tipu, jos juoksee ohi, ei vaikka tulisikin lopuksi eteen istumaan. Teki nappisuorituksen kun kerran jäi ilman palkkaa. Lyhyemmät ja pysäytykset ok. Liikkeestä seisomisessa käveli jopa neljä hidasta askelta perään. Jätin palkatta ja otin uudestaan, monta kertaa Lopulta kyllästyin, ja samantien kun kouluttaja sanoi että kävelee taas, käännyin ympäri, nappasin koiraa rinnuksista, heitin sen taaksepäin, karjaisin SEISO ja jatkoin matkaa välittämättä mihin asentoon jäi (istui). Pöllytyksen jälkeen uusi yritys - pysähtyi kuin seinään. Kumma kun pieni ojennus pistää palikat paikoilleen. Yksi upea liikkeestä istuminenkin saatiin, vahvalla käsiavulla tosin. Tyhmänä en lopettanut siihen ja seuraavat kaksi meni huonosti. Sitten yksi hyvä vahvoilla avuilla ja lopetus. Liikkeestä maahan tosi hieno.

Pallopallokuumapallopallo

Hypyt (ALO + AVO) huippuja, hyppynouto myös. Heitän kyllä niin huonosti että sietäisin saada sakkoja. Seuruutukset hyviä, vähän poikitti aluksi, mutta ojensin. Maanantain treeneissä kuului jotain laukauksia kauempaa ja jätkä jäi tuijottelemaan niitä, mutta käskin vaan pari kertaa reippaasti jatkamaan ja tokenihan. Pitäisi päästä johonkin ampumaradalle leikkimään. Sisälläollessa ei armeijan ampumaharjoitukset haitanneet yhtään. Ruudut hyvällä mallilla, nopeita.

Hyvät fiilikset, autoa ei kyllä ole huomenna joten täytynee sitoa Yksä kauemmaksi puuhun rauhoittumaan paikkamakuun ja muiden liikkeiden välissä.

Maalaiselämää

2010-08-05T21:40:00.010+03:00

Maalla Yksä osoitti olevansa Varsin Pätevä Maatilakoira. Pihalla pysyi vaikkei sitä ole aidattu eikä kukaan ollut katsomassa perään. Kerran poikkesi katsastamassa naapurin tyhjän koiratarhan, eikä osannut sitten enää ulos kun portti sulkeutui itsestään (...). Ihmettelin kun haukku kuului, mutta koira ei tullut kutsusta luokse. Siellähän se kyhjötti, tarhassa. Oli onnellisin eläin maan päällä kun pääsi sieltä pois, eikä mennyt enää lähellekään sitä pihaa. Ei vaikka illalla tarhaan tulikin labbis huutamaan.

Ääliöt

Yrjänä sai riehua Ringo-springerin kanssa ja juosta pitkin peltoja niin paljon kuin sielu sieti. Ja sehän sieti. Todella hyvä talonvahti jätkä myös oli. Olimme yläkerrassa kun kuulin koiran haukkuvan alhaalla. Luulin sen haukkuvan pihalla haukkuvalle Ringolle tai muulle tyhmälle, mutta pollantilainenhan siellä eteisessä piti sisään astelleet vieraat paikoillaan niin pitkään että tulin toivottamaan ne tervetulleiksi. Sitten kaikki oli ihan ok ja vieraat kivoja. Lasten kanssakin osasi olla nätisti, ja parasta oli kun kaikki heitteli leluja noudettavaksi. Eilen Yrjänä kyllä yllätti kun se puolenyön aikoihin meni omatoimisesti yläkertaan nukkumaan (!) eikä meinannut tulla pihalle kun kutsuin (!!). Oli vaan ollut koko päivän niin paljon tekemistä ettei ollut ehtinyt hetkeäkään torkahtaa.

Haminan keskustassa käytiin katsomassa paraatia, ammuttiin myös tykillä. Pamahdus oli aika valtava. En itse katsonut koiraa juuri silloin, mutta kuulemma Ykä ei reagoinut mitenkään. Oli sen jälkeen aika jännittynyt jonkin aikaa. Palautui kyllä. Toivottavasti ei jäänyt mitään jänskätystä tuosta.

Patsastelua

2010-08-02T23:26:00.006+03:00

Kuvat ottanut Arto, loput löytyvät Sinnan blogista.

Tänään Korrin opissa Järvenpään kupeessa. Ykä alussa huusi ausseille kun kehtasivat tulla tien samaa puolta vastaan. Hyi kamala. Kentällä ja siinä vieressä kaikki oli kyllä ihan ok, kerran piti rähähtää samalle aussille kun oli vissiin niin ärsyttävä naama.
Aluksi hallittua kehään tuloa ja parin askelen seuruutus. Sitten ringissä mm. kontaktinpitoa häiriössä (kouluttaja heilutteli ja pudotteli lelua edessä), paikallamakuuta ja kaukoja. Rinkipaikkamakuu oli kyllä aika hauska, yleensä ollaan tehty rivissä. Kaukoissa alkoi lopussa tarjota aina seisomista istumisen sijaan, mutta saatiin hyviäkin siirtymisiä eikä edes ottanut muiden käskyistä häiriötä.

Luoksetulon pysäytyksiä, ensin niin että minä heitin pallon ja tokalla kerralla niin että avustaja heitti pallon Ykän eteen heti kun olin sanonut käskyn. Ekaksi tuli aika monta mitallista eteenpäin, olisi vaan pitänyt heittää pallo samantien kun sanon käskyn. Toka sujui jo kivemmin. Näitä kuulemma kannattaisi treenata kiertoleikin kautta eikä koemaisesti, pääsee helpommin korjaamaan. Onneksi Yksä osaakin jo kiertää asioita käskystä, joten juttu helpottuu huomattavasti.

Ruutua, vein kannen nameineen Yksän nähden vieraaseen ruutuun. Juoksi hyvin, jäi syömään, sain sanoa SEIS-käskyn kahdesti kun jäi nenä vähän turhan tiiviisti maahan. Palkkasin kannelle. Tämän jälkeen lähietäisyydeltä lähetyksiä ruudun keskelle ilman kantta. Koira ruudun keskellä, SEIS ja samantien pallo. Toimi hyvin.

Huomenna lähdetäänkin maaseudulle riekkumaan, palaamme kuvioihin loppuviikosta.

I ain't Jesus but I'm walking on water

2010-08-01T23:15:00.007+03:00

Näin meillä treenataan.

Perjantaina sukujuhlissa, Yrjänä oli oikein mallikas eläin vaikka siellä juoksentelikin paljon pikkulapsia ympäriinsä. Ensin oli tarkoitus laittaa se naruun johonkin, mutta olikin sitten vapaana siinä kun oli niin söpö ja ihana. Kaikki kehuivat ja vähän tottisteltiinkin nurmialueella.

Eilen tallilla, jätkä on jo todella pätevä tallikoira. Voi olla vapaana koko ajan. Maneesissa pysyi muuten hallinnassa hyvin mutta paikkamakuutreenaamiset olivat aika kamalia. Nousi melkein aina istumaan, ei mitään älliä taas pienen äijän päässä. Pysyi kyllä hyvin paikallaan vaikka hevonen menikin ihan vierestä ohi, asento vain oli väärä. Lopetettiin kun saatiin onnistunut paikkamakuu edes lyhyellä matkalla. Sitten vielä vapaa makuu ("olepas siinä") ilman remmiä niin että seisoin vieressä ja hevonen laukkasi todella pientä ympyrää meidän ympäri. Viimeksihän Ykä oli hihnassa, hinisi kuin pieni sika ja kyynärät nousivat koko ajan. Nyt inahti vain pari kertaa. Käskin pitämään pään kiinni ja ei tehnyt edes tiukkaa sen jälkeen. Lopuksi jätkä pääsi taas hevosen selkään, aluksi istumaan. Sitten laitoin sen makaamaan poikittain satulan päälle, että tasapaino pysyisi paremmin ratsun liikkuessa. Kyllä jätkä oli vähän sitä mieltä, että tämä nyt ei ehkä ole ihan hyvä juttu, mutta pysyi.

Tänään Holskuliiton koulutuspäivillä Haminan Rotikossa. Eilenkin olisi ollut ohjelmaa, mutta oltiin vain tänään paikalla. Aika vähän lyhytkarvoja, lähinnä Rochallorit edustivat. Heti autosta tekemään alkeellisia viestijuttuja, jotka Yksä nyt läpäisi ilman ongelmaa. Hyvästä nuo lyhyetkin juoksuttelut silti olivat, sillä B-pisteessä oli paljon koiria ja odottelua. Sitten vähän kepin riepottelua (jätkä tarjosi keppiä vieraallekin ja murisi oikein kunnolla, pätevä jätkä) ja huilailua, sitten pidempää viestipätkää hiekkatiellä. Ykä lähti B-pisteestä hyvin ja varmasti, katosi sadan metrin päähän mutkan taakse - ja palasi. Toka lähetys niin että A-piste huuteli, sitten lähti. C-pisteeseen oli A-pisteestä matkaa 440m ja jäljestyspätkä pitkä, mutta minun päähäni juoksi tosi hyvin eli lopetettiin.

Ensi kerralla sitten niin että ensin lähetys ja siitä muutaman sekunnin päästä huuto, ettei ehdi usko loppua. Tai sitten niin että A-piste käy näyttäytymässä. Huutelusta kun pitäisi ylipäätään päästä eroon.

Tottistelua, aika pitkiä seuruutuksia jotka Yrjänä hoitikin ihan mallikkaasti. Askelsiirtymisiä, perusasentoonhakeutumisia, joista pallopalkkaus heti. Liikkeestä maahan kiva, paluu taakse. Vinoestenoutoja kokeiltiin pallolla ja loivalla esteellä, mutta eihän siitä tullut mitään. Oli niin kuuma ettei koira ollut enää oikein mukana, lähti aina kiertämään. Lopulta mentiin yhdessä esteen yli. Sitten hetsasin vähän pallolla, jätin pallon koiran eteen, kiipesin itse ja käskin tuomaan. Toi ja lopetettiin. Sitten eteenlähetys että olisi jotain hauskaakin. Annika vei palkan kentään toiseen päähän. Juoksi nopeasti ja hyvin, vapautus juuri ennen palkkaa.
Viimeisenä paikallamakuu kun toisaalla kentällä tapahtui muuta, suurimman osan ajasta olin piilossa. Pari kertaa kävin palkkaamassa. Kerran nousi seisomaan kun odottelu venyi. Tulin esteen takaa ja karjaisin MAAHAN, olipa sen jälkeen. Sitten vielä lopuksi seisoskelin hetken näkyvillä, kun kentällä tehtiin eteenlähetystä. Pysyi, hieno eläin.

Ohjaan kuulemma koiraa kivannäköisesti ja -kuuloisesti, tuollaisia kommentteja on aina todella lämmittävää kuulla.

Ennen lähtöä Yksä pääsi pellolle juoksemaan ihanan Sinnan kanssa. Kuvia myöhemmin.

Mombasa

2010-07-29T15:16:00.006+03:00

Tallilla käytiin uittamassa heppaa. Ja siitähän piti vetää aivan järkyttävät herneet nenään, että miksi tuo mutten minä. Siinä sitten aikamme taisteltiin ja annoin vähän sakinhivutusta kun ei kovaan kalloon muuten uponnut että huutamalla ja riehumalla ei mennä yhtään mihinkään. Lopuksi karsittiin vielä pillinenäiset hininät pois kun niitä en siedä yhtään, ja sitten pääsi eläin lampeen parin perusasennon ja askelsiirtymisen kautta. Olipa muuten loppuajan niin nätisti, niin nätisti, vissiin oli päivän turpiinottoannokset sillä hoidettu. Laitumien välisillä tie- ja polkuosuuksilla oli myös vapaana, joko käskyn alla tai ei, ja siinä ohiteltiin nätisti kissoja ja laitumilla laiduntavia hevosia. Aiemmalla kerralla oli kentällä lähtenyt ajamaan takaa liinassa laukkaavaa hevosta ja vapaana hyppäävä hevonen nyt oli ainakin ihan kamala kun siis ettekö te nyt näe että se on irti ja karkaa! Nyt pystyin maneesissa pitämään Yksää irti ja juoksuttamaan ilman käskyn alla olemista. Totteli mukinoitta "jätä"-käskyä vaikka mentiin läheltäkin. Tästä tietysti nakkia naamaan ja takaisin vapaalle.

Illemmalla mereen uimaan, hienosti tuli hakemaan meitä uijia takaisin pitkältäkin. Ei siis tule päälle vaan kiertää edestä takaisin rantaan ihan vaan noin vinkkinä, ja tulee takaisin jos ei sana kuulu. Kyllä teki hyvää näiden paahdepäivien jälkeen, sekä koiralle että ihmisille.

Jotain tokoja otettu, vähän BH-kaavion tynkää. Palkkana palloa ja jos alkaa kontakti pettää tai käännös mennä pieleen niin muistutusta että nyt ollaan hommissa, skarppaa. Liikkeestä seisominen tosi siisti ja puhdas taaksepalaamisten kanssakin.

Helteet jatkuvat

2010-07-27T14:32:00.005+03:00

Sain paikan kaikkialta mihin ilmoittauduinkin, eli elokuun kalenteri näyttää aika täydeltä. Huikeaa! Viikonloppuna käytiin tallilla Tuusulassa ja mökkeiltiin Kouvolassa, lauantaina 9km kävelylenkki ja sunnuntaina 2 x 12km pyörälenkki rämällä, ruosteisella jopolla hiekkatietä myöten vapaana. Ja vallan tuhottomasti uimista ja keppien syöntiä. Maanantai otettiin lepopäivän kannalta ja nyt tiistaina käveltiin keskustassa ja Rajasaaressa. Yrjänä uskoi älyttömän hyvin lähtemiskäskyä, vaikka leikkikin rantaviivalla monen koiran kasassa. Vapaana ohittaminenkin sujui vapaana paremmin kuin kytkettynä, mitä nyt heti ohituksen jälkeen piti kirmailla eteenpäin.

Nyt vaan yhtä kaikki lisää (toko)treeniä etenkin liikkeestä istumiseen, tosin vasta sitten kun nuo ALO:t on saatu alta pois. Ei sekoitella pakkaa ennen niitä.

Kesäyö oli kuumin kai

2010-07-22T23:25:00.004+03:00

KoiraNettiin on näköjään tullut Yrjänän hieno 191 pisteen suoritus, mutta ei niitä aiempia vaatimattomampia (köh, hylky, köh). Näyttäähän se tietysti paremmalta noin. Ilmoittauduin alustavasti ALO:on 12.8. ja 15.8., rotumestiksiin menen AVO:on oli TK1:stä tai ei. Kuulemma ei ollut kukaan muu ilmoittautunut, saa nähdä olenko yksin siellä. Maanantaina pitäisi olla haukkana puhelimessa kiinni ja tiedustella BH-koepaikkoja 21.8. oleviin kokeisiin. Ja Yrjänästä kun piti tulla vain harrastelukoira, mites näitä kokeita ja tavoitteita nyt on joka sormelle ja varpaalle.

Viikonloppuna Porvoossa, löydettiin aamulenkillä koulutuskenttä. Lähinnä A-esteitä (agilitymaisia lähetyksiä ja yksi helpotettu kepin nouto) ja tikkaita. Tikkaat vertikaalisessa asennossa parinkymmenen sentin päässä maasta, eikä holskulla ollut mitään ongelmia tajuta jutun juonta. Metrisen esteen yli lähetin agilitymaisesti kerran kun halusin nähdä pääseekö tuo edes sen yli kun näytti niin korkealta. Kerran juoksi ohi mutta tokalla kerralla loikkasi hienosti. Kunhan hyppynoudon tekniikka saadaan matalammilla esteillä kunnolla haltuun niin sitten aletaan vasta varsinaisesti opetella korkeutta ja perusasennosta lähettelyä.

Tokoiltu ollaan, näissäkin helteissä. Koiran pitää oppia että hommia tehdään vaikka sää olisi mikä, ja aika hyvin se alkaa iskostua kalloon. Ryhmätreeneistä on parin viikon tauko nyt mutta elokuussa sitten taas, kun noita kisojakin näemmä on.

Elävässä arjessa uiskennellaan paljon, heitellään palloa ja opetellaan muutenkin olemaan koiriksi. Ohituksissa välillä pientä haukahtelua ja irokeeseilyä jos liian lähelle joudutaan ja toinen huutaa, mutta hölmöily loppuu käskystä lyhyeen ja matka jatkuu normaalisti. Sisällä on alkanut näin öisin silloin tällöin murista ja haukahdella tyhjälle, kai meille sitten on joku ninja murtautunut kun ei sitä kukaan muu näe tai kuule kuin Yrskä.

Tokotoko

2010-07-16T19:08:00.008+03:00

Tehtiinhän me viime ryhmätreeneissä ruutuakin. Joku pässi on palkannut koiraa merkille (ruudun etureunan jommallekummalle tötsälle) menemisestä. Hyvin koira kuitenkin älysi korjata paikkaansa uudella "ruutu"-käskyllä. Otettiin lähinnä seisomisilla, eli koiran lähetys ruutuun syömään namia, "seiso" ja vapautus. Paikka alkaa olla ihan ok.

Keskiviikkona intensiivistä seuruutusta, eli pallo vasemmassa kainalossa ja palkka parin askelen jälkeen hyvästä kontaktista välittömästi. Nyt Yksä välillä katselee eteensä vaikka oikealla paikalla pysyykin, pallopalkalla siitä eroon. Luoksetuloissa ottaa todella herkästi häiriötä muiden käskyistä, eli lähtee hiippailemaan perään jos joku toinen huutaa käskyn. Luoksetulon pysäytyksissä sekä käsi- että äänikäsky, pysähtymisestä vapautus ja lähdin juoksemaan poispäin. Piilopaikkamakuu lonkalla 2min, haisteli kuulemma kaula pitkällä mutta pysyi. Metallitasamaanouto ok, vähän hidas ja eteenluovutuspaikka vähän kaukana. Ja voisin edelleen opetella heittämään suoraan. AVO-hypyt ihan ok, kuulemma heilautan ulommaista jalkaa samalla kun sanon hyppy-käskyn. Siitä eroon. Koira istuu myös turhan lähelle estettä. Kaukot kivoja, jätöt myös. Ruutuja myös pari, seisomisesta vapautus.

Katselin tuossa vähän toko- ja BH-kokeita, ehkä sitä voisi elokuulle ottaa vielä muutaman ALO:n ja sitten holskujen rotumestaruuksiin mennä kokeilemaan AVOa riippumatta siitä onko TK1 hanskassa. Vai mitähän sitä tekisi.
BH-koe voisi olla 9.8. Kouvolassa tai loppukuusta jossain täällä pääkaupunkiseudulla.

Opettele:
- BH-kaavio kokonaisuudessaan
- seuruutusta ihmisryhmässä
- liikkeestä istuminen ilman helpotuksia

Sirkuskoira

2010-07-12T22:07:00.006+03:00

Kevät Vantaalla.

Vähän harmittaa ettei täällä Helsingissä oikein ole juoksutus/jälkipeltoja, vaikka muuten Yksälle tekeekin hyvää asua paikassa jossa täytyy ohitella paljon koiria. No, bussilla pääsee. Uskomattoman kuuma täällä on ollut, mutta olemme silti käyneet tallilla ja juoksulenkilläkin. Tallilla ensin pieni maastolenkki pellon ympäri Oden-hevosen vierellä. Pari kertaa haukahti, mutta pyöräytin ja sanoin että et kuule ala. Ja menipä nätisti, minun ja hevosen välissäkin. Maastolenkin jälkeen maneesiin katsomaan kun Oden ja toinen heppa treenailivat. Kun kouluratsastaja lähti pois, saatiin olla vähän vapaammin. Niinpä hihna pois ja kävelyä ympäri maneesia "lähellä"-käskyn alla. Ei häiriintynyt oikeastaan yhtään. Otettiin siinä sitten vähän tokoliikkeitä, lähinnä kaukoja, perusasentoon hakeutumista ja pari luoksetuloa samalla kun hevonenkin treenasi. Sitten jätin Ykän aina yhteen nurkkaan makaamaan ja kiersin maneesin reunoja myöten vastapäivään. Ekalla kerralla nousi istumaan kun pääsin toiseen päähän, käskin kaukona maahan. Tokalla kerralla nousi taas, palasin luokse ja tylsistytin 30s. Sitten menikin jo niin hyvin että sai juosta pallon kanssa. Ei lähtenyt moikkaamaan heppaa edes silloin.
Lopuksi laitoin Ykän istumaan paikallaan seisovan hevosen selkään. Hitto ettei tullut kameraa mukaan, sen verran hyvin sujui. Ensi kerralla sitten. Ensi kerralla kokeillaan myös sitä pysyykö koira liikkuvan hevosen selässä.

Tänään tokotreenit. Aluksi seuruutusta, eli askelsiirtymisiä ja saksalaisia täyskäännöksiä. Järkyttävän kuuma, mutta jaksoi silti tehdä hommia hyvin. Sitten jättöjä, maahan ja seiso. Paluu koiran taakse. Nopeita ja hienoja. Piilopaikkamakuu, tarvitsee lisää treeniä. Vähän eläintä hämäsi kun kyykistyin kumpareen taakse piiloon ja nousi siis pari kertaa istumaan. Metallinoudot eivät oikein onnistuneet, mutta lopulta saatiin ihan ok:n näköinen suoritus. Pitäisi itse opetella heittämään kunnolla. Luoksetuloja, ensin suoria ja sitten pysäytyksillä. Aluksi niin että huusin "seis" ja heitin pallon samantien koiran taakse, sitten niin että ensin käsky, ja pysäytyksestä pallo. Alkoi nopeasti ennakoida ja otettiinkin sitten läpijuoksuja. Tätä ei hirveästi kyllä tarvitse treenata. Kaukot viiden metrin etäisyydeltä, istu-maahan-istu monta kertaa peräkkäin, tosi puhtaita suorituksia.

Luokkavoitto ja kunniapalkinto, ALO1

2010-07-08T23:08:00.002+03:00

Kokeet eivät alkaneet hirveän hyvin, kun lähdin ajamaan Porvoota kohti aivan järkyttävässä myrskyssä ja onnistuin jumittamaan auton vesimonttuun. Tielle oli kertynyt kokonainen lampi ja siihenhän se kiesi sitten jäi. No, hinausauto kehiin ja viestiä Tyrnille, joka lupautuikin Hyvinkäältä asti tulla kuskaamaan meitä. Ehdimme ajoissa paikalle ja sää oli varsin hyvä, vaikkakin melkoisen lämmin. Liikkeet menivät aivan hikoiluttavaa vauhtia, edes valmis-sanaa ei pyydetty sanomaan vaan liikkeelle lähdettiin samantien kun asento oli oikea.

Tuomarina Hannele Pörsti.

Luoksepäästävyys, 10. Tuomari vain hieman hiplaili koiran rintakehää, ei edes kehään mentäessä tarkastanut palleja. No, mikäpä siinä, Ykä istui nätisti.
Paikalla makaaminen, 10. Alussa oli kaikkea sählinkiä kun vieressä olleen kääpiövilliksen ohjaaja vaihtui kesken kaiken, ko. koira paskoi kehään ja keskeyttikin sitten. Ykällä pyöri pää jonkin verran, aika paljon tuijotteli myös minua. Asento suora. Kauempana oikealla haisevat hevoset kiinnostivat. Kun liikkuri lopetti liikkeen Yksä sinkosi katsomaan että mitä niin kivaa siellä kaukana oli, kun kerran seisoin siellä niin kauan. Onneksi vasta liikkeen lopuksi.
Seuraaminen kytkettynä, 9. Vähän ainakin oli pyörähtää eteen pysähtyessä, korjasi sitten. Täyskäännökset oikealle varmuuden vuoksi, oikein kivoja.
Seuraaminen taluttimetta, 10. Täyskäännökset oikealle, hyvän näköistä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10. Ei huomautettavaa.
Luoksetulo, 10. Astuin sitten koiran tassun päälle kun se tuli perusasentoon ennen liikettä. Tuomari kysyi älähdyksestä ja heilautin vain kättäni, että "ei se mitään", koska Yrjänä nyt ei vähästä hätkähdä. Tule-käskystä koira lähti sellaista haipakkaa että vähän pelkäsin että törmää, mutta tekikin ihan nappisuorituksen.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 8. Asteli pari askelta.
Estehyppy, 9. Haisteli estettä, ehkä aavistuksen vino seisominen.
Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 191pts.

Että olin ylpeä pikkuhollantilaisesta! Nyt vaan jää pohdittavaksi, että tähdätäänkö koulariin vai hypätäänkö suoraan AVO:on. Luoksetulon pysäytyksiä ja piilopaikkamakuuta lukuunottamatta pitäisi kyllä olla nekin liikkeet kasassa, piilopaikkamakuitakin ollaan kyllä tehty muttei rivissä.

+28 astetta

2010-07-04T15:06:00.004+03:00

Mökillä, Yksä saa painia ja uida mielin määrin 7kk springeriuros Ringon kanssa. Ringo alkaa vasta tajuta olevansa mies joten Yrjänä saa välillä pistää sitä vähän aisoihin. Ensin tein sen virheen että komensin ärhentelevää Ykää, ennen kuin tajusin että sehän ärhentelee ihan aiheesta. Oppiipahan Ringokin talon tavoille, jos oppii. Urokset.

Äsken metsäjälki, mutkitteleva, parisataa askelta. Kaksi keppiä, vanheni kolmisen varttia. Kepeistä ei löytynyt kumpikaan ja pää nousi vähän turhan usein maasta, mutta koira eteni kuitenkin varmasti jopa paljaalla, tuulisella kalliolla. Kun vielä saisi nuo kepit opetettua.

Tekemisiä

2010-07-02T23:29:00.005+03:00

Tokokentällä Yrskä on aivan ihana. Ei lähde mukaan kun muut röhisee. Paikkamakuukin on näköjään iskostunut hyvin päähän, menee kyllä lonkalle mutta menkööt, ei niin väliä nyt kun ensisijainen tavoite on se BH. Aikaa vaan lisää, nyt pisin taitaa olla 3min. Tuntuu vaan aina niin tyhmältä vaan seistä tönöttää paikallaan niin pitkään. Paikkaistumisetkin onnistuu ilman venkoiluja, vaikka muut vaihtelisivat asentoa vieressä. Pitkätkin seuruutukset onnistuu. Liikkeestä maahanmenot ok, vähän hitaita. Pitää saada lisää nopeutta pallonheittelyllä. Tasamaanoudot ok, voisivat olla nopeampia. Kaukot kaipaa treenausta.

Illan viestitreeneissä olikin ihan eri vaihde päällä kuin viimeksi. Otin Yksän A-pisteeseen katsomaan, kun Manteli-holsku teki hommia, ja johan äijää harmitti kun piti itse vain katsella. Sen jälkeen polkua pitkin lyhyt motivointipätkä, varmaan 100m, kuitenkin ilman näköyhteyttä. Ei huhuilua, koska nyt täytyy päästä ääniavuista eroon ja heti. Juoksi muuten hyvin loppuun asti. Samaa vauhtia takaisin. Sitten kauemmas polkua pitkin, matkaa ehkä parisataa metriä. Annika kävi näyttäytymässä ja lähti juosten takaisin A-pistettä kohden. Ykä hinisi ja oli ihan järkyttynyt ettei päässyt heti perään. Ja lähti taas kuin raketti. Ei edes kääntynyt takaisin kun tuli pieni kallionousu vastaan, viimeksi kääntyi. Yli vaan.
Puussa odotellessa ja muiden juoksuja katsellessa piti kyllä vähän huutaa ja vahtihaukkua. Ei tarttis.

Talli- ja viestikoira

2010-06-25T20:02:00.006+03:00

Ykästä tulisi kyllä mainio tallikoira, jos päästäisiin useammin käymään heposten luona. Välillä piti hinistä ja huutaa, mutta noin suurimmaksi osaksi oli ihan nätisti. Haisteltiin hevosen turpaakin kun heppa oli itse niin rauhallinen. Maneesissa käveltiin ympyrää kun heppa treenasi. Hevonen laukkaili myös voltteja meidän ympäri. Laukkaava hevonen oli aika vaikea pala, loppuvaiheessa alkoi kyllä koirakin käyttäytyä ihan siedettävästi. Ehkä me vielä joskus voidaan treenailla samaan aikaan hevosen kanssa, se se vasta päheää olisi.
Sitten juostiin hetki tuhatta ja sataa tyhjässä maneesissa ja purettiin energioita. Sen jälkeen pidin Ykää vapaana kun palattiin karsinoille. Käveli kiltisti vieressä eikä lähtenyt pörräilemään laitumille. Karsinoilla ohitteli heppoja kuin vanha tekijä.

Tänään viestitreenejä. Yksällä oli vähän pitkät piuhat eikä oikein tajunnut että sen pitäisi juosta B-pisteestä A-pisteeseen Annikan luo. Aluksi matkaa rapiat 300m lähes umpimettässä, Ykä juoksi ympyrän ja palasi. Palattiin 150m takaisinpäin ja kutsuhuudoilla lähti. Mun päähän tulee salamana, nyt kun vielä keksisi keinon jolla minut saisi kloonattua molempiin päihin.
Ei saatu oikeastaan yhtään kunnon lähetystä, huuteluilla juoksi nopeasti.

Lopuksi ajeltiin Talin kentälle kokeilemaan loivaa A-estettä. Kiipeily oli superkivaa. Aluksi agilitymainen versio niin että juoksin vierellä ja ohjasin takaisin. Sitten jätin koiran istumaan toiselle puolelle, lelu edessä, ja kiipesin esteen yli. Jäin toiselle puolelle puolittain esteelle ja käskin "tuo". Loppuhuipennuksena Ykä perusasennossa, heitin lelun esteen yli, kävin korjaamassa sen oikeaan kohtaan ja palasin esteen yli kiiveten takaisin. Käsky "aa" ja "tuo", ja lähetyksen jälkeen kiipesin taas esteelle ohjaamaan takaisinpäin. Palkaksi riekkumista ja tennispallon heittoa. Hieno elukka.

Ensi viikolla näillä näkymin 2 x ryhmätokotreenit + 2 x viestitreenit. Luulisi koiran olevan poikki.

Treenausputki jatkuu

2010-06-23T22:03:00.005+03:00

Tokokurssilla saatiin hyviä vinkkejä mm. eteentulon törmäykseen, ja alkaa olla taas valoa tunnelin päässä. Pitkänmatkan luoksetuloissa juoksee kylläkin yhä ohi, mutta jos vain seison paikallani enkä sano mitään, kiertää takakautta oikeaoppiseen asentoon eteen. Siitä pallo palkaksi. Pikkuhiljaa pitäisi koiran oppia, että pallo tulee edessäistumisesta > eteen kannattaa istua ilman kiertelyitä.
Aluksi kuitenkin ryhmäpaikallamakuu jotain 3min, aika kiva, pienesti oli lonkalla. Välillä minä olin selin, ei näyttänyt haittaavan yhtään. Puolessavälissä tuli lisää porukkaa Ykän viereen, kävin palkkaamassa kun pysyi. Näköjään jätkällä on nyt täysin hanskassa se että siinähän maataan kun on siihen käsketty. Oikein loistavaa. Ryhmäistuminen seuraavaksi, todella vähän on otettu istumista joten otin lyhyemmältä matkalta ja palkkasin usein. Pysyi tosi hyvässä asennossa. Ryhmäseuruutusta liikkurin ohjeiden mukaan, välillä kontakti hukassa mutta muuten aika kiva. Tosin jos teen täyskäännöksen vasemmalle liian hitaasti, Ykä liikuttaa takamustaan kiertämisen ja sillä kestää taas hetki tajuta mitä se oli tekemässä. Sama juttu mikä viime kokeessa tapahtui. Jos teen nopeasti, saksalainen täyskäännös ok.

Ruutua, tötsien välissä kansi jolla juustoa. Lähetystä eri puolilta. Pari kokokaaviota, kun ekassa nousi seisomaan. Toka ok. Ruudun pitäisi kuulemma olla isompi ja kannen taaempana jotta koira osuisi paremmin tötsien keskelle. Liikkeestä maahan + liikeestä seisominen kiva ja nopea. Liikkeestä istumista ollaan tehty vähemmän joten niistä otettiin helpotettuja versioita. ALO-hyppy ok. Hyppynouto matalalla esteellä myös.

Luoksetulot kyllä nyt tehotreeniin, törmäykset pois.

Orimattilassa

2010-06-22T21:37:00.005+03:00

Yrjänä ottaa rennosti, vaikka penskat riehuvat vieressä.

Tänään Orimattilassa treenaamassa. Lähinnä hyppynoutoa, joka toimi ihan hyvin kun esteen sivuilla oli laudat estämässä kiertämistä ja este oli vielä matala, mutta 5½ lautaa alkoi olla jo maksimi ja jätkä alkoi kapulaa palauttaessa kiertää. Kun sain houkuteltua sen myös takaisin päin, sylkäisi kapulan vauhdista päin polveani. Käskin nostamaan uudestaan, että no, toipa sentään.
Paikallamakuu kun Ykän veikka Simon tuli kentälle tekemään hommia ja riehumaan. Osan aikaa olin näkösuojaesteen takana. Suojassa oli rako joten näin koko ajan mitä koira puuhaili. Heitti lonkalle mutta ajattelin että olkoot lonkalla, pysyypähän paremmin. Pysyi vaikka Simppa loikki paljonkin. Aina kun katsoi minuun päin tulin hetkeksi näkyviin. Pari kertaa kävin palkkaamassa. Todella paljon on parantunut tämäkin liike.
Vinoestenoutoa patukalla, meni vähän pipariksi kun jätkä hetsaantui niin pahasti patukasta että lähti vain juoksemaan ympäri kenttää se suussa. Täytyy löytää niin loiva A-este että sen yli näkee, veikkaan että saadaan siitä vinoestenouto hyvään alkuun. Ylitteli estettä esine suussa ihan ilman mitään. Tekniikka (=estettä pitää mennä kahteen suuntaan) vaan pitää saada harjoiteltua kuntoon.

Toisella kentällä lähinnä hengailua vapaana ja sen vahvistamista. Yksi eteenlähetys, lähti hyvin mutta kiersi hetki sitten ohimennen auton perään ennen kuin meni palkalle. Sitten ryhmäpaikallamakuu 3min, selin, 15m. Yrjänä keskellä kahden holskun välissä. En edes vilkuillut taakseni. Kahden minuutin jälkeen Simppa-veikka lähti vierestä, Yksä ei edes ajatellut liikkumista joten kävin palkkaamassa. Otettiin myös pari hyppynoutoa vieraalla kapulalla tosi matalalla esteellä, ei kierrellyt.

Nähtiin myös pikkuruisia 4kk:n ikäisiä holskupenskoja, joista Rudy/Rudi -poika valloitti aivan totaalisesti. Aivan ihana pieni eläin. Ykäkin oli nätisti. Ja oli muutenkin tosi hyvin kuulolla ja innolla tekemässä koko ajan.

Tokotreenit

2010-06-21T22:29:00.003+03:00

Tokotreeneistä oltiin miehekkäät neljäkymmentä minuuttia myöhässä, kun luulin että tunti alkaa vasta kahdeksalta. No, jos kerran ollaan myöhässä niin ollaan myöhässä sitten kunnolla. Saavuttiin nurmikentälle ja Yksä yllätti oikein toden teolla olemalla ihan hipihiljaa, vaikka malikka riekkui pallolla ja dogo haukkui meidän tullessa paikalle. Oli muutenkin todella hieno tapaus eikä välittänyt ventovieraista koirista yhtään. Aluksi seuruutusta hihnassa, hirveää poikitusta joten paljon käännöksiä vasemmalle. Palkaksi juustoa. Alkoi sitten näyttääkin ihan siedettävältä.
Sitten pitkänmatkan luoksetuloa. Ehdin varmaan reilun kuudenkymmenen metrin päähän ennen kuin kävi käsky että matka riittää. Liikkuri sanoi "käsky" ja otti häiriöksi askelen eteenpäin, ja Ykähän sinkosi matkaan ennen kuin ehdin sanoa mitään. Juoksi pari kertaa minua ympäri ja matoili vähän kun ärjäisin. Kehut siitä että antoi ottaa kiinni ja uudestaan, lyhyemmältä matkalta ja ilman liikkurin häiriöitä. Juoksi ohi. Ärähdin, sanoin uudestaan "tule" ja palkkasin kun istui eteen. Näitä sitten lyhyemmältä matkalta useita niin että ohjasin juustolla, meni oikein kivasti. Paineistui kai vain tuosta ärähtelystä.
Hypyssä Ykä sinkosi esteen jälkeen tervehtimään ohjaajaa. Karjaisin takaisin ja otettiin uudestaan. Kolmannella kerralla onnistui, mutta kun pääsin vierelle ja liikkuri käski seurauttaa, Ykä istui ilman käskyä. Neljännellä kerralla onnistunut.
Tasamaanoutoja pari kappaletta, ihan ok, pitäisi antaa koiralle työrauha ja kehua vasta kun se istuu edessä. Tämä huomattiin sitten hyppynoudoissa. Ekalla kerralla kehuin kun otti kapulan suuhun, joten pudotti, nosti ja kiersi esteen. Tokalla olin ihan hiljaa ja meni hirveän hienosti.

Paluumatkalla ohiteltiin todella paljon koiria todella hienosti. Pitäisi aina lenkkeillä nälkäisen koiran kanssa taskut täynnä juustoa.