Blogi muuttaa!

Yrjänän poismenon myötä siirrymme pitämään lauman yhteistä blogia uuteen osoitteeseen, Sietämättömät-nimen alle. Shelttien ja Vean blogista lainattua:

"Uusi tiiminimemme onkin vanha hupailun aihe ja kaikki maailman tuntemukset sisältävä 'Sietämättömät' - koska toisinaan sitä ollaan sietämättömän taitavia ja tomeria ja toisinaan vain, no, sietämättömiä." 

Sieltä löytää jatkossa pidemmät treeniturinat ja voipa olla, että laumaan muuttaa lähitulevaisuudessa joku uusi holskukin! Lyhyemmät kuulumiset ja kuvatulvat löytää facebookista.

Ykä 23.10.2008 - 11.11.2016

Tänään Ykä pääsi ainoana koiralla retkeilemään kauppakeskukseen ja citylenkkeilemään Leppävaaraan. Lapset silittelivät sitä ja se pussaili niitä naamasta ja käsistä, ja lapsia nauratti, kun he kuulivat mikä Yrjänän nimi on. Holsku oli oikein hienosti kaikkialla. Se sai myös tärkeänä odottaa kaupan edessä hetkosen ja kantaa sitten erityistärkeänä suklaapatukkaa. Retken jälkeen nukuttiin yhdessä päikkärit.

Iltasella se pääsi vielä tutulle pellolle juoksemaan pallon perässä ja riekkumaan ihan olan takaa. Se pörisi hirveän tyytyväisenä saadessaan pitkästä aikaa leikkiä vetoleikkejä minun ja T:n kanssa niin paljon kuin sielu sieti.

Se nukahti todella rauhallisesti, ja nyt sillä on kaikki hyvin. Mihinkään ei enää satu eikä mikään enää pelota.

Hei hei, rakkaani, opetit minulle paljon ja kaipaan sinua aina ❤

Viimeiset hetket

Viime viikot ovat kuluneet suurten tunteiden vallassa. Toisaalta sitä on aivan kammottavan surullinen, toisaalla hullun onnellinen kaikista jäljellä olevista yhteisistä hetkistä ja siitä, että voi kuitenkin tehdä vielä sen viimeisen asian rakkaan koiransa hyväksi. Kipukohtauksen jälkeen Ykä on ollut tuplalääkityksellä, ja siten aivan tavattoman iloinen koko ajan. Lisäksi kun tuli lunta ja kylmä, koira on ulkona melkeinpä hyppinyt tasajalkaa kun on niin kivaa. Mitä enemmän ja kylmemmin sen naamaan tuulee, sitä enemmän se ilahtuu. Naapurit juuri pahimman myrskyn aikaan kysyivät pihalla, että onko se nuorikin kun se on noin innoissaan. Ääliöholsku ❤

Ykä on myös ollut ihan hullun ärsyttävä ajoittain, paitsi iloisuuttaan, myös sitä, ettei sillä ole enää mitään käytöstapoja... toki sitä komennetaan entiseen tapaan, mutta koska sen kanssa ei treenata, se on oppinut sikailemaan. Kuten juomaan smoothieta sohvapöydältä ja tökkäämään päällään täyden vesiastian kumoon kädestäni. Työttömyys ei vain sovi näin työintoiselle koiralle. Ei sille oikeastaan voi kuin nauraa. Yhtenä päivänä se sai tehdä vähän rally-rataa ja oliko edes nohevana.

Tuplalääkityksestä ja iloisuudesta huolimatta se rasittuu mm. vapaanaolosta jo paljon. Sunnuntaina pellolla heitin sille palloa muutamaan otteeseen, ensimmäistä kertaa varmaan useampaan vuoteen - ja eiköhän sille tullut niska kipeäksi. Niskassa/kaularangassa on nyt muutenkin ilmennyt jotain häikkää, aiempi kipukohtauskin kohdennettiin niskaan. Veikkaus on että pullistumia. Takajaloissa ei tunnu olevan enää juurikaan voimaa, välillä portaiden kävely tai sohvalle hyppääminen näyttää hankalalta.

Ihanaa on ollut tajuta, ettei minulla ole lainkaan sellainen olo, että Ykän tilanne olisi jotenkin epäreilu. Tietysti toivon, että olisin saanut pitää sen terveenä pidempään, mutta tälle asialle nyt ei vain voi mitään. Tieto siitä, että perjantaina se lähtee ja minä jään, sattuu niin että välillä tuntuu etten saa henkeä. Mutta samalla tiedän, että näin täytyy tehdä, tämä on oikein, ja parasta mitä ylipäätään voin tässä tilanteessa tehdä.

Vielä hetki, Yrjänä-rakas, sitten ei enää satu. Myra odottelee jo.