Hakumerkintä erikseen

Ykä on ollut vähän outo viime aikoina, onneksi ensi viikolla on fyssari. Sen jälkeen pyydän hierojan taas tänne tsekkaamaan tuon läpi. Siihen asti jatketaan ahkerasti jumppaamista, kahdeksikkoja yms. Toivottavasti tilanne normalisoituu sillä.

Merkinnän kuvat otti Ida Huttunen.

Kiintorulla kaulassa etsimään ukkoja! Lähetyksenä vain askel metsän suuntaan ja käsky, ei käsisähläystä

HAKU

Hakutreeneihin tuli se sama iso mies, jota Ykä oli vähän ensin hätkähtänyt viimeksi. Otin tämän ensimmäiseksi maalimieheksi ja koska iskin koiralle kiintorullan kaulaan ekaa kertaa tänä kautena, eka maalimies oli umpparissa pressun alla noin vain noin 20m keskilinjasta vasemmalle. Näin näkisin mitä Ykä puuhaa. Noh, kun ollaan aina treenattu pitkälle irtoamista, Ykä posotti nenä kiinni ihan piilon vierestä ohi kauas etukulmaan, pyöri siellä hetken ja kun ei löytänyt mitään, lähti palaamaan samaa reittiä valmiina tsekkaamaan toisen kulman. Oli hyvännäköistä, kun se pressun kohdalla nuuhkaisi ilmaa että hei hetkinen. Hullu hännänvispaus käyntiin ja rulla suuhun ilman mitään kommervenkkejä. Näyttö hieno, ei nakkia syödessä yhtään arkaillut isoa miestä. Vasta kun mies ojensi kättään silittääkseen, Ykä haukahti, mutta palasi heti ruotuun. Pitääkin ohjeistaa vielä paremmin että ei muuta kontaktia kuin kehuja nakinsyönnin aikana mun pienelle herkälle kukkaselle.

Toka ukko oikealla etukulmassa, jota kohti Ykä sinkosikin hyvin - mutta juuri ennen piiloa tuuli toi hajun vähän pidemmällä rataa olleesta T:stä, ja hakuhylje käänsi kurssia. Hyvin näki keskilinjalle harvan metsän läpi miten ILOINEN se oli saatuaan hajun ja koska se ei yhtä huutoa kuunnellut, annoin mennä. Tyylikkäästihän se minut vei kolmosukolle.

Rataa taaksepäin työskentely ei varmaan kokeisiin tähtäävälle koiralle olisi hyväksi, mutta mepäs ei näistä välitetä joten iskin Ykän takaisin vasemmalle tyhjään pistoon. Upposi epäröimättä. Pakitin keskilinjalla etulinjan kohdalle ja kehuen kutsuin Ykän takaisin. Sain sen hienosti risteilytettyä keskilinjan yli kohti oikeaa etukulmaa, mutta tuuli kai kuljetti hajuja ja itse ukon löytyminen kesti hetken vaikka oikeassa mestassa koira pörräsikin. Näytöllä roikuin ekaa kertaa pitkään aikaan narussa kiinni, ei ongelmaa.

Ihanaa että koiralla on näin hullu maalimiesmotivaatio eikä se epäröi juosta täysillä pitkälle! Välillä pitää källiksi ottaa noita lähempänä olevia maalimiehiä. Ja mahdollisuuksien mukaan piilottaa ukkoja kauemmas toisistaan, vaikkei tällainen siksakki nyt oikeasti haittaa mitään. Tärkeintä että Ykä on superiloinen pieni possu. Eikä kiintorullakaan aiheuttanut yhtään mitään ongelmia! Jos ikinä tulee sellainen tilanne että tiedän minä päivänä Ykä pitää viedä lopetettavaksi, vien sen kyllä hakumetsälle sitä ennen. Tää on niin sen juttu ja juuri tällaisena haluan Ykän muistaa.

Esineruutu 50m x 20m pitkula, esineitä kolme. Oman hajuisia taas, pitäisi saada vieraita. Ei hetsausta eikä kukaan vienyt mitään ruutuun koiran nähden, lähetin sen vain metsään. Alkuun jotain päätöntä juoksentelua, mutta alkoi sitten pysyä alueella ja sieltä se lompakko taas löytyi. Lähetin uudelleen kun nyt Ykällä oli selvä haisu siitä mitä se puuhaa, ja sehän jolkotteli kiireettä toisen esineen (kangaspussi) luo ja toi sen.

Treenirikas pääsiäinen

Huhhuh, pääsiäislomalla ollaan huhkittu ihan urakalla. Viiteen päivään mahtui yhteensä seitsemät treenit, joista viisi rallya/tokoa ja kaksi hakua/esineruutua. Jälkimmäisissä sheltit olivat alueentallomisapuna, kuten aina. Kahdesti rallya/tokoa hallissa ja kolmesti ulkona. Todella hyvin lauma jaksoi puurtaa, ja mitä enemmän treenasi, sitä tasaisempia ja parempia suorituksia tuli. Oikeastaan kaikki treenit menivät suhteellisen nappiin! Erityisesti Ykää tällainen tahti tuntui auttavan ja tasoittavan, sillä se ei tänään tai eilen tarjonnut lainkaan kiljumista ja perseilyä tokokentällä. Huimaa! Se oli vieläpä oikein heiluvahäntäinen ja pystykorvainen pieni raitaeläin, eikä näyttänyt missään vaiheessa ahdistuneelta tai hakatulta vaikka tehtiin vähän perustokohommiakin.

 Nika osaa kaiken koska Nika on taitava

Nika juokseekin niin nopeasti ettei painovoima tepsi siihen

TOKO/RALLY

Minulla rally-ALO -treenissä Nika ja Oma, AVO-treenissä Ykä. Vean kanssa tehtiin parina päivänä vähän rally-VOI -käytösruutua ja muita ihmeellisiä yhteistäyskäännöksiä joka jumalan suuntaan. Saku osaa.

 Ojangon ulkokentän radat

 Sahiksen nurmikentän astetta haastavammat radat

Omalla välillä vähän mopo keulii ja Nikan kanssa on vähän pientä muuta säätöä, mutta noin yleisesti ottaen sheltit ovat olleet ihan huippuja koneita. Niiden kanssa on ilo tehdä tällaista iloiseen mieleen ja kehumiseen perustuvaa, kuitenkin kisoihin tähtäävää hömpötystä. Vähän mukamas myös lupasin viedä oman BH-kokeeseen joskus, mutta täytynee ehkä vetää sillä ensin parit seuruutuskaaviot läpi. Sitä voi miettiä sitten kun olen saanut sille ekan rally-koularin, eli kesemmällä. Olisihan se nyt aika hupaisaa. Nikan kanssa tehtiin hallissa myös vähän jotain aksantynkää, ihan ilman mitään päämäärää, ja hyvinhän se ohjautuu. T väänsi aksaa Oman kanssa.

Tässä Oma on oikeaoppisesti pysäyttänyt kapulan pakenemisen. Lupasin viedä Oman tokon AVO-kisoihin, jos T opettaa sille noudon. Sinä päivänä kun Oma tekee kokonaisen noutoliikkeen, T lupasi ostaa meille skumppaa.

 Mikä pk-hihnakäsi, en mä vaan näe mitään. Ja pujottelussa en ainakaan tiedä yhtään mihin menen. Toim. huom. Rallyssa hihna oikeassa kädessä, tokossa vasemmassa.

 Omalla on kenokontakti kattoon vaikka se olisi missä

 Söpö hyppy ja vähemmän söpö luoksetulon vauhtiinvääntäytyminen

Ykän kanssa tavoitteena edelleen rauha ja hiljaisuus, joka onkin onnistunut suht nappiin viime aikoina! Alkuverkan jälkeen Ykän saa hyvin messiin ja ratojen pätkittäminen nopeilla välipalkoilla on tuottanut tulosta. Lisäksi radanlähestymis- ja hihnanpoisottotreenit ovat menneet hyvään suuntaan. Olen myös vähän pidentänyt lähtökyltillä perusasennossa vietettyä aikaa ja vapauttanut joko siitä tai parista seuruutusaskeleesta, koska tuomareilla tuntuu sääntömääräisesti menevän aina tolkuttomasti aikaa ennen kuin radan saa aloittaa. Lisäksi Ykää auttaa jos pelkästään kehun sitä rauhallisesti enkä anna melkein yhtään käskyjä, ehkä jotain maahanmenoa tai odottamista lukuunottamatta - silloin se suorittaa täsmällisesti ja tarkasti eikä ala kiljua mulle päin naamaa. Kisoissa tuskin on ihan sama meno ja koiraa pitää pitää paremmin hollilla, mutta vaalin tätä nyt. Ja ainakaan treeneissä Ykä ei ole karkaillut radan tuntumaan strategisesti sijoiteltujen ihanien ihmistenkään luo. Oma asenne on muuttunut parempaan suuntaan ja se näkyy koirassa selvästi.

 Kattokaa miten iloinen!

 Luoksarin vaiheet

Oispa jossakin koiraharrastuksessa jalkojen välissä seuraaminen. Se me osataan. (EDIT: Koiratanssissa kuulemma! Pitääkö aloittaa uusi harrastus?)

Tänään tehtiin ulkokentällä myös alustavasti tokon VOI-juttuja, sillä kyllä sitä nyt pitää niihin kymmenensiin kisoihin kohtapuoliin mennä. Ykä oli superhyvällä tuulella, kuten todettua, ja sen kanssa oli ihanaa puuhastella. Seuruutus askelsiirtymisineen bra, ei yhtään pienintäkään ääntelyä! Liikkeestä istuminen napsakka, palkkasin heti kun pylly osui maahan. Luoksetulo pysäytyksineen oikein jees, hitaasti se köpöttelee kun ennakoi mutta ihan sama, ainakin pysähtyy. Jahka rallyssa saadaan se yksi tulos, voidaan alkaa taas kaivella ruutunauhoja ja tunnareita naftaliinista.

 Söpöholskun ilmava hyppy ja uusi temppu, "head", eli pään maahan laittaminen. Tempun siirto kotoa kentälle onnistui ykkösellä!

HAKU

Ekoissa suikalemaiset tallaukset, maalimiehet etukulmissa ja vasemmalla takana. Irtorullat. Ei mitään ylimääräistä, koira keskilinjalle katse oikeaan suuntaan ja eleetön "ETSI". Etukulmat tosi hienot, ei nyt ihan täysin viivotinsuorat mutta ihan sama. Näytöt kuitenkin suoremmat kuin löytöreitti. Tyhjään taakse oikealle lähti hienosti, upposi syvälle, mutta piti vähän huudella että malttoi tulla takaisin - ja silloinkin meinasi kurvata suoraan keskilinjan yli 30m päästä toiselle puolelle. Ei muuten passaa. Vika ukko löytyi kuitenkin hienosti sekin.

 Kameraa nopeampi hakuhylje palauttaa rullaa

ESINERUUTU

Esineruudusta myös pois kaikki turhat hetsit ja omistajan sähläykset. Ruutu oli ehkä enemmänkin jonkinlainen muu hämärä geometrinen kuvio (wikipedian mukaa epäkäs) kuin suorakulmio, mutta 50m syvä kuitenkin. Esineitä  varmaan neljä, ja Ykän nähden yksi maalimies kävi kävellen mukamas viemässä sinne jotain. Ja pirulainen kun Ykä hoiti homman kotiin, korjasi heti kun meinasi lähteä alueelta ja tarkensi hyvin nopeasti hajun alueen oikealla sivustalla olleeseen nahkalompakkoon. Oli niin hieno että jätettiin yhteen.

HAKU

Toisissa treeneissä oli tuttujen maalimiesten lisäksi vieras, iso, möreä-ääninen ukko. Se oli lopulta vikassa piilossa. Ajattelin että Ykä kävisi nuolemassa sen naaman märäksi, kuten yleensä vieraille tekee, mutta ei - sehän vähän säikähti ja haukkuikin siellä. Aika jännää, mutta ei meillä ole pitkään aikaan ollut isoja ukkoja maalimiehinä! Noh, alue kuitenkin 50m syvä molempiin suuntiin ja n. 80m pitkä. Ukot molemmissa etukulmissa, niissä ei pienintäkään ongelmaa. Pidemmälle keskilinjalla siirryttäessä koira selvästi haistoi, että ukko on oikealla, mutta lähetin sen silti ensin vasemmalle tyhjään - ja sehän sinkosi sinne ihan ilman mitään, ihan takarajalle asti. Ja yritti taas singota takaisin kutsuessa keskilinjan yli toiselle puolelle kaukana minusta. Jos olisi tullut lähempää, olisin risteilyttänyt oikealle, nyt kutsuin ensin luokse ja päästin vasta sitten. Ukko löytyi, mutta olikin jännäkakka ja piti vähän haukkua ennen kuin otti irtorullan ja kiikutti minulle. Näyttö hyvä, namien syöminen oli myös vähän jännää mutta onneksi on ahne koira. Me tarvitaan siis selvästi lisää erinäköisiä maalimiehiä. Ennen autolle lähtöä Ykä sai vähän syödä nakkia jännältä ukolta, ja sitten tuo porsas ei halunnut lähteä metsästä ollenkaan.