VOI-hommia

 

Vea ja Ykä edustavat

Saatiin kickbike ja sitä mennään testaamaan heti kun jäät sulavat teiltä! Ykä oli superonnessaan kun näki tutun ihmisen pitkästä aikaa. Pieni hölmöläinen. Ainakin Vean kanssa pitäisi kohottaa kuntoa, kun pitäisi kai johonkin kestävyyskokeeseen mennä. Kaikkea sitä ihminen lupailee. Nikan haava on jo ummessa ja se päässee pikkuhiljaa taas rientoihin mukaan. Ainakin ilmoitin sen ja Oman maaliskuun lopussa oleviin rally-kisoihin, joissa pitäisi korkata ALO-luokka. Toivottavasti stratosfäärisen hyvin pistein. Ja Omalle on suunnitteilla toivottavasti vikat toko-ALO -kisat. Isot menevät ensi kuussa yrittämään vikaa rally-tokon AVOHYViä, ja kun ne sen saavat, saa VOI-kisat hetken odotella sitä että saan työnnettyä ensin shelttipullat ulos ALO-uunista. Tästä vuodesta tulee kyllä hullu kisavuosi!

Kamala konstaapeli-Vea ei päästä irti.

Käytiin ex temporena ohjatuissa tokotreeneissä hallilla maanantaina. Ajattelin että tekisi ihan hyvää koeperseilyn jälkeen, ja Ykähän oli oikein mallikasta poikaa. Kyseisessä hallissa se tosin usein on, koska sitä jänskättää muilta radoilta kuuluvat aksaäänet (mm. keinun kolahdukset). Paitsi kokeissa, mutta kokeissa se nyt muutenkin on älytön sika.
Alkuun jotain yleistä lämppäilyä ja hihhulointia, jonka jälkeen 3min palkaton ja kehuton seuruutus ympäri kenttää eri nopeuksilla. Alkuun Yppölä oli vähän lahna, mutta kun koki seuranneensa tarpeeksi, alkoi skarppaamalla vaatia palkkaa. Sitten tekikin tosi hyvää työtä ja ääntä lähti hyvin minimaalisesti.

Piilopaikkamakuussa ei ongelmia, maahanmenot ja sivulle nousemiset yksitellen. Kun lähdin siitä seuruuttamaan, alkoi volyymi nousta, mutta sai palkkaa vasta kun suu pysyi supussa.

Jäävien erottelut on hyvin hanskassa, vaikkei olla tehty niitä aikoihin. Näissä ei tainnut tulla yhden yhtä virhettä. Seisomisessa vähän lähti jänskätyksensä takia perään kun kävelin sen ohi taakse, mutta tehtiin uusiksi ja onnistui.

Noutojen (metsku ja hyppynouto) palautuksissa aluksi vähän arvontaa, mutta pienellä käsiavulla tuli selän takaa kiertäen näpsäkästi sivulle.

Luoksetulon pysäytyksiä käsimerkeillä ja lentävällä pallolla. Maahanmenossa on vielä ääniapu, jota pitäisi hiljalleen alkaa poistaa. Ihan jepa!

Kaukoissa jotain säätöä, mutta kai sitä näin hyvissä treeneissä pitää edes jonkin mennä vähän pieleen.

Ruutu ilman valmisteluja ensin lyhyeltä matkalta (5m), sitten pidempää (15m). Ekalla ruutuun, ekalla pysähdys oikeaan paikkaan ja ekalla maahan! Palkkana patukkaleikkiä ruudun keskellä, ja sekös oli holskusta nastaa kun ei tätä nykyä pääse kovin usein leikkimään herkästi kipeytyvän selkänsä takia. Pidempää onnistui myös tosi hienosti, mutta alkoi vähän nytkähdellä kun otin kävelykaavion mukaan enkä kutsunutkaan seuraamaan. Kävelin kolmion pari kertaa ja kun näytti siltä että pysyy hyvin makuulla, kutsuin seuraamaan, ja hyvin tuli. Kolmas kerta kaukaa pelkällä lähetyksellä ja maahanmenolla, jonka jälkeen ihan hullun murinan säestämää patukkaleikkiä. Ykä ♥

Helmikuun potretti, Ykällä räkää päässä

Ykä ja Vea 2 x AVOHYV!

On nää vaan niin. Ykä oli aivan jäätävä perseaivo mutta koska T väänsi radan väkisin loppuun asti, se sai railakkaat 88/100pts. Vea sen sijaan oli näpsäkkä sakumanni ja voitti koko roskan huikeilla pisteillä 97/100. Lue lisää täältä!

Muistiinpanoja

Söpö-Ykä ja photobomb-Vea

Lauantain ohjatuissa tokotreeneissä Ykä oli aika ässä. Nopeasti se näköjään muisti mikä olikaan homman nimi. Odoteltaessa ei enää lähtenyt pyyhältämään omia aikojaan jonnekin vaan oikeasti odotti vaikka sähläsin kauempana jotain. Piilopaikkamakuussa tuli vähän kauempana vieressä ollut iso koira päälle, mutta Ykä lähti fiksuna poikana alta pois ja tuli mieluummin mamman luo kuin alkoi tapella. Eikun uusiksi, eikä ongelmaa. Paikkaistumisessa jäin näkyville, hyvin tönötti.

Seuruutuksessa Ykä kuumui taas tolkuttomasti sivuaskelissa, tähän lääkkeeksi pitkää suoraa. Pitkää suoraa seuruutusta hullun hyvällä kontaktilla sitten sainkin tehdä ihan kunnioitettavan määrän ennen kuin koira alkoi tasaantua. Kokeilin että jos koira pysähtyessä ulisee, en edes yritä askelsiirtymisiä vaan jatkan sitten sitä samaa, tylsää pitkää suoraa. Tuntui myös olevan parempi, etten palkannut hiljaisistakaan askelsiirtymistä vaan siitä, kun Ykä niiden jälkeen seurasi hiljaa vielä hetken aikaa. Mutta onnistuipa!

Luoksetulon pysäytyksistä tehtiin vain seisominen, lyhyemmällä matkalla ja pelkällä käsimerkillä. Vähän hiljainen vauhti, mutta reagoi nopsasti käsimerkkiin ja sai lentävän pallon selän taa.

Ruutu! Ruutua kaksi kertaa, ensin vähän lyhyemmältä ja sitten täyspitkänä. Molemmilla kerroilla pysähtyi ekalla käskyllä ruutunauhojen sisään, siitä ekalla käskyllä hyvin iloisena maahan. Palkkana pallonheitto ruututötsien keskelle ja yleistä hihkumista kun ohjaaja oli ihan äimänkäkenä. Mitä tämä on, mistä lähtien mun koira on osannut mennä ruutuun? Kaukotkin menivät sikamaisen hyvin. Noudoissa käsky on vaihtunut muotoon "NOUDA", jolla tarvitsee vielä palauttaessa suht isot käsiavut että tajuaa kiertää selän takaa sivulle.

Tiistaina T kävi treenaamassa isot elikot ja minä tein vähän tokohommia Oman kanssa. Liikkeestä seisominen, mitä se on, voiko sitä syödä? Ykä oli vähän kauhusta kankea kun viereisellä kentällä joku kolisteli keinua, mutta olipahan muuten hiljaa ja suoritti radan ilman tavanomaista perseilyä. Nika vahti että kaikki menee miten pitää. Ja sillä muuten pyyhkii ihan hyvin.

Tiistain treenirata, numero 13. oli korvattu houkutuksella.