Viikonloppu Ykän ja Nikan kanssa

Käytiin omatoimitreenaamassa Ykän kanssa kun kaverit pyysivät mukaan, ei mitään rankkaa eikä mitään liikaa. En ole pitkään aikaan nähnyt Yppylää niin kertakaikkisen ILOISENA. Tehtiin ruutua, tunnaria (joka meni sikahyvin), jääviä (seiso + maahan) ja kaukoja. Ja paikkamakuuta ohjaaja näkyvissä, jotta pystyin palkkaamaan ryhdikkäästä tönöttämisestä. Myös vähän noutoja joissa pitkä ruoho auttoi sitä, ettei Ykä töräyttänyt suoraan etutassut edellä kapulaan - kapulat nääs hukkuivat heti maastoon kun heitin ne ja karvajalan piti niitä vähän etsiä. Mutta hyvä niin! Eipähän ainakaan satuttanut itseään. Sitä paitsi käytin vieraita kapuloita, eikä eläin yhtään lähminyt tai haistellut niiden tuomista! Jess! Mutta siis voi kristus kun se oli iloinen pieni holskunpoikanen. Aika hyvin se tuntuu kestävän pelkillä lenkityksillä olemisen, mutta sen naamalle leviää niin tolkuttoman leveä hymy treenien jälkeen ettei sitä katsellessa voi muuta kuin nauraa.

Illalla käppäiltiin Ykän ja Nikan kanssa agihallille rapiat 7,5km. Eilen oltiin käppäilty toinen mokoma, joten vähän mietin että miten Nika-mummu jaksaa aksaa. Mutta mitä vielä, sehän oli superpätevä ja ihana. Ylläolevaa rataa väännettiin ja homma sujui hiton hyvin. Ja koska Ykä nyt oli mukana, tein senkin kanssa radan pari kertaa ja ei hertsileijaa se olisi hyvä agikoira jollei olisi rikki. Irtoaa hyvin ja on hemmetin nopea ja tunnollinen. Ja niin maan mahdottoman iloinen.

Nyt pitää seurailla alkaako Ykän selkä jumittaa, eli kuinka pahasti tällainen satunnainen perseilytreenaus Ykään vaikuttaa. Omalle pukkasi juoksut ja se lähti kasvattajalle, joten tässä alkaa muuten olla kohta vähän treenikaverin puutetta... on se kumma kun on neljä koiraa ja silti pitää pähkäillä että kenen kanssa sitä muka lähtee baanalle!

Oma ALO1!

No tää ei oo Oma, en ees tiiä mikä tää on

On lomailtu ja mökkeilty ja kisailtu Oman kanssa kahden tokokokeen verran! Ensimmäisissä oli aivan hirveä sää, vettä tuli kuin saavista kaataen ja tuuli kamalasti. Ulkona ei viitsinyt odottaa omaa vuoroaan joten otin koiran suoraan autosta kentälle, tämä oli yksilöliikkeitä ajatellen virhe. Yksilöliikkeiden alkaessa Oma säikähti kehän laidalla ollutta pressua ja paineistui - veikkaan että yhdisti koepaikan luonnetestipaikan säikäyttelyihin.

Tuomarina Marita Packalén. Ulkokenttä nurmikolla.

Luoksepäästävyys, 10.

Paikalla makaaminen, 10. Pysyi ihan sikahienosti, vaikka ympäriltä lähti kolme koiraa, nurmikko oli litimärkää ja naamaan satoi vettä.

Seuraaminen kytkettynä, 8. Paineistunut.

Seuraaminen taluttimetta, 8,5.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 7. Koira pyörähti 180 astetta ja meni makaamaan naama tulosuuntaan päin, että näkisi pressun...

Luoksetulo, 9. Ihan ok muuten, mutta perusasento oli vähän hakusessa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 0. Ei halunnut millään pysähtyä selkä pressuun päin, joten otin treenin kannalta ja tein lopuksi liikkeen tosi suurilla avuilla.

Estehyppy, 0. Mitähän se ees teki, en muista... ansaittu nolla kuiteskin. Olisikohan hypyn jälkeen kiertänyt takaisin luokse.

Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 139pts, ALO3.

Tääkään ei oo Oma

Tokat kokeet oli tuosta parin viikon päästä sattumoisin samana päivänä kuin oman 6v-synttärit. Tuomarina Ossi Harjula, ulkokenttä nurmikolla mutta eri paikka. Sääkin oli ihan toista luokkaa, todella aurinkoinen, joten pystyin totuttamaan Omaa paikkaan koko odotusajan. Aluksi paikalle saapuessa se oli vähän puhinapäällä, mutta rentoutui kun vaan hengailtiin.

Luoksepäästävyys, 10. Miestuomari! Ei oo ikinä treenattu miehellä! Ja istua pönötti hienosti. Ei pienintäkään ongelmaa.

Paikalla makaaminen, 10. Jee! Tämän Oma osaa. Yksi ryhmän koirista piippasi ja vonkui ja nousi istumaan, mutta Oma pysyi.

Seuraaminen kytkettynä, 7,5. Huomaa että on juoksut tulossa, ihan törkeä haistelulahna. 

Seuraaminen taluttimetta, 6. Sama ilmiö. Höh, meidän seuruutus on niin hienoa oikeasti!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Ennen kehään menoa Oma oli tuntunut kokonaan unohtaneen miten liikkeestä mennään maahan, joten otin tämän liikkeen varman päälle ja tein avuilla. Tämän jälkeen sain kehuttua ja hihkuttua Oman normaaliksi itsekseen ja se oli loppuliikkeiden ajan jätti-iloinen ja heiluvahäntäinen.

Luoksetulo, 9,5. Tosi nopea ja päheä, perusasennon paikka vähän vino!

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9,5.Pysähtyi kuin seinään! Eikä liikkunut kun palasin luokse! Perusasento vähän vino, mutta eihän me ees olla treenattu sitä tämän liikkeen yhteydessä...

Estehyppy, 9. Hyppäsi hyvin, ehti kaartaa esteen sivulle mutta pysähtyi käskystä eikä liikkunut kun kävelin luokse. Perusasento vähän hidas ja vino, mutta jee!

Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 168,5pts, ALO1! Jess! Vielä kaks ykköstä niin se on TK1! Oiskohan kukaan koskaan uskonut, en minä ainakaan. Meidän tyhmä pieni Oma joka kävelee laiturilta alas kun ei katso mihin menee. Ollaan myös menossa virallisiin rally-tokokisoihin elokuussa, apua.

Omatoimiaksakerralla pönttöilin taas Nikan kanssa, mummua on kiva ohjata kun se on niin tunnollinen. Ehdin minäkin miettiä mitä teen. Otettiin eteenlähetyksiä kahdella hyppyesteellä, renkaalla ja putkella. Lopuksi saikku-Ykä sai tehdä vähän keppejä, hitsi se oli taitava. Ja sai se ennen Oman kokeita yötreenailla vähän VOI-juttuja, mm. ruutua, joka onnistui helkkarin hyvin. Mutta siinäpä se, muuten se on ollut (ja on yhä) treenitauolla kaikesta. Itse asiassa sen kanssa mennään vain hihnalenkkejä, viime viikolla kävi hieroja joka ilmoitti koiran olevan ihan täysin jumissa joka paikasta. Ei mikään ihmetyksen aihe, kylläkään. Lisäksi sillä on molemmat takareidet joskus revähtäneet ja parantuneet sitten itsestään. Tällä viikolla uusi hieronta, otetaan nyt kuurina kun hieroja oli sitä mieltä että osaisi Ykää auttaa. Hyvä niin, sillä Ykän käytös on välillä vähän arvaamatonta ja se on minusta äärettömän surullista. Mutta ei auta itku markkinoilla, pitää puuttua siihen aiempaa tiukemmin.